Erään henkilön mielipiteistä

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 22:54

J
os tätä(kin) keskustelua katsoo, niin kannattaa pitää mielessä, että käsittääkseni miltei kaikki olemme uskovaisia. Ja uskovaisten väliseen keskusteluun ei jyrääminen, oikopäinen epäuskoon tai helvettiin tuomitseminen eikä mikään muukaan väkivalta kuulu.


niin kannattaa pitää mielessä, että käsittääkseni miltei kaikki olemme uskovaisia


Siinäpä se, mutta kun selvästi tiedämme, etteivät kaikki ole kanssamme samalla tavalla uskovaisia.

Osa on sellaisia, joista emme ole varmoja, mutta heistä haluamme saada selkoa.

Osa on taas sellaisia, jotka tiedämme, tunnemme henkilöinä, jotka olemme nähneet, heidän kanssaan kasvokkain ja puhelimessakin keskustelleet ja jotka tunnemme sillä tavalla sydämen uskovaisiksi, sisariksi ja veljiksi.

Tiedän ja tunnen kickin tavan kirjoittaa usein tarpeettoman suolaisesti, mutta hän taitaa ymmärtää sen itsekin ja koettaa väliin pehmentää sanojaan. Usko opettaa meitä myös kärsimään toisiamme ja siinä meillä onkin oppimista.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Leo-setä » 18 Kesä 2008, 23:00

On totta etten tiedä palstan historiasta mitään. Mutta minusta meidän pitää taistella sitä vastaan, ettei uskovaisten rakkautta lähdetä täällä rikkomaan. Sen voi rikkoa vikomalla ja rienaamalla, tai yhtä lailla jyrkillä ylilyönneillä ja jyräämisellä.

Pilkkamielessä käytyä löysää keskustelua, heittelyä tai pistelyä tai tahallista kiusantekoa ei minusta täällä ole oikeastaan lainkaan. Kyllä minun nähdäkseni ihmiset tulevat tänne vilpittömällä mielellä.

Mutta jos subjektiivinen mielipide sallitaan, niin ei keskustelukulttuuria kovin rakentavana ja hyvänäkään voi pitää. Erityisesti vastenmielisenä pidän sitä, että vastauksissa lokeroidaan osa uskovaisiksi ja osa epäuskoisiksi vasten parempaa tietoa. Pidän myös huonona argumenttina perustelematonta "ei vastaa henkeen" -kommenttia. Siihen ei Raamattu meitä opeta.

Minusta on arvokas asia, että on tällainen uskovaisten nettipalsta. On myös arvokasta, että täällä halutaan ja voidaan käydä keskustelua uskonelämän ja opin vaikeistakin asioista. On arvokasta, että on olemassa palsta, jossa voimme nähdä, että uskovaisilla on joistakin asioista keskenään eriäviä mielipiteitä ja joita voidaan yhdessä tutkistella. On paljon parempi, että niistä puhutaan esimerkiksi täällä kuin että niitä miettisi vain yksinään tai muutaman samoinajattelevan ystävänsä kanssa.

Mutta älkäämme repikö toisiamme kappaleiksi. Tämä on vakava asia (Gal5):

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.
Leo-setä
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 18 Kesä 2008, 23:08

Voisiko olla, että usein väärähengellisten korvat syyhyävät nimenomaan tilanteessa, jossa saarnataan terveellistä oppia ja elävää uskoa? Muunlaiset opit ja toiset evankeliumit eivät samaan tapaan pahenna, mutta eivät parannakaan. Näitä tulee pohdittua, kun tämän päivän aikana on huomannut, kuinka alati jostain ilmestyy uusi väärän opin puolustaja ja elävään uskoon pahentuva. Kansankirkossahan on menty äärimmilleen siinä asiassa, että oppia yritetään muuttaa kaikkien mieliksi, jotta kukaan ei vahingossakaan pahentuisi mihinkään.

Tietojeni mukaan, jos uskovaiset toimisivat samalla tavalla, lähtien veljeilemään niiden kanssa jotka eivät veljiä ole, niin kyllä ne Jumalan tulet täältä pohjolasta pian sammuisivat, mahtaisiko montaakaan uskovaista jäädä. Eihän väärän opin kanssa voi tehdä mitään sopimuksia, tässä mielessä sovitteluratkaisu ei auta, vaan ainoa tie sisälle Jumalan valtakuntaan on parannuksen ahdas portti. Tuon portin eteen monet jäävät sen vuoksi että he pahentuvat sen portin ahtauteen, ja uskovaisten saarnan typeryyteen.

Eikö jossain historian hämärissä yritetty järjestellä jotain sovintokokousta jonkun silloisen eriseuran kanssa, mutta miten siinä kävikään, mahtoiko onnistua? Onko kellään vanhalla uskovaisella muistitietoa kyseisistä sovintokokouksen yrityksistä?
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 23:14

Mutta jos subjektiivinen mielipide sallitaan, niin ei keskustelukulttuuria kovin rakentavana ja hyvänäkään voi pitää. Erityisesti vastenmielisenä pidän sitä, että vastauksissa lokeroidaan osa uskovaisiksi ja osa epäuskoisiksi vasten parempaa tietoa. Pidän myös huonona argumenttina perustelematonta "ei vastaa henkeen" -kommenttia. Siihen ei Raamattu meitä opeta.


Jos kuulee tai lukee opetusta, jonka tietää vieraaksi, mitä muuta siinä voi tehdä, kuin ilmaista se jotenkin ja tavallisin ilmaisutapa on sanallinen kertominen. Vapaa armolapsi ei kuule toisen uskovaisen korjaavissa lauseissa tuomion eikä moitteen sanoja, eikä ainakaan lain tuomioita.
Lain alla kulkeva saattaa niin tunteakin.

Jos kristillisyydessä on turhia elämän ohjeita, ne poistuvat aikanaan normaalia luonnollista tietä, kun Jumala näkee ajan siihen sopivaksi. Kenenkään yksittäisen uskovaisen taistelulla niitä ei saa muutetuksi, vaan sellainen muutosten yrityskin menee helposti taisteluksi seurakuntaa vastaan.

Jeesuskin neuvoi opetuslapsiaan: olkaa aloillanne. Samaa neuvoi Vanhan liiton profeetta, olkaa aloillanne, Herra sotii teidän puolestanne.

Eikö jossain historian hämärissä yritetty järjestellä jotain sovintokokousta jonkun silloisen eriseuran kanssa, mutta miten siinä kävikään, mahtoiko onnistua? Onko kellään vanhalla uskovaisella muistitietoa kyseisistä sovintokokouksen yrityksistä?

Yritän vastata lyhyesti nuuskun kysymykseen.
Ainakin uudestiheränneiden kanssa on järjestetty sovintokokous noin sata vuotta sitten, mutta sovintoa ei löytynyt, niin erilaisia olivat opetukset ja erilainen oli ja on henki.

Pikkuesikoisten kanssa on myös neuvoteltu joskus 1940 -luvun loppupuolella, tiettävästi vain kaksi pikkuesikoisten joukosta käsitti parannuksen armon, mutta innokkaimmat sen kokouksen puuhaajat menivät itse eriseuraan runsas kymmenen vuotta myöhemmin.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 18 Kesä 2008, 23:22, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja teepee » 18 Kesä 2008, 23:23

Taavetti, muutoin olen täsmälleen samaa mieltä, mutta a.o. kohta ei ole totta:
Vapaa armolapsi ei kuule toisen uskovaisen korjaavissa lauseissa tuomion eikä moitteen sanoja, eikä ainakaan lain tuomioita.

Kyllä uskovaisetkin päästelevät suustaan kömpelöitä ja moittivia lauseita. Rakkaissa sisarissa ja veljissä niitä haluaa tietysti ymmärtää. Ja jos virheitä tulee, niin panna niitä pois. Mutta kyllä esimerkiksi tämän palstan keskusteluissa on runsaasti esimerkkejä tuosta yllä olevasta.
teepee
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 23:32

Kömpelyyttä en kiistä, mutta voisit teepee kertoa missä olemme kirjoittaneet selvästi väärin? Arvostaisin sitä suuresti, mutta toki keskustelisin aiheesta myös tuntemieni luotettujen uskovaisten kanssa.

Suurimmat moitteet siis näkyviin!

Et kaiketi tarkoita moitittavaksi sitä, että emme hyväksy palstalla baptistisia kirjoituksia. Niissä on osittain reformoidun opetuksen aineksia, vaikka luterilaisuuden valhekaapuun kätkettyinä. Sellaiset on kielletty palstan säännöissäkin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 19 Kesä 2008, 00:08

teepee kirjoitti:Jani hyvä. Tuo vastauksesi oli kyllä aikamoinen rimanalitus. Joko et edes lukenut kirjoitustani ja siksi kirjoittelit mitä sattuu tai sitten tarkoituksella aloit vääristellä kirjoittamaani.


Olen kyllä juttusi lukenut ja monta muutakin. Eivät minua ole omiaan uskoon panevat koskaan kiitelleet.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja teepee » 19 Kesä 2008, 00:14

Taavetti kirjoitti:
Suurimmat moitteet siis näkyviin!



Sinun elämänkokemuksellasi varustettu ihminen näkee nämä ylilyönnit kyllä itsekin, kyllä ne ovat niin räikeitä. On ihan turhaa ryhtyä osoittelemaan tässä mitään yksittäistä kirjoittajaa tai kirjoitusta. Jos olen pahastunut jostakin kirjoituksesta sanon sen suoraan kirjoittajalle ja olen niin tehnytkin.

Opillinen keskustelu on mielestäni ollut lähinnä asiallista. Tietyissä asioissa on ollut erilaisia näkemyksiä, mutta minusta ne ovat mahtuneet ihan hyvin rakkauden piiriin. Joissakin painotuksissa voin olla hieman eri mieltä, mutta ei minulla ole mitään opillista kohtaa, jonka voisin nostaa esille.

Täysin asiattomana pidän, kuten jo sanoinkin, kuitenkin keskustelutekniikkaa, jossa:
- tuomitaan ja nonseleerataan joku keskustelija perusteella, että hänen sanotaan valheellisesti tai vasten parempaa tietoa olevan epäuskoinen
- asiallinen keskustelu katkaistaan epämääräisellä heitolla "tuo ei vastaa henkeen" tms
- ärähdetään vilpitön keskustelu kiinni jollakin halventavalla ja ylimielisellä kommentilla, jossa tosiasiallisesti halutaan sanoa, ettei uskovainen saa moisia asioita kysyä
- valikoidaan mielivaltaisesti tai vääristellään jotakin kirjoitusta (tätä on ollut onneksi tosi vähän)

Tämän konkreettisempi en aio tässä asiassa ainakaan tällä erää olla.

Hyvää yötä ja Jumalan rauhaan

Teepee

PS Koska Taavetti olet maltillinen ja jo elämää nähnyt uskovainen ja sitä paitsi tämän palstan ylläpitäjä, olisin ehdottamassa sinulle, että ehkä moderointia ja ylläpitoa pitäisi lisätä. (19.6. korjasin P.S:n muotoilua, koska se oli ymmärretty väärin)
Viimeksi muokannut teepee päivämäärä 19 Kesä 2008, 09:40, muokattu yhteensä 2 kertaa
teepee
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 19 Kesä 2008, 00:44

teepee kirjoitti:- tuomitaan ja nonseleerataan joku keskustelija perusteella, että hänen sanotaan valheellisesti tai vasten parempaa tietoa olevan epäuskoinen
- asiallinen keskustelu katkaistaan epämääräisellä heitolla "tuo ei vastaa henkeen" tms


Mulle on aiemmin tuosta jaettu tietoa, jonka mukaan sopii, eikä vain sovi vaan olisi jopa velvollisuus todeta, jos ei jokin asia vastaa henkeen, tai jos on syytä olettaa vastapuolen sieluntilan olevan epävarma tai varmasti huono. Lisäksi olen aiemmin käsittänyt, että kun näissä tapauksissa väärää opetusta raakasti julistetaan julkisessa keskustelussa, niin että olisi sopivaa myös samantien korjata se julkisessa keskustelussa, eikä siinä ole ehdottomasti aihetta ilmoittaa asiaa yksityisviestissä. Varsinkin, kun yksikään näistä kirjoittajista ei ole vielä palstalla koskaan todistanut olevansa uskovainen, eli kukaan ko. kirjoittajista ei ole kirjoittanut viestejä joiden perusteella olisi voinut varmistua että kirjoittaja on uskovainen. Tuntuisi vielä erilaiselta, jos joku, jonka aiemman kokemuksen perusteella on uskovaiseksi käsittänyt ja olettanut, kirjoittaa heikkoja viestejä, tällöin voisi lähestyminenkin olla erilaista.

Kuulin joskus seuroissa tarinan, jossa aiemmin tyystin epäuskoisen paikkakunnan eräs asukas oli saanut matkoilla ollessaan parannuksen armon ja kotiin palattuaan kertonut löytämästään aarteesta tuttavilleen, ja näin olivat Jumalan tulet tuolle paikkakunnalle tulleet. Sitten tuo jo puhujaksi nimitetty mies oli jälleen lähtenyt matkoille kaukaiselle paikkakunnalle, jonka matkan aikana oli ajautunut yhteyteen jonkun silloisen eriseuran kanssa, ja petoksen myötä joutunut myös itse eriseuraan. Käsitin kertomuksesta, että hänen oppinsa oli lähes sama, ainoastaan joidenkin pienten parannusten kera hän palasi takaisin, näin vilpittömästi tahtoen pelkkää hyvää ajatellen pienten parannusideioiden auttavan kristillisyyttä. Kotikonnuille palattuaan häntä jälleen pyydettiin pitämään seuroja, ja hänen sydämentilansa ei tuolloin vielä ollut kenenkään tiedossa. Seuroissa oli sanankuulossa joku jo iäkkäämpi sisar (?), jolla oli henkien erottamisen lahja, ja ilmeisesti kesken puheen hän nousi tuolistaan seisomaan, ja saarnan keskeyttäen huutaen kertoi suunnilleen näin: "Sinä toit meille tämän uskon, ja nyt olet viemässä sen meiltä pois!"

Onko kenelläkään vanhemmalla kristityllä tarkempaa muistikuvaa tai tietoa tuosta tapauksesta, tai mahdoinko unohtaa siitä jotain oleellista?

Silti tulee ajatus, että äskeisessä tilanteessa samalla tavalla toimittiin kuin täällä, eli ilmeisesti jos joku julkisesti saarnaa ja julistaa väärää oppia niin sen voi julkisesti vääräksi ilmoittaa. (?)

