Kirjoittaja Taavetti » 24 Kesä 2008, 08:49
Lain saarnaa tulee saarnata armosta osattomille, niin kuin ei evankeliumia olisikaan. Näin olen kuullut ja lukenut opetetun.
Synnin tuntoon tulleelle, ahdistuneelle tulee saarnata evankeliumia, ikäänkuin ei lakia olisi olemassakaan. Evankeliumi lohduttaa, puhdistaa ja opastaa elämään oikeaa uskovaisen elämää.
Kirje Titukselle 2
6 Neuvo myös nuoria miehiä siviästi olemaan.
7 Aseta itses kaikissa hyväin töiden esikuvaksi, vilpittömällä opetuksella ja kunniallisuudella,
8 Terveellisellä ja nuhteettomalla sanalla, että se, joka itsensä vastaan panee, häpeäis eikä mitään löytäisi meistä pahoin puhuaksensa.
9 Neuvo palvelioita isännillensä alamaiset olemaan, ja kaikissa kelvolliseksi, ei vastaan sanojat,
10 Ei pettäväiset, vaan kaiken hyvän uskollisuuden näyttäväiset, että he Jumalan meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13 Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14 Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15 Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön.
Tämä lainaus Paavalin kirjeestä on osoitettu uskovaiselle Tiitukselle, jaossa laki/evankeliumi tämä voitanee luokitella evankeliumiksi ja/tai ohjeeksi evankeliumin saarnaamiseen. Sellaisena tämä on selkeä osoitus, että evankeliumi sisältää itsessään paitsi lohdun, myös opetuksen, nuhteen ja neuvon sanoja, vaikka lohdutus siinä on kantavana.
Etsinpä vielä toisen kohdan:
1. kirje Timoteukselle 1
3 Niinkuin minä Makedoniaan lähteissäni käskin sinun olla Ephesossa, niin neuvo muutamia, ettei he toisin opettaisi,
4 Eikä juttuja tottelisi ja polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmin tutkimiset matkaan saattavat kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa.
5 Mutta käskyn päätös on rakkaus puhtaasta sydämestä, ja hyvästä omastatunnosta, ja vilpittömästä uskosta.
6 Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kääntyneet,
7 Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.
8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on:
11 Autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin jälkeen, joka minulle uskottu on.
12 Ja minä kiitän meidän Herraamme Kristusta Jesusta, joka minun voimalliseksi tehnyt on, ja luki minun uskolliseksi, asettain tähän virkaan,
13 Joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja häpäisiä olin, mutta minulle on laupius tapahtunut; sillä minä tein sitä tietämättä epäuskossa.
Tummentamissani kohdissa osoitetaan selkeästi lain tehtävä, joka on Jumalan armosta osattomille osoittaa heidän tilansa. Se kyllä nostaa helposti vihan sellaisessa, joka ei ole osallinen Jumalan armosta, ellei se saa herättää synnin tuntoa. Synnin tuntoiset se ajaa armahtajan, Jeesuksen luo Hänen seurakuntaansa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4