Vaikeita tilanteita

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Maarimi » 09 Joulu 2008, 18:52

Onko se muuri ev.lut.kirkossakin? Miksi käydä sitten lainkaan kirkon jumalanpalveluksissa, jos ei siellä saa hengellistä ravintoa? Ainakin minä virvoitun siellä lähes aina, harvoin siellä on tullut olo, että väärin saarnataan, rukoillaan tai lauletaan!
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Joulu 2008, 19:15

Maarimi kirjoitti:Onko se muuri ev.lut.kirkossakin? Miksi käydä sitten lainkaan kirkon jumalanpalveluksissa, jos ei siellä saa hengellistä ravintoa? Ainakin minä virvoitun siellä lähes aina, harvoin siellä on tullut olo, että väärin saarnataan, rukoillaan tai lauletaan!

Enää en lainkaan ihmettele, että et käsitä tätä, olet itse kertonut taustaa, miten olet joskus paikannut vanhaa vaatetta uudella paikalla. Jeesus siitä varoitti, ettei niin sovi tehdä, sillä uusi paikka repäisee vain suuremman reiän ja reikä tulee entistä suuremmaksi. Niin näkyy kohdallasi käyneen, mutta ei siitä nyt tässä tämän enempää.

Muuri väärää vanhurskautta vasten on ulkonaisen kirkon sisälläkin, kerron sen kun kysyt etkä tunnu sitä ymmärtävän, vaikka oppia lienet saanut usean vuoden aikana. Emme ole luterilaisessa kirkossa oppimassa sitä, minkä kirkon palkkapaimenet väärin opettavat, vaan kirkon piirissä palvelevat veljemme haluamme pitää opettajina sitä mädännäisyyttä vastaan, joka jatkuvasti valtaa alaa kirkon piirissä. Jos pidät sitä vääränä, tai jos haluat meidän sitä vääränä pitävän, silloin pidät vääränä Jeesuksenkin menettelyä, kun Hän kulki vääriksi sanomiensa kirjanoppineiden ja fariseusten vallitsemassa temppelissä ja synagoogissa. Kuitenkin Jeesus selkeästi sanoi niille opettajille, että ovat sisältä täynnä saastaa ja kuolleiden luita, mutta vaikka niin kovia sanoja heille sanoi, kuitenkin kutsui heitä lempeästi parannukseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 09 Joulu 2008, 19:55

Tietääkseni paikkakuntani ev.lut.kirkon työntekijöistä kukaan ei ole vl. Onko siis seurakunta täysin kelvoton? Ja kuka siellä käy viemässä sitä oikeaa sanaa? Ja käyvätkö vl:t edes seurakuntalaisina kirkossa, jos siellä ei ole yhtään omaa työntekijää?

Tilanne saattaa olla erilainen pohjoisessa, mutta ainakin täällä päin näin!
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 09 Joulu 2008, 21:26

Vastaan tähän vain omasta puolestani, koska olen Vl:ä ja tunnustaudun halulla yhteen lammashuoneeseen. Käyn ilman muuta uskovaisten seuroissa, olivatpa toimitaloilla, kirkoissa, kodeissa, teltoissa tmv.
Tampereella on ainakin VL:iä ja oikein tosi paljonkin. Ainakin näin muistan lukeneeni.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja nuusku » 09 Joulu 2008, 22:48

Jumalanpalvelusten yhteydessä on usein ehtoollinen, joka on kelpo myös epäuskoisen papin jakamana. Lisäksi siellä luetaan Raamattua, jonka teksteihin voi yhtyä kun se suoraan kirjasta luetaan. Lauletaan myös uskovaisillekin sopivia virsiä, ja kaava on myös muutoin vielä toistaiseksi melko perinteinen jossa ei ole suurempia vaaroja uskovaisille. Siellä rukoillaan Raamatun mukaisia rukouksia sekä hiljennytään ja on aikaa pohtia omaa uskonelämää sillä välin kun messukaava etenee.

