Oletko lukenut "sidotun ratkaisuvallan"?

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Oletko lukenut "sidotun ratkaisuvallan"?

ViestiKirjoittaja weha » 18 Tammi 2009, 11:09

Ihan uteliaisuutta kysyn, onko ketään, joka olisi lukenut uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirjan "Sidottu ratkaisuvata"? Kirjaahan sanotaan Lutherin pääteokseksi. Tästä riippuu elämä ja kuolema. Kirjassa ihminen tehdään pientäkin pienemmäksi ja Jumala ja hänen armonsa ja tahtonsa äärettömäksi.

Outoa tässä kirjassa on se, että se on osoitettu yhdelle ainoalle miehelle Erasmus Rotterdamalaiselle. Samalla kirja kuitenkin hämmästytti koko maailmaa.

Selailen tuota kirjaa ja se on ilmeisesti kirjoitettu 1524. Tähän vaan liittyy sellainen asia, kun nuorena olin etsivällä mielellä, näissä hengellisissä kysymyksissä ja kun sukulaisiani ja tuttujani oli helluntailaisuudessa ja he vahvasti puhuivat, että pitäisi mennä kasteelle. Ihmettelin sitä kovasti ja kyselin asiaa Jumalalta. Sitten eräs kirkon tyntekijä, pyysi minua hankkimaan parhaan kastekirjan minkä tietää. Varta vasten menin sitten seinäjoelle Sleyn kirjakauppaan. Se on kangaspäällysteinen punainen kirja ja minulla se on uuden veroinen yhä.

Kirjakaupassa kyselin hyvää kastekirjaa, joka olisi perusteellinen. Kas kummaa, myyjäkin suositteli tätä kirjaa "sidottu ratkaisuvalta". No ostin sitten, kun sitä niin raittiin tuntuiset ihmiset suosittelivat.

No kirja oli niin hirveän raskas lukea, enkä ymmärtänyt siitä juuri mitään. No ei nyt ihan niinkään, ymmärsin ihan vain senverran ja tarpeellisen, että kastekysymys tuli hyvin selväksi. Kirjasta selvisi se pääasia, ettei "luonnollinen ihminen kykene ottamaan vastaan, mikä Jumalan hengen on, vaan se on hänelle hullutusta".
Tämä kohta lohdutti minua syvästi ja ymmärsin jotenkin kirkaasti sen, uudelleenkasteelle sanon EI...ja samalla lapsen kaste on kaikkein varmin kaste.

Sitten muistelin joitakin helluntailaisten "hokemia" kohtia Raamatusta esim. Joh.1:12. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä"

Seuraava jae olikin kirjan mukaan "moukari", vapaata tahtoa vastaan: 13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. .

Ajattelin heti, että tässä menivät uudestikastajien asian pieleen ja kuinka laki ja evankeliumi tuossa opissa sekoitetaan, kohtalokkaalla tavalla. Ajattelin jo silloin, että vaikka siellä olisi mikä jumallallisuuden ulkokuori, heidän kansaan ei voi uskonkysymyksissä veljeillä.

Mietin heidän rukouksiaan, joihin ei voinut yhtyä. Mietin myös sitä, kuinka he elävät vielä helluntaita ja ihmeellisiä henkikasteoppeja siellä oli.
Olen halunnut pysyä visusti erossa tuommoisesta uskosta. Tämän kirjan ansiosta, ainakin itse olen saanut hyvin paljon lohdutusta.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 25 Syys 2010, 09:21

Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".

Uskovaiset hylkäävät ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.

Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.

Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ (room.5:18).

On kolme oppia, joista pidän luterilaisena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.

Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.

Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka. Perisynnistä sikiävät myös tekosynnit.

Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Epäuskoiselle sanotaan, että Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste on Jumalan tekemä armoliitto, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa