Tässä asiassa meidän tulee nöyrästi rukoilla Jumalalta ymmärrystä ja kuunnella toinen toistamme Kristuksen mielellä. Aina kun ihmistapoja aja aikaan sidoksissa olevia käytäntöjä on alettu pitää osana Pyhän Hengen muuttumattomuutta, on astian maku lähellä. Tämäkin oli tuttua jo alkuseurakunnan aikaan. Juuri tämän tähden erityisesti sananpalvelijain yhteiset kokoontumiset, kuten suviseurojen yhteydessäkin jälleen on tarjolla, ovat suuriarvoisia.Sillä te olette vielä lihalliset, sillä niinkauvan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen? 1. Kor. 3:3.
Leo setä kirjoitti:Inhimillisen ihmisen taipumus hengellistää inhimillisiä tapoja ja perinteitä oli tuttua jo Lutherille, ja se on tuttua meillekin.
teepee kirjoitti:¨Janille: syntisen paikalla tässä kaikki matkaa tehdään. Ja melko lailla nöyrän, kysyvän ja keskustelevan paikalla. Enhän muuten täällä edes aikaani kuluttaisi.
Uskovaisten seurakunta ei todellakaan ole mikä tahansa ihmisyhteisö, mutta kumminkin se on ihmisyhteisö. Mutta sillä olennaisella erolla, että yhteisössä on ohjaamassa Pyhä Henki.
Silti yhteisömme on erehtyväinen ihmisyhteisö, mutta siihen voimme turvallisesti uskoa, että oikea oppi on - kuten Raamatussa on kerrottu - annettu uskovaisille säilytettäväksi. Minusta olisi muuten suorastaan kamalaa, jos pitäisi ajatella että uskovaisten yhteisö olisi erehtymätön. Kyllä siinä me uskovaispolot ottaisimme aivan tarpeettoman ja kohtuuttoman taakan kantaakseen. Minusta on turvallista ajatella Paavalin ohjeen mukaan, että myös seurakunnan ihmisohjeet ja neuvot on syytä ottaa vakavasti, mutta niin, että ne tutkitaan Jumalan sanan valossa. Ja pidetään mielessä, että toinen toisemme kunnioittaminen, rakastaminen ja tukeminen ovat tärkeitä. Yllättävän äkkiä se unohtuu täälläkin nettikeskustelussa.
Sinänsä on totta, ja sanottakoon se rehellisyyden nimessä suoraan, että pidän monia meikäläisyyden tapakulttuuriin syntyneitä käytäntöjä tai suoraan sanottuna vaatimuksia vähän hassuina ja ilman muuta liian tiukkoina. Ja vaikka semantiikka ei lempilajini olekaan, niin kyllähän ne rehellisesti sanottuna ovat lestadiolaisia perinnäissääntöjä. Asioita, jotka eivät sinänsä ole kenenkään meikäläisen mielestä syntiä, mutta joiden noudattamatta jättävän katsotaan kumminkin teoillaan kieltäneen uskonsa.Mutta ajattelen, että Paavalin hyviä neuvoja noudattaen ei näistä asioista kannata uskon estettä tehdä.
teepee kirjoitti:Taavetti: En väitä mitään, kun en tiedä. Laitatko vähän tarkemmin tuohon viittaamaasi asiaan viitettä&faktaa. Tämä on tärkeä kysymys ja hyvin nöyränä haluan näitä asioita pohtia. Noin kuin asian yllä kirjoitin olen sen käsittänyt uskovaisten kanssa keskustellessa ja Raamatun ja uskovaisten (myös Lutherin) kirjoitusten valossa.
Mutta sitä en todellakaan halua väittää että tämä tai muut tulkintani olisivat aina oikeita. Takuulla eivät ole. Näitä pitää tutkistella Jumalan sanan valossa, ja jos (kun) tulkinta on väärä, niin sitä pitää korjata.
Siitä olen samaa mieltä, että kolmiyhteisen Jumalan mikään persoona ei erhdy, ei myöskään seurakunnassa vaikuttava Pyhä Henki. Mutta se ei tarkoita automaationa sitä, että seurakunta olisi kaikissa päätöksissään erehtymätön.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö seurakunnan neuvoja ja päätöksiä olisi syytä kunnioittaa ja ottaa vakavasti. Ja etteikö olisi lupa uskoa siihen, että Pyhä Henki ohjaa seurakuntaa. Näistä meillä on Raamatun selvät ohjeet ja lupaukset. Mutta minä en ole nähnyt Raamattuun pohjautuvaa viitettä siitä, että tämä tarkoittaisi seurakunnan automaattista ja täydellistä erehtymättömyyttä edellisen viestini tarkoittamassa merkityksessä.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa