Humen giljotiini vl-palstoilla

[O.M]

Valistuksen ajan filosofi David Humen mukaan nimensä saanut Humen giljotiini tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan

siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten asioiden tulisi olla.

Hienommin sanottuna saman asian voi ilmaista näin:

Tosiasiaväitteistä ei voi johtaa moraaliarvostelmia.

Kuten giljotiini leikkasi ihmisiltä pois päitä Ranskan vallankumouksen aikaan, samoin leikkaa Humen giljotiini siitä, miten asiat ovat, pois päätelmän, miten asioiden tulisi olla.

Esimerkki:

Siitä, että ihmiset tappavat toisiaan, ei voi päätellä, että ihmisten tulisikin tappaa toisiaan.

Humen giljotiini pitää virhepäätelmänä väittämää, jonka mukaan siitä, miten asiat ovat, voitaisiinkin päätellä, miten asioiden tulisi olla. Myös vl-palstoilla esiintyy runsaasti Humen giljotiinin tuomitsemia virhepäätelmiä. Tässä muutamia:

- Virhepäätelmä: Vl-tapakäytäntö ei vastaa vl-opetusta, joten opetusta tulisi päivittää vastaamaan käytäntöä.
- Humen giljotiini: Siitä, että osa vl:ista saattaa käyttäytyä toisin kuin opetetaan, ei voi päätellä, että vl-opetuksen vastaisesti käyttäytyvien vl:ten käytös olisi oikein tai että vl-opetus olisi väärää.

- Virhepäätelmä: On vl:ia, joilla on salaa TV, joten TV-päätöstä pitäisi muuttaa.
- Humen giljotiini: Siitä, että joillakin vl:illa saattaa olla salaa TV, ei voi päätellä, että TV-päätös olisi väärä.

- Virhepäätelmä: Jotkut vl:t ehkäisevät kuitenkin salaa, joten olisi tehtävä päätös, joka tekee ehkäisyn luvalliseksi.
- Humen giljotiini: Siitä, että jotkut vl:t saattavat ehkäistä salaa, ei voi päätellä, että ehkäisy olisi oikein tai että ehkäisyä ylipäätään voisi jollain päätöksellä tehdä luvalliseksi.

- Virhepäätelmä: Koska joillakin on luonnostaan homoseksuaalinen taipumus, on homoseksi oikein.
- Humen giljotiini: Siitä, että jollain on taipumus johonkin, ei voi päätellä, että taipumuksen toteuttaminen olisi oikein.

- Virhepäätelmä: Koska abortteja joka tapauksessa aina tehdään, niiden tulee olla luvallisia.
- Humen giljotiini: Siitä, että abortteja tehdään, ei voi päätellä, että abortteja tulisikin tehdä.

Jne. Esimerkkejä riittäisi runsaasti. Humen giljotiinia eli Humen lakia on myös kritisoitu. On ihmisiä, joiden mielestä tosiasiaväitteistä voisikin johtaa moraalisia lakeja.

Myönnän, että jos olen laiska miettimään perusteita jollekin mielipiteelleni, saatan itsekin sortua Humen giljotiinin tarkoittamaan virhepäätelmään. Niin on kuitenkin vain lähinnä asioissa, joihin paneudun puolihuolimattomasti.

Vl-palstoilla Humen giljotiinin tarkoittamia virhepäätelmiä vilisee runsaasti etenkin vl-vastaisessa agendassa, minkä vuoksi katsoin tarpeelliseksi kiinnittää myös tähän ongelmaan huomiota. Useimmat ihmiset näet lopulta hyväksyvät Humen giljotiinin, kun ovat siihen tutustuneet.

[kuikuilija]

Niin jos joku järkeilee näitä asioita, niin se ei tarkoita että usko voidaan järjellä selittää.

Tätäkö hait?

[O.M]

Niin jos joku järkeilee näitä asioita, niin se ei tarkoita että usko voidaan järjellä selittää.

Tätäkö hait?

En varsinaisesti, vaikka on totta, ettei uskoa ei voi käsittää järjellä. Otin vain esille, että vl-käsityksiä usein kritisoidaan Humen giljotiinin tarkoittamalla virhepäätelmällä.

[nuusku]

On vaikea asettaa nykypäivänä erityistä painoarvoa niille tahoilla, jotka tuota giljotiinia suosivat.

Tavallaan kiinnostaisi tutkia, onko jotain määritelmää sellaiselle tilalle, jossa on luotu oma uusi käsitys todellisuudesta, jota käsitystä on alettu pitää todellisena, vaikka todellisuus on edelleen sama kuin ennen.

Esimerkki:
Tosiasia: nyt (15. lokakuuta 2008) on syksy. Ja sitten kokoontuu pienessä porukassa suljetussa tilassa muuan sakki, joka keskustelee keskenään, että nyt ei ole syksy, vaan nyt on kevät. He katselevat keväisiä kuvia ja analyysien perusteella tulevat siihen tulokseen, että nyt on varmasti kevät, ja puheet siitä, että nyt olisi syksy, ovat täysin tuulesta temmattuja. Kenelläkään ei ole epäilystäkään enää siitä, etteikö nyt olisi kevät.

Eräässä vaiheessa eräs ko. porukan jäsen joutuu käymään pirtin ulkopuolella, ja ulkona näkyy ruskan värejä ja etanat matelevat kosteassa maassa, ja taanpana muuan paikallinen heinähattu on elonkorjuuhommissa. Sisälle palattuaan hän päivittelee kavereilleen, että mitä järjetöntä, aivan vaikutti kuin olisi syksy, vaikka meillä on varma tieto siitä, että nyt on kevät. Joku kalkkis oli heinähommisa, täysin järjetöntä.

Tämän jälkeen porukka joutuu jälleen toisilleen vakuuttelemaan että nyt ei todellakaan ole syksy vaan on kevät. Ja näin myös sen, joka ulkona kävi, mieli taas rauhoittuu.

Mielestäni joillain nettipalstoilla tapahtuu suunnilleen tuolla tavalla, eli he ovat toisilleen vakuutelleet, että elävä kristillisyys on muuttunut, ja esim. sielunhoidolliset ns. hoitokokoukset on lakkautettu, eli ne kuuluvat hamaan menneisyyteen, ja samoin tv-päätös tai ehkäisypäätös- jne. on käytännössä menneen talven lumia, ja elävä todellisuus on jotain aivan muuta, kuhan jotkut harmaaparrat vielä joskus puhuvat kuten ennenvanhaan puhuttiin. Ja että sekin on kuuluu vain muinaisiin aikoihin, että joku voitaisiin sitoa synteihin. Jne..

Tuolla tavalla itselle tulee olo, että joissain piireissä on luotu itselle oma todellisuus siitä, että elävä todellisuus olisi nykypäivänä jotain aivan muuta kuin on ennen ollut ja elävä kristillisyys on voimakkaasti höllentynyt.

Mutta kun he hieman enempi kuuntelevat saarnoja (menevät ulos nettikammioistaan), he huomaavatkin yllätyksekseen, että kuulevat aivan samanlaisia saarnoja saarnoja kuin ennenkin on kuultu. He ihmettelevät, mistä on kyse, kun "mehän tiedämme että asiat on muuttuneet", mutta tuo saarnamies puhui niinkuin ennen vanhaan. Mutta sitten he vakuuttelevat taas toisilleen, että saarnamies ei nyt ollut ihan tilanteen tasalla, ja uskovat taas omia luulojaan.

Vaikka tosiasiassa elävä kristillisyys on koko ajan täysin samanlainen, eikä ole muuttunut mihinkään. Ei ole ehkäisy sallittu, ei edelleenkään sovi tv uskovaiseen kotiin. Edelleen katumaton sidotaan synteihin. Edelleen voi olla tarvetta hoitokokouksille, jne... Ei ole mikään muuttunut, mutta tietyt piirit ovat keskenään luoneen oman "vaihtoehtotodellisuuden", jossa kuvittelevat todellisuuden olevan heidän mieleensä, vaikka todellisuudessa ei todellisuus ole muuttunut mihinkään.

Mahtaakohan ko. tilalle olla jotain nimitystä, joka on aiemmin esiintynyt filosofiassa tai psykologiassa?

[O.M]

Ei ole mikään muuttunut, mutta tietyt piirit ovat keskenään luoneen oman "vaihtoehtotodellisuuden", jossa kuvittelevat todellisuuden olevan heidän mieleensä, vaikka todellisuudessa ei todellisuus ole muuttunut mihinkään.

Mahtaakohan ko. tilalle olla jotain nimitystä, joka on aiemmin esiintynyt filosofiassa tai psykologiassa?

Äkkiseltään tulee mieleen psykologian puolelta mielekkyysperiaate. Siitä todetaan netissä mm. seuraavaa:

"Yksilöllä esiintyy usein mielekkyysperiaate, suurin osa ihmisen elämästä on pyrkimystä mielekkääseen tasapainoon. Ihminen yrittää välttää tarpeettomia ristiriitoja ja taata itselleen hyvänolon tunteen."
http://hauki.haukipudas.fi/psyko/menesty/loppu.htm

Voisin kuvitella, että jos ihminen synnin petoksen kautta on paatunut ja mieltynyt synnin tekemiseen, hän saattaa vastata ristiriitaiseen tilanteeseen selittämällä itselleen asiat niin, etteivät hänen mielestään makeimmat synnit olisikaan syntiä lainkaan. Usein tällainen yksilöllinen vakuuttelu ei kuitenkaan vielä riitä, koska ihminen on kuitenkin olemassaan sosiaalinen olento ja tarvitsee vertaistukea. Niinpä hakeudutaan nettipalstoilla entisten vl:ten ja feikkien seuraan, ja lauletaan porukalla vl-opetus suohon. Samalla aletaan irrotella joidenkin vl-saarnamiesten yksittäisiä virkkeitä asiayhteyksistään ja tulkita niitä itselle mieleisellä tavalla. Niin alkaa syntyä jonkinlainen vaihtoehtoistodellisuus. Kyse on siitä, että taatakseen itselleen hyvänolon tunteen, maailman ja Jumalan valtakunnan "ristiaallokkoon" synnin tähden ajautunut yksilö pyrkii välttämään tarpeettomia ristiriitoja ja siksi häivyttämään ammottavan kuilun oman elämäntapansa ja pyhien yhteisön elämäntavan välillä.

Mielekkyysperiaate on sisäsyntyinen ominaisuus kaikissa ihmisissä ja sinällään tervettä, mutta pahimmillaan johtaa melkoiseen itsepetokseen, jossa yksilö ikään kuin rakentaa Nuuskun kuvailemaa keinotodellisuutta ympärilleen. En kuitenkaan väitä nettipalstoilla noin tapahtuneen, vaan vain spekuloin aiheella. Ylipäätään viesteihini kannattaa suhtautua enemmän vain näkökulmina.

Mielekkyysperiaate ja keinotodellisuus eivät kuitenkaan suoranaisesti (välillisesti kyllä) liity Humen giljotiinin tarkoittamiin virhepäätelmiin. Vaikka olisi totta, että monilla vl:illa elämäntapa käytännössä poikkeaisi opetuksesta, siitä ei silti voitaisi päätellä, että opetus olisi väärää.

[O.M]

tv-päätös tai ehkäisypäätös- jne.

Itse en puhuisi ehkäisypäätöksestä, koska vl-liike yksinkertaisesti vain säilytti perinteisen kristinuskon kannan. Nettipalstoilla on jo vuosia levitetty myyttiä, jonka mukaan vl:t olisivat omaksuneet kielteisen kannan ehkäisyyn vasta 1967, mutta todellisuudessa asia on ollut selvä jo paljon aiemmin. Aiheesta on pitänyt alustuksen vl-teologi Kullervo Hulkko v. 1945 ja kokous totesi yksimielisesti, että lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan. Paikalla olivat myös sittemmin pappiseriseuraan menneet L. P. Tapaninen ja Paavo Viljanen, joilla käsittääkseni myöhemmin oli ehkäisyyn sallivampi kanta. Myös nettipalstoilla suositut väitteet, joiden mukaan ehkäisy käytännössä olisi ollut yleistä vl-liikkeen piirissä 1950-luvulla, vaikuttaa enemmän ko. huhua levittävien mielekkyysperiaatteella selittyvältä humpuukilta.

[Taavetti]

Kuulemani mukaan saattoi 1970 -luvun keskusteluissa kuulla joiltakin kysymyksen, milloin se tai tämä asia on päätetty synniksi. Itsessään jo kysymys sisältää väärän käsityksen, joka on tarpeen oikaista kohdatessa, ettei se pääse leviämään ja aiheuttamaan vääriä käsityksiä joillakin.

Jumalan valtakunnassa ei ole ennen eikä nykyisin päätetty mitään asiaa synniksi, vaan synnin olemus ja sen ilmenemisen muodot löytyvät Raamatusta, ja nimenomaan sieltä, ennen kirjoitetusta Jumalan sanasta. Raamatun ilmoituksen valossa asioita tarkastellen on kristillisyydessä todettu, että esimerkiksi television ohjelmat sisältävät niin paljon vietteleviä asioita, että säilyttääkseen elävän uskon loukkaamattomassa omassatunnossa, meidän on välttämättä pidättäydyttävä niiden ohjelmien tahalliselta katsomiselta, ja välttyäksemme siitä, on torjuttava koko laitteen hankinta koteihimme. Se asia ilmaistaan selvästi siitä laaditussa kannan ilmaisussa, lukekaa se ymmärryksellä.

On sitten aivan eri asia, että jotkut tuntonsa loukanneet ovat siihen olleet erivapauksia etsimässä ja pyytämässä. Kieltämättä muutamat ovat ymmärtäneet varoituksen tarpeettomankin kireänä, mutta heitäkin on haluttu ja saatu opastaa kireydestään vapaan armolapsen paikalle.