Vääntöä vanhoista asioista

[kuikuilija]

Olen seurannut tätä keskustelua kauempaa ja haluan osallistua mukaan nyt.

Me kaikki katsomme historiassa tapahtunutta aikaa eri silmin, kun silloin tapahtuma aikana. Tämä näin yleisenä kommenttina.

Tuon keskusteluun myös ajattelussa tapahtuneen eron myös. Me tiedämme että synti on aina syntiä, ja se saadaan anteeksipyytämisellä ja anteeksiannolla pois vaivaamasta.

Palaan nyt niihin aikoihin pienen esimerkin kautta. Lapsi kävi kaupassa ja otti luvatta karkkia ja jäi kiinni. Asia sovittiin kauppiaan kautta anteeksiantamisella ja korvattiin vahinko kauppiaalle. Siihenaikaan meni tilanne sellaiseksi että kaikki mahdolliset synnit oli kososlaisuutta. Poika pyysi kososlaisuutta anteeksi seurakunnan edessä.

Tulen nykyhetkeen. Lapsi tekisi saman homman ja se annettaisiin anteeksi ja vahinko korvattaisiin kauppiaalle. Olisiko lapsessa kososlainen henki? Ei mielestäni koska lapselle on annettu se varastaminen anteeksi ja saatettaisiin sanoa että älä tee toista kertaa, koska se on väärin toisia kohtaan.

Tässä piilee se asiaan kohdistunut ero. Silloin oli pelkoa että olenko uskomassa oikein ja tehtiin parannusta parannuksen takia eikä synnistä.

Sitten liittyi myös muuta. Alettiin kaivamaan tuntoa että olenko minä oikein uskomassa kun minussa ei ole kososlaisuutta.

Silloin annettiin paljon anteeksi ja hyvä näin. Mutta myös tapahtui paljon ylilyöntiä joka puhuttaa vieläkin. Me emme ihmisinä aina ymmärrä tapahtuneita ja aina ei tarvitse ymmärtää. Tämä vaatii nöyrtymistä isompien asioiden edessä. Mutta pitää muistaa että niistä ajoista on aikaa kulunut ja henkilöitä kuollut. Aina on kuulutettu samaa evankeliumia ja kutsua uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Ihmismieli ei aivan helpolla anna periksi kokenutta vääryyttä.

Meillä jokaisella on omat voimavarat ja erilaiset elämäntilanteet. Tärkeintä on että saadaan kuulla evankeliumia ja uskoa omallekohdalle vaikeuksien keskellä.

Toivon että pitkä vastausviestini ei ole ketään loukkaamassa, ja jos koet että loukkasin sinua niin pyydän nöyrästi anteeksi sinulta.

[Taavetti]

Tämä keskustelu, mutta varsinkin tämän keskustelun kommentoinnit S24 naapuripalstalla, toivat mieleeni erään kohdan Uudesta testamentista. Otan sen tähän kahtena suomennoksena. Saattaisi olla aiheellista enemmänkin kirjoittaa, mutta epäröin kirjoittaa nettipalstoille, kenties joskus jotenkin muuten. Tässä kuitenkin se pieni katkelma:

Matteus 9
34 Mutta Pharisealaiset sanoivat: hän ajaa ulos perkeleet perkeleitten pääruhtinasten kautta.
35 Ja Jesus kävi kaikkia kaupungeita ja kyliä ympäri, ja opetti heidän synagogissansa, ja saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkea sairautta kansassa.
36 Ja kuin hän näki kansat, armahti hän heidän päällensä, että he olivat niin nääntyneet ja hajoitetut kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
37 Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: eloa on tosin paljo, mutta työväkeä on vähä.
38 Rukoilkaat sentähden elon Herraa, että hän työväkeä lähettäis eloonsa.

Vielä uusimpana suomennoksena.

34 Mutta fariseukset sanoivat: "Pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa."

Jeesus säälii kansaa
35 Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. [9:35-38: Matt. 4:23 | Mark. 6:34 | Luuk. 10:2]
36 Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. [4. Moos. 27:17; Jes. 53:6; Sak. 10:2; 1. Piet. 2:25]
37 Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. [Joh. 4:35]
38 Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen."

Tuo kohta, 36 jae, tuli mieleen kun lueskelin monin eri sävyin kirjoitettuja kommentteja. Monissa niissä on aitoa huolta, monissa on vilpittömiä kysymyksiä. On aiheellista ja aiheetonta levottomuutta, siellä juostaan ja tönitään kuin todellakin olisi susilauma ahdistamassa. Moni heittelee siihen väliin asiattomia herjoja, että ei niitä paljoa jaksa lukea, vaikka kovin sydämen halusta auttaisi apua tarvitsevaa. Hajanaisia pohdintoja olemme tässä ketjussa yrittäneet kertoa. Paremmin ja täydellisemmin pitäisi, mutta syntisenä ja alamittaisena täytyy vieläkin jäädä uskomaan omat syntinsä anteeksi.

[Taavetti]

Joitakin kommentteja vielä.

Jumalan vastustaja tietää minne vahvimmat ja kavalimmat hyökkäyksensä kohdistaa. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin nöyrin mielin taistella ennen muuta omakohtaisessa uskon kilvoituksessa. Langenneita haluamme tietysti auttaa, mutta jos he avun torjuvat, sille emme voi mitään.

Kun saa todistaa katuvalle kaikki synnit anteeksi annetuiksi, ja kun siihen yhtyy päästön sanat kuulleen sydän, siihen vastataan silloin taivaastakin. Siitä iloitsee suunsa lainannut, vielä enemmän siitä iloitsee suuren lahjan saanut. Mikä ihmeellisintä, siitä iloitsevat enkelitkin taivaassa.

Luukas 9
52 Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa.
53 Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin.
54 Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?"* [Eräät käsikirjoitukset täydentävät tekstiä. Vrt. 2. Kun. 1:10.] [2. Kun. 1:10,12]
55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. [Ks. selitystä 9:54.]
56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan."].* Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.

Seuraa minua!
57 Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." [9:57-62: Matt. 8:18-22]
58 Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."

Kuikuilijan viestin sisältöön voin palata illemmalla.

[Jani_S]

Palaan nyt niihin aikoihin pienen esimerkin kautta. Lapsi kävi kaupassa ja otti luvatta karkkia ja jäi kiinni. Asia sovittiin kauppiaan kautta anteeksiantamisella ja korvattiin vahinko kauppiaalle. Siihenaikaan meni tilanne sellaiseksi että kaikki mahdolliset synnit oli kososlaisuutta. Poika pyysi kososlaisuutta anteeksi seurakunnan edessä.

Onko tuo nyt aivan totta ja yleispätevää?

[O.M]

Kiitos Munkille. Otit hyviä raamatunkohtia esille.

Mie sitä olen ihmetelly omassa tykönäni, että kun ne sillon 70-luvulla olit toenneet, että jossakin sisaressa tahi veljessä oli joku väärä henki (Kososlainen, tai hempeä tai mitä niitä nyt oli),
niin miksi ne joissa oli väärä henki panthiin parannusta tekemään tai sijottiin?
Mie kun Raamattua luven niin siellä väärät henget ajettiin ihmisestä ulos.

Ymmärtääkseni 70-luvullakin ajateltiin vääriä henkiä ja hengen saastaa ajettavan ihmisistä pois. Edellytyksenä oli, että Pyhä Henki sai puhuttelujen kautta herättää puhuteltavan tunnon. Pyhä Henki teki synninpäästön eläväksi. Ymmärtäisin niin, että kun Pyhä Henki valtaa ihmissydämen väärältä hengeltä, väärä henki ajetaan pois.

Jeesus ajoi monista vääriä henkiä pois, mutta kyllä hänkin jätti ajamatta. Esim. rikkaalle miehelle hän sanoi, että myy ensin kaikki, mitä hänellä on. Piti siis ensin riisua rikas mies omista ansioista. Vasta kun tunto on arka eikä ihmisellä ole mitään kerskattavaa, voidaan saarnata evankeliumia, joka ajaa väärät henget pois ihmisestä.

Kun Paavali hermostu orjatyttöön, jossa oli tietäjähenki, ei Paavali sitä sitonu, eikä patistanu parannukseen vaan ajo hengen pois

Apost.teot 16:16 Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen hyvät rahat.
17 Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi: "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!" [Mark 5:7]
18 Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" Siinä samassa henki lähti.

Korostamastani kohdasta ilmenee, että Paavalin saarna oli muokannut tytön tunnon evankeliumille. Hän tiesi, että Paavali Jumalan palvelijana osoittaa pelastuksen tien. Kun Paavali Pyhän Hengen voimasta käski väärää henkeä Kristuksen nimessä lähtemään, sehän lähti häntä koipien välissä.

(Tosin Mooseksen laki olisi vaatinu toimimaan toisin (3. Moos. 20:27 "Jos jossakussa miehessä tai naisessa puhuu vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön hengiltä, sillä hän on itse ansainnut kuolemansa." ) , mutta onneksi Paavali ei ollu lain, vaan armon alla.

Noin on. Lisäisin tuohon vielä sen näkökohdan, että Paavalia saattoi sitoa myös Rooman laki. Ymmärtääkseni juutalaiseen lakiin kuuluvat kivitystuomiot olivat laittomia, joskin niihin puututtiin pontevammin Rooman kansalaisten kuin muiden kohdalla. En tällä tarkoita, että Paavali muutoinkaan olisi parannuksensa jälkeen ollut innokas kivittämään ketään. Epäuskoisena hän oli mukana katsomassa Stefanuksen kivittämistä, mutta Ananiaan kautta hänen silmänsä avattiin.

[O.M]

Odotin muuten että joku olisi kommentoinut tuohon farisealaisuus kommenttiini, mutta taidankin olla täällä ainut joka sitä löytää itsessään, te muut siltä kiusaukselta olette välttyneet

Hmm, kyllä minussa on vanhan osani puolelta farisealaisuutta vaikka muille jakaa. Varmuuden varalta tarkennan, että raittiilla seurakuntakäsitykselläni ja vanhassa osassani vaikuttavalla farisealaisuudellani ei ole mitään tekemistä keskenään. Päinvastoin sisälläni oleva fariseus mielellään antaisi "hyville" ihmisille taivaspaikan tekojensa vuoksi ilman Jumalan armojärjestyksen mukaista parannusta.

[nuusku]

Ymmärtääkseni 70-luvullakin ajateltiin vääriä henkiä ja hengen saastaa ajettavan ihmisistä pois. Edellytyksenä oli, että Pyhä Henki sai puhuttelujen kautta herättää puhuteltavan tunnon.

Tuntuu aika luontevalta, että ihmisen pitää haluta, että Jeesus ajaa väärän hengen pois. Jos sitä ei itte halua, mikä siinä sitten auttaa. Jeesuksen ajan hoitokokouksissakin näyttää vääriltä hengiltä riivatut ihmiset olleet siinä tunnossa, että on tilansa hahmottaneet, ja yleensä on muistiin merkitty konkreettinen perkeleen poisajamispyyntökin, mutta vähintäänkin näyttävät ihmiset huomanneen tilansa. Tämä niiden tietojen perusteella, joita nettiraamatusta nopialla haulla löytyy.

[Jani_S]

Odotin muuten että joku olisi kommentoinut tuohon farisealaisuus kommenttiini, mutta taidankin olla täällä ainut joka sitä löytää itsessään, te muut siltä kiusaukselta olette välttyneet.

Eli et onneksi ole kuten nuo toiset? Siitä samastahan nimenomaan se farisealainen kiitti Jumalaa.

[O.M]

PS. O.M.:lle henkilökohtaisesti: Minun mielestäni meihin ei sovellettu Kristuksen kirkkolain kolmiportaista käsittelyä.

Kertomuksesi perusteella niin näyttää kieltämättä olleen, jos tarina ei sisällä merkittäviä aukkoja. Ilmeisesti mainitsemasi tyttö oli tulkinnut tulleensa loukatuksi, mutta ei lähestynyt asianomaista suoraan, vaan purki tuntojaan muille. Suora lähestymistapa olisi tärkeää, koska silloin usein selviävät mahdolliset väärinkäsityksetkin. Sinne kokoukseen meneminen olisi ollut tärkeää, koska luultavasti kokouksen laiminlyönti on tulkittu "haistattamiseksi" tms. Ehkä asia olisi selvinnyt kokouksessa. Raamattu sanoo: "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan" (Hepr. 10:25).

[Taavetti]

Palaan nyt niihin aikoihin pienen esimerkin kautta. Lapsi kävi kaupassa ja otti luvatta karkkia ja jäi kiinni. Asia sovittiin kauppiaan kautta anteeksiantamisella ja korvattiin vahinko kauppiaalle. Siihenaikaan meni tilanne sellaiseksi että kaikki mahdolliset synnit oli kososlaisuutta. Poika pyysi kososlaisuutta anteeksi seurakunnan edessä.

Onko tuo nyt aivan totta ja yleispätevää?

Voinee kuikuilija vastata osaltaan, mitä asiasta tietää ja miten on kokenut. Tietoni mukaan sellainen saattoi olla mahdollista, mutta yleisyydestä minulla ei ole tietoa. Yleispätevää se ainakaan ole, eikä missään tapauksessa uskovaisen oikean vapauden mukaista.

Opetinhan minä lapsilleni rehellisyyttä varsin konkreettisella tavalla. Kun he keräsivät maastoon heitettyjä limsa- ja olutpulloja, viedäkseen niitä taskurahan toivossa kauppaan. Meidän maalla lähirannassa oli erään naapurin vene, kun sain tietooni lasten ottaneen tyhjiä pulloja veneestäkin, tuli mieleen opettaa siihen selkeä raja. Kerroin veneessä olevien tyhjienkin pullojen olevan vielä toisen omaisuutta, joka on syytä jättää veneeseen. Jos omistaja on heittänyt pullon rannalle kauemmaksi veneestä, hän on selvästi hylännyt sen, ja se sopii ottaa myytäväksi. Aivan veneen vieressäkin olevat pullot on viisaampi kaiken varalta jättää siihen.

Pieniähän nuo pulloasiat ovat, pieni on yhden pullon palautushinta. Pienistä asioista on rehellisyys mielestäni silti opetettava toivoen, että lapsi vartuttuaan oppii itse rajansa hakemaan. Koskaan ei tullut mieleeni sanoa lasten veneestä pullon ottamisia edes synniksi, saati kososlaisuudeksi, tietämättömyydestään he sen tekivät. Veneestä otetut pullot vietiin takaisin veneeseen ja jatkossa maltettiin odottaa, että omistaja ne selvästi hylkää. Tietysti olisi voinut kysyä luvan ottaa pullot myös veneestä, mutta se ei silloin tullut mieleenikään.

[Munkki]

Taavetille lasten oikeaan ohjaamisesta:

En tiiä ossaanko oikein selittää, mutta minusta, paitti että toimit lastesi kanssa mahottoman viisaasti, annot samalla mahottoman kauniin kuvan Jumalan armosta.
Lakihenkinen olisi puhunut laintuomiosta ja rankassu lapsia lain jäläkeen.
Armo ei kieltäny virheen tapahtunneen, mutta anto hilijasesti anteeksi, ja samalla ohjasi lempeästi oikealle tielle.

[Taavetti]

Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, sen voi lukea vaikka seuraavasta luvusta. Otin uusimman käännöksen mukaisena, että heikomminkin lukutaitoisille jäisi mahdollisuus ymmärtää.

Saarnaaja 3
Kaikella on määräaika
1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. [Saarn. 9:11]
2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, [Job 14:5]
3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, [Sir. 20:7]
8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
9 Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? [Saarn. 1:3, 2:22]
10 Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.
11 Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. [Saarn. 11:5; Viis. 9:16]
12 Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
13 Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. [Saarn. 2:24+]
14 Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. [Ps. 33:11; Jes. 46:10]
15 Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. [Saarn. 1:9]

Ihmisen arvottomuus
16 Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.
17 Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. [Ps. 82:2,8; Jes. 10:1-3]
18 Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.
19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.
20 Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. [1. Moos. 3:19+]
21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?
22 Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

Korostin joitakin mielestäni tätä keskustelua ja tämän tarkoitusta valaisevia lauseita.

[Taavetti]

Otin aamulla tuon saarnaajan kirjan luvun, koska se voi tuoda joitakin näkökulmia aiheeseen, josta tässä keskustelussa on sanoja väännetty. Tosiasia on kuitenkin sellainen, että tällä tavoin ei tähän(kään) asiaan saada oikeaa ratkaisuja. Voimme vaihtaa mielipiteitä toivossa, että Jumala saisi avata vanhurskasta tahtoaan. Jos Jumala ei avaa, ovat kaikki keskustelumme tuuleen pieksämistä. Opastusta ja neuvoja voimme täällä jakaa toisillemme, mutta todella puhdistavana Jumala vaikuttaa siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimessä niin, että Jumalan Pyhä Henki saa vaikuttaa heidän välillään puhdistavan vaikutuksensa. Jo Mooses priiskoitti lain taulut verellä, sen jälkeen on vanhan liiton aikana priiskoitettu, eli vihmottu uhrieläinten verta symbolisena todellisesta kerran luvatusta uhrista.

Se todellinen uhri annettiin, kun aikansa papisto uhrasi Jumalan ainoan Pojan maailman syntien sovitukseksi. Siitä alkaen on Jeesuksen oman käskyn mukaisesti priiskoitettu Jeesuksen verta siellä, missä on epäuskoa, väärää hengellisyyttä ja niiden hedelmänä tullutta muuta syntiä armon pohjattomaan mereen.

Mielessäni on muistella joitakin todellisia tapauksia eri ajoilta. Jospa ne saisivat hiukan avata, miten uskossamme jota lestadiolaisuudeksi sanotaan, on ennen eletty ja toimittu. Ensiksi on nykyisessäkin tilanteessa tosiasia, että ainakin kaksi joukkoa on erkaantunut yhdestä. En puutu tässä viestissä erkaantumisten syihin, niitä on tässä ja monissa muissa keskusteluissa ollut esillä vähintään tarpeeksi, monen mielestä liikaakin. Sen sijaan palautan mieliin noin sadan vuoden sovintokokouksen noin sadan vuoden takaa. Siitä on Seppo Lohi kirjoittanut uusimmassa lestadiolaisuuden suurta hajaannusta käsittelevässä historiakirjassaan. En tässä puutu siihen mainintaa enempää, kannattaa etsiä kirja käsiinsä ja lukea siitä.

Sen sijaan haluan tuoda esille aikansa suuren etsijän ja löytäjän, Väinö Havaksen etsinnöistä ja löytämisestä joitakin piirteitä. Opiskeluaikanaan Havas kävi seuroissa Helsingin Rauhanyhdistyksellä ja sai parannuksen armon. Siinä vaiheessa hän ei tiennyt mitään tapahtuneesta hajaannuksesta, eikä siitäkään, että samassa toimitalossa pitivät silloin seuroja vuoroin toisistaan erkaantuneet vanhoilliset ja uusheränneet. Kun Havas parannuksensa jälkeen meni seuroihin, vuorossa olivat uusheränneet. Havas jäi heidän joukkoonsa pitkähköksi ajaksi.
Uusheränneenä pappina Havas toimi useissa seurakunnissa, teki saarnamatkan Amerikan pikkuesikoisten kutsusta ja tutkijaluonteena kiinnostui liikkeen monista hajaannuksista ja niiden syistä. Häneltä valmistui jonkin tason lestadiolaisuuden historiakin, jota Heikki Jussila arvioi enemmänkin lestadiolaisuuden riitojen historiaksi.

Havas otti itselleen vaativan tehtävän, yhdistää lestadiolaisuuden eri suuntaukset jälleen yhdeksi. Eri suuntien ominaisuuksia ja oppia tutkittuaan hän löysi yhdistämiseen vain yhden mahdollisuuden, hän teki parannuksen vanhoillislestadiolaisuuteen. Kun hänen uuteenheräykseen jääneet ystävänsä kysyivät: Miten meidän nyt käy? Havas antoi yksinkertaisen ohjeen: Tulkaa perässä
Vanhoillisuudessa Havas otettiin vastaan rakkaana veljenä. Lahjakas pappi ja hyväsanainen mies kutsuttiin seurapuhujaksi niin usein, kuin hänelle siihen mahdollisuuksia ilmeni. Eräiden sellaisten seurojen väliajalla oli puhujien kesken keskustelua aiheesta, löytyykö oikein uskovaisia vain tästä joukosta, vai onko pelastavaa uskoa kenties muuallakin. Havas oli kertonut käsityksenään, että muissakin joukoissa saattaa olla oikeaa ja pelastavaa uskoa. Toinen puhuja oli siihen sanonut, että jos sinä tuolla tavalla ymmärrät, niin tämän jälkeen et enää lue: Minä uskon yhden pyhän yhteisen seurakunnan.

(Muotoilu löytyy Nikean uskontunnustuksen kolmannen, Pyhää Henkeä koskevan osan keskivaiheilta.)
Väliajan jälkeen oli Havaksen saarnavuoro, puheensa aluksi hän kertoi sydämensä tuntoja: Minä olen tähän asti ollut siinä käsityksessä, että muissakin uskoissa voi pelastua. Nyt väliajalla ovat veljet minulle kirkastaneet, että on vain yksi joukko, johon Jumala on pelastavan uskon kätkenyt. Samalla Havas pyysi väärää oppia ja harhailuaan anteeksi ja koolla ollut seurakunta ilosta liikuttuen hänelle synnin päästön julisti.

Jospa näillä esimerkeillä nähtäisiin, miten ymmärrämme Jumalan armojärjestyksen. Aivan sama se on vieläkin, jokaiselle katuvalle syntiselle annetaan kaikki synnit aivan armosta anteeksi.

[Munkki]

Mie nyt viimesen kerran puutan käteni näihin 70-luvun asioihin. Sillon kun nämä paljon puhetta herättäneet asiat elettiin oli itte nuori mies , oikeastaan vielä kläpin kirjoissa. Omakohtasesti en voi mittää sanoa kun sillon ollu uskomassakaa , ei ole rääpy sanoa oikiasta ja väärästä mittään. Ihmetelly vain olen.
Mutta mie piän raamatusta ja saarnoista saamani opetuksen pohjalta, että näihen vanhain asioin yli pitäs antaa anteeksiantamuksen käyä, ja jättää ne unohuksen merreen.

Miepä kerron yhen kuulemani jutun:
Yhet naapurit oli ollu niin kovissa riioissa, että toinen niistä hermostu, ja rakensi tontien rajalle pari metriä korkian lankku aijan. No, aikaa kulu ja toinen naapuri tuli anteeksi pyytämään tältä aijan rakentajalta. Asiat sovittiin ja molemmin puolin anteeksi annettiin. Se aijan rakentaja sano poijalleen, että pura sie tuo aita pois, mutta älä heitä lankuja hukkaan, ei sitä tiä, jos se taas alkhaa värkäytymään.
Mie piän, että näissä vanhoissa asioissa pitäs puolin ja toisin antaa anteeksi ja pyytää taivaasta käsinki anteeksi ja sitten poltaa ne aitalankukki.

[Munkki]

Lissään vielä tämän tuohon eelliseen:
Se todellinen uhri annettiin, kun aikansa papisto uhrasi Jumalan ainoan Pojan maailman syntien sovitukseksi. Siitä alkaen on Jeesuksen oman käskyn mukaisesti priiskoitettu Jeesuksen verta siellä, missä on epäuskoa, väärää hengellisyyttä ja niiden hedelmänä tullutta muuta syntiä armon pohjattomaan mereen.
Taavetti kirjotti nuin ja se sai minut tuota anteeksiantamusta miettimään, mutta, nyt halvan esittää kiitoksen Taavetille , kun avasi minun silimät näkemään uuven raamatun tottuuven.
Ja se on tämä:Se todellinen uhri annettiin, kun aikansa papisto uhrasi Jumalan ainoan Pojan maailman syntien sovitukseksi.
Tarkotan sitä, että Jumala tässäkin asiassa piti kiinni omasta kirjoitetusta sanastaan. Olihan Jumalan säätämys, että ylimmäinen pappi uhrasi sovitus uhrin. Tämäkin kirjoitus kävi toteen. Munkki ei vain ole sitä ennen sinu.

[kuikuilija]

Esimerkki josta kirjoitin on tapahtunut, ja myös totta.

[nuusku]

Muistan tarkkaan kun istuimme ry:llä ja veljiä oli saapunut SRK:sta ja kyllä siinä jokainen istuja seurasi tarkkaan nostavatko veljet kätensä ja siunaavat.
Alussa saattoi joku ehättää siunaamaan armoa anovan , mutta lopetti kiireellä kun huomasi että veljet eivät siunanneetkaan.

Vaikken ole noita aikoja elänyt, niin itse mielessäni hahmottelisin, että jos tänäpänä tulisi vastaava tilanne, tuntuisi luonnolliselta seurata puheenjohtajien (joita lienee useita) / vanhojen vakaiden puhujien / .. eleitä. Raamattu sanoo, että joillekin on annettu henkien erottamisen lahja: Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys. (1. Kor 12:10)

Jos nyt tätä arvioidessa unohdan 70-luvun ja mietin vuotta 2009, niin kuvittelisin että esim. omassa Siionissani useimmilla puhujilla on ko. kyky, mutta (tähän mennessä) muutamista on itselleni seurapuheiden kautta tullut ilmeiseksi, että heille on Jumala juuri nimenomaisen lahjan varmuudella suonut.

Itse kokisin ainakin tänäpänä ylen turvallisena tarkkailla em. veljien toimintoja. Voisin kuvitella, että monesti voisi jossain tilanteessa jo etukäteen veikata, mihin tulokseen seurakunta asiassa tulee, varsinkin jos vaikkapa joku luettelee pitkän litanian nimellistä tekosyntiä asian 'pointtia' hahmottamatta.

Jossain vanhassa puheessa sanottiin, että tosin kaikilla, mutta varsinkin niillä, joille ei ole suotu henkien erottamisen lahjaa, on joskus voinut olla vaikea tunnistaa vieraita ääniä joita esim. jossain eriseurassa on kuulunut. Kaikille on annettu paljon lahjoja, joillekuille toiset ja joillekulle toiset kalliit lahjat. Ja puheessa jatkettiin, että tällöin on ollut tapana opettaa: Kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. (1. Sam. 15:22) Että kun Jumalan seurakunnasta neuvotaan vaikkapa välttämään vieraita tulia, Jumala siinä sitä kuuliaisuutta rakastaa, vaikka aina ei kaikkea voi ymmärtää.

[Taavetti]

Esimerkki josta kirjoitin on tapahtunut, ja myös totta.

ELIHU :

Varmaan ei tuota kukaan epäillytkään, itse kiinnitin vain huomion siihen yleistykseen, minkä täysin yksiselitteisesti esitit olevan samanlainen koko Siionissa. Luullakseni myös Jani S tätä tarkoitti kysymerkin laittaessaan .
------------------------------------------------------------------
Lainaus:

"Palaan nyt niihin aikoihin pienen esimerkin kautta. Lapsi kävi kaupassa ja otti luvatta karkkia ja jäi kiinni. Asia sovittiin kauppiaan kautta anteeksiantamisella ja korvattiin vahinko kauppiaalle. Siihen aikaan meni tilanne sellaiseksi että kaikki mahdolliset synnit oli kososlaisuutta. Poika pyysi kososlaisuutta anteeksi seurakunnan edessä. "
-------------------------------------------------------------------

Itse tuon ajan eläneenä en voi mitenkään noin vahvasti sanoa, sinun omakohtaiset kokemuksesi olivat varmaan tuonkaltaisia.

Itse haluaisin välttää kärjistyksiä puoleen, kuin toiseen, niitä molempia aivan vilisee nettimailmassa.

Olen useaan kertaan aikonut kirjoittaa tästä, mutta toistaiseksi se on jäänyt aikeeksi. Eilen aamupäivällä oli jo pätkä kirjoitettunakin, mutta hylkäsin sen aloittamani lyhyen pätkän. Myöhemmin illalla en enää jaksanut keskittyä mielestäni tarpeeksi.
Elihun tapaan ne ajat itse eläneenä muistan niitä jonkun verran. Muistan sen, että sellaista käsitystä tosiaan oli monin paikoin, ole silloin törmännyt sellaiseen itsekin. Siitä tiedän myös sen, että paljon ennen, kuin näissä nettiympyröissä parjaajat tietävät, oli Jumala nostanut taistelun tuota liian tiukkaa käsitystä vastaan. Tai jos tietävät, eivät halua sitä myöntää, koska myöntäminen veisi viimeisenkin pohjan heidän parjauksiltaan keskusyhdistystämme ja sen valittuja vastuuhenkilöitä kohtaan. Kun nämä parjaajat mieluummin haluavat lisää vettä myllynsä siipirattaisiin, he mieluusti tutkivat kaikki pienetkin sivupurot, voisiko kenties niiden veden jotenkin johtaa suureen parjausten virtaan. Ilman sellaista mahdollisuutta voisin minäkin kertoa joitakin yksittäisiä tapahtumia. Siitä syystä ja mahdollisten rippisalaisuuksien lipsahtamisen vuoksi tuntuu paremmalta pitää suunsa ja sormensa hiukan liian supussa, kuin hiukan liian leveällä.

Tässä piilee se asiaan kohdistunut ero. Silloin oli pelkoa että olenko uskomassa oikein ja tehtiin parannusta parannuksen takia eikä synnistä.

Sitten liittyi myös muuta. Alettiin kaivamaan tuntoa että olenko minä oikein uskomassa kun minussa ei ole kososlaisuutta.

Nämä vaarat ovat vaanimassa vieläkin, siksi on paikallaan seistä oikeassa rintamassa siihenkin suuntaan, kuitenkin ettei anneta aseita parjaajien käsiin.
Ylilyöntiharhat ovat kuitenkin vanhempaa perua, ei aikamme eikä varsinkaan 1970 -luku ole siinä edes pahimpia. Kenties yhden pahimmista olen lukenut tapahtuneen Lars Levi Laestadiuksen aikana, kun Kautokeinon hurmahenkiset lähtivät pororaidossa Laestadiusta tappamaan. Siinäkin oli herätys levinnyt Karesuannosta Norjan puolelle, mutta saanut siellä alkuperäisestä uskosta räikeästi poikkeavan muodon. Aivan nykyisen tavan mukaisesti Kautokeinon harhastakin syytettiin Laestadiusta. Tapahtumista on kerrottu kahdessakin Seppo Lohen kirjoittamassa historiakirjassa, sarjan ensimmäisessä ja kolmannessa osassa.

Lopuksi muistelen Munkin havainnollista ja opettavaa kertomusta. Sen kaltainen naapurusten riita on muutaman tietämäni hoitokokoukset aiheuttanut, ja sen päätyminen lopulta sovintoon, on yksi hoitokokousten siunauksellisista vaikutuksista.

Tässä ketjussa on enimmiltä osin käsitelty vakavampaa asiaa, kuin joidenkin naapurusten välit. Kun kyseessä on Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan raja, sitä rajaa ei saa ihmisten päätöksillä hävittää. Yrityksiä sellaiseen kyllä on, mutta raittiisti uskovien on aina ne syytä torjua, ja aina sellaisia yrityksiä on torjuttu.

Mitä tulee mahdollisiin vaadittuihin sitomisten purkuihin, ensin on todettava, että onneksi eivät ole minun asiani. Toiseksi kannattaa katsoa tarkemmin niitä tapahtumia, joihin olen edellisissä viesteissäni viitannut. Kun uusheränneiden ja vanhoillisten sovintokokouksessa, vanhoilliset edellyttivät uusheränneiltä parannusta eriseuran aiheuttamisesta ja eriseuraisuudesta. Uusheränneet olivat valmiita pyytämään anteeksi vain rakkaudettomuutta, mutta siihen pyyntöön vanhoilliset vaikenivat. Ei ole siis 1970 -luvun keksintöä seurakunnan vaikeneminen. Ei se taida olla minkään 1970 -luvulla SRK.n johtokuntaan tai työvaliokuntaankaan kuuluneen keksintöäkään. Sikäli kuin joku heistä oli edes syntynyt vajaa sata vuotta ennen nykyistä aikaamme, oli silloin syntynyt pienen pojan ikäinen.

Toinen esimerkkini oli Väinö Havas. Hän joutui uudenheräyksen joukkoon, mentyään tietämättömänä tuttuun seurapaikkaan uusheränneiden vuorolla. Omakohtaista parannusta varmempaa keinoa ei hänkään löytänyt. Se yksi keino oli kuitenkin niin hyvä ja varma, että Havas suositteli sitä toisillekin. Varmaan suosittelisi ajassammekin eroon kulkeutuneille, eroon joutumisen tavoista riippumatta. Niin haluan minäkin tehdä ja jokaista rohkaista, olenhan itsekin saanut sitä armoa maistaa ja siitä nauttia.

[kuikuilija]

Hyvä kun huomasitte liian voimakkaan kärjistämisen. Siemen jäi elämään.

Mikä olisi parempi ilmaus asialle.

Pyydän anteeksi aiheuttamaani väärinkäsitystä.

[pomeranssi]

Nuusku:

Mistä sinä minun hengen haistoit sinne asti ja vain kahden kirjoituksen perusteella ja sotkit niihin kirjoituksiini saaraleena raukankin?