VL-FOORUMI

Minua on pitkään huolettanut tämä etenkin internetissä näkyvä eriseuran siemen, ja kun huomasin jonkun täällä sanoneen sen ääneen varsin selvin sanoin, huomaan ettei huoleni taida olla ihan perätön. Toisen joukon ajatuksia olen alusta asti pitänyt raittiimpina, mutta mieleeni on kuitenkin tullut kysymys, miten yksittäinen kristitty voi oikeastaan sen joukon tunnistaa, jonka matkasaatossa on mahdollista päästä kotiin, mikäli ei jostain syystä erota Paimenen ääntä kummastakaan joukosta toista selvemmin. Onko tämä edes mahdollista?

Pyydän niitä, jotka minua paremmin Raamattua tuntevat kertomaan, mitä ohjeita Raamattu antaa tällaisissa tilanteissa. Kaikki vanhoillislestadiolaiset ovat tervetulleita vastaamaan, mutta toivon että tiedossa olevat seurakuntaa jakavat aiheet pidetään tästä ketjusta pois, mikäli vain mahdollista.

EDIT: Sana puuttui

mato kirjoitti:Pyydän niitä, jotka minua paremmin Raamattua kertomaan, mitä ohjeita Raamattu antaa tällaisissa tilanteissa.

Tässä yksi paikka raamatusta(efesolaiskirje) :
22 Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi.
23 Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

Uskosta, uskon syntymisestä, sekä opetamisesta on koko raamattu täynnä niin monta esimerkkiä että yksi yhtäläinen tekijä löytyy.
- uskoa ei voi itse "hankkia"
- uskon syntyminen vaatii yhteyden uskovaan.
- uskovat kokoontuvat seurakuntaan.
- seurakunnassa opetetaan raamattua.

Tämä internet on todella paha paikka. Parempi käydä ahkerasti seuroissa omalla ry:llä ja unohtaa koko netti.
Täältä netistä saa vastauksia aivan uskosta osattomiltakin eikä ulkopuolinen voi aina tietää vastasiko nyt vl vai joku uudestikastaja.

EDIT: Pointtini on, että seurakunnassa kuuluu se oikea opetus.

Keväällä Jämsän opistolla, Raamattutiedonkurssin keskustelussa muutamat kurssialiset toivat esille erään kymmeniä vuosia tietämäni ohjeen mahdollisen eriseuran irtautumisen varalta. Aina on ollut niissä tilanteissa monia, jotka eivät ole tunnistaneet, kumpi joukko olisi se oikea. Silloin kannattaa tarkata, kumman joukon rinnalle maailman pyhät ja pahat asettuvat ja etsiä oikeaa seurakuntaa siitä toisesta joukosta.

Ehkä tämä riittää osaltani vastaukseksi tällä kerralla.

Taavetti kirjoitti:Keväällä Jämsän opistolla, Raamattutiedonkurssin keskustelussa muutamat kurssialiset toivat esille erään kymmeniä vuosia tietämäni ohjeen mahdollisen eriseuran irtautumisen varalta. Aina on ollut niissä tilanteissa monia, jotka eivät ole tunnistaneet, kumpi joukko olisi se oikea. Silloin kannattaa tarkata, kumman joukon rinnalle maailman pyhät ja pahat asettuvat ja etsiä oikeaa seurakuntaa siitä toisesta joukosta.

Ehkä tämä riittää osaltani vastaukseksi tällä kerralla.

Toivoisin kyllä vielä, että kertoisit lisää tästä ohjeesta. Jos se tuli esille Raamattutiedon kurssilla, liittyikö se johonkin Raamatunkohtaan?

Onko historiassa esimerkkejä siitä, että ohje on toiminut?

Tänään (sunnuntaina) seuroissa erään puhujan lukema teksti osui mukavasti tähän aihepiiriin.

1. Johanneksen kirje 4
1 Te rakkaimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan.
2 Sillä te tuntekaat Jumalan Henki, että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,
3 Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.
4 Lapsukaiseni, te olette Jumalasta ja olette heidät voittaneet; sillä se, joka teissä on, hän on suurempi kuin se, joka maailmassa on.
5 He ovat maailmasta, sentähden he puhuvat maailmasta ja maailma kuulee heitä.
6 Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.

Tummennetun kohdan tuntomerkki osuu tosin omasta mielestäni kaikkein selvimmin nykypäivän radiohartauksiin. On sanottava myös että harvemmin virvoittaviksi tuntemani saarnat ovat käsitelleet ajallista elämää murheineen ja iloineen. Taivaan tien opasteita ne sellaiset ovat aina olleet.

Aromi kirjoitti:

Taavetti kirjoitti:Keväällä Jämsän opistolla, Raamattutiedonkurssin keskustelussa muutamat kurssialiset toivat esille erään kymmeniä vuosia tietämäni ohjeen mahdollisen eriseuran irtautumisen varalta. Aina on ollut niissä tilanteissa monia, jotka eivät ole tunnistaneet, kumpi joukko olisi se oikea. Silloin kannattaa tarkata, kumman joukon rinnalle maailman pyhät ja pahat asettuvat ja etsiä oikeaa seurakuntaa siitä toisesta joukosta.

Ehkä tämä riittää osaltani vastaukseksi tällä kerralla.

Toivoisin kyllä vielä, että kertoisit lisää tästä ohjeesta. Jos se tuli esille Raamattutiedon kurssilla, liittyikö se johonkin Raamatunkohtaan?

Onko historiassa esimerkkejä siitä, että ohje on toiminut?

Tämä mainitesmani ja referoimani oli eräs puheenvuoro kurssilaisten joukosta, muistaakseni jonkin vanhemman sisaren kertoma, mutta varsin monet olivat samaa mieltä, muistini mukaankurssin opettajakin myönsi sen oikaksi. Sama asia ilmenee tuossa mato nimimerkin lainaamassa ja erityisesti hänen tummentamassaan kohdassa.

Kurssin aihe oli patriarkkojen aika, mutta aikaa alettiin käsitellä jo Aabrahamin vanhempien lähtökohdista ja sen aikaisesta uskonnollisesta tilanteesta alkaen. Läpäissyperiaatteella käsiteltiin Lamekin aikaisten monien jumalinen nimet ja ilmenemismuodot siten, että saatiin tietoa millaisesta ulkoisesta elämästä oli kysymys ja millaiseen kansainvaelluksen kokonaisuuteen Aabramin lähtö isänsä maasta liittyi.

Käsiteltiin toki myös Lutherin Genesis luentojen valossa enin osa ensimmäsitä Mooseksen kirjaa. Eriseurat tulivat esille lähinnä Ismaelin ja Eesaun kertomusten valossa.

Se sanottu kommentti oli kokemukseen perustuva, niin olen itsekin kokenut, niin ovat havainneet ja kokeneet monet ihmiset kaikkina aikoina. Erityisesti se on nähtävissä vaikka raskaina taisteluiden aikoina, ja niiden jälkeen, mutta on se hähtävissä meidänkin aikanamme.

Tutun tuntoisia ajatuksia. Onpa mukavaa lukea viisaiden veljien arvioita asiasta. Sain mahdollisuuden kysellä tota asiaa taannoin, ja tuli vaikutelma siitä, että nettikeskustelu kyllä vääristää todellista tilannetta. Olen käsittänyt, että esim. Suomi24:llä on vuodesta toiseen samat naamat, joitain kymmeniä tyyppejä, jotka sitten painostavat mediaa ja erilaisin tavoin yrittävät saada vaikutelman siitä, että ns. SRK-lestadiolaisuus pihisisi jo viime henkäyksiään. En usko, että nämä ilmiöt ovat niin mittavia kuin jotkut palstat ja media antaa ymmärtää, vaikken sitäkään usko, että kaikki olisi sataprosenttisen rauhallista.

Itte aattelin alkukesästä, että jos taisteloiden aikaa joutuu joskus elämään, niin että jospa vain uskoisi samoin kuin ennenkin on uskonut ja pyytäisi säilyttää saman ymmärryksen asioihin joka on ennenkin ollut. Vähän kuin kulkisi entisten uskovaisten jalanjäljissä. Ja että jos se oikia joukko sattuisi hetkeksi hukkumaan, jos kuhan ei tee liikkeitä oikealle eikä vasemmalle, vaan menee mahdollisimman keskellä, niin jospa sen keskitien varrelta löytää myös toiset uskovaiset. Toivottavasti tuollaisia ei koskaan joudu miettimään muutoinkuin teoriassa.

Sain myös omakohtaisen neuvon asiasta, joka kuului suunnilleen sillain, että on erittäin raskasta, jos murehtii ja kantaa harteillaan koko Siionin ongelmia. Että kyllä sitä kauhean taakan pistää itsensä päälle, jos rupeaa koko maan uskovaisten vikoja murehtimaan. Kaippa se Jumalan valtakunta ja Jumalan lapset on edelleen yhtä turvallisesti Jumalan kämmenellä kuten ennenkin, että kyllä taivaallinen Isä pitää huolen omistaan, siis kaikista, jotka haluavat pysyä uskomassa. Noin siitä asiasta sitten fundeerasin. Mutta korjatkaa tietenkin pikaisesti mahdolliset virheelliset tiedot.

Oma ajatukseni tuohon hajaannusasiaan on muotoutunut sellaiseksi, että en jaksa sillä liiemmin päätäni vaivata. Jos joku katsoo asiakseen hajaantua, niin hajaantukoot, itse "uskoisin menemään" niin kuin olen aina ennenkin uskonut. Eriseuraisuus kun ei ole koskaan oikein.

Jos jostain syystä kuitenkin on pakotettu ottamaan kantaa siihen, kuka on oikeassa, niin sellaiseen antaa parhaiten eväitä Raamattu. Sen lukemista ei varmastikaan keneltäkään edellytetä, mutta sieltä niitä "eväitä" parhaiten löytyy.

Jeesus opetti, että puu tunnetaan hedelmistään

Matt. 7:15 "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita."

ja niitä hedelmiä luettelee Paavali:

Gal. 5:19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Tässä on minusta sellainen yleisohje, jonka opastuksessa on vaikea tehdä vääriä johtopäätöksiä.

nuusku kirjoitti:Tutun tuntoisia ajatuksia. Onpa mukavaa lukea viisaiden veljien arvioita asiasta. Sain mahdollisuuden kysellä tota asiaa taannoin, ja tuli vaikutelma siitä, että nettikeskustelu kyllä vääristää todellista tilannetta. Olen käsittänyt, että esim. Suomi24:llä on vuodesta toiseen samat naamat, joitain kymmeniä tyyppejä, jotka sitten painostavat mediaa ja erilaisin tavoin yrittävät saada vaikutelman siitä, että ns. SRK-lestadiolaisuus pihisisi jo viime henkäyksiään. En usko, että nämä ilmiöt ovat niin mittavia kuin jotkut palstat ja media antaa ymmärtää, vaikken sitäkään usko, että kaikki olisi sataprosenttisen rauhallista.

En minäkään ole suurta sotaa vielä näkevinäni. Tuntuu että ehkä on tapahtumassa suuria, mutta toistaiseksi hissun kissun pinnan alla. En siis tarkoittanut pelkästään näitä äänekkäimpiä äänitorvia, vaan olen kiinnittänyt huomiota samankaltaisiin seikkoihin, joihin muistaakseni Reisjärvellä tai suviseuroissa joku puhuja rohkeni viitata (voi olla että puhujat ovat huomanneet enemmänkin huolenaiheita - niillä ei vain haluta saattaa muuta siionia turhaan murheelliseksi? mene ja tiedä): Raamattuluokkien suosio on laskenut. Seuroja pidetään enemmän kuin koskaan, mutta niissä ei taideta ahkeroida käydä yhtä halukkaasti kuin ennen muinoin.

On alkanut vain hirvittää, voisiko tämä tilanne jonain päivänä leimahtaa liekkeihin pienestä kipunasta. Kovin montaa sytyttelijää ei välttämättä tarvittaisi nyt internetaikana, kun mikä tahansa sanoma ja ajatus voi levitä vaikka yhdeltä henkilöltä koko maailmaan...

Toivon ja rukoilen todellakin, että nämä ajatukset ovat perättömiä.