Kirjoittaja O.M » 07 Touko 2009, 13:33
Olen pohdiskellut samaa kuin Hepa. Nuuskun antamassa linkissä asia taidetaan selittääkin:
"Esimerkiksi T. I. Itkonen toteaa teoksessaan Suomen lappalaiset II (1948: 359 - 360), että tähtikuvioiden nimiä saamelaisten parissa tunnetaan vain harvoja. Silti sarva eli hirvi on vahvasti esillä: Ajomies, Capella ja Perseus on 'hirvi' tai 'hirven sarvikilpi', Kassiopeia on 'hirvensarvet', Kaksoset on 'hirvenhiihtäjät'. Tätä kautta voisi olla mahdollista ymmärtää, miksi suomalaiset ovat antaneet Leijonan tähtikuviolle ja tätä vastaavalle horoskooppimerkille niin kummalliselta näyttävän nimen kuin jalopeura. Kuten kansanrunoista näkyy, jalopeura-sanaa on vanhastaan käytetty hirven toisintosanana, ja kuten Rapolakin varovasti arvelee, sana on voinut kauankin olla kansanomaisessa käytössä todellisen sorkkaeläimen nimityksenä. Yhtä hyvin sitä on voitu käyttää myös samanhahmoisen tähtikuvion nimenä.
Raamattu sisältää niin paljon tietoa todellisesta leijonasta ja leijonaan liittyvästä symboliikasta, että sen perusteella suomenkielistä nimitystä jalopeura olisi mahdotonta motivoida. Todennäköisempää on, että jalopeura on tullut 'leijonaa' vastaavaksi nimitykseksi jo siinä vaiheessa, kun tällaista todellista tietoa ei vielä ole ollut ja ainoa keino havainnollistaa vierasperäisen leo-käsitteen sisältöä on ollut horoskooppisymboli tai tähtikuvio, jotka eivät ole antaneet mitään selvää osviittaa eläimen todellisesta ulkonäöstä tai luonteesta."
Eli ilmeisesti Välimeren alueen kansat ovat nähneet leijonan samassa kohdassa tähtitaivasta, missä saamelaiset ovat nähneet peuraeläimen. Niinpä tähtitaivaan jalopeura on assosioitunut mielessä Raamatun leijonaan ja tuloksena on ollut, että leijona on käännetty jalopeuraksi.