j-prevert kirjoitti:Taavetti kirjoitti:
Oletko kuullut kerrottavan ja muistatko miten Luther neuvoi menettelemään ymmärryksen ylittävien Raamatun kohtien suhteen?
Toki. Voin ostaa vaikka hevoskuormallisen hattuja tähän tarkoitukseen. Mutta koetan muistaa samalla myös Paavalia, joka kehotti arvostelemaan kaikki opit ja opetukset Jumalan sanalla. Kuin myös vanhaa meikäläistä opetusta uskoa suu auki.
Olen kuullut ja lukenut useista suu auki uskoneista, jotka ovat uskoneet kanssamme samalla tavalla, ja ovat ajallaan taivaan kunniaan kostuneet. Monia sellaisia olen henkilökohtaisesti tuntenutkin, ja monta rakasta uskon ystävää saan pitää saattajinani vieläkin. Viimeksi eilen minulla oli suuri ilo keskustella muutamien sellaisten kanssa.
j-prevert kirjoitti:Tuosta en ole aivan samaa mieltä. Liberaaliteologinen raamatuntulkinta ei ole oppi lainkaan,. Se on tutkimusmetodi, eikä se sen vuoksi sinänsä kiellä tai salli yhtään mitään. Se on tapa tutkia Raamattua ja muita pyhiä kirjoituksia. Eri teologit ovat sitten päätyneet erilaisiin opillisiin tulkintoihin. Varmaan sitä hössöä löytyy liberaaliteologeilta, mutta taitaapa sitä olla aika tavalla konservatiivisessa raamatuntulkinnassakin. Siellähän otetaan tiukkana lähtökohtana jokin/jotkin kohta/kohdat Raamatusta ja rakennetaan niiden päälle oppirakennelma. Eniten sitä höttöä taitaa kumminkin olla fundamentalistisessa raamatuntulkinnassa, vai pitäisikö sanoa fundamentalistisessa yrityksessä selittää Raamattua, sillä sehän ei voi onnistua.
Sinänsä hyvä, että tarkensit liberalismin olevan tutkimusmetodi, vaikka ei se tarkennus käsitystäni ainakaan paljoa muuttanut. Samalla kerroit selvin sanoin, mikä siinä on vikana, eli että se on johtanut monenlaisiin Raamatun tulkintoihin. Kuitenkin Raamattu tuntee vain yhden ja yhden kaltaisen uskon vanhurskaudessa.
Myös fundamentaalista Raamatun tulkinnasta olen kanssasi samaa mieltä, päinvastoin kuin luulisi, sekin on johtanut ja johtaa monenlaisiin Raamatun tulkintoihin. Jopa äärimmäisen tiukkoihin tulkintoihin, kuten aikamme ilmiöt kirkkomme ympärillä osoittavat. Elävä usko ei ole kumpaakaan niitä äärilaitoja, vaan sovittautuu maltilliseen tulkintaan, halutaan tutkia ja tutkitaan Raamattua Raamatulla. Uskovaisten kokemukset voivat olla siinä hyvänä apuna, monesti ne avaavat ja vahvistavat uskoa, mutta pelkästään niiden varaan ei uskoa rakenneta. Raamatusta löytyvä totuus on ainoa kestävä totuus, kunhan muistetaan, että Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneet kirjoitukset avautuvat oikein vain saman Pyhän Hengen avaamina. Vieläpä niin, ettei Pyhä Henki koskaan anna yhdelle yksilölle täydellistä, kaiken ymmärtävää valkeutta. Se valkeus annetaan täydellisenä uskovaisten yhteisölle, jota Paavali kutsui Kristuksen ruumiiksi, ja josta me kaikki uskoa tunnustavat yksilöt saamme opillista valkeutta erilaisiin kysymyksiimme, ja jota meidän on autuutemme haastolla kuultava. Ei silti pelkästään kuultava, vaan voimme myös oman vajavaisen käsityksemme tuoda yhteiselle perustukselle tuomittavaksi. Siinä meidän on tyytyminen opetukseen erilaisista rakennusaineista, tulen kestävät aineet kestävät sen kuluttavan tulenkin, jopa kirkastuvat siinä. Sen sijaan kaikki tulenarka palaa, ja joutaakin palaa, ettei se saa viedä ja sammuttaa uskoamme.
Ja kun tämä viesti meni taas seurakunnan opetukseen, muistan ainakin kahdelta nimimerkiltä peränneeni esille heidän väärinä pitämiään seurakunnan opetuksia, että saisimme lähemmin tarkastella, ovat ne seurakunnan vai joidenkin yksilöiden opetuksia. Kummankaan en ole havainnut sellaisia kertoneen, vaan näyttävät luikkineen "häntä koipien välissä" pois.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4