Erään henkilön mielipiteistä

[Maarimi]

Kuuntelin mielenkiintoista haastattelua radiosta. Haastateltavana oli eräs vl -kodissa kasvanut pappi, ja aiheena tietysti vanhoillislestadiolaisuus.

Hän kertoi kuinka Laestadius ja Raattamaa olivat alkaneet julistaa synninpäästöjä ihmisille, jotka olivat tulleet hirveään synninhätään, minkä jälkeen he saivat valtavia armonkokemuksia. Sain sellaisen käsityksen, että kyse oli kuitenkin hieman erilaisesta syntien anteeksijulistamisesta kuin nykyään, eli se ei ollut niin rajattua.

Ko. pappi oli eronnut vl:sta ns. pappishajaannuksen vuoksi, mutta arvostaa kuitenkin perinteistä vl -liikettä, joskaan 70 -luvun lakihenkisyys ei ollut hänen mielestään hyvä asia.

[Taavetti]

Maarimin kannanttaisi etsiä Seppo Lohen kirjoittama kirja, Sydämen kristillisyys. Siihen on koottu uuden tutkimuksen tuloksia ajasta ennen Laestadiusta, hänen ajastaan ja jonkin verran myöhemmistäkin ajasta.
En ole varma, onko kirjaa enää myynnissä, mutta ainakin kirjastosta sitä voisi kysyä vaikka kaukolainauksena, ellei muuten löydy.

Tornionjoki-varressa oli jo ennen Laestadiuksen aikaa joukko, jolla oli käytössään synninpäästön virka. Muun muassa tämä tieto lähdeviitteineen löytyy mainitusta kirjasta. Siitä löytyy paljon muutakin kiintoisaa tietoa sellaiselle, joka on uskostamme ja sen menneisyydestä kiinnostunut.

[Maarimi]

Tämä kyseinen pappi oli niin julkisesti esillä radiossa, että tuskin olisi pahastunut tuosta kirjoituksestani. Otin hänen nimensä kuitenkin pois.

Minusta on hienoa, että vl:sta kerrotaan tiedotusvälineissä, koska tiedän miten vähän ulkopuoliset oikeasti tietävät, saati ymmärtävät vl -uskosta. Tietysti sen pitää olla oikeudenmukaista, mitä kerrotaan, oli kyseessä sitten nykyinen tai entinen vl.

Vl:sta kertovia kirjoja on tosiaan harmittavan vähän esim. kirjastoissa. Laestadiuksen postilloja ja mm. hulluin huonelaista olen lukenut.

Kenties tilaankin tuon Taavetin jo monasti minulle mainostaman sydämen kristillisyyden. Kaikkia kiinnostavia kirjoja ei vaan ole varaa ostaa. Siinäpä vl:lle haastetta, saada vl -kirjallisuutta(srk) tavallisiin kirjastoihin.

Se mikä minua kiinnostaa, on armon julistaminen ns. seiniä myöten. Siinähän ei ole järkeä jos se muuttuu automaatioksi (halvaksi armoksi?) - vaikka silti tulisi olla armollinen! Halvaksihan se armo muuttuu, jos aletaan pyytää anteeksi asioita, joita ei sydämessään synniksi tunne. Taisi olla vähän vaikeasti kerrottu, mutta ehkä joku ymmärsi Laestadiushan puhui armonvarkaista (ja marttyyripappi Bonhoeffer vuosia myöhemmin halvasta armosta...).

[kehakukkanen]

Vl:sta kertovia kirjoja on tosiaan harmittavan vähän esim. kirjastoissa. Laestadiuksen postilloja ja mm. hullujen huonelaista olen lukenut.

V. Nimestä päätellen, ei ole meikäläisten kirjoittama, ja monesti näissä on raha takana, ja kerrotaan vääristeltyä totuutta.

Eikös Hulluinhuonelainen ole Laestadiuksen kirjoittama? (en tunne kirjaa sen paremmin, mutta semmoinen mielikuva on jäänyt)

[Taavetti]

Vl:sta kertovia kirjoja on tosiaan harmittavan vähän esim. kirjastoissa. Laestadiuksen postilloja ja mm. hullujen huonelaista olen lukenut.

V. Nimestä päätellen, ei ole meikäläisten kirjoittama, ja monesti näissä on raha takana, ja kerrotaan vääristeltyä totuutta.

Eikös Hulluinhuonelainen ole Laestadiuksen kirjoittama? (en tunne kirjaa sen paremmin, mutta semmoinen mielikuva on jäänyt)

Hulluinhuonelainen on Laestadiuken väitöskirja, josta hän ei koskaan ehtinyt väitellä. Se julkaistiinkin vasta useita kymmeniä vuosia Laestadiuksen kuoleman jälkeen.

[Leo-setä]

Hyvä Kicki, nostit esiin suorastaan päivän sanaksi sopivan tärkeän Raamatun kohdan, Jeesuksen kalliita sanoja.

Jeesus sanoo, huulillaan he minua kiittävät, mutt heidän sydämensä on kaukana minusta.

Aina kun siteerataan Raamattua, on tietysti olennaista tarkastella sitaattia sen oikeassa asiayhteydessä. Mainitsemasi kohta löytyy Matteuksen evenkeliumin 15.luvusta, ja samoin Markuksen evankeliumin 7. luvusta.

Kyseessä on tilanne, jossa Jeesus ankarasti moittii juutalaisia oppineita. Nämä nimittäin vaativat opetuslapsia noudattamaan tiettyjä hengellisinä pidettyjä perinnäissääntöjä ja -tapoja. Vain niitä noudattamalla saattoi olla uskovainen heidän mielestään.

Jeesus taas piti ihmisten kehittämiä kieltoja ja määräyksiä Jumalaa vastaan nousemisena. Tapasääntövaatimuksillaan ihmiset olivat murentaneet Jumalan ilmoittamien käskyjen merkityksen.

Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:
"Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.
Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä." Matt. 15:8-9

"Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.
Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista." Mark.7:6-8.

Kristillisyyden historia osoittaa (esimerkiksi Seppo Lohen tutkimukset), että ihmisillä on aina ollut taipumus kehitellä omia määräyksiä ja asettaa inhimillisten perinteiden ja tapojen vaatimuksia armon ehdoksi toinen toisilleen. Näin jopa kristillisyyden sisällä. Sitä yksinkertaista armosaarnaa on inhimillisen ihmisen vaikea ottaa vastaan sellaisenaan.

Jeesus osoittaa tässä Jumalan sanan kohdassa, että ihmissäännöt ovat kauhistus Jumalalle. Parhaiten voimme arvioida opetusta turvautumalla yksin Raamattuun ja rukoilemalla, että Pyhä Henki sitä meille avaa. Näin tekivät isätkin ennen.

[nuusku]

Viestejä lukiessa herää kysymys, että kuuluuko Leo-setäkin siihen joukkoon, jonka mielestä Jumalan valtakunnassa on erilaisia sääntöjä tai perinnäistapavaatimuksia, joita uskon lisäksi edellytetään?

[Leo-setä]

Viestejä lukiessa herää kysymys, että kuuluuko Leo-setäkin siihen joukkoon, jonka mielestä Jumalan valtakunnassa on erilaisia sääntöjä tai perinnäistapavaatimuksia, joita uskon lisäksi edellytetään?

Nuusku, luethan tarkasti kirjoitukseni, niin pystyt pysymään asiassa. Aiheena on se, mitä Jeesus evenkeliumikirjoittajien mukaan opettaa siinä Raamatun kohdassa, johon Kicki ystävällisesti kirjoituksessaan viittasi.

Mitä Jumalanvaltakuntaan tulee, siinä ei todellakaan ihmisten keksimillä perinteillä jumalanlasta kurmuuteta. Sillä jumalanvaltakunta on armon valtakunta, ja sen kuningas on itse Herra Jeesus Kristus. Sinäkin Nuusku vapaana jumalanlapsena voit uskoa luottavaisella mielellä: armossa on varaa ja veressä on voimaa. Armon loputtomuus ylittää inhimillisen ihmisen käsityskyvyn, mutta eipä sitä tarvitse meidän ymmärtämällä uskoakaan.

Saamme vain uskoa evankeliumin omalle kohdallemme, vapaina jumalanlapsina.

[nuusku]

Nuusku, luethan tarkasti kirjoitukseni, niin pystyt pysymään asiassa. Aiheena on se, mitä Jeesus evenkeliumikirjoittajien mukaan opettaa siinä Raamatun kohdassa, johon Kicki ystävällisesti kirjoituksessaan viittasi.

Mitä Jumalanvaltakuntaan tulee, siinä ei todellakaan ihmisten keksimillä perinteillä jumalanlasta kurmuuteta.

Luin viestisi uudelleen. Voi olla, että ymmärsin väärin, mutta jos olet seurannut nettikeskusteluja, niin ehkä sinäkin olet huomannut, että nettiin on pesiytynyt monenlaista eriseuraista joukkoa, jolla on näkemys siitä, että vl-kristillisyyteen on pesiytynyt erilaisia hengellisinä pidettyjä perinnäissääntöjä, joiden noudattaminen katsotaan armon ehdoksi tai edellytykseksi uskovaisena olemiselle. Ja edelleen nettikeskusteluissa esiintyy usein käsitys, että vl-kristillisyys olisi jonkinlaisen muutoksen tai uskonpuhdistuksen tarpeessa. Mutta on hienoa, jos olet tässä asiassa kuitenkin jakamassa perinteisen vl-käsityksen jonka mukaan vl-kristillisyydessä ollaan oltu ja edelleen ollaan puhtaasti ja yksin armosta uskomassa, ilman tarvetta muuttaa kristillisyyttä mihinkään suuntaan.

[teepee]

... nettiin on pesiytynyt monenlaista eriseuraista joukkoa, jolla on näkemys siitä, että vl-kristillisyyteen on pesiytynyt erilaisia hengellisinä pidettyjä perinnäissääntöjä, joiden noudattaminen katsotaan armon ehdoksi tai edellytykseksi uskovaisena olemiselle. Ja edelleen nettikeskusteluissa esiintyy usein käsitys, että vl-kristillisyys olisi jonkinlaisen muutoksen tai uskonpuhdistuksen tarpeessa.

En ole koskaan osannut pitää itseäni eriseuraisena eikä sitä ole kukaan minulle sanonutkaan, mutta olen kyllä monesti ajatellut noita asioita, joihin Nuusku viittaat. Perinnäissääntöjä syntyy yhteisöön kuin yhteisöön, eikä meikäläisyys ole niistä vapaa. Ei tietenkään. Ei mikään ihmisyhteisö ole.

Ei meikäläisyydessä niitä tapoja suoraan armon ehtoina tai uskovaisena olemisen edellytyksinä saarnata, mutta kyllä elämäntapa-asioissa on aito vaara ylilyönteihin, sekä liiallisen tiukkuuden että liiallisen löysyyden suuntaan.

Ainoa kestävä ohje niissä on elävä Jumalan sana ja toinen toisemme kunnioittaminen ja sisartemme ja veljiemme keskinäisen rakkauden pitäminen.

Uskonpuhdistukseen on meikäläisyydessä ilman muuta tarvetta. Niin kuin elävässä kristillisyydessä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Sillä mitä muuta vaikkapa Lutherin toiminta oli kuin raikasta raamatunmukaista opetusta siitä, mikä uskossa on keskeistä ja olennaista ja mikä taas ei ole. Tuollainen uskonpuhdistus ei ole mikään 1500-luvun alkuvuosikymmeninä sattunut historiallinen tapaus, vaan ilmiö, jonka toivon jatkuvan edelleen ja jatkuvasti meikäläisyydessä. Me ihmiset olemme vajavaisia ja syntisiä ja kuorrutamme uskoa kaikenlaisilla asioilla. Ja niitä tulee tutkia Jumalan sanan valossa ja oikeaa uskon ymmärrystä pyytäen.

[Maarimi]

Tutkin kirjaston hengellistä aarteistoa, ja löysinkin sen sydämen kristillisyys kirjan. Se on aika paksu , ja ei kun lukemaan, niin pääsee arvostelemaan

[Jani_S]

En ole koskaan osannut pitää itseäni eriseuraisena eikä sitä ole kukaan minulle sanonutkaan, mutta olen kyllä monesti ajatellut noita asioita, joihin Nuusku viittaat. Perinnäissääntöjä syntyy yhteisöön kuin yhteisöön, eikä meikäläisyys ole niistä vapaa. Ei tietenkään. Ei mikään ihmisyhteisö ole.

Ei meikäläisyydessä niitä tapoja suoraan armon ehtoina tai uskovaisena olemisen edellytyksinä saarnata, mutta kyllä elämäntapa-asioissa on aito vaara ylilyönteihin, sekä liiallisen tiukkuuden että liiallisen löysyyden suuntaan.

Ainoa kestävä ohje niissä on elävä Jumalan sana ja toinen toisemme kunnioittaminen ja sisartemme ja veljiemme keskinäisen rakkauden pitäminen.

Uskonpuhdistukseen on meikäläisyydessä ilman muuta tarvetta. Niin kuin elävässä kristillisyydessä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Sillä mitä muuta vaikkapa Lutherin toiminta oli kuin raikasta raamatunmukaista opetusta siitä, mikä uskossa on keskeistä ja olennaista ja mikä taas ei ole. Tuollainen uskonpuhdistus ei ole mikään 1500-luvun alkuvuosikymmeninä sattunut historiallinen tapaus, vaan ilmiö, jonka toivon jatkuvan edelleen ja jatkuvasti meikäläisyydessä. Me ihmiset olemme vajavaisia ja syntisiä ja kuorrutamme uskoa kaikenlaisilla asioilla. Ja niitä tulee tutkia Jumalan sanan valossa ja oikeaa uskon ymmärrystä pyytäen.

Jumalan valtakunta ei ole kuin mikä tahansa ihmisyhteisö. Jos se olisi, siinä ei tultaisi autuaaksi.

Minä olen pitänyt itseäni eriseuraisena, kun on tullut syntiä ja Jumalan valtakunta on näyttänyt jopa halvalta ja kerrassaan tyhmältä, kun sen jäsenet ovat kertoneet, että kannattaisi tehdä parannus, ettei usko olisi vaarassa. Kyllä silloin vanha Adam ajatteli, että mitä nämäkin kaiken tonkivat esiin ja viitsivät näin vähästä tulla sanomaan. Mutta kun sillä kaiken tyhmimmälläkin näytti olevan taito selittää, mikä minun vikani on ja kuinka siitä pääsee, niin minunkin ylpeä tuntoni taipui Jumalan totuuden edessä. Eivät ne ensinnä totuutta tulleet kauppaamaan, vaan armoa, mutta kun se armo ei heti kelvannut minulle, niin sitä piti vähän totuudella selittää.

Olen saanut asua tässä armohuoneessa kaikkine eriseuraisuuksineni ja aina on synnit saarnattu anteeksi. Minun uskomiseni jarruna eivät ole ne vähäiset linjaukset, joita on tehty maailman tartunnaisia vastaan ja joita on alettu kutsua jopa perinnäissäännöiksi, vaan synti, joka aina tarttuu, ja tarttuu siitä huolimatta, että neuvotaan välttämään sitä. Minulla ei olisi luultavasti mitään uskoa enää jäljellä, jos saisin oikein luvan kanssa (vaikka kukapa sellaista lupaa voi antaa) heittäytyä maailmanpojan viihteelliseen elämään televisioineen ja kaikkine turhuuksineen.

Jumalan valtakunnassa on sellainen usko, ettei se tarvitse puhdistajaa. Minun uskoni kyllä tarvitsee.

[Jani_S]

Ei kannata lähteä edes arvelemaan, onko joku "meikäläinen" vai ei. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja sen mukaan kun vastauksen asettaa, niin viisaasti tekee. Vaan sitä minäkin toivon, että kaikki teepeet näkisivät oman syntisyytensä ja olisivat itsessään köyhiä armon kerjäläisiä, niin ettei mikään omasta turmeluksesta nouseva ajatus saisi nousta tervettä Jumalan sanaa vastaan. Ja saman sanon myös itselleni, en ole yhtään kummempi.

[teepee]

¨Janille: syntisen paikalla tässä kaikki matkaa tehdään. Ja melko lailla nöyrän, kysyvän ja keskustelevan paikalla. Enhän muuten täällä edes aikaani kuluttaisi.

Uskovaisten seurakunta ei todellakaan ole mikä tahansa ihmisyhteisö, mutta kumminkin se on ihmisyhteisö. Mutta sillä olennaisella erolla, että yhteisössä on ohjaamassa Pyhä Henki.

Silti yhteisömme on erehtyväinen ihmisyhteisö, mutta siihen voimme turvallisesti uskoa, että oikea oppi on - kuten Raamatussa on kerrottu - annettu uskovaisille säilytettäväksi. Minusta olisi muuten suorastaan kamalaa, jos pitäisi ajatella että uskovaisten yhteisö olisi erehtymätön. Kyllä siinä me uskovaispolot ottaisimme aivan tarpeettoman ja kohtuuttoman taakan kantaakseen. Minusta on turvallista ajatella Paavalin ohjeen mukaan, että myös seurakunnan ihmisohjeet ja neuvot on syytä ottaa vakavasti, mutta niin, että ne tutkitaan Jumalan sanan valossa. Ja pidetään mielessä, että toinen toisemme kunnioittaminen, rakastaminen ja tukeminen ovat tärkeitä. Yllättävän äkkiä se unohtuu täälläkin nettikeskustelussa.

Sinänsä on totta, ja sanottakoon se rehellisyyden nimessä suoraan, että pidän monia meikäläisyyden tapakulttuuriin syntyneitä käytäntöjä tai suoraan sanottuna vaatimuksia vähän hassuina ja ilman muuta liian tiukkoina. Ja vaikka semantiikka ei lempilajini olekaan, niin kyllähän ne rehellisesti sanottuna ovat lestadiolaisia perinnäissääntöjä. Asioita, jotka eivät sinänsä ole kenenkään meikäläisen mielestä syntiä, mutta joiden noudattamatta jättävän katsotaan kumminkin teoillaan kieltäneen uskonsa.Mutta ajattelen, että Paavalin hyviä neuvoja noudattaen ei näistä asioista kannata uskon estettä tehdä.

[nuusku]

Olen käsittänyt asian samalla tavalla kuin vähän aiemmin toinen kirjoittaja totesi, että Jumalan seurakunta ja sen oppi tai usko ei tarvitse uskonpuhdistusta, koska se on aina täydellinen ja kultainen kynttilänjalka, jossa ei ole saastaisuutta. Yksittäisen uskovaisen usko sensijaan tarvitsee jatkuvaa 'uskonpuhdistusta', ja että säilyisi myös pienen paikalla, jottei lähtisi päätään pidempänä puhdistelemaan Jumalan seurakuntaa. Esim. siipien nyppimistä tarpeen vaatiessa, jne. Ja että toisaalta ajallisen seurakunnan mukanan kulkevat alati ne ainekset, jotka sitten jossain vaiheessa nousevat sotimaan Jumalan seurakuntaa vastaan, ja sitten myös Jumala hyväksi näkemällään ajalla, kun nämä ainekset ovat itsensä ilmaisseet, saattaa erityisesti puhdistaa seurakuntaansa. Kuten esimerkiksi 70-luvulla Jumala hoiti ja puhdisti seurakuntaa, jotta se sai säilyä täydellisenä ja puhtaana kultaisena kynttilänjalkana joka se edelleenkin on.

Tuolla tavalla olen itse asiaa käsittänyt. Eihän Lutherkaan aikanaan Jumalan seurakuntaa puhdistanut, vaan hän 'puhdisti' paavin kirkkoa joka oli yhtä kaukana Jumalan seurakunnasta kuin yö päivästä. Voisiko samalla tavalla sanoa, että nykypäivänä luterilainen kirkko tarvitsisi uskonpuhdistusta?

Tuli vielä mieleen, että yksittäisiä uskovaisiahan puhdistetaan seurakunnassa ainoastaan Jeesuksen verellä, eli siihenkään ei tarvita linjanmuutoksia tai mitään muita poppakonsteja. Antaa vaan veren edelleen priiskua, niin kyllä tulee sielut puhtaaksi niinkuin on ennenkin tullut.

Noin olen itsekseni asiaa fundeerannut, lieneekö lähelläkään oikeaa.

[teepee]

Siis eikö se ole niin, että ihmiset voi erehtyä, ?
Mutta koko Jumalan seurakunta EI... Muutenhan kukaan ei tulis autauaaksi...

Minä olen ymmärtänyt sen niin, että oikea oppi on annettu säilytettäväksi seurakunnalle ja että Jumala on luvannut, ettei koko seurakunta voi mennä epäuskoon. Silloin todella katkeaisi suusta suuhun ja sanasta sanaan kulkeva evankeliumin polku, ja siitä meillä on Raamatun lupaus, ettei niin käy.

Mutta on ylitulkintaa, että uskovien seurakunta olisi aina kaikissa päätöksissään oikeassa. Ajallisissa ja maallisissa asioissa, seurakunnan keskuudessaan päättämissä sopivaisuussäännöksissä ja asioiden hoitotavoissa voidaan tehdä ja takuulla tehdäänkin virheitä. Se ei tarkoita, että seurakunta olisi jotenkin vähemmän arvokas tai että sitä pitäisi vikoa. Paremminkin se on itsestään selvä asia, koska uskovaisten seurakunta on kumminkin myös ajallisten ihmisten yhteisö, vaikka sitä Pyhä Henki ohjaakin.

Seurakunnan erehtymättömyyden ajatus on minusta suorastaan vaarallinen, sillä erehtymätön on vain Jumala, eikä uskovaistenkaan ihmisten joukkoa pidä korottaa Jumalan asemaan.

Tämä kysymys on tietysti hirveän keskeinen. Jos tuo mitä edellä kirjoitin on jonkun mielestä virheellistä, niin kuulisin mielelläni missä se mielestänne menee vikaan.

[Taavetti]

Seurakunnan erehtymättömyyden ajatus on minusta suorastaan vaarallinen, sillä erehtymätön on vain Jumala, eikä uskovaistenkaan ihmisten joukkoa pidä korottaa Jumalan asemaan.

Tämä kysymys on tietysti hirveän keskeinen. Jos tuo mitä edellä kirjoitin on jonkun mielestä virheellistä, niin kuulisin mielelläni missä se mielestänne menee vikaan.

Menikö teepeen mielestä Lutherkin vikaan, kun sisällytti näkymättömän seurakunnan erehtymättömyyden opin Biblian rekisteriin, vieläpä perustellen sitä useilla Raamatunkohdilla?

Sitä paitsi, jos Jumalan seurakunta erehtyy, se merkitsee seurakuntaa ohjaavan Pyhän Hengen erehtymistä. Kuka tahansa meistä uskovaisista voi erehtyä, silloin seurakunnalla on suorastaan tehtävänä opastaa sitä erehtynyttä. Jos seurakunnan piirissä ilmenee vieraita piirteitä tai niiden yrityksiä, silloin on kysymys sitä vierasta asiaa tarjoavan yksittäisen erehdyksestä, ei koskaan seurakunnan erehtymisestä, vaikka Jumala saattaa sallia seurakuntansa joskus odottavan ilmennen vikaan menneen itse paljastavan erheensä.

Toisi sanoen, Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, meidän kärsimättömien ihmisten mielestä usein tuskastuttavan hitaasti.

[teepee]

Taavetti: En väitä mitään, kun en tiedä. Laitatko vähän tarkemmin tuohon viittaamaasi asiaan viitettä&faktaa. Tämä on tärkeä kysymys ja hyvin nöyränä haluan näitä asioita pohtia. Noin kuin asian yllä kirjoitin olen sen käsittänyt uskovaisten kanssa keskustellessa ja Raamatun ja uskovaisten (myös Lutherin) kirjoitusten valossa.

Mutta sitä en todellakaan halua väittää että tämä tai muut tulkintani olisivat aina oikeita. Takuulla eivät ole. Näitä pitää tutkistella Jumalan sanan valossa, ja jos (kun) tulkinta on väärä, niin sitä pitää korjata.

Siitä olen samaa mieltä, että kolmiyhteisen Jumalan mikään persoona ei erhdy, ei myöskään seurakunnassa vaikuttava Pyhä Henki. Mutta se ei tarkoita automaationa sitä, että seurakunta olisi kaikissa päätöksissään erehtymätön.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö seurakunnan neuvoja ja päätöksiä olisi syytä kunnioittaa ja ottaa vakavasti. Ja etteikö olisi lupa uskoa siihen, että Pyhä Henki ohjaa seurakuntaa. Näistä meillä on Raamatun selvät ohjeet ja lupaukset. Mutta minä en ole nähnyt Raamattuun pohjautuvaa viitettä siitä, että tämä tarkoittaisi seurakunnan automaattista ja täydellistä erehtymättömyyttä edellisen viestini tarkoittamassa merkityksessä.

[O.M]

Ei kannata lähteä edes arvelemaan, onko joku "meikäläinen" vai ei. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja sen mukaan kun vastauksen asettaa, niin viisaasti tekee.

Tervetuloa Jani_S:llekin palstalle, huomasin nimimerkkisi listalla vasta nyt. Minua on Suomi24:ssa arvuuteltu sinuksi, vaikka ainakin sinä, minä ja Jumala tiedämme, että olemme kaksi eri henkilöä, mutta arvuuttelusta päätellen kirjoitat asiallisia viestejä, vaikka en muista niitä kovin paljon lukeneeni. Ne, mitä olen lukenut, ovat olleet asiaa, runsassuolaisia tosin, mutta asiaa.

[Jani_S]

Minä olen ymmärtänyt sen niin, että oikea oppi on annettu säilytettäväksi seurakunnalle ja että Jumala on luvannut, ettei koko seurakunta voi mennä epäuskoon. Silloin todella katkeaisi suusta suuhun ja sanasta sanaan kulkeva evankeliumin polku, ja siitä meillä on Raamatun lupaus, ettei niin käy.

Aamen

Mutta on ylitulkintaa, että uskovien seurakunta olisi aina kaikissa päätöksissään oikeassa. Ajallisissa ja maallisissa asioissa, seurakunnan keskuudessaan päättämissä sopivaisuussäännöksissä ja asioiden hoitotavoissa voidaan tehdä ja takuulla tehdäänkin virheitä. Se ei tarkoita, että seurakunta olisi jotenkin vähemmän arvokas tai että sitä pitäisi vikoa. Paremminkin se on itsestään selvä asia, koska uskovaisten seurakunta on kumminkin myös ajallisten ihmisten yhteisö, vaikka sitä Pyhä Henki ohjaakin.

Erehtymättömyyttä ajallisissa asioissa ei liene kukaan tarkoittanutkaan, eivätkä ne edes ole relevantteja tässä keskustelussa.

Seurakunnan erehtymättömyyden ajatus on minusta suorastaan vaarallinen, sillä erehtymätön on vain Jumala, eikä uskovaistenkaan ihmisten joukkoa pidä korottaa Jumalan asemaan.

Tämä kysymys on tietysti hirveän keskeinen. Jos tuo mitä edellä kirjoitin on jonkun mielestä virheellistä, niin kuulisin mielelläni missä se mielestänne menee vikaan.

Meillä on kolmiyhteinen Jumala, jonka kolmas persoona Pyhä Henki asuu seurakunnassa, sen kaikissa (todellisissa) jäsenissä. Se on Jeesuksen antama eikä se ohjaa väärään.