sand kirjoitti: En ole rohjennut aikaisemmin mitään kommenttia laittaa, mutta nyt haluaisin kysyä tarkennusta Nuuskulta tähän asiaan:
"Kallis asia on se, että Pyhä Henki varoittaa Jumalan seurakunnan kautta sellaisista asioista, joissa se on nähnyt olevan vaaroja joutua syntiin. Niistä asioista, joissa ei synnin vaaroja ole, ei ole tarvetta ottaa yhteisiä kantoja."
Mitä tarkoitat tällä kohdalla?
Vaikea kysymys! Tarkoitin kai jotenkin niin, että on monta asiaa, jotka sinänsä tosin eivät ole hengellisiä, mutta niihin on havaittu liittyvän vaaroja, jotka saattavat suurella todennäköisyydellä vietellä uskovaisen syntiin. Ja näin lähtökohtaisesti ei-hengellisistä asioista tulee hengellisiä, kun niihin liittyy oleellinen vaara joutua syntiin. Perinteisenä esimerkkinä vaikka televisio.
Tuon kohdan sanoin huonosti, että "asioista, joissa ei synnin vaaroja ole", tulin nyt miettineeksi, että onko lopulta asioita, joissa ei ole lainkaan synnin vaaroja. Voisiko olla, joissain asioissa lankeemuksen vaara ei ole yhtä ilmeinen, ja jos olisi tarkoitus suojautua kaikilta ulkomaailman viettelyksiltä niin sitten olisi lähinnä sulkeuduttava luostariin tai johonkin luolaan, mutta näin ei ole tarkoitus.
Eli olen fundeerannut niin, että ilmeisesti seurakunta ruukaa ottaa kantaa sellaisiin ns. keskeisiin viettelyksen paikkoihin uskovaisia suojellakseen ja auttaakseen. Usein arkipäivän asioissa joutuu vaan itse tilannekohtaisesti tekemään valintoja ja pohtia mikä olisi uskovaiselle sopivaa. Jumala on rakkaudessaan seurakuntansa kautta asettanut keskeisiin viettelysten karikoihin vaaran merkkejä, näin helpottaakseen uskovaisten purjehdusta täällä maailman merellä.
Tekemisillä ja tekemättä jättämisillä ei uskoa ansaita, vaan ainoastaan yksin armosta ollaan uskomassa, eikä kilvoituksella tulla yhtään paremmaksi uskovaiseksi, mutta koska synti on aina askel poispäin Jumalasta, niin halutaan elää niin ettei tahallaan jouduttais syntiin, kun synti kuitenkin tarttuu aina ja tekee matkan hitaaksi. Ja kun se aina tarttuu, niin on tärkeetä aina uskoa syntejä ja vikoja anteeksi. Sanankuulossa usko vahvistuu ja evankeliumi vapauttaa kuormien alta. Uskovainen saa joka hetki uskoa kaikki synnit anteeksi, mutta jos ja kun tulee jotain nimellisiä asioita, niin on annettu ripin armoetu, jota saa käyttää, jos ei jaksa uskoa anteeksi yleisestä saarnasta.
Tuli ehkä vähän kirjoitettua kysymyksesi ohi, mutta aattelin kertoa mietteistäni, jotta sinä ja toisetkin voivat arvioida, olenko ymmärtämässä oikein, ja toivottavasti korjaat jos huomaat mun käsittäneen noita juttuja väärin.
Mukavaa, että rohkaistuit kirjoittaman palstalle ja toivottavasti kirjoittelet enemmänkin! Nyt täällä palstalla on melkoinen taisto menossa, mutta varmaankin yhteinen tahto on ,että tilanne pian rauhoittuisi.