Kirjoittaja Taavetti » 12 Heinä 2008, 06:27
Kaikki nimitykset ovat ulkopuolisten antamia, vaikka sekeyden vuoksi olemme joutuneet hyväksymäänalkuaan yleensä pilkkanimeksi annetun nimityksen omaankin käyttöömme. Tuskin on varsinaista erimieleisyyttä ollut nimityksen käytön luvallisuudesta. Uudestiheränneet käyttivät alkuun tiettävästi itsekin uudestiheränneen nimitystä, koskapa heidän opetuksensa pääsisältö hajaannuksen vaiheessa oli lestadiolaisten uudestiherääminen ja syvyydestä korkeuteen huutaminen. Yhtenä tavoitteena uudenheräyksen erossa oli synninpäästön poistaminen tai ainakin vähentäminen lestadiolaisuudesta.
Esikoiset ottivat esikoisten nimityksen, koska katsoivat että esikoisten seurakunnan oikeudet on luovutettu Gällivaaran lestadiolaisille, josta siten muodostui esikoiseurakunta, johon kaikkien muiden tuli heidänmielestään liityä. Vielä 1960 -luvulla he varsin yleisesti käyttivät Vanha-lestadiolaisuuden nimeä, joka oli ainakin paikkakuntamme yhdistyksen nimenäkin. Sen jälkeen he ovat vakiinnuttaneet esikoislestadiolaisuuden nimen. Lähinnä heillä alkuperäisyyttä osoittavat muutamat vanhat tavat, kuten se, ettei puhuja itse (yleensä) itse lue tekstiään, vaan sen lukee toinen puhuja tai esilukija, miten vain asia ilmaistanee. Laestadiuksen postillaa he tavallisesti lukevat seuroissaan ennen varsinaista saarnaa, siinäkin on taustalla vanha, Laestadiuksen kouluperiaate, joka juontaa vanhasta konventikkeliplakaatista, eli maallikkojen saarnakiellosta, jota sillä tavoin pyrittiin kiertämään. Myös yleinen saarnakaava, ensin lakia ja sen jälkeen evankeliumia on vanha Laestadiuksen käyttämä kaava, jopa niin pitkälle vietynä, että täkäläiset esikoiset olivat kauhistelleet, kun vanhoillinen pappi ei joskus 70 -80 vuotta sitten saarnannut lakia hautajaisissa pitämässään puheessa.
Ehkä kauimmaksi alkuperäisestä lestadiolaisuudesta ovat kulkeutuneet uudestiheränneet, vaikka heidän keskusjärjestönsä nimi onkin Lestadiolainen lähetysyhdistys. Esikoiset ovat säilyttäneet paljon alkuperäistä tapakulttuuria, vanhoillisilla sanoisin olevan eniten alkuperäåist äevankeliumin henkeä ja käytäntöä. Eiköhän sallita jokaisen näiden käyttää nimitystä siten, kuin ovat sen itse hyväksi nähneet.
Sovittaisin tähän vanhaa suomalaista sananlaskua, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4