Käsittääkseni joissain moderneissa palveluksissa, kuten joissain Tuomas-messuissa, voi olla voimakkaastikin vieraita aineksia, kuten saatetaan rukoilla jo poisnukkuneiden puolesta - mihin eivät tietenkään voi uskovaiset yhtyä - ja laulettava musiikki voi olla uskolle vaarallista, ja niinpä uskovaiset eivät käy tuon kaltaisissa tilaisuuksissa.

Olen kokenut paikallisessa kansankirkon seurakunnassa sunnuntai-aamun jumalanpalvelusmenon usein menneen jo erittäin vakavaksi, eli monesti on saarna korvattu papin soittamalla kitara-biisillä tai vaihtoehtoisesti näytelmällä, ja ehtoollisen taustamusiikki on joskus vaihtunut virsistä ja urkulauluista jonkun bändin esittämiin Jeesus rock-lauluihin, ym... Riippuu tilanteesta, joskus on ollut terveempää ja joskus sairaampaa. Yhteensä en ole kovin montaa kertaa käynyt, varmaankin noin viisi kertaa vuoden aikana.

Eräänä positiivisena puolena ev.lut. kirkossa koen, että se edelleen on nimellisesti sitounut vanhoihin tunnustuskirjoihin ja oppeihinsa.. Nythän kirkko toimii voimakkaasti vastoin omia oppejaan kun he suunnittelevat, että mahdollisimman pian voisivat alkaa siunata synnin teon.

Epäuskoisten pappien saarnoissakin voi käsittääkseni joskus olla yksittäisiä oivalluksia tai oikeita tietoja, vaikka Taivasten valtakunnan jäsenyys toki on heille mahdollinen vain parannuksen ahtaan portin kautta.

Se ei myöskään ole mielestäni ollenkaan huono asia, että kansankirkossa (vaikkapa nyt jumalanpalveluksissa), jotka hieman vastaavat vanhan ajan synagogia tai kaiken kansan kokoontumispaikkoja, on paikalla joskus edes yksi uskovainenkin, siltä varalta että jollakulla paikalla olijalla on hätä sielunsa puolesta. Käsittääkseni mm. Lapin Maria oli juuri kansankirkon penkillä kuluttamassa istumassa epäuskoisen Lestadiuksen saarnaa kuulemassa, kun huomasi Lestadiuksen itse olevan etsikon ajalla, ja olipa se hyvä asia, että kirkossa oli edes yksi uskovainen ihminen ko. päivänä.

Noin olen itsekseni noista asioista fundeerannut.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Joulu 2008, 10:17

weha kirjoitti:Tarkoitin tilannette, jossa toisuskoiset vaan puhuvat ja kuin hehkuttvat omasta hengellisyydestään, ja tulee osalliseksi niistä puheista, kun ne keskenään puhuvat, vaikka itse puhuukin muuta.


On varmasti tilanteita, jolloin ei voi olla puuttumatta asiaan. Saatoin ymmärtää ajatuksesi väärin, mutta haluan silti sanoa, että ei uskovainen mielestäni tule osalliseksi väärävanhurskaiden väärästä hengellisyydestä silloin, jos hän vaikenee antamatta väärälle hengellisyydelle hyväksyntäänsä ja vaikenemista ei ole tulkittavissa hyväksynnäksi. Jos on jo aiemmin kerran tai pari kertonut kantansa parannuksen välttämättömyydestä, sitä ei tarvitse eikä oikeastaan Raamatun perusteella edes pitäisi uusia. Vaikeneminen voi joskus olla puhuttelevampaa puhuttelua kuin puhuttelu itsessään. Uskonnolliset erimielisyydet voivat ainakin pitemmän päälle vaikuttaa ihmissuhteisiin, jos ne ovat kovin hallitsevassa roolissa kanssakäymisessä.

