Vanhempaa perua on kuin 70 -luvulta. Ilmeisesti Jeminan muisti tai tieto ei ulotu kauemmaksi taakse, mutta minun muistini ulottuu 1940 -luvun lopulta näihin päiviin asti. Kun olen lukenut ja skannaillut vanhoja, sotavuosilta säilyneitä Siionin Lähetyslehtiä, niissä tuo 'uskoton' sana vilahtaa kumman usein. Joissakin kirjoituksissa käytetään myös hengellisen huoruuden käsitettä, ja aivan Raamatustahan se on peräisin.
Toista kymmentä vuotta sitten opiston kirjoituskurssilla neuvottiin välttämään 'uskoton' sanaa, koska se herättää monen mielikuviin aviouskottomuuden. Minä käytän harvoin edes silloin suositeltua 'epäuskoinen' sanaa, vaan yritän keksiä tilalle jotakin muuta ilmaisua.
Vääriä pehmikkeitä en kylläkään halua harrastaa enkä suositella.
VL-FOORUMI
Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Ekumeniasta ja sen vierestä
Kirjoittaja nuusku » 14 Huhti 2009, 23:36
Ankan "liikkeessä" näyttää taas olevan käytössä eri opetus kuin siinä "liikkeessä", jossa koen itse saavani olla osallisena. Kieltämättä hämmästyttävää, mutta ehkä siihen ei kannata juuttua. Itse muistan päin vastoin kuulleeni pahoitteluja siitä, että ennen vanhaan esim. avoliitossa eläviä sanottiin reilusti susipareiksi ja huoruudestakin puhuttiin sen oikealla nimellä. Olen kokenut, että mm. susipari-termin käyttöä on ennemminkin suositeltu lisäämään kuin vähentämään.
Yleisesti olen käsittänyt (tämä siis oma tuntemukseni) , että huolissaan ollaan lähinnä liian aroiksi käymisestä, tai niin, että jos nykyaikana ei niinkään ehkä näkyvimpänä ongelmana ole liika rohkeus tai kovuus, tai tuollaisten suorien ilmaisujen käyttö, vaan ennemminkin ongelmana on liika arkuus, arkuus ja pelko puhua synnistä ja synnin ilmiöistä niiden oikeilla nimillä. Itse kuulun em. arkojen joukkoon, en ole kokenut että netissä kirjoittaisin oikeaa minääni kovemmin, vaan että kirjoittamalla ehkä sanon aidommin sen, minkä sanoisin myös puhuen jos rohkeuteni siihen riittäisi. Ajattelisin kuitenkin, että liian köykäiset sanavalinnat ovat näinä aikoina suurempi ongelma kuin liian suoraan sanotut valinnat.
Yleisesti olen käsittänyt (tämä siis oma tuntemukseni) , että huolissaan ollaan lähinnä liian aroiksi käymisestä, tai niin, että jos nykyaikana ei niinkään ehkä näkyvimpänä ongelmana ole liika rohkeus tai kovuus, tai tuollaisten suorien ilmaisujen käyttö, vaan ennemminkin ongelmana on liika arkuus, arkuus ja pelko puhua synnistä ja synnin ilmiöistä niiden oikeilla nimillä. Itse kuulun em. arkojen joukkoon, en ole kokenut että netissä kirjoittaisin oikeaa minääni kovemmin, vaan että kirjoittamalla ehkä sanon aidommin sen, minkä sanoisin myös puhuen jos rohkeuteni siihen riittäisi. Ajattelisin kuitenkin, että liian köykäiset sanavalinnat ovat näinä aikoina suurempi ongelma kuin liian suoraan sanotut valinnat.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
-
nuusku - Ylläpitäjä
- Viestit: 2102
- Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Kirjoittaja Aada » 14 Huhti 2009, 23:41
vl2003, en minäkään sen kummemmin palstan historiaa tunne, enkä kritisoinutkaan itse asiaa. En itsekään hyväksy ekumeniaa. Mutta kauhistelen tätä puhetyyliä. Ei minun käsittääkseni siionissa tosiaankaan opeteta, että toinen on herätettävä pimeydestä lyömällä hänet lyttyyn ja sitten sanotaan että tee hyvä ihminen parannus.
Keskustelin tästä asiasta vasta erään vanhemman puhujaveljen ja hänen puolisonsa kanssa. Kyllä hekin muistelivat, että jossain vaiheessa on ollut ihmisiä, jotka ovat hyvin voimakassanaisesti toisia puhutelleet, mutta jo tuolloin on ollut siionissa se käsitys, ettei sellainen tyyli ole oikein.
Ja Jaakko, kysyit noita kysymyksiä minulta ja Bonolta. Aika samansuuntaisesti vastaan kuin Bonokin. Toki asia varmasti tällaisen ihmisen kanssa otettaisiin puheeksi, tiukan päättäväisesti, mutta ei häntä haukuttaisi. Ei sellainen puhe rakenna. Tämä on minun käsitykseni asiasta.
