Kirjoittaja teejn » 13 Heinä 2008, 16:23
Mää olen kuukauden myöhässä, mutta koin tarpeelliseksi antaa jotakin tälle keskustelulle.
Ensimmäinen kysymys, jota käsiteltiin, oli oppi seurakunnan erehtymättömyydestä. Näinhän se tietenkin on, kun Pyhä Henki seurakuntaa ohjaa. Mutta mikä merkitys on sillä, että seurakunta koostuu vajavaisista ihmisistä, joiden taito seurata Jumalan Sanaa, on itsessään turmeltunut? Jos tähän kysymykseen vastaisi tyrmäävästi, ei mitään maanpäällistä seurakuntaa olisi olemassakaan, koska ihminen itsessään ei kykene hyvään saatikka seuraamaan Jumalan Sanan opetusta Jumalan rakastamisesta yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Tarvitaan toinen motivoija, kuin oma tahto, joka neuvoo ihmistä hylkäämään pahan menon ja elämään tässä maailmassa jumalallisesti, siveästi ja hurskaasti. Tämä on Pyhän Hengen työ ja tehtävä. Mutta koska seurakunta on inhimillinen, se ei voi itsessään olla täydellinen ja erehtymätön, vaan ainoastaan Pyhän Hengen ohjaamana. Tämän vuoksi on olemassa tämä sanonta, että ne asiat, joista kristillisyydessä päätetään, kelpaisivat meille ja Pyhälle Hengelle. Itsessään seurakunta ei näiden päätösten teossa onnistu, ellei sillä ole yhteistä, ohjaavaa auktoriteettia, joka opettaa Kristusta ja hänen mieltään.
Toinen kysymys oli tämä, että seurakunnassa on ns. perinnäissääntöjä. Tämä tähtää nähdäkseni eniten siihen, että miten ihmiset kulloisellakin ajalla säilyisivät uskomassa. Erilaisina aikoina on erilaisia vaaroja, joista toiset ovat julkisempia, toiset näkymättömämpiä. Sen takia on nähty tarpeelliseksi tehdä linjauksia, joiden teossa on edelleen pyydetty kelvata ihmisille ja Pyhälle Hengelle. Tärkein näkökulma on tällöin ollut siinä, että Siionissa säilyisi rakkaus ja rauha. Mutta usein käy niin, että asioista pitää keskustella. On tarpeen selittää näitä ratkaisuja, että se edelleenkin kelpaisi meille ja PH:lle. Koska seurakunta sisältää myös mätiä kaloja, nousevat nämä mädät kalat tällöin pintaan, kun elinolosuhteet käyvät mahdottomiksi. Silloin on tarpeen puhdistaa seurakuntaa näistä mätäpaiseista (anteeksi, mikäli kielenkäyttö on tarpeettoman raakaa), että se säilyisi yksimielisenä. Näitä mätäpaiseitakin halutaan rakastaa totuudessa, että jos jokin asia nousee ylivoimaiseksi, niin silloin on lupa pyytää saattajia ja voimia, ettei asia nousisi uskon esteeksi.
Kolmas asia oli tämä, että meillä voi olla suolapussi mukana jopa niin, että sillä on helppo ruveta pahoinpitelemään muita. Tämäkään ei ole Kristuksen mielen mukainen tehtävä, sillä niinkuin me mittaamme, niin myös meitä mitataan. Toki Jumalan Poika puhutteli fariseuksia toisinaan julmastikin, mutta syykin oli selvä: koska te näette, niin teidän syntinne pysyy. He luulivat näkevänsä, mutta kun he eivät kirveelläkään tajunneet, että heidän keskellään oli itse Jumalan Poika, niin Kristuksen täytyi huutaa ne kolmetoista voi-huutoa, jotka ovat hänen fariseuksia vastaan suuntautuneen polemiikkinsa tunnetuimmat ilmaukset. Paavali puhuu roomalaisille vertauksen kautta, kuinka kristityn ei kannata ylpeillä omasta osastaan. (Room. 11:17-24) Kuten hän toisessa paikassa sanoo, me emme kerskaa itsestämme, vaan Kristuksesta, joka on tehnyt meidät Jumalalle kelpaaviksi. Täälläkin voidaan tehdä havaintoja kirjoittajien tunnontiloista ja tulkita niitä johonkin suuntaan, mutta ehkä viisainta olisi jättää ne suolasäkin huitaisut vaikkapa yksityisviesteihin, jolloin ne eivät niin häiritsisi keskustelua. Tässä on tietysti sekin puoli, että vääräuskoisten kanssa ei kannata vetää samaa köyttä, mutta sitten on se raamatullinen esimerkki lainopettajasta, joka ei ollut kaukana Jumalan valtakunnasta, (Mark. 12:28-34) joka osoittaa, että tässä maailmassakin on sellaisia opettajia, jotka ovat viisaita ja ymmärtävät Raamattua, vaikkei heitä Pyhän Hengen valo niin valaisekaan, kuin hänen seurakuntaansa. Joka tuntee itsensä heikoksi olemaan samaa mieltä kuin toisin uskovat, olkoon vapaita, mutta ne jotka tuntevat voivansa keskustella heidän kanssaan, olkoon vapaita ja varovaisia! Jumala kyllä varjelee kuuliaiset lapsensa seurakunnassaan, jos uskoa haluavat.
Korjattakoon, jos tarvetta ilmenee. T
Hajamielisyys on elämän suola!