Maarimi kirjoitti:Onko se muuri ev.lut.kirkossakin? Miksi käydä sitten lainkaan kirkon jumalanpalveluksissa, jos ei siellä saa hengellistä ravintoa? Ainakin minä virvoitun siellä lähes aina, harvoin siellä on tullut olo, että väärin saarnataan, rukoillaan tai lauletaan!


Kirkon papeissa on suuria eroja. Joidenkin citypappien kitaranrämpytykset tuntuvat lähinnä jumalanpilkalta. Toisaalta joidenkin herätysliiketaustaisten pappien saarnat voivat sisällöllisesti olla hyvinkin lähellä vl:ten saarnoja. Parhaimmillaan epäuskoisen papin pitämä jumalanpalvelus voi lain saarnan kautta herättää jonkun ihmisen synnintunnon, mutta sen pitemmälle se ei voi epäuskoista ihmistä auttaa. Jumala voi kuitenkin tehdä ensimmäisen armotyönsä, tunnon herättämisen, myös epäuskoisen papin suun kautta. Epäuskoisen papin saarna saattaa joskus olla jopa opillisesti virheetön, mutta siitä puuttuu silti rakkaus, joka voi vuotaa vain Pyhästä Hengestä. Ehtoollinen on pätevä epäuskoisenkin papin toimittamana. Läsnä on Kristuksen tosi ruumis ja veri, jonka epäuskoiset syövät epäuskonsa vahvistukseksi ja siten tuomiokseen, ja uskovaiset uskonsa vahvistukseksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 10 Joulu 2008, 10:52

Olen samaa mieltä, että esim. ev.lut.kirkossa voi käydä, vaikka siinä kokonaisuudessa ei kaikki miellytä. Ne huonot asiat koskevat usein suurempia linjoja. Yksittäisessä pienessä seurakunnassa monet julkisuudessa hehkutetut kriisit eivät näy tai vaikuta millään tavalla. Olen taipuvainen valitsemaan tilaisuudet ja messut sen mukaan kuka pappi on vuorossa, ja myös musiikin mukaan.

Sama koskee myös muita kuin ev.lut.kirkon tilaisuuksia. En mene minkään suunnan tilaisuuteen, jos tiedän että siellä on jotain sellaista, mikä on omaa vakaumustani vastaan. Toisaalta jos sellainen tilanne tulisi, että puhuttaisiin kielillä tms. ei se minua pelottaisi. Minulla on kuitenkin selkeä omakohtainen uskonkäsitys. Tietoisesti en käy epäilyttävissä tilaisuuksissa, jotta saisin sitten jälkeenpäin arvostella ja kauhistella, mitä sielläkin tehtiin!

Vl-pappeja tai työntekijöitä ei riitä jokaiseen ev.lut.seurakuntaan. Minua kiinnostaa, käyvätkö vl:t silti näidenkin seurakuntien tilaisuuksissa ja kertovatko avoimesti omasta uskostaan?

Tällaista en ole huomannut ainakaan kovin paljon itse, kun olen paljon osallistunut ev.lut.seurakunnan toimintaan. Esim. silloin kun kävin kirkon toiminnan ohella vl-seuroissa parin vuoden ajan, ei paikallisen ev.lut.seurakunnan tilaisuuksissa juuri muita vl:a käynyt. Sen verran voin tässä kehua itseäni, että kerroin vl:sta paljon hyviä asioita tietämättömille sinä aikana kun olin vl :cool: , koska ihmisillä on usein ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä vl:sta.

Varmaankin tämä asia on erilainen sellaisilla paikkakunnilla, jossa asuu paljon vl:a!
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Joulu 2008, 11:36

Maarimi kirjoitti:Minua kiinnostaa, käyvätkö vl:t silti näidenkin seurakuntien tilaisuuksissa ja kertovatko avoimesti omasta uskostaan?


