VL-FOORUMI

nykyisin ihmiset ovat mielestäni yksilökeskeisiä ja itsekkäitä oman tien kulkijoita, myös uskon kysymyksissä.

Juuri Raamattua ja seurakuntaa pidetään halpana makkarana, ihan jo ns. luterilaisten parissa, eikä tunnusteta esim. isonkatekismuksen kolmatta uskonkohtaa, olkoompa sitten ns. kuinka tunnustuksellisen luterilaisen leimaa kantava tahansa. Olen huomannut sen vain lumeeksi ja huulten löpinäksi.

Mutta kyllä Raamatussa on uskon silmillä selvästi nähtävissä, jo ihan muutamallakin kohtaa seurakunnan tärkeys ja arvo:

1.Tim.3:15. "Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus".

Matt.18:17. "Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa".

Ef.5:31. Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.

Laitampa tähän kolmannetta uskonkohtaa isostakatekismuksesta, johon on myös ylläolevat Raamatunkohdat paikallaan:

"Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että sen käsittävät; omistavat ja siinä riippuvat ja siinä pysyvät.

Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo"

Minusta on tärkeämpää valvoa omaa kohtaa kuin jatkuvasti etsiä muista vikoja!

Usein ihminen näkee toisissa ne viat, joita on myös itsessä, mutta joita ei halua kuitenkaan itsessään huomata.

Viallisena itsekin, Jumalan lapsena, saan uskoa kaikki virheeni anteeksi, se on ihana asia!

Maarimi, minusta tämä on myös omakohtaista valvomista ja ihan välttämätön opinkohtakin pelastukseen, eikä sitä voi sivuuttaa.

Vikoilua tämä ei missään nimessä ole, vaan oikean opetuksen ja myös Jumalan valtakunnan tuomista esiin ja huomaan, että sinullekkin hyväksi.

Näistäkään asioista en olisi tiennyt yhtään mitään, ilman omaa kotisiioniani. Ei ollut siis yhtään mitään hajua. En tiedä onko rakentavaa kertoilla mitään, mutta satuin tapaamaan kaupungilla erään ns. tosi tunnustuksellisen luterilaisen.

Kun on saanut ja päässyt käsittämään, näitä asioita, huomasin kuinka ulkona hän olikaan Jumalanvaltakunnasta. Näytti selvästi sille, että hän esim. sivuutti täysin kolmannen uskonkohdan seurakuntaäidistä, kun sen hänelle puhuin. Niin oli seurakuntakäsityksestä yleensäkkin. "Kasteoppikin" hänellä näytti olevan hakusessa ja ristiriitainen. Kun tämän nyt halusin tähän laittaa, en tiedä onko tämä sitten parjaamista ja vikoilua, mutta sellaisella mielellä en sitä kertonut.
Olenhan itsekkin saanut tämän käsittää, silkasta armosta, seurakuntani välityksellä.

Maarimi kirjoitti:Minusta on tärkeämpää valvoa omaa kohtaa kuin jatkuvasti etsiä muista vikoja! !

Voiko tämän ymmärtää niin, että vaikka näkee toisen menevän heikolle jäälle tai palavaan taloon, häntä ei tarvitse eikä sovi varottaa, kunhan vain itse varoo sinne menemästä?

Entä jos sattuisi itse olemaan siellä palavassa talossa?

weha kirjoitti:- - Näytti selvästi sille, että hän esim. sivuutti täysin kolmannen uskonkohdan seurakuntaäidistä, kun sen hänelle puhuin. Niin oli seurakuntakäsityksestä yleensäkkin. "- - Olenhan itsekkin saanut tämän käsittää, silkasta armosta, seurakuntani välityksellä.

Jo vanhurskasten lepoon nukkunut vl-pappi Mauno Koivuneva kertoili jotenkin näin: ennen parannustakin hänen oli helppoa käsittää ensimmäinen uskonkappale Jumalasta ja toinen uskonkappale Kristuksesta. Kolmas uskonkappale Pyhästä Hengestä oli hänelle "yhtä hepreaa". Parannuksen armon saamisen jälkeen hänellekin selvisi, mitä kolmas uskonkappale tarkoittaa.

Ja tosiaan, jos maailman hengellisyyksiltä kysytään, niin heidän mielestään uskoon tulemiseen ei tarvita muuta kuin sormet ristiin ja that's it. Ja kuitenkaan siinä ei ole seurakuntaa, ei Jumalan sanaa. On vain huokaus Jumalan puoleen. Sitten on niitä, jotka sanovat uskoon tulemiseen riittävän Raamattu kammiossa tai erämaassa. Ja kuitenkin siinä on pelkkä Jumalan sana, muttei seurakuntaa. Niin se kolmannen uskonkappaleen sisältö voi jäädä ihmiselle hämäräksi, jollei hänellä on ole Pyhää Henkeä. Kuitenkin kolmas uskonkappale todistaa Wehan vanhasta katekismuksesta lainaamassa kohdassa, ettei ilman seurakunnan apua kukaan voi tulla Herran Kristuksen luo.

"Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. - - Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo."

Tietysti on hyvä varotella, jos näkee toisen menevän ihan vikaan. Kuitenkaan toista ei voi väkisin muuttaa, eikä useinkaan ilkeät ja halveksivat huomauttelut auta.

Ihmettelen vain Wehan surutonta nimittelyä, että kaikki muut uskovat olisivat itsekkäitä jne. Voisi olla hyvä katsoa välillä peiliin, ja miettiä miten on oma uskon laita, vaikka sitä ei teoilla voikaan mitata. Hengen hedelmiä ovat myös ihan inhimilliset hyveet, ei pelkästään se, että oivaltaa joitain monimutkaisia opinkappaleita omasta mielestään oikein.

Oppi on tärkeä, mutta kuten eräs pappi taannoin hyvin saarnasi: tärkeämpää kuin opillisten asioiden pilkun tarkka tietäminen, on sydämen usko, elävä usko!

Kyllä noihin sanoihin Raamatun kohtiin varmaan epä-uskoinen loukkaantuukin, koska luulee monilla teillä autuaaksi tulevan.

Entiedä mitä Maarimi viittaa minun omaan elämääni?, mutta hyvä on jos tarkaat omaa elämääsi, niin huomaat oman syntisyytesi ja kuinka sinäkin tarvitsisit Vapahtajaa omaa elämääsi? Vai siitäkö on kyse?

Raamatusta voimme lukea monien hurskaiden elämää. eikä sekään kelvannut Jumalalle. Esim. juuri se Daavisin huorin tekeminen ja tapattipa vielä sen toisen vaimon miehen?

Armoa riitti hänellekkin, Näin myös Saulukselle, joka tapatti ja raastoi, niitä jotka olivat Jumalan lapsia?

"Jo uskonpuhdistaja opettaa tähän tapaan (vapaasti lainaten), että usein me lankeamme syntiin ja taas nousemme, mutta väärässä opissa, se on vaarallisempaa ja kuolemaksi"

Paljossa olen minäkin syntinen, mutta en halua laittaa uskoa pois, vaan synnin pois. Näin ovat seurakunnassakin, kaitsijat opettaneet. Tässä yhdessä ainoassa laumassa on siten hyvä olla.

Anteeksi saamaton synti vie kauemmaksi Jumalasta ja kun on vienyt kovin kauas, lopulta erottaa kokonaan Jumalan armosta.

Ja anteeksi saamattoman synnin tuntee ainakin siitä, ettei sitä ole uskottu anteeksi annetuksi. Enempää en uskalla juuri nyt sanoa. Saapi muut hoitaa sen kun tietävät.

mato kirjoitti:Ja anteeksi saamattoman synnin tuntee ainakin siitä, ettei sitä ole uskottu anteeksi annetuksi. Enempää en uskalla juuri nyt sanoa. Saapi muut hoitaa sen kun tietävät.

Lähinnä tarkoitin jatkuvasti julkisissa synneissä elämistä. Vapaus synnissä elämiseen ei ole uskon vapautta, se on synnin orjuutta, ja maailman pääruhtinaan orjuutta.

...Mutta eihän Raamatun mukaan väärässä hengellisyydessä ole ensinkään autuutta, eikä synteinanteeksaantia, vaan kauniita ja vietteleviä puheita, että ihmiset menevät siten sielunvihollisen ansaan. Matkia tietysti voidaan ja käyttää samoja sanojakin, esim. samalla tavoin antaa syntejä anteeksi ja käyttää ihan prikulleen samoja sanoja.

Room.16:17. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä.
18. Sillä ei senkaltaiset Herraa Jesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet.

2.Tim.4:3. "Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat".

4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat".


Tuosta tuli justiin mieleen nimeltämainitseman seurakunnan kaatumiskokoukset.