Taavetti kirjoitti:Aiemmin kertomasi mukaan et itse edes mennyt sinne kokoukseen, pitääkö tieto vielä paikkansa, vai onko se muuttunut?
Pyrin kertomaan faktoja omasta elämästäni. Niinpä siis: En mennyt kokoukseen. Kokous oli aika mones sellainen Joensuussa. Aikaisemmin olin niissä ollut ja nähnyt mitä niissä tapahtui. Niihin aikoihin eräs johtokunnan naispuolinen jäsen oli kysäissyt minulta seuroissa, pidänkö miestäni uskovaisena. Hölmistyin kysymystä ja vastasin, että pidän. "Sitten meissä on eri henki", kuului tuomio. Mieheni vaelsi vielä silloin "Siionin rakkaudessa", koska ketään ei ollut Joensuussa siihen mennessä sidottu. Eräs paikallinen puhuja oli samoihin aikoihin puhutellut miestäni seuroissa ja sanonut, että "seurakunta sairastaa sinun takiasi". Sitten hän oli puhunut jostakin naisjutusta, että mieheni oli muka pettänyt jotakuta. Tiesin tarkkaan ettei mieheni ollut edes seurustellut kenenkään kanssa ennen minua, mutta joku tyttö oli haaveillut hänestä ja pettynyt odotuksissaan, mistä oli sitten kertonut ystävättärilleen. Nämä taas olivat puhuneet tuolle paikalliselle puhujalle.
Nuo olivat siis taustat silloin, kun puolentusinaa Joensuun ry:n johtokunnan jäsentä tuli omakotirakennustyömaallemme kutsumaan meitä seuraavaan hoitokokoukseen, koska kuulemma asiamme eivät ole kunnossa. Mieheni oli hissuksiin siinä tapaamisessa, mutta minä erehdyin ihmettelemään ääneen, että onhan uskovaisten välit ennenkin korjattu ilman kokouksia. Kysyin vielä että sanokaa mitä meidän pitää korjata. Sain vastaukseksi, että se paljastuu vasta kokouksessa, sen vuoksi siihen osallistuminen on välttämätöntä.
Oli joulun alusaika ja meidän piti saada talo muuttokuntoon jouluksi. Hoitokokous olisi ollut arki-iltana. Mieheni sanoi lähetystön lähdettyä, että eiköhän jätetä menemättä, kun noin hulluksi on uskovaisten elämä mennyt. Niinpä emme menneet kumpikaan.
Saimme kokouksen jälkeen kotiin kirjeen, jossa ilmoitettiin ettei meitä enää pidetä Jumalan lapsina. Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta, vaan lähettäjäksi oli koneella kirjoitettu sen naisen nimi, joka minut jo seurapenkissä oli todennut "erihenkiseksi". Hän toimi siihen aikaan ry:n sihteerinä.
Myöhemmin sitten soitin sille tytölle, joka oli pannut liikkeelle jutun että mieheni on pettänyt hänet. Hän pahoitteli tapahtunutta, kysyi olenko katkera ja kutsui kylään kun joskus liikumme pohjoisessa.
Että tällainen stoori.
PS. O.M.:lle henkilökohtaisesti: Minun mielestäni meihin ei sovellettu Kristuksen kirkkolain kolmiportaista käsittelyä.