Nuusku taisi kommentoida jotain siitä, että takerrutaan sanoihin. En tiedä, takerrunko itse sanoihin - voi olla - itse koen ennemminkin, että jossain viestissä koko viestin sävy on hyökkäävä ja toista lyövä. No, viestihän aina koostuu sanoista... Mutta täytyy sanoa, että aika alussa jo, kun palstalle tulin, kiinnitin useassa ketjussa huomiota juuri tähän tyyliin. Itse asia jäi, ikävä kyllä, toissijaiseksi, kun haukoin henkeäni ja ihmettelin, että mihin paikkaan oikein olen tullut. Nyt, kun olen hieman enemmän ketjuja lukenut, alan jo nähdä itse asiankin, mutta silti joskus minusta puhetyyli lyö yli. Ja siihen nyt tässä ketjussa kommentoin, en itse asiaan.
Keskustelin tästä asiasta vasta erään vanhemman puhujaveljen ja hänen puolisonsa kanssa. Kyllä hekin muistelivat, että jossain vaiheessa on ollut ihmisiä, jotka ovat hyvin voimakassanaisesti toisia puhutelleet, mutta jo tuolloin on ollut siionissa se käsitys, ettei sellainen tyyli ole oikein.
Ja Jaakko, kysyit noita kysymyksiä minulta ja Bonolta. Aika samansuuntaisesti vastaan kuin Bonokin. Toki asia varmasti tällaisen ihmisen kanssa otettaisiin puheeksi, tiukan päättäväisesti, mutta ei häntä haukuttaisi. Ei sellainen puhe rakenna. Tämä on minun käsitykseni asiasta.
Nuusku taisi kommentoida jotain siitä, että takerrutaan sanoihin. En tiedä, takerrunko itse sanoihin - voi olla - itse koen ennemminkin, että jossain viestissä koko viestin sävy on hyökkäävä ja toista lyövä. No, viestihän aina koostuu sanoista... Mutta täytyy sanoa, että aika alussa jo, kun palstalle tulin, kiinnitin useassa ketjussa huomiota juuri tähän tyyliin. Itse asia jäi, ikävä kyllä, toissijaiseksi, kun haukoin henkeäni ja ihmettelin, että mihin paikkaan oikein olen tullut. Nyt, kun olen hieman enemmän ketjuja lukenut, alan jo nähdä itse asiankin, mutta silti joskus minusta puhetyyli lyö yli. Ja siihen nyt tässä ketjussa kommentoin, en itse asiaan.
- Aada
- tutustunut
- Viestit: 32
- Liittynyt: 10 Maalis 2009, 22:10
Kirjoittaja hepa » 15 Huhti 2009, 07:39
nuusku:
Onko tämä sitä suvaitsevaisuutta jota nykypäivänä toitotetaan joka puolella. Käykö siinä sitten niinkuin on käynyt, että synnistä ei saa enää puhua, ja toisten tekemisiin ei saisi mennä puuttumaan. (mitä tämä asia tuolle kuuluu tyyliin)
Minun mielestäni asiosta pitää puhua niinkuin ne on, ja pitää muistaa mikä on saattomiehen merkitys kokonaisuudessaan. Ohjata, opastaa, neuvoa, mutta myös nuhdella.
Hengellisestä huoruudesta olen kyllä kuullut puhuttavan nykypäivän puheissakin.
Toki hyökkäävä asenne on väärin, mutta tiedän että kovakin sana on herättänyt eräässä ihmisessä synnintunnon.
Saarna oli tämä: Viikatemies ei kysy onko sinulla synnit anteeksi
Muokkaus: tuohon nuuskun toteamukseen arkuudesta olen myös itse melko arka ottamaan kanssapuheissa tällaisista asioissa aloitteen.
Helpompi on sanoa täällä suoraan kuin naamatusten, ymmärrettävistä syistä.
Yleisesti olen käsittänyt (tämä siis oma tuntemukseni) , että huolissaan ollaan lähinnä liian aroiksi käymisestä, tai niin, että jos nykyaikana ei niinkään ehkä näkyvimpänä ongelmana ole liika rohkeus tai kovuus, tai tuollaisten suorien ilmaisujen käyttö, vaan ennemminkin ongelmana on liika arkuus, arkuus ja pelko puhua synnistä ja synnin ilmiöistä niiden oikeilla nimillä.
Onko tämä sitä suvaitsevaisuutta jota nykypäivänä toitotetaan joka puolella. Käykö siinä sitten niinkuin on käynyt, että synnistä ei saa enää puhua, ja toisten tekemisiin ei saisi mennä puuttumaan. (mitä tämä asia tuolle kuuluu tyyliin)
Minun mielestäni asiosta pitää puhua niinkuin ne on, ja pitää muistaa mikä on saattomiehen merkitys kokonaisuudessaan. Ohjata, opastaa, neuvoa, mutta myös nuhdella.
Hengellisestä huoruudesta olen kyllä kuullut puhuttavan nykypäivän puheissakin.
Toki hyökkäävä asenne on väärin, mutta tiedän että kovakin sana on herättänyt eräässä ihmisessä synnintunnon.
Saarna oli tämä: Viikatemies ei kysy onko sinulla synnit anteeksi
Muokkaus: tuohon nuuskun toteamukseen arkuudesta olen myös itse melko arka ottamaan kanssapuheissa tällaisista asioissa aloitteen.
Helpompi on sanoa täällä suoraan kuin naamatusten, ymmärrettävistä syistä.
Viimeksi muokannut hepa päivämäärä 15 Huhti 2009, 07:46, muokattu yhteensä 1 kerran
-
hepa - tähtiahkera
- Viestit: 877
- Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
- Paikkakunta: Oulunseutu
Kirjoittaja Taavetti » 15 Huhti 2009, 07:46
Olin aikeissa jakaa aiheen kahdeksi, mutta en löytänyt selvää taitekohtaa, minkä uuden aiheen ensimmäiseksi ottaisin. Keskusteluhan alkoi aivan asiallisesti kysymyksenä, vastauksena ja keskusteluna lestadiolaisille puhujille järjestettävästä koulutuksesta ja sen merkityksestä. Sellaisena ae olisi saanut jatkuakin, mutta siihen toivat eräät uskomme ulkopuoliset tai/ja uskostamme erkaantuneet rinnalle naispappeuden / -puhujuuden. Siitäkin olisi voitu vähän keskustella ilman sen kummempaa paniikkia, jos olisi ollut malttia. Selvä taite keskustelun sävyssä oli joonaksen pitkässä viestissä, johon hän oli koonnut oikeaa tietoa ja pseudotietoa lestadiolaisuudessa vallinneista käytännöistä, opetuksista ja "opetuksista." Vielä siihenkin pyrittiin vastaamaan asiallisesti, omalta osaltani vain käytetyn ajan ja vähäisen taitoni puitteissa.
Ehkä se joonaksen pitkä viesti sopii ensimmäiseksi, jos aihe vielä tulee jaettavaksi. Siitä keskustelun sävy alkoi vähitellen kiristyä, on tietysti näkemyskysymys, kuka tai mikä sitä kiristi, tai miksi sävy kiristyi. Suurimmat moitteet, varsinkin palstaamme vain vähän seuranneilta, ovat kohdistuneet ilmeisesti joihinkin moderaattoreihin ja/tai ylläpitäjiin ja muihinkin pitkäaikaisiin kirjoittajiin. Koska tunnen niiden arvostelujen kohdistuvan lopulta itseeni, tuntuu tarpeelliselta kirjoittaa jotakin vastinetta, en puolustautuakseni, vaan antaakseni taustatietoja arviointeihin ja arvosteluihin.
Vaikka nämä viimeiset muutamat keskustelut saattavat tuntua uudesta tulijasta kovilta, jollaisia ne ovat minunkin mielestäni, nämä tämän talviset keskustelut ovat olleet sentään sopuisia, jos näitä vertaa niihin, joita täällä on ollut pahimmillaan joskus ennen. Yksi pahoista oli silloin, kun ensi kerran satuin tälle palstalle. Päivän ja vuoden voitte katsoa viestini vierestä. Silloin täällä oli tosi ankara väitös juuri nykyisen timoteuksen, ja muutaman silloisen vakiokirjoittajan kesken. Yksi lauantain iltapäivä meni minulta pilalle, kun kirjautumattomana luin usean sivun jatkunutta ankaraa väittelyä. Luettuani väittelyn viimeiseen viestiin asti, tuntui että tuohon ei voi olla hiljaa, kommentti täytyy kirjoittaa. Sitä varten jouduin ensin rekisteröitymään, kun softa tarjosi kirjautumisruutua. Voin kuitenkin antaa tunnustuksen, että timoteus on niistä ajoista rauhoittunut ihmeesti, että parhaimmillaan hänen kirjoituksiaan on jopa miellyttävä lukea.
Aikomukseni oli jättää palstalle kirjoittelu siihen, mutta kun vastausviestistä tuli ilmoitus sähköpostiin, pitihän se käydä lukemassa ja siihenkin vastaamassa. Niin meni vähän aikaa, kun sain pyynnön kirjoittaa muutakin, kirjoitin useita suviseuramuisteluita, jotka nekin ovat pikasiivoukissa kadonneet, mutta enimmät onnistuin palauttamaan Googlen välitiedostoista.
Lopulta ilman edeltä käyneitä kyselyjä, löysin itseni ensin modetaattorin ja pian sen jälkeen avustavan ylläpitäjän tehtävistä, joista kummastakaan en ollut perillä nimeä enempää, mutta vähitellen niihin on joutunut oppimaan. En tämän enempää muistele vuosien varrella tapahtuneita nousuja ja laskuja, riitoja ja niistä selviämisiä. Totean vain, että sellaista se on ollut, aina samoja kuvioita uusin maustein.
Ratkaiseva käänne asiaan tuli viime kesänä, kun tänne ryöpsähti uusia käyttäjiä kokonainen parvi. En tiedä oliko heillä aikeena valloittaa koko palsta, mutta siltä se ainakin vaikutti. Viestejä ja vastaviestejä pukkasi sellaiseen tahtiin, että ainakin minulla oli vaikeuksia pysyä mukana. Sinänsä kirjoittamisissa ei muuta vikaa ollut, mutta useassa niissä kerrottiin vanhoillislestadiolaisuudelle vieraiksi tietämiäni käsityksiä vanhoina ja vanhojen uskovaisten opetuksina. Niihin oli jonkun pakko vastata, ettei tietämättömille lukijoille jää vääriä käsityksiä. Näiden vastaajien joukkoon siinä vaiheessa uutena käyttäjänä ilmestyi Janikin, josta olin ja olen todella kiitollinen.