Etenkin vl-papit kehottavat usein käymään myös ei-vl:ten pitämissä jumalanpalveluksissa, mutta käytännössä käyminen on ainakin itselläni (ja ymmärtääkseni monella muullakin) melko laiskaa. Sunnuntaiaamu on ainoa päivä viikossa, jolloin voi nukkua pitempään ja kun perheellisenä univelka on kroonista, ei suunnitelmista huolimatta ole tullut tänäkään syksynä lähdettyä kertaakaan, vaikka kirkko on kävelyetäisyydellä. Kerron omasta uskostani kysyttäessä, tilanteen vaatiessa (esim. jos pitäisi osallistua johonkin vakaumukseni vastaiseen asiaan) tai jos jostain ilmenee, että joku voisi olla etsivällä mielellä. Tungetteleva en halua olla.

Tässä yhteydessä voisi olla hyvä tarkastella erästä raamatunkohtaa, nimittäin 1. Piet. 3:15-16:

"15 Mutta pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne. Olkaat myös aina valmiit vastaamaan jokaista, joka teidän toivonne perustusta tutkistelee, joka teissä on, hiljaisuudella ja pelvolla,
16 Ja pitäkäät hyvä omatunto, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahantekiöitä, häpeäisivät, että he ovat häväisseet teidän hyvän menonne Kristuksessa."
(Biblia.)

"15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. [Ap. t. 4:8-10]
16 Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana -- silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. [Tit. 2:8; 1. Piet. 2:12]"
(UKR.)

Raamatun kehotus kertoa uskosta "hiljaisuudella ja pelvolla" (πραυτης και φοβος) tulisi alkukielestä tekemieni vertailujen perusteella kääntää muotoon "sävyisästi ja pelolla/arkuudella/aralla mielellä". "Sävyisästi ja kunnioittavasti" ei sekään varmaan ole suoranaisesti väärin, vaikka kreikan sana φοβος tarkoittaakin pelkoa. Jos nimittäin tuntee oikeanlaista arkuutta, toki haluaa silloin lähestyä alhaaltapäin. Etenkään tuohon arkuuteen ei tarvitse psyykata itseään - elävä usko ei ole koskaan ollut niin salonkikelpoista, että sitä olisi ollut varaa pää pystyssä ja rinta rottingilla julistaa. Armahdettu syntinen ei tunne ylpeyttä vakaumuksestaan, vaan kiitollisuutta. Raamattu kehottaa uskovaisia julistamaan elävää sanaa rohkeasti, mutta mitäpä rohkeutta vaatii julistaa sellaista sanaa, jota voi viedä eteenpäin ylpeänä maailman taputtaessa sankarille.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja weha » 11 Joulu 2008, 00:28

O:M: On varmasti tilanteita, jolloin ei voi olla puuttumatta asiaan. Saatoin ymmärtää ajatuksesi väärin, mutta haluan silti sanoa, että ei uskovainen mielestäni tule osalliseksi väärävanhurskaiden väärästä hengellisyydestä silloin, jos hän vaikenee antamatta väärälle hengellisyydelle hyväksyntäänsä ja vaikenemista ei ole tulkittavissa hyväksynnäksi. Jos on jo aiemmin kerran tai pari kertonut kantansa parannuksen välttämättömyydestä, sitä ei tarvitse eikä oikeastaan Raamatun perusteella edes pitäisi uusia. Vaikeneminen voi joskus olla puhuttelevampaa puhuttelua kuin puhuttelu itsessään. Uskonnolliset erimielisyydet voivat ainakin pitemmän päälle vaikuttaa ihmissuhteisiin, jos ne ovat kovin hallitsevassa roolissa kanssakäymisessä.

Weha: En tarkoittanutkaan, että tulee osalliseksi toisten puheista, kun hehkuttelevat omaa hengellisyyttään, vaan on todella ikävä ja nolostuttava kuulla, aivan erilaista uskoa ja hengellisyyttä. Tätä tarkoitin!
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron