suutari kirjoitti:Koska olen uskonnoton, ei ole olemassa mitään "minun ekumeniaani", jolle haluaisin siunausta, olen vain kiinnostunut jyrkästä kannastanne ekumeniaa kohtaan.
Jos olet uskonnoton, luulisi olevan sinulle samantekevää, mitä tässä uskossa ajatellaan ekumeniasta, joka on nimenomaan uskonnollinen asia.
suutari kirjoitti:Allegoriat on kuitenkin vaarallisia siksi kun niissä on myös se kirjaimellinen puoli (mikä luonnollisesti tekee niistä tehokkaita), eli siinä nimenomaisessa allegoriassasi oli näitä "vihittyjä vaimoja" eli vl-uskovaisia ja toisaalta taas "maksettuja naisia", joita on kaikki muut ja ilmeisesti erityisesti muiden suuntien kristityt. Se, että normaaleista ihmisistä puhutaan jatkuvasti maksettuina naisina, on vertauskuvallisuudestaan huolimatta omiaan johtamaan siihen, että jos kerran nuo ei-meikäläiset on huoria niin voin varmaan kohdella niitä niin kuin huoria.
Allegorioiden "vaarallisuus", jos sellaisesta voi yleensä edes puhua, on siinä, että ne ovat elämänläheisiä keinoja selittää Jumalan sanaa. Allegoria tekee vaikean asian ymmärrettävämmäksi mutta samalla myös kohtikäyväksi, sillä niillä on logiikka puolellaan. Se ei ole kuitenkaan itsetarkoitus, vaan tarkoitus on saada raamatun opetuksista myös niiden ulkoisen muodon vuoksi vieraantunut ymmärtämään niitä. Itse asiassa raamattukin on melko pitkälle allegoriaa, sillä siinä kerrotaan tavallisista ihmisistä ja heidän elämästään.
Allegoria perustuu siis siihen, että ihmisten elämä on ulkoisten puitteiden muuttumisesta huolimatta ollut aina samanlaista; synnymme, kasvamme, teemme työtä, opimme ja opiskelemme, menemme naimisiin, saamme lapsia jne. Jos joku haluaa hylätä allegorisen raamatunselityksen, hänen on kiellettävä ensin kaikki, mikä on tapahtunut siihen hetkeen saakka maailman alusta alkaen. Tämä aivan kaiken entisen kieltäminen ja uuden uljaan maailman luominen on ollutkin joidenkin radikalistien tavoitteena, mutta siinä ei ole koskaan päästy alkua pitemmälle. Jumala on myös järjestyksen Jumala eikä hän anna sekoittaa koko maailmaa, niin kuin sielunvihollinen radikalistiensa avulla tekisi.
Väitteesi, että jotakuta voitaisiin allegoriaan perustuen kohdella ala-arvoisesti, on väärä. Niin ei tapahdu eikä saakaan tapahtua; myös sillä, joka kieltää kaiken Jumalan sanan ja elää suurimmissakin synneissä, kohdellaan ainakin Jumalan valtakannan taholta kunnioittavasti. Aivan toinen asia on sitten se, minkä kohtelun sellainen saa, ei sen kauempaa kuin omilta syntitovereiltaan.
suutari kirjoitti:Tämä allegorisen ja kirjaimellisen tulkinnan vaarallinen kytkös itse asiassa näkyy myös tuossa uudemmassa viestissäsi kun sanot että "Jumalan sana ja avioliitto ovat joutuneet samaa tahtia maahan poljettaviksi" eli eronneet naiset = huoria ja perin pohjin saastuneita mieheltä miehelle kuljettuaan.
En antanut uudemmassa viestissä mitään viitettä siihen, että vain naiset olisivat nykyään aviorikkojia. Samassa surkeassa veneessä ovat yhtä lailla myös miehet, joita en halua miehenä olla mitenkään puolustelemassa. Sama asetelma on myös hengellisessä mielessä.
Tarkennan vielä ilmeisen taitamatonta ilmaustani niin, että hengellisessä mielessä ei erotella miestä ja naista, vaan jokainen Jumalan lapsi on Jeesuksen morsian eli "nainen". Samoin jokainen omavanhurskas on se vieras nainen, joka ei ole oikea morsian ja jolla on muitakin nimityksiä. Sama asetelma voidaan siirtää myös seurakunnan ja väärien hengellisyyksien yhtymien välille.
suutari kirjoitti:Ja en tosiaan halua kritisoida allegoriaasi mitenkään Raamattuun vedoten, ajattelin asiaa ihan yleisinhimilliseltä kannalta, koskapa kerran jokaista ihmistä on arvostettava Jumalan luomana.
Ehdottomasti näin onkin. Ei pidä kuitenkaan sekoittaa koviakaan nuhteita arvostamattomuuteen. Suurinta arvostamattomuutta ja välinpitämättömyyttä on antaa lähimmäisen elää synnissä. Siksi on mitä suurinta inhimillisyyttä kertoa, miten asiat ovat, ovatpa ne sitten vaikka hyvin huonostikin.
Jo se, että Jumalan lasten nuhteet herättävät pahennusta, todistaa heidän uskonsa ja kaiken Jumalan sanan todenperäisyyden. Jos evankeliumin julistajat ja synnistä nuhtelevat olisivat tyhjänpäiväisiä kylähulluja, heidän juttunsa vain huvittaisivat, eivätkä jäisi vaivaamaan omiatuntoja. Mutta sekin on Jumalan armoa ja rakkautta, ettei hän ole antanut Jumalan lasten puheeseen loukkaantuvan menettää omaatuntoaan niin perin pohjin, että sana ei sattuisi enää lainkaan. Niitäkin nimittäin toki on, joiden kohdalla Jumalan sana on aivan viraton, ja mikä surkeinta, he ovat väärähengellisiä ja omavanhurskaita, tulevia myllynkivien kantajia.