- ärähdetään vilpitön keskustelu kiinni jollakin halventavalla ja ylimielisellä kommentilla, jossa tosiasiallisesti halutaan sanoa, ettei uskovainen saa moisia asioita kysyä


Mää en ole huomannut tuollaista täällä juurikaan. Aralla ja kyseleväisellä mielellä olevalle on mun mielestä aina vastailtu täällä ystävällisesti ja altapäin lähestyen (tosin itsestäni en voi sanoa, mutta kun muiden viestejä arvioin). Mun mielestä tässä ketjussa on vähemmän ollut tilanne että asioista oltaisin vilpittömästi kyselty, vaan ennemminkin uskovaisille on tultu opettamaan 'totuuksia'. ONhan Raamatussakin kai neuvoja siihen että jos väärähengelliset tulee tuputtamaan omia totuuksiaan uskovaiselle, niin kyllähän sen saa vapaasti torjua, eikä sitä ole pakko hyväksyä. Onko kellään raamattua asiaan?
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja sandi » 19 Kesä 2008, 01:25

Olen uusi tällä palstalla ja ylipäänsä millään palstalla ja yritän saada viestini osumaan oikeaan kohtaan.
Olen lueskellut tätä palstaa jo pitkään ja miettinyt paljon uskomisen asioita. Olen lapsuudesta asti ollut vanhoillislestadiolainen.

En ole rohjennut aikaisemmin mitään kommenttia laittaa, mutta nyt haluaisin kysyä tarkennusta Nuuskulta tähän asiaan:

"Kallis asia on se, että Pyhä Henki varoittaa Jumalan seurakunnan kautta sellaisista asioista, joissa se on nähnyt olevan vaaroja joutua syntiin. Niistä asioista, joissa ei synnin vaaroja ole, ei ole tarvetta ottaa yhteisiä kantoja."

Mitä tarkoitat tällä kohdalla?
sandi
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 19 Kesä 2008, 02:02

sand kirjoitti: En ole rohjennut aikaisemmin mitään kommenttia laittaa, mutta nyt haluaisin kysyä tarkennusta Nuuskulta tähän asiaan:

"Kallis asia on se, että Pyhä Henki varoittaa Jumalan seurakunnan kautta sellaisista asioista, joissa se on nähnyt olevan vaaroja joutua syntiin. Niistä asioista, joissa ei synnin vaaroja ole, ei ole tarvetta ottaa yhteisiä kantoja."

Mitä tarkoitat tällä kohdalla?


Vaikea kysymys! Tarkoitin kai jotenkin niin, että on monta asiaa, jotka sinänsä tosin eivät ole hengellisiä, mutta niihin on havaittu liittyvän vaaroja, jotka saattavat suurella todennäköisyydellä vietellä uskovaisen syntiin. Ja näin lähtökohtaisesti ei-hengellisistä asioista tulee hengellisiä, kun niihin liittyy oleellinen vaara joutua syntiin. Perinteisenä esimerkkinä vaikka televisio.

Tuon kohdan sanoin huonosti, että "asioista, joissa ei synnin vaaroja ole", tulin nyt miettineeksi, että onko lopulta asioita, joissa ei ole lainkaan synnin vaaroja. Voisiko olla, joissain asioissa lankeemuksen vaara ei ole yhtä ilmeinen, ja jos olisi tarkoitus suojautua kaikilta ulkomaailman viettelyksiltä niin sitten olisi lähinnä sulkeuduttava luostariin tai johonkin luolaan, mutta näin ei ole tarkoitus.

Eli olen fundeerannut niin, että ilmeisesti seurakunta ruukaa ottaa kantaa sellaisiin ns. keskeisiin viettelyksen paikkoihin uskovaisia suojellakseen ja auttaakseen. Usein arkipäivän asioissa joutuu vaan itse tilannekohtaisesti tekemään valintoja ja pohtia mikä olisi uskovaiselle sopivaa. Jumala on rakkaudessaan seurakuntansa kautta asettanut keskeisiin viettelysten karikoihin vaaran merkkejä, näin helpottaakseen uskovaisten purjehdusta täällä maailman merellä.

Tekemisillä ja tekemättä jättämisillä ei uskoa ansaita, vaan ainoastaan yksin armosta ollaan uskomassa, eikä kilvoituksella tulla yhtään paremmaksi uskovaiseksi, mutta koska synti on aina askel poispäin Jumalasta, niin halutaan elää niin ettei tahallaan jouduttais syntiin, kun synti kuitenkin tarttuu aina ja tekee matkan hitaaksi. Ja kun se aina tarttuu, niin on tärkeetä aina uskoa syntejä ja vikoja anteeksi. Sanankuulossa usko vahvistuu ja evankeliumi vapauttaa kuormien alta. Uskovainen saa joka hetki uskoa kaikki synnit anteeksi, mutta jos ja kun tulee jotain nimellisiä asioita, niin on annettu ripin armoetu, jota saa käyttää, jos ei jaksa uskoa anteeksi yleisestä saarnasta.

Tuli ehkä vähän kirjoitettua kysymyksesi ohi, mutta aattelin kertoa mietteistäni, jotta sinä ja toisetkin voivat arvioida, olenko ymmärtämässä oikein, ja toivottavasti korjaat jos huomaat mun käsittäneen noita juttuja väärin.

Mukavaa, että rohkaistuit kirjoittaman palstalle ja toivottavasti kirjoittelet enemmänkin! Nyt täällä palstalla on melkoinen taisto menossa, mutta varmaankin yhteinen tahto on ,että tilanne pian rauhoittuisi.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja sandi » 19 Kesä 2008, 09:17

Kiitos kun selvensit. Minäkin olen ymmärtämässä, että synnin vaara vaanii monessa paikassa ja asiassa, MUTTA eri toten omassa itsessämme. Se on niin lähellä, että usein oikein sokeutuu,jos keskittyy "liiaksi" miettimään ulkopuolelta tulevia vaaroja.

Kirjoittamasi lause otti niin kovasti silmään, että oli pakko kysyä tarkennusta. Juuri ne rakkaudella yhdessä päätetyt ohjeet ja vaaran merkit voivat olla myös tuudittamassa "väärään rauhaan". Puhun omasta kokemuksesta.

"Jumala on rakkaudessaan seurakuntansa kautta asettanut keskeisiin viettelysten karikoihin vaaran merkkejä, näin helpottaakseen uskovaisten purjehdusta täällä maailman merellä. "

Tämä pitää varmasti paikkansakin, mutta onko kukaan kokenut, että vaara voi olla myös siinä, että nuori tai vanha, perheenisä tai -äiti valvoo erityisesti näissä yhteisissä vaaran merkeillä merkityissä asioissa, eikä muistakaan valvoa uskossa. Valvoa siinä, että uskoo armon ja vain armon avulla taivaaseen pääsevänsä? Kirjoitan omasta ja lähipiirinikin kokemuksista, joten en ole osoitelemassa ketään palstalla kirjoittavaa.

Mikä on keskeinen vaaran paikka kenellekin? Perheenisällä ahneus palkan suuruuden tai uran luonnin suhteen, perheenäidille luottamus Jumalan johdatukseen...Minun mielestä kaikkiin keskeisiiin vaaranpaikkoihin ei ole "yhteistä kantaa". Korostan, ettei minun mielestä tarvitse ollakaan, koska ihmisellä on omatunto, joka kertoo oikeista valinnoista, jos omaatuntoa vain haluaa kuunnella.
sandi
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 19 Kesä 2008, 11:11

Myydäänhän niitä elintarvikkeitakin vähä- normaali- ja runsassuolaisena, mutta jos suolaa on liian vähän tai liian paljon, niin se on lähes syömäkelvotonta. Voiko olla, että on ero sillä, onko jokin normaalisti standardien mukaan runsassuolattua (esim. runsassuolainen voi), siitähän jotkut jopa pitävät, mutta jossain menee se raja, jonka ylittävä ravinto maistuu pahalta runsassuolaisesta pitävillekin.

Muistelen kuulleeni siitä tuolla viisiin, ja muistelen, kuinka hotelli- ja ravintolakoulussa ollessani mulle opetettiin tarkka kaava, jolla ruoanvalmistuksessa voi standardiksi katsotun suolapitoisuuden määrän laskea. En muista sen kaavan sisältöä, mutta tarkkaa hommaa se oli. Ja kun kyse on suurista annosmääristä niin yliannosteltu suolamäärä voi aiheuttaa jo isompaakin taloudellista tappiota.

Kotona olen usein pohtinut, että kun muistelin, että ylisuolattuun ruokaan oli jokin mahdollisuus kompensoida sitä lisäämällä jotain suolaa 'neutraloivaa' ainetta joka vähensi suolan makua, mutta onko kenellekään tietoa, mikä oli tuo tapa, jolla suolan makua pystyy kompensoimaan jos sitä on laittanut liikaa? Sitä pidettiin tosin ns. hätäratkaisuna jota ei suositeltu. Tuosta olisi silti hyötyä myös kotona poikamiehen keittiössä, kun hätiköidessä niitä virheitä aina sattuu.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja pumpulikukka » 19 Kesä 2008, 12:21

Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
San 29:8

Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millä te sen höystätte? Pitäkää itse teissänne suola, ja rauha teidän keskenänne.
Mark 9:50
``Armo on aina askeleen edellä, etulahjana viitoittaa tien ja tasoittaa polun lähteelle.``
Avatar
pumpulikukka
perehtynyt
 
Viestit: 60
Liittynyt: 19 Helmi 2008, 23:24

ViestiKirjoittaja Jani_S » 19 Kesä 2008, 13:31

Taavetti kirjoitti:No niin, Jani_S otti O,M.n maininnan suolaisuudesta ilmeisenä kohteliaisuutena, sellaista sokerisuutta ja suolaisuutta meissä monissa on muutenkin usein paljonkin.
Neuvottomaksi itseni nyt lähinnä tunnen.


Otin sen aivan samanlaisena kuin kommentin ruoan runsassuolaisuudesta.

Se on hyvät jumalanlapset sillä lailla, että ilmiselvästi terveen Jumalan sanan vastaisia ja raamatullisen vanhurskauttamisopin vastaisia näkemyksiä on työlästä oikoa, varsinkin näin nettipalstalla. Siinä eivät korulauseet auta. Ja aina siihen pahennutaan ja syytetään nolaajaksi, pilkkaajaksi tai jyräksi.

Omavanhurskaat eivät ole koskaan ihastuneet, kun heitä on ojennettu Jumalan totuudella. Lisäksi he itse ovat vihastumalla todistaneet saamansa nuhteet oikeiksi. Nyt on tosin tullut aika, että armonaurinko on heille laskenut. Katsokaa vaikka; enää ei ole voimallisia ja nuhtelevia saarnamiehiä ainakaan Suomenmaassa ja henkilökohtaiseen puhutteluun ottamista arastellaan hoitokokoussyytteiden pelossa. Mutta itse kaikki harhaan joutuneet ovat korvansa tukkineet ja kaidalta tieltä eksyneet, jotkut lakihenkisyyteen ja useimmat synnin luvallisuuteen tämän ajan hengen mukaan, joista ensin mainittukin tosin on jälkimmäisen seurausta.
Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 19 Kesä 2008, 13:57, muokattu yhteensä 2 kertaa
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 19 Kesä 2008, 13:31

nuusku kirjoitti:Kotona olen usein pohtinut, että kun muistelin, että ylisuolattuun ruokaan oli jokin mahdollisuus kompensoida sitä lisäämällä jotain suolaa 'neutraloivaa' ainetta joka vähensi suolan makua, mutta onko kenellekään tietoa, mikä oli tuo tapa, jolla suolan makua pystyy kompensoimaan jos sitä on laittanut liikaa? Sitä pidettiin tosin ns. hätäratkaisuna jota ei suositeltu. Tuosta olisi silti hyötyä myös kotona poikamiehen keittiössä, kun hätiköidessä niitä virheitä aina sattuu.


Ainakin jos liikaa suolaa on livahtanut keittoon tahi kastikkeeseen, niin raaka peruna imee kuulemma suolaa hyvin. :D
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Kesä 2008, 14:28

nuusku kirjoitti:Myydäänhän niitä elintarvikkeitakin vähä- normaali- ja runsassuolaisena, mutta jos suolaa on liian vähän tai liian paljon, niin se on lähes syömäkelvotonta. Voiko olla, että on ero sillä, onko jokin normaalisti standardien mukaan runsassuolattua (esim. runsassuolainen voi), siitähän jotkut jopa pitävät, mutta jossain menee se raja, jonka ylittävä ravinto maistuu pahalta runsassuolaisesta pitävillekin.


Hyvä vertaus. :) Sopiva suolamäärä on kait taitolaji - ja myös makuasia. Jos purkillinen valahtaa annokseen, niin sitten taitaa olla kaikkien mielestä liian suolaista. Ilman suolaa on mautonta. Noiden väliin mahtuu sitten kaikki erilaiset maut.

Nettiviesteissäkin on mielestäni kaikki nuo asteet: suolattomat, vähäsuolaiset, normaalisuolaiset, runsassuolaiset ja tönkkösuolatut. Suolattomat ja tönkkösuolatut eivät sovi uskovaisille, mutta vaihtelut vähäsuolaisesta runsassuolaiseen menköön makuasioiden piikkiin.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja sandi » 19 Kesä 2008, 14:41

Jani S: Onko armonaurinko todella laskenut? Tule suviseuroihin kuuntelemaan, kuinka siellä saarnataan sielua ratvitsevaa armon saarnaa. Kaikille heikoille, epäileville, kyseleville armosta synnit anteeksi, sielun autuudeksi. Vielä on kaikille ovet auki Jumalan valtakuntaan.
sandi
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Kesä 2008, 15:22

sand kirjoitti:Jani S: Onko armonaurinko todella laskenut? Tule suviseuroihin kuuntelemaan, kuinka siellä saarnataan sielua ratvitsevaa armon saarnaa. Kaikille heikoille, epäileville, kyseleville armosta synnit anteeksi, sielun autuudeksi. Vielä on kaikille ovet auki Jumalan valtakuntaan.


Vaikka minulta ei kysytty, saanen silti vastata omalta osaltani, kuten ymmärrän Jani_S.n kommentin.

Armon aurinko on laskenut heiltä, jotka ovat jättäneet Jumalan valtakunnan, hylänneet tarjotun armon ja ulkona kulkien morkkaavat jättämäänsä valtakuntaa.

Armon aurinko saattaa olla laskemassa heille, jotka muodollisesti sisällä kulkien yrittävät muuttaa valtakunnan sanomaa, tuoden siihen jotakin mielestään parempaa ja jalompaa ainesta. Vanhan liiton aikana maa nieli sellaiset väärän tulen tuojat elävinä kadotukseen. Sitä kohtaloa en toivo kellekään.

Armon aurinko loistaa kirkkaana pilvettömältä taivaalta jokaiselle katuvalle syntiselle, joka haluaa saada syntinsä anteeksi.

Näin ymmärsin Jani_S.n tarkoittaneen, jos ymmärsin väärin, tottapa minua ojennetaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Kesä 2008, 15:33

sand kirjoitti:Tämä pitää varmasti paikkansakin, mutta onko kukaan kokenut, että vaara voi olla myös siinä, että nuori tai vanha, perheenisä tai -äiti valvoo erityisesti näissä yhteisissä vaaran merkeillä merkityissä asioissa, eikä muistakaan valvoa uskossa.


Oikeastaan olen kokenut juuri päinvastoin: kun lopetin valvomasta yhteisissä vaaran merkeillä merkityissä paikoissa, lopetin samalla valvomisen uskossa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron