maan suola

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja nuusku » 28 Joulu 2008, 22:07

En ole myös koskaan kuullut ko. opetusta (kehotusta ajallisesti hylkäämään uskosta luopunut) niissä paikallisissa seuroissa, joissa olen käynyt. Päin vastoinhan uskossaan haaksirikkoon joutunut tarvitsee erityistä rakkautta ja takaisin kutsumista. Maallista kanssakäymistä ei tarvitse eikäs saakaan lopettaa. Hengellinen yhteys katkeaa, kun joku päättää luopua uskostaan tai sen teoillansa kieltää. Voisi kuvitella, että keskustelun aiheet saattavat muuttua pinnallisemmiksi, kun yhteinen 'viitekehys' eli uskonyhteys lakkaa - ehkäpä arkuudenkin vuoksi, että miten toimia uudessa tilanteessa.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Minusta epäkristillistä tällänen

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Joulu 2008, 10:44

Ainakaan kokemukseni sekä kuulemani ja lukemani vl-opetuksen mukaan ihmistä ei tule hylätä, vaikka hän horjuisi uskossaan tai kieltäisi uskonsa. Hänen puolestaan tulisi päinvastoin rukoilla entistä enemmän. Kokemusteni ja havaintojeni mukaan uskossaan horjuvia ja uskonsa kieltäneitä ei hylätä. Heitä yritetään ihmisinä tukea ja ymmärtää, vaikka heidän uutta maailmankatsomustaan ei hyväksytäkään taivaskelpoiseksi. Välit pyritään säilyttämään niin ennallaan kuin mahdollista.

Sen sijaan ainakin joskus uskossaan horjuva (jollainen myös epäuskoisen kanssa seurusteleva on) alkaa vähitellen vältellä uskovaisia ystäviään ja jopa omaisiaan.
- Puheluihin ei vastata eikä tekstiviesteihin reagoida.
- Kyläily uskovaisten kanssa lopetetaan.
- Yhteydenotot jäävät kokonaan raittiisti uskomassa olevan osapuolen harteille.
- Siitä luonnollisesti tulee kiusallinen olo, että ei toki ole pakko olla tekemisissä, jos ei halua.
- Lopulta osa uskovaisista kyllästyy ottamaan yhteyttä.
- Jne.
Uskossaan horjuvan psyyken mielekkyysperiaate kääntää asian niin, että hänet hylättiin ja alkaa "marttyyriksi". Todellisuudessa hänen entiset uskovaiset ystävänsä eivät olisi voineet tehdä hänen hyväkseen oikeastaan mitään enempää. Ihminen inhimillisenä olentona ei voi hakea toista ihmistä helvetin pohjalta, jos tämä on päättänyt tehdä pesäeroa eläviin kristittyihin ja elävään kristillisyyteen. Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautumisprosessissakin näyttää kuitenkin hylkäämiskokemus avittavan. Jos kokemusta ei saa "luonnollisella" tavalla, sellaisen voi rakennella itse.

1. Antaa vihjein ymmärtää, että kokee uskovaisen ystävänsä/kaverinsa seuran kiusallisena.
2. Kun vihjeet lopulta menevät perille, tulkitsee asian niin, että ystävä/kaveri törkeästi hylkäsi.
3. Levittelee valikoidusti kertoen kokemustaan ympäri internetiä.
4. Kun psyykessä asia on mielekkyysperiaatteen vaikutuksesta lopulta kääntänyt niin, että hänet todella hylättiin, kirjoittaa asiasta "varoittavan esimerkin" omalla nimellä esim. Uskontojen uhrien sivuille.

Myönnän, että perustan subjektiivisen näkemykseni etupäässä omiin ja lähipiirini kokemuksiin. Vl:ten harrastama sosiaalinen eristäminen on usein internetin nettipalstoilla esiintyvä väite. Kokemusteni perusteella väite on valhe. Väite on esiintynyt jopa ministeritason ihmisen huulilla. Minulla ei ole tietoa, johtuiko ministerin sammakko tietämättömyydestä vai loukkaantumisesta vl:suuden eksklusiivisuuteen. Yleensä vl:iin kohdistuvassa mustamaalaamisessa on kyse jälkimmäisestä.

Hengellinen "eristäminen" (hivenen harhaanjohtava sana!) vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuu niin, että ei tervehditä Jumalan terveellä sellaisia, jotka ajattelevat autuuden asiasta toisin. Myös heille, joilla on erilainen käsitys autuuden asiasta, saarnataan lakia ja evankeliumia. Lakia saarnataan synnintunnon herättämiseksi, parannusta ja syntien anteeksiantamusta lain pelästyttämille omilletunnoille. Kyse on perustuslain ilmaisuvapauden näkökulmasta ajatellen vain yleisesti hyväksytystä oikeudesta ilmaista mielipiteensä: "Uskon, että ihminen tulee autuaaksi vain suusanallisesti saarnatusta elävästä evankeliumista ja koska uskon itse niin, haluaisin sinunkin tekevän parannuksen ja kääntyvän uskomaan samoin." Ihmissuhteita ei tarvitse eikä pidäkään katkaista, vaikka joku ajattelisi autuuden asiasta toisin. Maallista ja hengellistä ei pidä sotkea! Sille tietenkään ei voi mitään, jos entinen uskonystävä loukkaantuu siihen, ettei häntä enää pidetä uskovaisena ja katkaisee siksi itse välit. Myöskään sille ei voi mitään, jos muuttuneen maailmankatsomuksen vuoksi keskustelunaiheet tuntuvat kadonneen tai suunnilleen joka keskustelunaiheesta kehkeytyy riita ja siksi kanssakäyminen ei enää tyydytä osapuolia. Jos ystävyys kuitenkin on rakentunut tyystin muiden asioiden varaan kuin saman uskonvakaumuksen, luultavasti se kestää, vaikka toisen uskonvakaumus muuttuisi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 31 Joulu 2008, 12:52

kiitos. vastauksenne valaisi taas kapekatseisuutta..


Tulikin vaan mieleen, että muut ihmiset pitävät lestoja aika kapeakatseisina. Mutta kyllä ovat muutkin kapeakatseisia kun näkevät lestoissa paljon vaan jotain paneteltavaa.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja mato » 31 Joulu 2008, 14:34

Eivätköhän useimmat tiedä, miten tällaisissa tilanteissa tulee menetellä. Pitää vastapainoksi mainita, että tiedän yhden tapauksen, jossa eräs on jättänyt yhteydenpidon lähes täysin ystäväänsä, joka nai maailman. Usein tätä erästä on huomautettu asiasta, mutta hän ei ole tehnyt mitään asialle.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Tammi 2009, 07:12

Silloin tällöin olen törmännyt kyselyihin, suunnitellaanko nykyisin uutta hoitokokousten sarjaa. Sellaisilta kyselijöiltä taitaa puuttua omakohtainen tieto ja mahdollinen kokemus, jonka he pyrkivät korvaamaan omilla päätelmillään, joiden pohjalta kysymyksiä heitellään. Tässä lyhyt vastaus moisiin kovin runsaina esiintyneisiin kyselyihin. Olen melkein varma, että se tästä löytää tiensä kyselijöidenkin silmiin, kun on melkein mahdoton kaikkia kysymysten paikkoja jäljittää.

Jumalan valtakunnassa ei tehdä erillisiä sotasuunnitelmia mahdollisten taisteluiden varalta, vaikka monet kuvittelevat niitä tehtävän. Niitä tekee ainoastaan Jumala, mutta perin harvoin niistä ennalta mitään ilmoittaa. Ainoa meille annettu "sotasuunnitelma" kiteytyy yhteen sanaan: Valvokaa. Omakohtaista uskossa valvomista kummempaa sotasuunnitelmaa emme tarvitse, mutta se on sitten tosi tärkeä suunnitelma.
Tuo valvominen tarkoittaa valvomista uskossa ja uskon raittiudessa.

1. Tess. 5:6
Niin älkäämme siis maatko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.

1. Tess. 5:8
Mutta me, jotka päivän lapset olemme, olkaamme raittiit, puetut uskon ja rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivon rautalakilla.

1. Tim. 3:11
Heidän emäntänsä pitää myös siveät oleman, ei laittajat,* vaan raittiit, kaikissa uskolliset.

Tit. 2:2
Että vanhat olisivat raittiit, kunnialliset, siivolliset, lujat uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä;


*= panettelijat.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Laittajalle sijaa

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Heinä 2009, 00:12

Tämä kuuluu sarjaan vähemmän keskeisiä kysymyksiä, mutta kun sitä sanotaan, että "älkää antako laittajalle sijaa". Uusi käännös kääntää sen paholaiseksi, mutta tiedättekö te, mistä tulee biblian termi laittaja? Ymmärtäähän sen noin suunnilleen, mitä se asia sisällöltään tarkoittaa, mutta mielestäni tuo sana sinänsä on jännä.

Ef. 4:27 Älkäät antako laittajalle siaa.
1. Tim. 3:6 Ei äsken kristityn, ettei hän paisuneena laittajan tuomioon lankeaisi.
1. Tim. 3:7 Mutta hänellä pitää myös hyvä todistus oleman niiltä, jotka ulkona ovat, ettei hän laittajan pilkkaan ja paulaan lankeaisi.
1. Tim. 3:11 Heidän emäntänsä pitää myös siviät oleman, ei laittajat, vaan raittiit, kaikissa uskolliset.
2. Tim. 3:3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,

Laittajalle siis voi antaa sijaa ainakin niin, että käyttää kristityn huolettomuutta sillä tavalla väärin, että epäuskoiset saavat turhasta asiasta moitteen aiheen kristittyjä kohtaan. Millä muilla tavoin laittajalle voi antaa sijaa? Näyttää siltä, että sielunvihollisen lisäksi myös ihminen voi olla "laittaja".
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Jani_S » 03 Heinä 2009, 01:30

Verbi "laittaa" tarkoitti ennen muinoin myös samaa kuin "moittia". Merkitys voidaan vieläkin jäljittää esim. suoralla "laittaa - panna - panetella".
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Bono » 13 Heinä 2009, 12:20

Tuo laittaa-verbi on jäänyt elämään myös sanonnassa yrittänyttä ei laiteta - so. ei moitita.
Torvi-blogin kirjoittaja.
Bono
vakiintunut
 
Viestit: 110
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:26

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa