Olen kuullut tällaisenkin tarinan, vähän tyyliä rauhanyhdistyksen sakasti -juttuja. Pohjanmaalla herännäisperheen vanha rouva oli kuolemassa, uskovaiset puhujaveljet oli kutsuttu taloon mutta heitä ei päästetty sisälle. Miehet kuulivat sisältä ulos asti kuolevan huudon: Minä joudun helvettiin! Mutta omaiset olivat päättäneet ettei hänestä tehdä lestadiolaista, ja uskovaisia miehiä ei päästetty sisälle, kuolevalle evankeliumia julistamaan.
Se ei varmasti ole ainoa tuollainen tapaus. Jos ihminen tuntee kuollessaan, että hän joutuu helvettiin, niin tuskinpa hän paljon muualle sitten päätyy. Armon aikaa ei kannata työntää viimeiseen asti, joskus armon ovia ei enää avata vaikka kuollessa tunto heräisi.