Kun samaan aikaan eräs vanha käyttäjämme tyhjenteli viestiruutujaan tai olennaisesti muutti vanhojen viestiensä sisältöä, että keskustelut alkoivat näyttää todella hölmöiltä, oli pakko rajoittaa viestien muokkaamisen oikeus moderaattoreille. Tilanne jatkui erilaisin vivahtein, kun kirjauduin palstalle, minua saattoi odottaa tukku yksityisiä viestejä, joissa yhdessä pyydettiin jotakin, toisessa aivan päinvastaista. Julkisiakin viestejä pukkasi, joidenkin käyttäjien osalta puhuisin suorastaan viestitehtailusta tai massapostituksesta. Lopulta olin kypsä lopettamaan ja vaikka sulkemaan palstan, ja ellei jotakin muuta ratkaisevaa olisi tapahtunut, niin olisi saattanut käydäkin. Massapostaajien bannin ja muutamien muiden kautta päästiin lopulta tasapainoon, ja vaikka sen horjuttamisen yrityksiä on ollut useita, jotenkin olemme luovineet päivästä toiseen.
Lopuksi pyydän varsinkin uusilta käyttäjiltä. On hyvä että seuraatte ja kysytte, mitä täällä tapahtuu ja miten täällä tapahtuu ja kirjoitetaan. Tasapuolisen vaikutelman saamiseksi olisi teidänkin hyvä pysähtyä joskus miettimään sitäkin, miksi näin tapahtuu tai kirjoitetaan. En torju kritiikkiänne, mutta toivon teidän ymmärtävän, että on tai voi olla taustatekijöitä, joita emme halua kertoa kaikkien nähtäville. Oletan että kristillisyyden kanssa samassa uskon ymmärryksessä vaeltavat ottavat senkin huomioon, joskus tuntuu kuitenkin tarpeelliselta siitäkin muistuttaa, ja nyt olen sen tehnyt näillä vajailla sanoilla.
Ehkä se joonaksen pitkä viesti sopii ensimmäiseksi, jos aihe vielä tulee jaettavaksi. Siitä keskustelun sävy alkoi vähitellen kiristyä, on tietysti näkemyskysymys, kuka tai mikä sitä kiristi, tai miksi sävy kiristyi. Suurimmat moitteet, varsinkin palstaamme vain vähän seuranneilta, ovat kohdistuneet ilmeisesti joihinkin moderaattoreihin ja/tai ylläpitäjiin ja muihinkin pitkäaikaisiin kirjoittajiin. Koska tunnen niiden arvostelujen kohdistuvan lopulta itseeni, tuntuu tarpeelliselta kirjoittaa jotakin vastinetta, en puolustautuakseni, vaan antaakseni taustatietoja arviointeihin ja arvosteluihin.
Vaikka nämä viimeiset muutamat keskustelut saattavat tuntua uudesta tulijasta kovilta, jollaisia ne ovat minunkin mielestäni, nämä tämän talviset keskustelut ovat olleet sentään sopuisia, jos näitä vertaa niihin, joita täällä on ollut pahimmillaan joskus ennen. Yksi pahoista oli silloin, kun ensi kerran satuin tälle palstalle. Päivän ja vuoden voitte katsoa viestini vierestä. Silloin täällä oli tosi ankara väitös juuri nykyisen timoteuksen, ja muutaman silloisen vakiokirjoittajan kesken. Yksi lauantain iltapäivä meni minulta pilalle, kun kirjautumattomana luin usean sivun jatkunutta ankaraa väittelyä. Luettuani väittelyn viimeiseen viestiin asti, tuntui että tuohon ei voi olla hiljaa, kommentti täytyy kirjoittaa. Sitä varten jouduin ensin rekisteröitymään, kun softa tarjosi kirjautumisruutua. Voin kuitenkin antaa tunnustuksen, että timoteus on niistä ajoista rauhoittunut ihmeesti, että parhaimmillaan hänen kirjoituksiaan on jopa miellyttävä lukea.
Aikomukseni oli jättää palstalle kirjoittelu siihen, mutta kun vastausviestistä tuli ilmoitus sähköpostiin, pitihän se käydä lukemassa ja siihenkin vastaamassa. Niin meni vähän aikaa, kun sain pyynnön kirjoittaa muutakin, kirjoitin useita suviseuramuisteluita, jotka nekin ovat pikasiivoukissa kadonneet, mutta enimmät onnistuin palauttamaan Googlen välitiedostoista.
Lopulta ilman edeltä käyneitä kyselyjä, löysin itseni ensin modetaattorin ja pian sen jälkeen avustavan ylläpitäjän tehtävistä, joista kummastakaan en ollut perillä nimeä enempää, mutta vähitellen niihin on joutunut oppimaan. En tämän enempää muistele vuosien varrella tapahtuneita nousuja ja laskuja, riitoja ja niistä selviämisiä. Totean vain, että sellaista se on ollut, aina samoja kuvioita uusin maustein.
Ratkaiseva käänne asiaan tuli viime kesänä, kun tänne ryöpsähti uusia käyttäjiä kokonainen parvi. En tiedä oliko heillä aikeena valloittaa koko palsta, mutta siltä se ainakin vaikutti. Viestejä ja vastaviestejä pukkasi sellaiseen tahtiin, että ainakin minulla oli vaikeuksia pysyä mukana. Sinänsä kirjoittamisissa ei muuta vikaa ollut, mutta useassa niissä kerrottiin vanhoillislestadiolaisuudelle vieraiksi tietämiäni käsityksiä vanhoina ja vanhojen uskovaisten opetuksina. Niihin oli jonkun pakko vastata, ettei tietämättömille lukijoille jää vääriä käsityksiä. Näiden vastaajien joukkoon siinä vaiheessa uutena käyttäjänä ilmestyi Janikin, josta olin ja olen todella kiitollinen.
Kun samaan aikaan eräs vanha käyttäjämme tyhjenteli viestiruutujaan tai olennaisesti muutti vanhojen viestiensä sisältöä, että keskustelut alkoivat näyttää todella hölmöiltä, oli pakko rajoittaa viestien muokkaamisen oikeus moderaattoreille. Tilanne jatkui erilaisin vivahtein, kun kirjauduin palstalle, minua saattoi odottaa tukku yksityisiä viestejä, joissa yhdessä pyydettiin jotakin, toisessa aivan päinvastaista. Julkisiakin viestejä pukkasi, joidenkin käyttäjien osalta puhuisin suorastaan viestitehtailusta tai massapostituksesta. Lopulta olin kypsä lopettamaan ja vaikka sulkemaan palstan, ja ellei jotakin muuta ratkaisevaa olisi tapahtunut, niin olisi saattanut käydäkin. Massapostaajien bannin ja muutamien muiden kautta päästiin lopulta tasapainoon, ja vaikka sen horjuttamisen yrityksiä on ollut useita, jotenkin olemme luovineet päivästä toiseen.
Lopuksi pyydän varsinkin uusilta käyttäjiltä. On hyvä että seuraatte ja kysytte, mitä täällä tapahtuu ja miten täällä tapahtuu ja kirjoitetaan. Tasapuolisen vaikutelman saamiseksi olisi teidänkin hyvä pysähtyä joskus miettimään sitäkin, miksi näin tapahtuu tai kirjoitetaan. En torju kritiikkiänne, mutta toivon teidän ymmärtävän, että on tai voi olla taustatekijöitä, joita emme halua kertoa kaikkien nähtäville. Oletan että kristillisyyden kanssa samassa uskon ymmärryksessä vaeltavat ottavat senkin huomioon, joskus tuntuu kuitenkin tarpeelliselta siitäkin muistuttaa, ja nyt olen sen tehnyt näillä vajailla sanoilla.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
-
Taavetti - Aurinkotuuli
- Viestit: 6969
- Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
- Paikkakunta: Suomenselkä
Kirjoittaja Rebekka » 15 Huhti 2009, 07:56
Kiitos Taavetti. Ymmarran. Olen ihmetellyt myos, miten pitkalle varsinaisesta aiheesta onkaan edetty tassa osiossa. Mutta hyvahan toisaalta, etta kiinnostusta riittaa....
Sinulle jaksokykya tehtavassasi ja Isan johtoa, apua ja siunausta.
Sinulle jaksokykya tehtavassasi ja Isan johtoa, apua ja siunausta.
- Rebekka
- pirteä
- Viestit: 290
- Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21
Kirjoittaja O.M » 15 Huhti 2009, 09:52
Bono kirjoitti:Myös hempeysmoitteet otan vakavasti. Jos rumaa kieltä en kritisoisi, kokisin olevani kaksinaamainen hempeilijä yhtä kaikki. Toki Jeesuskin on käyttänyt kovaa kieltä, mutta meillä pois poikenneilla (joita ovat jokaikinen tännekin kirjoittava) ei ole varaa rehvastella komialla kielenkäytöllä, siinä meinaa virrata armon sijasta lähinnä adrenaliini ja yleensä se nuorten jätkien testosteronikin, heh. Siksi kai uskovaisten historiassakin on sellaisia varjoisampia jaksoja, "ettei yksikään kerskaisi". Ikäänkuin muistutuksena.
Varmasti tällä palstalla monilla (eikä vähiten minulla) on varaa petrata kielenkäytössä. Kiitos parannusehdotuksista. Ehdotan, että myös sinä kerrot nyt julkisesti pitäväsi ekumeniaa syntinä, jotta kenellekään ei jäisi tästä keskustelusta outoa oloa.
- O.M
- Ylläpitäjä
- Viestit: 3621
- Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Kirjoittaja Maarimi » 15 Huhti 2009, 10:04
Minä en ainakaan "edusta" täällä mitään uskonnollista kantaa tai ryhmää, kuten täällä väitettiin edustettavan esim. baptisteja. Sen vuoksi ihmettelenkin miksi sellaista pitää tuoda jatkuvasti harhauttavasti esille. Olen täällä nöyrällä mielellä, ja joskus löydän kirjoituksista myös helmiä. Harmillista vaan, että niitä helmiä on välillä vaikea nähdä moittivien ja halventavien tekstien seasta. Ja olen pahoillani, jos olen siitäkin huolimatta samaa mieltä kanssanne, vaikka ette pidä minua uskovaisena. Pitäisikö valehdella, että erottuisin?
Nuuskun ry:llä en ole vielä käynyt, mutta olisi mielenkiintoista käydä, koska minun on vaikea uskoa, että siellä noin ankaria sananpainoja käytettäisiin. Ainakin naapurikaupungin tilaisuus oli ilahduttavan maltillinen. Myös Vaasan seuroissa oli kiva käydä, ja ennakkoluuloni kovista saarnoista osoittautui vääräksi, eli Nephegin viestit täällä tuntuvat myös hieman ylimitoitetun ankarilta.
Hepa mainitsi omantunnon herättelystä. Toki se joidenkin kohdalla on tarpeen, mutta uskonpa että me vakikirjoittajat täällä olemme sen herätyksen saaneet jo aikapäiviä sitten.
Kerran erään pikkukaupungin ev.lut.jumalanpalveluksessa olen kuullut saarnan, jossa sanamuodot olivat kuvottavia, oli huoruutta ja kiroilua ym. vaikka ne asiat olisi voinut ilmaista paremminkin. Tämä pappi ei suvainnut edes säestystä kirkossa, ja tunnelma oli kaikin puolin synkkä. Hän ei siis ollut vl, mutta sen opin että kovuudella ei ole uskon kanssa mitään tekemästä!
Nuuskun ry:llä en ole vielä käynyt, mutta olisi mielenkiintoista käydä, koska minun on vaikea uskoa, että siellä noin ankaria sananpainoja käytettäisiin. Ainakin naapurikaupungin tilaisuus oli ilahduttavan maltillinen. Myös Vaasan seuroissa oli kiva käydä, ja ennakkoluuloni kovista saarnoista osoittautui vääräksi, eli Nephegin viestit täällä tuntuvat myös hieman ylimitoitetun ankarilta.
Hepa mainitsi omantunnon herättelystä. Toki se joidenkin kohdalla on tarpeen, mutta uskonpa että me vakikirjoittajat täällä olemme sen herätyksen saaneet jo aikapäiviä sitten.
Kerran erään pikkukaupungin ev.lut.jumalanpalveluksessa olen kuullut saarnan, jossa sanamuodot olivat kuvottavia, oli huoruutta ja kiroilua ym. vaikka ne asiat olisi voinut ilmaista paremminkin. Tämä pappi ei suvainnut edes säestystä kirkossa, ja tunnelma oli kaikin puolin synkkä. Hän ei siis ollut vl, mutta sen opin että kovuudella ei ole uskon kanssa mitään tekemästä!
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
-
Maarimi - sisupiristäjä
- Viestit: 419
- Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
- Paikkakunta: Länsi Suomi
Kirjoittaja Bono » 15 Huhti 2009, 10:35
O.M kirjoitti:Varmasti tällä palstalla monilla (eikä vähiten minulla) on varaa petrata kielenkäytössä. Kiitos parannusehdotuksista. Ehdotan, että myös sinä kerrot nyt julkisesti pitäväsi ekumeniaa syntinä, jotta kenellekään ei jäisi tästä keskustelusta outoa oloa.
Joo, tuo kielenkäyttö nyt on yksi asia. Jos kyseessä on perinteiset kevätkarkelot, jossa vastapuolet tietävät pelisäännöt (haukutaan kovaa ja korkealta, välillä ohikin), mitäpä siihen sitten sanomaan. Mutta kuten Vl2003 ylempänä kirjoitti, niitä ei tarvita.
Ekumenia on synti. Tässä tarkoitan sitä, että aletaan jo täällä matkalla julistamaan mielestämme eksyneet autuaiksi. Omassakin uskossa on pitelemistä, ja sellaista uskonvarmuutta, mitä joillain kirjoittajilla tuntuu olevan, en ole tuntenut kuin aavistuksina.
Jos ekumenialla tarkoitetaan kirkkokuntien välistä vuoropuhelua, jonka tavoitteena on lievittää usein tulehtuneita suhteita, se ei ole pelkästään hyvä asia, vaan osapuolten velvollisuus. Onhan jo maailmanrauha paljolti kiinni uskontojen välisistä suhteista.
Torvi-blogin kirjoittaja.
- Bono
- vakiintunut
- Viestit: 110
- Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:26
Kirjoittaja Taavetti » 15 Huhti 2009, 10:45
Maarimi kirjoitti:Minä en ainakaan "edusta" täällä mitään uskonnollista kantaa tai ryhmää, kuten täällä väitettiin edustettavan esim. baptisteja. Sen vuoksi ihmettelenkin miksi sellaista pitää tuoda jatkuvasti harhauttavasti esille
Voi voi, Et omasta mielestäsi varmaan erotukaan, sen ymmärrän aivan hyvin. Senkin tiedän ja myönnän, että et edusta tai levitä baptismin oppia, mutta jatkuva hienoinen vihjailu siihen suuntaan, että meidän pitäisi (sekin) hyväksyä, koska erot ovat (vain) näennäisiä, vaatii tarkennusta. Vain sen tarkennuksen vuoksi vastasin, muuten olisin aivan hyvin voinut ohittaakin viestisi.
Ne väärät pehmikkeet näkyivät viesteissäsi jo silloin, kun vielä kuljit vanhoillislestadiolaisen nimellä ja seuroissa vakituisemmin. Ne ilmenivät (mielestämme väärän) rakkauden vaatimuksina, että pitäisi nähdä uskovaisia muissakin joukoissa, eikä vain lestadiolaisissa. Tuo tietysti edellyttäisi pohjattomaan selittelyjen suohon menoa, jota en tässä vaiheessa edes yritä. Lopulta kerroit talvella itsekin, että alkuaankin halusit saada yhden hyvän lisän entisen uskosi täytteeksi, kun aikanaan otit ensi kerran lestadiolaisten synninpäästön vastaan. Se ei ole kuitenkaan Raamatun eikä Jeesuksen opetuksen mukaista, Jeesushan nimenomaan varoitti laskemasta uutta viiniä vanhoihin leileihin tai paikkaamasta vanhaa vaatetta uudella kankaalla. Minulle on perin vastenmielistä näinkään perusteellisesti muistella menneitä asioita, mutta kun ne näkyvät vaikuttavan nykyisiinkin, en voinut ohittaa, vaikka muualle olisi jo kiire.
Mitä sitten ovat ne väärät pehmikkeet, joista olen ainakin pari kertaa maininnut? Pitänee sekin vielä selvittää, kun se onnistuu muistelemalla sitä,miten sen selitti sodassa kaatunut kirkkoherra, kansanedustaja ja uskon veljemme Väinö Havas.
Hän opetti eläessään, että puhtainkin evankeliumi on väärää oppia, jos se kuulijoihin väärin sovitetaan niin, että asetetaan heidän kainaloihinsa pehmikkeitä, ettei Jumalan terveellinen sana heitä herättäisi synnin unesta, jossa nukkuen he kulkevat onnetonta iankaikkisuutta kohden. Havas oli itse elämänsä aikana käynyt läpi kaikki ne vaiheet, niin hän oman elämänsä kokemusten valossa selitti Jumalan sanaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
-
Taavetti - Aurinkotuuli
- Viestit: 6969
- Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
- Paikkakunta: Suomenselkä
Kirjoittaja O.M » 15 Huhti 2009, 11:10
Bono kirjoitti:Joo, tuo kielenkäyttö nyt on yksi asia. Jos kyseessä on perinteiset kevätkarkelot, jossa vastapuolet tietävät pelisäännöt (haukutaan kovaa ja korkealta, välillä ohikin), mitäpä siihen sitten sanomaan. Mutta kuten Vl2003 ylempänä kirjoitti, niitä ei tarvita.
Käyttäjälistalta näkee, että Maarimi ja Timoteus ovat olleet käyttäjinä jo jonkun hetken. Palstaa vuosia seuranneena olen nähnyt heidänkin tyylilajinsa muuttuvan. Olen myös nähnyt, miten kehitetään riitoja.
Bono kirjoitti:Ekumenia on synti. Tässä tarkoitan sitä, että aletaan jo täällä matkalla julistamaan mielestämme eksyneet autuaiksi. Omassakin uskossa on pitelemistä, ja sellaista uskonvarmuutta, mitä joillain kirjoittajilla tuntuu olevan, en ole tuntenut kuin aavistuksina.
Omasta pelastusvarmuudestani sanon vain, että jos jossain pelastun, niin tässä joukossa. Toisella puolellani minulla on epävarmuutta Jumalan olemassaolostakin, mutta jos nyt Raamattu on oikeassa, niin vl-usko on silloin oikea usko. Tämä asia on minulle täysin varma. Epävarmuutta minulla on lähinnä omasta osastani, kun horjun oikealle ja vasemmalle.
Se, että jos Jumala sitten kuitenkin vastoin Raamattua päättäisi armahtaa myös muita ihmisiä (esim. helluntailaisia, muslimeja, baptisteja, hinduja, ateisteja), ei ole minun asiani. Sellaisesta pelastusmahdollisuudesta Raamattu ei puhu, joten jätän asian kokonaan Jumalan käsiin ja kirjoitan vain ainoasta tuntemastani tiestä. Tässä "ainoassa oikeassa uskossa" (ko. termiä on laajasti vl-palstoilla paheksuttu) haluan varjeltua, kuten Luther kirjoittaa.
"Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa."
Bono kirjoitti:Jos ekumenialla tarkoitetaan kirkkokuntien välistä vuoropuhelua, jonka tavoitteena on lievittää usein tulehtuneita suhteita, se ei ole pelkästään hyvä asia, vaan osapuolten velvollisuus. Onhan jo maailmanrauha paljolti kiinni uskontojen välisistä suhteista.
Sellaista vuoropuhelua, jolla voidaan välttää uskonsodat, tulee ja kannattaa käydä. Vuoropuhelu ei kuitenkaan saa madaltaa "viinamäen aitaa". Olen "aitalestadiolainen" (Pölyttyneen termi) ja katson, että aidan sisäpuolelle tullaan ovesta. "Ihmisiä tulee kunnioittaa ihmisarvonsa, ei vakaumuksensa vuoksi", tms. totesi Erkki Reinikainen torjuessaan ekumenian.
- O.M
- Ylläpitäjä
- Viestit: 3621
- Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Kirjoittaja Maarimi » 15 Huhti 2009, 12:02
O.M:
Käyttäjälistalta näkee, että Maarimi ja Timoteus ovat olleet käyttäjinä jo jonkun hetken. Palstaa vuosia seuranneena olen nähnyt heidänkin tyylilajinsa muuttuvan.
Se on hyvä jos pystyy muuttumaan ja kasvamaan. Tekisi hyvää myös monelle muulle täällä.
Taavetti:
Et omasta mielestäsi varmaan erotukaan, sen ymmärrän aivan hyvin.
No, yritän mieliksenne etsiä vastaisuudessa enemmän erottavia asioita.
Senkin tiedän ja myönnän, että et edusta tai levitä baptismin oppia, mutta jatkuva hienoinen vihjailu siihen suuntaan, että meidän pitäisi (sekin) hyväksyä, koska erot ovat (vain) näennäisiä, vaatii tarkennusta.
Ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Tiedän ettette tule koskaan pitämään (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta) ketään muita uskovina. Siihen asiaan en enää yritä edes ottaa kantaa. Olen vain yrittänyt kertoa, että tällainen vääräoppinenkin kelpaa kuuntelemaan ry:lle sanaa, ettei ajeta pois, ja että siellä on yleisesti ottaen hyviä puheita ja asiallista kielenkäyttöä.
Käyttäjälistalta näkee, että Maarimi ja Timoteus ovat olleet käyttäjinä jo jonkun hetken. Palstaa vuosia seuranneena olen nähnyt heidänkin tyylilajinsa muuttuvan.
Se on hyvä jos pystyy muuttumaan ja kasvamaan. Tekisi hyvää myös monelle muulle täällä.
Taavetti:
Et omasta mielestäsi varmaan erotukaan, sen ymmärrän aivan hyvin.
No, yritän mieliksenne etsiä vastaisuudessa enemmän erottavia asioita.
Senkin tiedän ja myönnän, että et edusta tai levitä baptismin oppia, mutta jatkuva hienoinen vihjailu siihen suuntaan, että meidän pitäisi (sekin) hyväksyä, koska erot ovat (vain) näennäisiä, vaatii tarkennusta.
Ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Tiedän ettette tule koskaan pitämään (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta) ketään muita uskovina. Siihen asiaan en enää yritä edes ottaa kantaa. Olen vain yrittänyt kertoa, että tällainen vääräoppinenkin kelpaa kuuntelemaan ry:lle sanaa, ettei ajeta pois, ja että siellä on yleisesti ottaen hyviä puheita ja asiallista kielenkäyttöä.
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
-
Maarimi - sisupiristäjä
- Viestit: 419
- Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
- Paikkakunta: Länsi Suomi
Kirjoittaja Taavetti » 15 Huhti 2009, 12:31
Miksi Maarimi edelleen yrität? Varmasti ole fiksu ihminen ja mukavakin juttukaveri, mutta tuo miellyttämisen yrittäminen tai yrittämisen välttämisen yrittäminen vaikuttaa ikävältä. Olisit rennosti vain oma itsesi, niin varmasti miellytät enemmän.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
-
Taavetti - Aurinkotuuli
- Viestit: 6969
- Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
- Paikkakunta: Suomenselkä
Kirjoittaja Jani_S » 15 Huhti 2009, 12:37
Maarimi kirjoitti:O.M:
Käyttäjälistalta näkee, että Maarimi ja Timoteus ovat olleet käyttäjinä jo jonkun hetken. Palstaa vuosia seuranneena olen nähnyt heidänkin tyylilajinsa muuttuvan.
Se on hyvä jos pystyy muuttumaan ja kasvamaan. Tekisi hyvää myös monelle muulle täällä.
Kylläpä kuulostaa vieraalle. Uskosta päästään kasvamalla vain ulos: "3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan." (Matt. 18)
- Jani_S
Kirjoittaja Maarimi » 15 Huhti 2009, 13:50
Jani:
Kylläpä kuulostaa vieraalle. Uskosta päästään kasvamalla vain ulos
Olen selkeästi eri mieltä, kuten eräässä laulussakin todetaan: "Anna sun veres pisarain langeta kuiviin sydämiin ja rakkauttas tuntemaan meit' auta, siinä kasvamaan."
Kylläpä kuulostaa vieraalle. Uskosta päästään kasvamalla vain ulos
Olen selkeästi eri mieltä, kuten eräässä laulussakin todetaan: "Anna sun veres pisarain langeta kuiviin sydämiin ja rakkauttas tuntemaan meit' auta, siinä kasvamaan."
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
-
Maarimi - sisupiristäjä
- Viestit: 419
- Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
- Paikkakunta: Länsi Suomi
Kirjoittaja Taavetti » 15 Huhti 2009, 14:50
Maarimi kirjoitti:Jani:
Kylläpä kuulostaa vieraalle. Uskosta päästään kasvamalla vain ulos
Olen selkeästi eri mieltä, kuten eräässä laulussakin todetaan: "Anna sun veres pisarain langeta kuiviin sydämiin ja rakkauttas tuntemaan meit' auta, siinä kasvamaan."
Korostin hiiukan eri tavalla tuon laulun lainauksen. Mitä sitten on oikea kasvu uskossa, mitä oikea kasvu rakkaudessa? Sen ilmaisi Johannes Kastaja sanoessaan: Hänen (Jeesuksen) tulee kasvaa ja minun tulee vähetä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
-
Taavetti - Aurinkotuuli
- Viestit: 6969
- Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
- Paikkakunta: Suomenselkä
Kirjoittaja Aada » 15 Huhti 2009, 15:02
Heh, minä olen ehkä nyt vähän arkisemmissa tunnelmissa, kun ajattelin tuota maarimin kasvamistermiä ihan ajallisessa mielessä - minulla kun mielessä pyörii nämä käytöstavat, niin siinä mielessä ajattelin jotenkin ihmisenä kasvamista - ehkä rinnastan tässä sen kypsymiseen tuon kasvun.
Mutta en toki mitätöi noita kommentteja sitten tuosta hengellisestä kasvamisesta.
Mutta en toki mitätöi noita kommentteja sitten tuosta hengellisestä kasvamisesta.
- Aada
- tutustunut
- Viestit: 32
- Liittynyt: 10 Maalis 2009, 22:10
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa