Mistä tiedän sydämeni tilan?

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Mistä tiedän sydämeni tilan?

ViestiKirjoittaja mato » 11 Touko 2008, 21:13

Vähän väliä tulee epäilyksiä, olenko nyt oikein uskomassa, vaikka toisaalta usein on seurojen jälkeen saanut tuntea rauhaa ja iloa, ja asian laita myös on ollut selvä. Mutta muulloin rupeaa miettimään, onko tämä sittenkin väärää rauhaa. Mistä tiedän etten elä valheessa? Mistä tiedän että onko sydämessäni Pyhä Henki? Ei tuota ainakaan hedelmistä taida voida päätellä..

Tähän liittyy melko kiinteästi myös kysymys Kristuksen seurakunnasta, eli mistä tiedän että olen juuri sen joukon matkassa, joka perii kerran Taivaan?

Selittäkää rakkaat matkaystävät minulle tulella Juman Sanaa! Jos nämä epäilykset saisi siten ajettua tiehensä..
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Touko 2008, 21:32

Voisin kertoa omakohtaisiakin kokemuksia, mutta jätän sen mahdollisuuden toiseen kertaan. Alkajaisiksi muutama jae Raamatusta, jotka hiukan antavat valoa esitettyyn kysymykseen:

Löytyi 3 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

Room. 2:15
Että he osoittavat lain työn olevan kirjoitetun sydämiinsä, ja niin heidän omatuntonsa ynnä todistaa, ja heidän ajatuksensa keskenänsä itse päällensä kantavat eli myös heitänsä syyttömäksi tekevät,

Room. 8:16
Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

Room. 9:1
Minä sanon totuuden Kristuksessa ja en valehtele, (niinkuin minun omatuntoni minun kanssani Pyhässä Hengessä todistaa,)

Otan tuon keskimmäisen kohdan laajemmassa kokonaisuudessa, vielä nytkin Biblian mukaisena käännöksenä:

Roomalaiskirje 8
13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15 Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.
16 Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.

18 Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
19 Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,

En nyt käy näitä enempää selittämään, jätän tehtävän toisille tai yritän itse lisää toisena päivänä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mato » 16 Touko 2008, 23:40

Vähän tämä vastaaminen viivästyi, koska iltaisin ei aina jaksa tai ehdi tarttua toimeen ja kirjoittaa viestejä.

Kiitos vastauksesta, se on hyvä pohja tälle aluillaan olevalle keskustelulle, jonka soisin myös jatkuvan. Kuitenkaan se ei vastannut täsmälleen niihin epäilyksiin joita yritin valottaa. Yritänpä hiukan selventää ongelmaa:

Saan kokea usein seurojen jälkeen armoa ja rauhaa, eli minulla on ns. "armontuntemisia", mutta monesti kuitenkin alkaa etenkin jälkeenpäin epäilyttää, ovatko ne sittenkin valheellisia. Eli mieltäni kalvaa joskus epävarmuus uskoni aitoudesta; olenko silti väärällä tiellä tietämättäni?

Olisi hyvä jos heikkoina hetkinä tällaisten ajatusten tullessa mieleen voisi puolustautua viholliselta Sanalla.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Touko 2008, 03:32

mato kirjoitti:Vähän tämä vastaaminen viivästyi, koska iltaisin ei aina jaksa tai ehdi tarttua toimeen ja kirjoittaa viestejä.

Kiitos vastauksesta, se on hyvä pohja tälle aluillaan olevalle keskustelulle, jonka soisin myös jatkuvan. Kuitenkaan se ei vastannut täsmälleen niihin epäilyksiin joita yritin valottaa. Yritänpä hiukan selventää ongelmaa:

Saan kokea usein seurojen jälkeen armoa ja rauhaa, eli minulla on ns. "armontuntemisia", mutta monesti kuitenkin alkaa etenkin jälkeenpäin epäilyttää, ovatko ne sittenkin valheellisia. Eli mieltäni kalvaa joskus epävarmuus uskoni aitoudesta; olenko silti väärällä tiellä tietämättäni?

Olisi hyvä jos heikkoina hetkinä tällaisten ajatusten tullessa mieleen voisi puolustautua viholliselta Sanalla.

Ehkä vastaamisen arkuutta on tuntenut monikin, kun kysymyksesi perusteella ei voi päätellä, mistä tuntemuksesi johtuvat ja mitä pohjimmaltaan etsit kyselyilläsi.
Parhaan ja varmimman vastauksen saisit, jos esittäisit sen omassa koti Siionissasi jollekin sopivalle uskovaiselle. On jotenkin riskaabelia vastailla internet palstoilla tällaisiin kysymyksiin henkilölle, jota ei tiedä eikä tunne.

Vastaaminen olisi helpompaa, jos tuntisin sinut henkilökohtaisesti, mutta yritän jotenkin yleisluontoisesti jotakin. Tummensin tuota kohtaa, johon lähinnä on tarkoitus yrittää vastata. Sen perusteella vaikuttaa, että yrität elää tuntemisista. Sellaiseen ei ainakaan Raamattu neuvo, vaan se neuvoo uskomaan tuntemisista huolimatta itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi.

Tämä on siis yleinen Raamatun mukainen neuvo, ehkä se sopii sinullekin? Tietysti olisi hyvä tietää, onko sinulla joitakin syitä epäilyksiisi, mutta jos elät ehjässä rakkaudessa paikkakuntasi uskovaisten kanssa, etkä itse tiedä mitään syitä, niin voisin vakuuttaa että voit uskoa siltä paikalta, jolla itse tunnet olevasi, ja aivan tuntemisista huolimatta. Joskus menneinä vuosikymmeninä vastasin tämän tapaisiin kysymyksiin, että tuon voit panna aivan raakasti uskomalla. Siis että turhat epäilykset on lupa nekin uskoa syntinä anteeksi ja jatkaa tietään armosta vakuuttuneena.

Lutherille ja monelle muullekin on tämän kaltaisissa tilanteissa ollut suurta lohtua muutamista Raamatun sanoista, erityisesti siitä, joka alle kopioimissani löytyy Roomalaiskirjeesta ja profeetta Habakukin kirjasta. Samaa sisältöä näkyy olevan muutamissa muissakin Paavalin kirjeissä, varmaan löytyisi muualtakin Raamatusta, jos alkaisi etsiä. En tähän hätään kuitenkaan etsi, laitan nämä uusimman käännöksen mukaisina, niin nuoret lukijat ymmärtävät paremmin, ja kyllä näissä kohdissa sanomakin on kohtuullisen selvää.

Room. 1:17
Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." [Hab. 2:4; Gal. 3:11; Hepr. 10:38]

Room. 3:26
mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. [Gal. 2:16]

Room. 5:18
Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. [Room. 6:23; 1. Joh. 2:2]

Gal. 3:11
On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". [Hab. 2:4; Room. 1:17; Hepr. 10:38]

Ylle lainaamani jakeet antaisivat tilaa laajemmallekin keskustelulle ja pohdinnalle, ehkä on tässä hetkessä viisainta sellainen ohittaa.
Lisään vielä muutamalla jakeella laajennettuna ensimmäisen, Roomalaiskirjeen kohdan. Tällä kerralla Biblian sanoin, niin voi hiukan verrata käännöksiäkin.

Roomalaiskirje 1
15 Sentähden niin paljo kuin minussa on, olen minä teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.
16 Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17 Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vääryyden tähden, jotka totuuden vääryydessä pitävät.
19 Sentähden se, mikä taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettävä; sillä Jumala ilmoitti sen heille.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 17 Touko 2008, 12:49

Olen aiemmin oman kokemukseni tästä aiheesta kirjoittanut, mutta lyhyesti kertaan: Olin nuorena eri hengellisyyksissä etsimässä rauhaa tunnolleni, sitä kuitenkaan löytämättä. Jumala riisui kaiken sen omavanhurskauden ja olin ihan tyhjän päällä. -75 kuulin julistettavan Kristillisyyden opetusta, kävin seuroissa ja kirkossa jossa julistettiin tätä evankeliumia.

Silloin tajusin että nyt oli Jumalan aika minun kohdallani. Elokuun 28 päivä -75 sain kuulla evankeliumin saarnan omien syntieni sovitukseksi ja Jumala vastasi rauhalla omassa tunnossa. Ikinä en sellaista kokemusta ollut kokenut, vaikka olin "olevinani" uskovainen.

Silloin todella koin uudesti syntymisen. Vaikka matkan pölyjä on tullut, kiusauksia ja lankeemuksia on ollut, niin Jumala on varjellut valtakunnassaan. Sielunvihollisen saarnaa on se,että voiko se vain tämä joukko olla"?

Tähän päivään asti on Jumala varjellut,ja pitänyt huolen. Armosta saan olla tänä päivänä Jumalanlapsi.

Jokaisella on omat kiusauksensa, ei meistä kukaan pysty kerskaamaan uskomme vahvuudella. Pyhä Henki on siellä omassa tunnossa ja neuvoo ,nuhtelee tarpeen mukaan.

Jokainen uskovainen saa elää evankeliumin siunauksen turvissa matkaa tehden.

Tänä päivänäkin on lupa uskoa synnit ja lankeemukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Apostoli Paavalin uskon tunnustus

Ap. t. 24:14

Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja näre » 17 Touko 2008, 13:23

Voi mato, jospa noihin kysymyksiin olisikin helppoja vastauksia! Kysyt mistä tiedät, ettet ole väärällä tiellä; ei sitä taida tietää mistään. Kysymys on uskosta, vain ja ainoastaan siitä. Uskosta siihen, että syntisi ovat anteeksi, että pelkästä Jumalan rakkaudesta ja armosta ilman omaa ansiotasi Jeesus on ristinkuolemallaan ne sinun ja koko maailman edestä sovittanut. Uskovaisen sydämessä ilo Jumalan rakkaudesta ja rauha syntien sovituksesta kertovat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumalanlasten joukko, joka on taivaan perii, rakkaudella ohjaa ja kantaa heikkoja matkalaisia kohti Kristuksen armoa ja rakkautta. Rakkaus on tuntomerkki.

Joh. 14
23 Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.
24 Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.
26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.


Room. 5
1 Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.
2 Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.
3 Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä,
4 kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.
5 Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.


Room. 10
8 Mitä siis on sanottu? -- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
11 Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."


1. Piet. 4
8 Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit".
9 Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne.
10 Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.
11 Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.
näre
 

Re: Mistä tiedän sydämeni tilan?

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Touko 2008, 15:33

Kysymyksesi on tosiaan haasteellinen. Haasteellisuudesta johtuen olen vitkastellut omaa vastaustani.

On tärkeää erotella sellaiset epäilykset, joissa tietää tämän joukon olevan oikea, mutta epäilee omaa tilaansa, niistä epäilyksistä, joissa epäilee tämän joukon oikeellisuutta ylipäänsä. Jos epäilee vain omaa tilaansa muttei tämän joukon tilaa, on Saatanalle vastattava osittain eri raamatunkohdilla kuin silloin, jos epäilee koko joukon pysymistä taivastiellä.

Kysymys on niin laaja, että vastaan ainakin alkuun vain hyvin valikoiden. Jumalan lasten tuntomerkkejä ovat mm.

1. Jumalan rauha väärän rauhan sijasta
2. keskinäinen rakkaus
3. maailman pilkka.

Monia muitakin tuntomerkkejä on, mutta näistä nyt ensialkuun Jumalan sanaa.

Jumalan sanan pohjalta voi päätellä, että uskovaisten tuntomerkki Jumalan rauha, epäilysten hetkiä lukuunottamatta.

Joh. 14:27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. [Joh. 16:33; Room. 5:1; Fil. 4:7; Kol. 3:15]"

Joh. 16:33 "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." [1. Joh. 5:4]"

Room. 5:1 "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. [Jes. 53:5; Ap. t. 10:36; Kol. 1:20]"

Fil. 4:7 "Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. [Joh. 14:27+]"

Kol. 3:15 "Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. [Joh. 14:27+]"

Jes. 53:
"4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, [Matt. 8:17]
5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. [2. Moos. 15:26+; 1. Piet. 2:24]"


Apt. 10:36 "Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut -- hän, joka on kaikkien Herra. [1. Kor. 8:6; Ef. 2:14; Kol. 1:20]"

Kol. 1:
"18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. [Ef. 1:22, 4:15, 5:23]
19 Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
20 sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. [Room. 3:25+]"


Yksinään rauha ei kuitenkaan riitä tuntomerkiksi, koska on myös paatumuksen rauhaa.

Joh. 14:27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. [Joh. 16:33; Room. 5:1; Fil. 4:7; Kol. 3:15]"
Hepr. 13:13 "Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. [Jes. 55:6]"
Room. 11:25 "Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. [Joh. 10:16; 2. Kor. 3:14]"

Toinen uskovaisten tuntomerkki on keskinäinen rakkaus. Rakkaus on joskus pitämisessä; siksi älköön kukaan ajatelko omaa etuaan, vaan ajatelkoon lähimmäisensä parasta, niin rakkaus tulee lain täyttymykseksi.

Joh. 13:
"34 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. [Mark. 12:31+; Joh. 15:12; 1. Joh. 3:11, 4:21]
35 Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."


Joh. 15:12 "Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. [Joh. 13:34+]"

1. Joh. 3:11 "Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. [Joh. 13:34+]"

1. Joh. 4:21 "Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. [3. Moos. 19:18 | Joh. 13:34+]"

Kolmas uskovaisten tuntomerkki viha, jota uskovaiset joutuvat maailman taholta kohtaamaan. Vilkaisu joillekin naapuripalstoille paljastaa sen vihan syvyyden.

Joh. 15:
"18 "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
19 Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. [Luuk. 6:22]"


Luuk. 6:
"22 "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. [Jes. 66:5; Joh. 15:19; 1. Piet. 4:14]
23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. [Matt. 5:12+]"


Jes. 66:5 "Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: -- Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään."

1. Piet. 4:14 "Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. [Matt. 5:11, 10:22]"

Matt. 5:
"11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. [Matt. 10:22; Joh. 15:21; 1. Piet. 4:14]
12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. [2. Aik. 36:16; Neh. 9:26; Matt. 23:31; Ap. t. 7:52]"


Matt. 10:22 "Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. [1. Kor. 4:13 | Dan. 12:12; Ilm. 2:10]"
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mato » 24 Touko 2008, 01:27

Kumma juttu, internetissä ei tulekaan viihdyttyä niin usein nyt kun siellä olisi tärkeää tekemistä... Anteeksi jälleen myöhäinen vastaus.

Sillä aikaa tänne näyttää ilmaantuneen useita rakentavia kommentteja, kiitän.

Taavetti kirjoitti:Vastaaminen olisi helpompaa, jos tuntisin sinut henkilökohtaisesti, mutta yritän jotenkin yleisluontoisesti jotakin. Tummensin tuota kohtaa, johon lähinnä on tarkoitus yrittää vastata. Sen perusteella vaikuttaa, että yrität elää tuntemisista.


Juuri yleisluontoista vastausta toivoinkin, sillä silloin siitä ehkä on hyötyä myös muille. Ja toisaalta eipä taideta myöskään Jumalan Sanaa selittää sisällöltään erilaisena eri ihmisille, vai mitä luulet? :)

Nyt en puhu tuntemisista elämisestä, vaikka olenkin monesti epäillyt Jumalan lapsen paikkaani myös sydämen kylmyyden vuoksi ja näitä vahvoja ns. armontuntemisia on lopulta melko harvoin. Asia jota yritin valottaa on oikeastaan hieman päinvastainen tähän tuntemisista elämiseen. Pelkään välillä (jälkeenpäin), huolimatta niistä suurenmoisista ilon ja rauhan hetkistä, jolloin on saanut ymmärtää pientä osaa Jumalan armosta, että nämä uskoa vahvistavat tuntemukset (tai oikeastaan ennemminkin uskon hetkellisen palavuuden merkit) ovat vääriä. Pelkään siis, etten siltikään ole oikeassa lammashuoneessa, tai jos olen oikeassa joukossa, olenkin siellä vain nimellisesti. Ajoittain pelottaa että tämä kaikki onkin vain sielunvihollisen kavala juoni, jolla monien tunnot tuuditetaan väärään rauhaan, jotteivät etsisi enää Jumalan valtakuntaa.

näre kirjoitti:Uskovaisen sydämessä ilo Jumalan rakkaudesta ja rauha syntien sovituksesta kertovat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumalanlasten joukko, joka on taivaan perii, rakkaudella ohjaa ja kantaa heikkoja matkalaisia kohti Kristuksen armoa ja rakkautta. Rakkaus on tuntomerkki.


Totta, usein tässä valtakunnassa saa tuntea melkein käsinkosketeltavaa rakkautta istuessaan seuroissa tai saadessaan kuulla matkaystävältä neuvoja ja evankeliumia. Välillä kuitenkin tuntuu, että vanhoillislestadiolaisissa on alati kasvava määrä nimeltänsä uskovaisia, jotka rakastavat enemmän maailmaa kuin Jumalaa ja Jumalan lasten välinen rakkaus ei kaikkien välillä näy. Tämä lisää joskus omia epäilyksiäni koko tämän joukon oikeellisuudesta. Tästä aiheesta joku keskusteluun haluava voisi varmaan aloittaa ihan oman viestiketjun, joten en jatka tästä aiheesta enempää tähän kirjoitella.

O.M kirjoitti:On tärkeää erotella sellaiset epäilykset, joissa tietää tämän joukon olevan oikea, mutta epäilee omaa tilaansa, niistä epäilyksistä, joissa epäilee tämän joukon oikeellisuutta ylipäänsä. Jos epäilee vain omaa tilaansa muttei tämän joukon tilaa, on Saatanalle vastattava osittain eri raamatunkohdilla kuin silloin, jos epäilee koko joukon pysymistä taivastiellä.

Kysymys on niin laaja, että vastaan ainakin alkuun vain hyvin valikoiden. Jumalan lasten tuntomerkkejä ovat mm.

1. Jumalan rauha väärän rauhan sijasta
2. keskinäinen rakkaus
3. maailman pilkka.


Totta, mutta yksittäinen uskovainen on kuitenkin kiinteästi Kristuksen seurakunnan jäsen, eikä niitä asioita mielestäni voi erillään kovin pitkälle käsitellä. Sillä eihän lapsi synny ilman äitiään ja kuka hänet imettää ellei äiti? Siten epäilykseen omasta sielun tilasta liittyy melko kiinteästi epäilys seurakunnan oikeellisuudesta. Tämä minun pohdintani oli kyllä nyt vähän turhaa jaarittelua mutta toinpa ajatuksen julki kuitenkin. :)

Maailman pilkkaan olen törmännyt usein, mutta nykyään hengellisyyteen yleensäkin suhtaudutaan melko pilkallisesti. Uskonto on huuhaata ja ihmisen pitäisi olla rationaalinen kriittinen ajattelija, joka ei usko siihen mitä ei näe. Toisaalta kun oikein filosofisesti ajatellaan, voidaan kyseenalaistaa täysin aistienkin luotettavuus oikean tiedon kanavana. Myös tämän tapaista olen saanut silloin tällöin kuulla: "Ne lestadiolaiset on (nykyään) kyllä ihan niinku mikä tahansa muuki hengellisyys." Nämä seikat ovat omiaan hälventämään maailman pilkka -argumentin vakuuttavuutta. Tuo pilkka-asiakin huolestuttaa minua usein, koska se ei ole ollut mitenkään erikoisen kovaa kivitystä (kun verrataan mihin tahansa muuhun hengellisyyteen) nykyisin. Olemmeko muuttamassa joukolla maailmaan? Tosin tuokin havainto voi olla aivan mielikuvitukseni tuotettakin.

Mutta nyt aloitusviestini ytimen syvimpään ytimeen, johon listasi numero 1 osui:

Mistä erottaa oikean ja väärän rauhan?

Millaista on Jumalan rauha?

Millaista on maailman/paatumuksen/väärä rauha?


kicki112 kirjoitti:Olen itsekin vastaillut näihin moniin uskoa koskeviin asiohiin mm. suomi. 24:ssä. Ja valitettavati yrittänyt ihan liikaa.


Enpä ole itsekään ko. foorumilla viihtynyt. Muutaman kerran olen mielenkiinnosta sitä käynyt kurkkaamassa, koska täälläkin se on niin usein mainittu. Niin asiatonta viestittelyä ja pilkkaa siellä oli ettei tainnut oikeaa asiaa sen seasta löytää. Enpä taida ainakaan ilman vakavaa syytä sillä sivulla enää vierailla.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Anonymous » 24 Touko 2008, 02:37

hyvää keskustelua, eikä paljon lisättävää.

Mutta pikku kommentti tuosta maailman pilkasta. Minä olen aina ajatellut, että mm noissa O.M:n perusteellisesti esiin kaivamissa raamatunkohdissa lohdutetaan uskovaisia, ettei maailman pilkaa kannata ottaa turhan vakavasti, varsinkaan kun miettii uskon tärkeyttä ja palkan suuruutta. "Autuaita (=onnellisia/onniteltavia) olette, kun teitä pilkataan, koska...".

Mutta silloin otamme kyllä turhan taakan, jos ikään kuin mittaamme uskomme syvyyttä pilkan määrällä. Pahimmillaan tässä voidaan joutua jopa tekojen tielle, jos uskoon ikään kuin täytyy kuulua pilkan vastaanottaminen.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Touko 2008, 05:50

Jumalan Sanaa selittää sisällöltään erilaisena eri ihmisille, vai mitä luulet? Smile


Ei sisällöltään erilaisina eri ihmisille, mutta kun ihmisten ongelmat ovat erilaisia ja eri sislältöisiä, on henkilökohtaisessa keskustelussa on helpompi keskittyä juuri niihin ongelmiin ja etsiä niihin sopivia vastauksia. Jos tällaisessa yleisessä keskustelussa sitä yrittää, saattaa joku toinen saada aivan erilaiseen tilanteeseen neuvon, jota voi sovittaa elämäänsä aivan eri tavoin, kuin neuvon antaja tarkoitti, jopa virheellisesti.
Tuli nyt kömpelö tästä vastauksesta, toivottavasti itse asia kuitenkin selviää.

Mutta silloin otamme kyllä turhan taakan, jos ikään kuin mittaamme uskomme syvyyttä pilkan määrällä. Pahimmillaan tässä voidaan joutua jopa tekojen tielle, jos uskoon ikään kuin täytyy kuulua pilkan vastaanottaminen.


Hyvä kommentti, tummensin mielestäni tärkeimmän osan, mutta muukin osa on täyttä asiaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja teejn » 24 Touko 2008, 15:17

Sinänsä on vaikea erottaa toisistaan paatumuksen rauhaa ja Jumalan lapsen rauhaa. Helpoiten sen havaitsisi silloin, jos tuo väärä rauha olisi "stoalaista", rauhaa, joka tyytyy siihen, että täällä eletään oma aikansa ja kuollaan sitten pois. Jumalan lapsen rauhaan sisältyy taivastoivo eli se ei ole "stoalaista" vaan tähtää pitemmälle, ajan rajan tuolle puolen. Muuten kannattaa tyytyä siihen, että se Jumalan rauha, joka sisimmässä vallitsee, kantaa vaikeinakin hetkinä, koska sen päämäärä on kauempana kuin tässä elämässä. Sen kantaja ei näet hätäile, vaikka elämä näyttäisi kaatuvan joka puolelta päälle, tosin me voimme silloin olla itsessämme ahtaalla, mutta tämä rauha tyynnyttää meidät. Se ei jää tuijottamaan tähän hetkeen ja totea, että kaikki on menetetty. Toki meissä on sellaisiakin ihmisiä, uskovaisia, jotka voivat näin reagoida asioihin, mutta koska meillä on tällainen toivo, niin me voimme suhtautua maallisiin asioihin aivan rauhassa. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin, sanoi Jeesus opetuslapsilleen. (Matt. 10:28 )

Sitten tämä toinen kysymys: mistä tiedän, että tämä on se joukko, joka pääsee taivaaseen? Useinhan on asiasta epäilyksiä, mutta sitä vastoin on myös runsas joukko Raamatun todistuksia siitä joukosta, jossa "evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan" Augsburgin tunnustusta lainatakseni. Heprealaiskrjeen kirjoittaja puhuu kokonaisesta todistajien pilvestä, joka alkaa Vanhan liiton ajalta ja jatkuu meidän päiviimme saakka. Luther kirjoittaa monissa paikoissa, esimerkiksi Isosn Katekismuksaen kolmannen uskonkappaleen selityksessä Pyhän Hengen kokoaman seurakunnan tuntomerkeistä, jotka voidaan haluttaessa sieltä tarkastaa. Mutta eräs erityinen tuntomerkki on hänen mukaansa tyypillinen tälle joukolle. Siinä, missä muut hengellisyydet ajattelevat, että Jumalalle kelpaavia on myös muualla kuin heidän joukossaan, tässä joukossa todetaan, että se on vain yksi joukko, jossa pelastutaan. Ja hän kehottaa, että kun olet löytänyt tällaisen joukon, niin pysy siinä! Voi vaikuttaa nurinkuriselle, mutta näin olen asian oppinut, vaikka tämä onkin toisen käden tieto asiasta. Se ensimmäinen vain totesi lukeneensa tämän em. henkilön kirjoituksista.

Järjellehän nämä ovat aivan mahdottomia asioita todistettavaksi. Mutta tämä meidän uskomme perustuu muutenkin pääósin järjettömiin asioihin alkaen Kristuksen lihaantulosta päätyen hänen ylösnousemukseensa ja siihen, että hän jätti saarnaviran maan päälle. Nämä ovat kerran historiassa tapahtuneita tapauksia, joita ei voida toistaa eikä palauttaa. Sen tähden nämä asiat ovat ennen kaikkea uskon asioita.

T
Hajamielisyys on elämän suola!
teejn
perehtynyt
 
Viestit: 64
Liittynyt: 18 Helmi 2008, 21:20
Paikkakunta: Jojensuu

ViestiKirjoittaja Humilton » 25 Touko 2008, 16:33

Kuten tuolla on aiemmin todettu, olisi hyvä tuntea kysyjä. Ilman tuntemista pitää tyytyä yleisvastaukseen. Epäily kuuluu elävään uskoon. Eihän kuollut usko epäile. Raamatussa todetaan, että autuaat ovat hengellisesti vaivaiset. Janoaville annetaan elämän vettä lahjaksi.

Ymmärtääkseni ihminen luonnostaan etsii pelastusvarmuutta. Se voi johtaa jopa väärään pelastusvarmuuteen. Varjelkoon Jumala sellaisesta.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja mato » 25 Touko 2008, 16:53

teepee kirjoitti:Mutta silloin otamme kyllä turhan taakan, jos ikään kuin mittaamme uskomme syvyyttä pilkan määrällä. Pahimmillaan tässä voidaan joutua jopa tekojen tielle, jos uskoon ikään kuin täytyy kuulua pilkan vastaanottaminen.


Tätä minäkin olen pohtinut usein, vaikka näemmä unohdin tuoda sen esille. On todellakin vaara ryhtyä jopa tavoittelemaan pilkkaa, jotta saisi itsensä siten tehtyä tuohon Raamatunkohtaan takertuen autuaaksi omissa ja muiden silmissä. Toisaalta usein tunnen huolta itseni ja koko tämän joukon autuuden tähden, kun en ainakaan itse ole juurikaan pilkkaa saanut pitkään aikaan osakseni (enkä kyllä todellakaan toivo sitä!). Ehkä Jumala on katsonut sen olevan minulle liian raskasta ja säästänyt suoralta tulitukselta. Voiko se kuitenkin olla merkki luopumuksesta ja maailmanrakkaudesta?

teejn kirjoitti:Jumalan lapsen rauhaan sisältyy taivastoivo eli se ei ole "stoalaista" vaan tähtää pitemmälle, ajan rajan tuolle puolen.


Ongelmana tässä on itselläni, että useat muutkin hengellisyydet tarjoavat ihmiselle tämäntapaista rauhaa. Nekin lupaavat että näin ja näin uskomalla pääsee taivaaseen, tosin nykyään taitaa olla muodissa sellainen käsitys, ettei kukaan ihmisistä jouku helvettiin (paitsi ehkä Hitler tai vastaavat "historian pahikset"), koska Jumala on rakkaus.

Tähän on kyllä pakko lisätä itselleni ja muille muistutukseksi, ettei muissa lammashuoneissa taida kuulua yhtä puhdasta ja raitista saarnaa. Kirjoitettua sanaakin kunnioitetaan, eikä ajatella tähän tyyliin: "Taivaallinen Isämme ja kaikkivaltias Luoja, tässä Sinä olet kyllä väärässä, ei tämä ole lainkaan oikeudenmukaista!" Radiosta usein kuulee hartauksia, joissa usko on tarkoitettu ensisijaisesti tätä ajallista elämää varten ja taivaspaikka on ikäänkuin kaupanpäällinen. Turhuuksien turhuus, sanoo Saarnaajakin.

Humilton kirjoitti:Epäily kuuluu elävään uskoon. Eihän kuollut usko epäile.


Mutta toisaalta eikö epäilykin ole syntiä, oikeastaan jopa epäuskoa? Epäilee eli ei usko enää sitä Jumalan todistusta, jonka hetki sitten on saanut oman sielunsa vanhurskaudesta. Selventäkääs asiaa minulle vähän.

Lyhyt on ihmisen muisti. Varsin usein unohtaa tämän matkan määränpään ja uskon kalleuden.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Touko 2008, 21:15

Mutta toisaalta eikö epäilykin ole syntiä, oikeastaan jopa epäuskoa? Epäilee eli ei usko enää sitä Jumalan todistusta, jonka hetki sitten on saanut oman sielunsa vanhurskaudesta. Selventäkääs asiaa minulle vähän.

Kyllä epäily ja epäusko ovat aivan eri asioita, vaikka ne helposti sekoitetaankin toisiinsa. Epäusko on synneistä suurin, oikeastaan se on kaikkien muiden synniksi sanottavien asioiden äiti. Epäusko on uskon puutetta, puutetta joka ei omista, usein ei haluakaan omistaa Jeesuksen valmistamaa vanhurskautta omalle kohdalleen. Epäuskoa on erilaisessa muodossa myös väärä vanhurskaus, joka erilaisin Raamatun vastaisin keinoin väittää omistavansa pelastuksen, tavoin jotka sallivat kuka mitäkin jumalatonta menoa mukarakkauden nimissä.

Elävä usko omistaa ja sillä saa omistaa Jeesuksen ansion omalla nimellä omalle kohdalle, samalla kun sen saa omistaa, se armo opettaa jumalattoman menon hylkäämään, eli panemaan ne pois, upottamaan armon pohjattomaan mereen. Näistä asioista löytyy Raamattua runsaastikin, nyt en jaksa enkä ehdi niitä etsiä.

Lyhyesti voisi sanoa niinkin, että epäilykset ovat uskon vähyyttä ja siitä on sanottu, että vähälläkin uskolla pääsee taivaaseen, kunhan usko on oikeaa laatua.

Sen sijaan väärän laatuinen usko ei juurikaan epäile, se on joko hyvin vahvaa, joskus jopa niin vahvaa, että on varaa kerskata uskonsa vahvuudesta, tai sitten se on eräänlaista hälläväliä uskoa, joka opettaa olevan samantekevää, miten uskoo, kunhan vain uskoo. Kuitenkin kirjoitettu Jumalan sana opettaa, että joka uskoo Hänen (Jeesuksen) päällensä, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän vedet vuotaman. Siinä on yhdessä lauseessa kiteytetty Jumalan armojärjestys kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Touko 2008, 09:38

mato kirjoitti:Totta, mutta yksittäinen uskovainen on kuitenkin kiinteästi Kristuksen seurakunnan jäsen, eikä niitä asioita mielestäni voi erillään kovin pitkälle käsitellä. Sillä eihän lapsi synny ilman äitiään ja kuka hänet imettää ellei äiti? Siten epäilykseen omasta sielun tilasta liittyy melko kiinteästi epäilys seurakunnan oikeellisuudesta. Tämä minun pohdintani oli kyllä nyt vähän turhaa jaarittelua mutta toinpa ajatuksen julki kuitenkin. :)


Pidän tuota "jaarlittelua" hyvin tarpeellisena. Maailmassa on paljon väärävanhurskaita ihmisiä, joiden mielestä ei tarvita seurakuntaäitiä synnyttämään ihmistä epäuskosta Jumalan lapseksi, vaan heidän mielestään usko syntyy ilman seurakuntaäitiäkin suorayhteytenä Jumalaan. Oikeastaan jo käsityksestä, synnyttääkö seurakuntaäiti epäuskon lapsen uskovaiseksi vai tuleeko ihminen jossain yksinäisyydessä uskoon, voi päätellä jotain jonkin joukon oikeellisuudesta. Raamatun mukaan "ennen uskoneet" eli jo olemassa oleva Jumalan seurakunta hoitaa sovituksen virkaa ja jos joku porukka ei tätä virkaa tunnusta, sellainen porukka ei voi olla oikea.

Joh. 20:
"21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." [Joh. 17:18]
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." [Matt. 16:19+]"


Luuk. 24:
"46 Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, [Ap. t. 17:3]
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. [Ap. t. 2:38, 3:19, 10:43, 13:38,39, 22:16]"


2. Kor. 5:
"19 Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. [Room. 3:25+]
20 Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. [1. Kor. 4:1]"


1. Kor. 4:
"1 Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. [1. Kor. 3:5; 2. Kor. 6:4; Kol. 1:25]"

1. Piet. 2:
"9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. [2. Moos. 19:6, 22:30; Ilm. 1:6]
10 Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. [Hoos. 1:6,9, 2:1,3,25; Room. 9:25,26]"


mato kirjoitti:Maailman pilkkaan olen törmännyt usein, mutta nykyään hengellisyyteen yleensäkin suhtaudutaan melko pilkallisesti. Uskonto on huuhaata ja ihmisen pitäisi olla rationaalinen kriittinen ajattelija, joka ei usko siihen mitä ei näe. Toisaalta kun oikein filosofisesti ajatellaan, voidaan kyseenalaistaa täysin aistienkin luotettavuus oikean tiedon kanavana. Myös tämän tapaista olen saanut silloin tällöin kuulla: "Ne lestadiolaiset on (nykyään) kyllä ihan niinku mikä tahansa muuki hengellisyys." Nämä seikat ovat omiaan hälventämään maailman pilkka -argumentin vakuuttavuutta. Tuo pilkka-asiakin huolestuttaa minua usein, koska se ei ole ollut mitenkään erikoisen kovaa kivitystä (kun verrataan mihin tahansa muuhun hengellisyyteen) nykyisin. Olemmeko muuttamassa joukolla maailmaan? Tosin tuokin havainto voi olla aivan mielikuvitukseni tuotettakin.


Helsingin Sanomien kuukausiliitteen lestadiolaisuudesta kertovassa artikkelissa v. 1993 kerrotaan gallupista, jonka mukaan suomalaisista suhtautui kielteisesti muslimeihin 49 %, mutta vanhoillislestadiolaisiin 60 %. Ehkä se kertonee suuntaa antavasti, että Kristuksen lauma ei paljon maailman kiitosta saa.

Suvaitsevaisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa on ohjautunut eksoottisina pidettyihin syvän etelän ja kaukaisen idän uskontoihin ja ihmisryhmiin, mutta vanhoihin suomalaisiin vähemmistöihin suhtautuminen on edelleen yhtä syrjivää kuin ollut vuosisatoja. Samalla kun suvaitsevaisuus kristinuskon torjumia ilmiöitä kohtaan on lisääntynyt, ovat monet ihmiset alkaneet suhtautua perinteistä kristinuskoa itseään kohtaan jyrkän suvaitsemattomasti. Ylipäätään suhtautuminen konservatiiviseen kristinuskoon, ei vain vanhoillislestadiolaisuuteen, mutta erityisesti vanhoillislestadiolaisuuteen, on usein suvaitsematonta, torjuvaa ja vihamielistä.

Pilkan määrällä ei kuitenkaan kannata yksin mitata uskon oikeellisuutta. Keski-Euroopassa juutalaisiin on perinteisesti suhtauduttu hyvin vihamielisesti (huipentuma oli natsien holocaust), vaikka Raamatun perusteella tiedämme, etteivät he Kristuksen kieltäjinä ole uskovaisia. Suomessa Jehovan todistajat ainakin lienevät vihatumpia kuin vl:t. Lähinnä katson, että maailman pilkka on Raamatun mukaan yksi elävän uskon tuntomerkki. Olen itse siihen törmännyt lukemattomia kertoja elämäni aikana ja saanut myös kärsiä siitä aika tavalla yhdessä elämänvaiheessa.

mato kirjoitti:Mutta nyt aloitusviestini ytimen syvimpään ytimeen, johon listasi numero 1 osui:

Mistä erottaa oikean ja väärän rauhan?

Millaista on Jumalan rauha?

Millaista on maailman/paatumuksen/väärä rauha?


Sananl. 1:32 "Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee."

--> Väärään rauhaan kuuluu niin ajallisessa kuin hengellisessä elämässä väärä huolettomuus. Liika paineidenotto asiassa kuin asiassa on huonoa niin ajallisessa kuin hengellisessä elämässä, mutta niin huoleton ei iankaikkisuusosansa vuoksi saa olla, että tahallaan, ehdoin tahdoin alkaa tehdä syntiä ja elää synnissä.

Hepr. 10:
"26 Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. [Hepr. 6:4-6+]
27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. [Jes. 26:11; Sef. 1:18]"


--> On kuitenkin ero langeta syntiin kuin elää synnissä, vaikka lankeaisi samaan syntiin tuhat kertaa (ajatusten kohdalla tuhat ei edes ole juuri mitään). Silloin jos ihminen alkaa mieltyä niin syntiin, että haluaa omistaa itselleen samaan aikaan Kristuksen vanhurskauden ja elää huolettomasti synnissä, on kyse armovarkaudesta. Jos sellaisella ihmisellä on rauha, kyse on väärästä rauhasta.

Oikeanlainen jumalanpelko kuuluu myös oikean rauhan tuntomerkkeihin.

Sananl. 23:17 "Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään. [Sananl. 24:1]"

--> Kun ihmisellä on Jumalan rauha sydämellään, hän haluaa elää pahoittamatta taivaallisen Isänsä mieltä. Sitä on oikeanlainen jumalanpelko.

Oikeaan rauhaan kuuluu valvominen.

Luuk. 21:
"34 "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät [Matt. 24:49; Room. 13:13; Ef. 5:6]
35 niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. [Jes. 24:17 | Jer. 25:29]
36 Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä." [1. Moos. 19:17 | Matt. 25:32]"


--> Ymmärrän niin, ettei tuo valvominen oikeastaan ole muuta kuin Jumalan armon vaikuttama evankeliumin jano ja halu taistella synnin houkutuksia vastaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mato » 17 Heinä 2008, 01:29

Kiitos kattavista vastauksista. Tuskin tuon paremmin asiaa voi valaista, ellei lasketa mukaan sitä kallista todistusta, jota saattaa epäilyksissä pyytää matkaystäviltä. Voi miten sydäntä lämmittääkään, kun kysyy veljeltä tai sisarelta, että ovatko syntini sittenkään anteeksi, ja saa vastaukseksi kuulla Paimenen rakkaan äänen.

--

Selittelyä n. 2kk vallinneesta hiljaisuudesta:
Kävipä nyt niin että alkukesästä tietokoneella oli viikon käyttökatko, jonka aikana sydämeen ehti kehittyä kummallinen kovettuma uskonasioita kohtaan. Ehkä matkaväsymys iski ja niin myös tällä foorumilla käynnit jäivät vähiin. Sitten koko foorumi taisi lopulta unohtua kokonaan... Muutamia kertoja on tämä viestiketju käynyt mielessä, mutta silloin olen korkeintaan käynyt katsomassa, onko täällä uusia viestejä. Nyt yöllä tämä palsta tuli jälleen mieleen eräiden pohdintojen myötä, joten päätin tulla ilmoittamaan tällä kertaa vuorokaudenajasta huolimatta, että vielä se henki pihisee tämänkin nimimerkin takana :smile:
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron