mato kirjoitti:Vähän tämä vastaaminen viivästyi, koska iltaisin ei aina jaksa tai ehdi tarttua toimeen ja kirjoittaa viestejä.
Kiitos vastauksesta, se on hyvä pohja tälle aluillaan olevalle keskustelulle, jonka soisin myös jatkuvan. Kuitenkaan se ei vastannut täsmälleen niihin epäilyksiin joita yritin valottaa. Yritänpä hiukan selventää ongelmaa:
Saan kokea usein seurojen jälkeen armoa ja rauhaa, eli minulla on ns. "armontuntemisia", mutta monesti kuitenkin alkaa etenkin jälkeenpäin epäilyttää, ovatko ne sittenkin valheellisia. Eli mieltäni kalvaa joskus epävarmuus uskoni aitoudesta; olenko silti väärällä tiellä tietämättäni?
Olisi hyvä jos heikkoina hetkinä tällaisten ajatusten tullessa mieleen voisi puolustautua viholliselta Sanalla.
Taavetti kirjoitti:Vastaaminen olisi helpompaa, jos tuntisin sinut henkilökohtaisesti, mutta yritän jotenkin yleisluontoisesti jotakin. Tummensin tuota kohtaa, johon lähinnä on tarkoitus yrittää vastata. Sen perusteella vaikuttaa, että yrität elää tuntemisista.
näre kirjoitti:Uskovaisen sydämessä ilo Jumalan rakkaudesta ja rauha syntien sovituksesta kertovat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumalanlasten joukko, joka on taivaan perii, rakkaudella ohjaa ja kantaa heikkoja matkalaisia kohti Kristuksen armoa ja rakkautta. Rakkaus on tuntomerkki.
O.M kirjoitti:On tärkeää erotella sellaiset epäilykset, joissa tietää tämän joukon olevan oikea, mutta epäilee omaa tilaansa, niistä epäilyksistä, joissa epäilee tämän joukon oikeellisuutta ylipäänsä. Jos epäilee vain omaa tilaansa muttei tämän joukon tilaa, on Saatanalle vastattava osittain eri raamatunkohdilla kuin silloin, jos epäilee koko joukon pysymistä taivastiellä.
Kysymys on niin laaja, että vastaan ainakin alkuun vain hyvin valikoiden. Jumalan lasten tuntomerkkejä ovat mm.
1. Jumalan rauha väärän rauhan sijasta
2. keskinäinen rakkaus
3. maailman pilkka.
kicki112 kirjoitti:Olen itsekin vastaillut näihin moniin uskoa koskeviin asiohiin mm. suomi. 24:ssä. Ja valitettavati yrittänyt ihan liikaa.
Jumalan Sanaa selittää sisällöltään erilaisena eri ihmisille, vai mitä luulet? Smile
Mutta silloin otamme kyllä turhan taakan, jos ikään kuin mittaamme uskomme syvyyttä pilkan määrällä. Pahimmillaan tässä voidaan joutua jopa tekojen tielle, jos uskoon ikään kuin täytyy kuulua pilkan vastaanottaminen.
teepee kirjoitti:Mutta silloin otamme kyllä turhan taakan, jos ikään kuin mittaamme uskomme syvyyttä pilkan määrällä. Pahimmillaan tässä voidaan joutua jopa tekojen tielle, jos uskoon ikään kuin täytyy kuulua pilkan vastaanottaminen.
teejn kirjoitti:Jumalan lapsen rauhaan sisältyy taivastoivo eli se ei ole "stoalaista" vaan tähtää pitemmälle, ajan rajan tuolle puolen.
Humilton kirjoitti:Epäily kuuluu elävään uskoon. Eihän kuollut usko epäile.
Mutta toisaalta eikö epäilykin ole syntiä, oikeastaan jopa epäuskoa? Epäilee eli ei usko enää sitä Jumalan todistusta, jonka hetki sitten on saanut oman sielunsa vanhurskaudesta. Selventäkääs asiaa minulle vähän.
mato kirjoitti:Totta, mutta yksittäinen uskovainen on kuitenkin kiinteästi Kristuksen seurakunnan jäsen, eikä niitä asioita mielestäni voi erillään kovin pitkälle käsitellä. Sillä eihän lapsi synny ilman äitiään ja kuka hänet imettää ellei äiti? Siten epäilykseen omasta sielun tilasta liittyy melko kiinteästi epäilys seurakunnan oikeellisuudesta. Tämä minun pohdintani oli kyllä nyt vähän turhaa jaarittelua mutta toinpa ajatuksen julki kuitenkin.
mato kirjoitti:Maailman pilkkaan olen törmännyt usein, mutta nykyään hengellisyyteen yleensäkin suhtaudutaan melko pilkallisesti. Uskonto on huuhaata ja ihmisen pitäisi olla rationaalinen kriittinen ajattelija, joka ei usko siihen mitä ei näe. Toisaalta kun oikein filosofisesti ajatellaan, voidaan kyseenalaistaa täysin aistienkin luotettavuus oikean tiedon kanavana. Myös tämän tapaista olen saanut silloin tällöin kuulla: "Ne lestadiolaiset on (nykyään) kyllä ihan niinku mikä tahansa muuki hengellisyys." Nämä seikat ovat omiaan hälventämään maailman pilkka -argumentin vakuuttavuutta. Tuo pilkka-asiakin huolestuttaa minua usein, koska se ei ole ollut mitenkään erikoisen kovaa kivitystä (kun verrataan mihin tahansa muuhun hengellisyyteen) nykyisin. Olemmeko muuttamassa joukolla maailmaan? Tosin tuokin havainto voi olla aivan mielikuvitukseni tuotettakin.
mato kirjoitti:Mutta nyt aloitusviestini ytimen syvimpään ytimeen, johon listasi numero 1 osui:
Mistä erottaa oikean ja väärän rauhan?
Millaista on Jumalan rauha?
Millaista on maailman/paatumuksen/väärä rauha?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa