Kielilläpuhumisesta ja naispappeudesta

[mato]

Et ehkä ole tietoinen, siksi täytyy kertoa, että Paavali saarnasi valittuna aseena, vaikka oli poikamies, ei siis ollut naimisissa!

Olen. Sanojen painoa voi silti pohtia: Onko tärkeintä, että on naimisissa, vai että on vain yhden kanssa naimisissa (jos on naimisissa), vai että on mies? Tai ovatko ne kaikki tärkeitä, jne.? Kohtaa voisi lukea myös niin, että tässä puhutaan miehestä ainoastaan ajalle tyypillisen ilmaisutavan vuoksi. Ja kun O.M mainitsi Raamatun hengen erotuksena kirjaimesta, lienee paikallaan soveltaa sitä muuallekin.

Ehkei ole hedelmällistä nähdä kovin jyrkkää vastakkainasettelua siellä, missä sitä ei selvästi ole.

[Taavetti]

Jumalan sanan palvelijan viran edellytykset ovat Jumalallista perua, meidän pienten ihmisten saattaa olla vaikea niitä ymmärtää. Siksi olisi parempi, että Lutherin neuvon mukaisesti vain nostaisimme hattua niiden kohdalla. Ihminen on kuitenkin järkeilyyn taipuvainen, vaikka eivät Jumalan salaisuudet sillä muuksi muutu, eivätkä kovin pitkälle aukene järjen keinoin. Järki Jumalan luomana on kyllä hyvä, tarpeellinen ja välttämätön monissa arkisissa asioissa, mutta Jumalan salaisuuksia tutkiessa se saattaa heittäytyä sielunvihollisen ohjattavaksi. Jos ymmärtäisimme sielun pelastuksen asioita järjen ja ymmärryksen kautta, se ei olisikin silloin tietoa ja ymmärrystä, eikä uskoa. Kuitenkin meille on luvattu pelastus uskon kautta, toistan, pelastus vain uskon kautta, ei suinkaan tiedon, ei ymmärryksen eikä valistuneisuuden kautta.

Siitä huolimatta, olen minäkin järkeillyt näitä asioita, jotakin olen kuvitellut oppineeni ja ymmärtäväni, mutta seuraavassa hetkessä olen havainnut, että Jumalan on täytynyt tehdä järkeni päätelmät tyhjiksi, ja hulluutta ne Hänen edessään ovatkin, vaikka ovat Jumalan antaman järjen tuotoksia. Muistelen joskus lukeneeni Sanasta, että Jumalan hulluus on parempi kuin ihmiset.
tai että Jumalan hulluus on enemmän kuin ihmisten viisaus. Se ainakin on Paavalin kautta kirjoitettu, että kun ihmiset eivät ymmärryksen kautta pelastuneet, katsoi Jumala hyväksi tyhmän saarnan kautta pelastaa niitä, jotka autuuteen kutsutut ovat. Biblian suomennos käyttää samassa kohdassa hullutus nimeä, kun se tarkoittaa evankeliumin saarnaa. Hullutusta se maailman lasten silmissä onkin.

Venähtipä tuo pohjustukseksi tarkoitettu teksti yllättävästi. Kuitenkin sekä Vanhan, että Uuden Testamentin aikoina saarnavirka ja sen vaatimus on ollut johdonmukaisesti miehinen. Niin oli leeviläisessä pappeudessa, niin olivat Jeesuksen kutsumat apostolit, niin ovat olleet heidän jälkeensä monet monet uskon taistelijat ja edesmenneet opettajat. Myös maailman alusta asti on se järjestys ollut. Tavallaan Luther nimesi perheen isänkin sen pienen kotiseurakunnan papiksi Vähä katekismuksessaan, kun hän eri pääkappaleiden johdannoksi kirjoitti: Niin kuin perheen isän tulee se yksinkertaisesti esittää perheväelleen.
Tällainen miehinen virka on ensi sijaisesti vastuukysymys, aina ja kaikkea ei voi kukaan mies tai nainen yksin hoitaa. Itse voi toimia mahdollisuuksien mukaan, mutta vastuu merkitsee ennen muuta huolehtimista siitä, että Jumalan sana saa tarvittavan sijan erilaisissa yhteisöissä. Kyllä äitikin voi lapsiaan autuuteen opettaa, käytännössä se taitaa jäädä monesti liiankin usein vaimon harteille. Yhdessä ja tasaväkisesti sitä tehtävää tulee hoitaa, ja siinä onkin yksi peruste etsiä uskovainen aviopuoliso. Mutta jos toinen puolisoista eksyy uskon tieltä ja toinen säilyy, vastuu ja tehtävä jää sille uskovaiselle puolisolle. Toivottavasti uskon jättänyt puoliso tyytyy siihen ja sallii sen.

Vaikka saarnavirka ja papin tehtävä onkin miehelle Jumalan sanassa säädetty, eivät naispapit ja papittaret ole lainkaan uusi ilmiö. Apostolisena aikana sellaisia oli monissa pakanatemppeleissä, ja kenties yksi peruste onkin erottuminen pakanauskonnoista. Jos se on peruste, ei se suinkaan ainoa peruste ole, tärkeä peruste kylläkin.

Vielä sitä naimisissa olemisesta, vaikka ei suinkaan se ole edellytys saarnaviralle, että siis ei tarvitse olla naimisissa, sopii korostaa sanaa yhden vaimon mies. Ajassamme kun ei ole sekään asia tuntematon, että samalla miehellä voi olla useita vaimoja. Vaikka moniavioisuus on laissamme kielletty niin, että toisen vaimon (tai miehen) voi ottaa vasta avioeron jälkeen, niin Jumalan edessä ne eronneet avioliitotkin ovat voimassa. Sillä tavoin voi tulla usean vaimon miehiä ja usean miehen vaimoja, eikä monen vaimon miestäkään ole katsottu sopivaksi puhujan tehtävään.

[O.M]

Onko nähdäksesi olemassa jokin SYY, miksi papinvirka on sopiva vain miehelle?

Kristillisyyden raamattuperiaate on ilmaistu usein sanoilla "Raamattua selitetään Raamatulla". Annetaan Raamatun selittää itseään.

1. Tim. 2:
"11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. [1. Kor. 14:35]
12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
13 Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, [1. Moos. 1:27, 1. Moos. 2:22; 1. Kor. 11:8,9]
14 eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. [1. Moos. 3:13; 2. Kor. 11:3]
15 Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää."

Paavalin mukaan kyse on kahdesta syystä:
1. mies luotiin ensin, ja
2. nainen petettiin ensin.
En minäkään täysin käsitä, mikä merkitys noilla asioilla on sananpalvelijana toimimiseen. Pyhältä Hengeltä vaikutetussa Jumalan sanassa kuitenkin lukee noin (luettiinpa kirjainta tai henkeä), joten tyytykäämme siihen.

Vai jääkä se pohjimmiltaan mysteeriksi, asiaksi joka vain on niin?

Joku voi kokea käsittävänsä asia hyvin. Itse totean, että Jumalan sanassa lukee niin. En halua tehdä itseäni Jumalaa viisaammaksi. Kyse ei varmastikaan ole naisten opetus- tai johtamistaidoista. Tiedän itsekin hyviä naisopettajia ja -johtajia. Voisiko kyse olla siitä, että naiset olisivat tunteellisempina helpommin opin tuulten vietävissä? En tiedä, mutta ikiaikojen Jumala varmasti tietää.

Jumalan valtakunnassa on ollut tällainen käsitys ja järjestys läpi raamatun. Mitkä ovat ne syyt, miksi tuo virkakysymys tulisi miettiä uudelleen Jumalan valtakunnassa?

Hyvä kysymys! Eikös Raamattu päinvastoin varoittele liiallisesta muodikkuudesta? "Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin" (Ef. 4:14).

Onko tärkeintä, että on naimisissa, vai että on vain yhden kanssa naimisissa (jos on naimisissa), vai että on mies? Tai ovatko ne kaikki tärkeitä, jne.? Kohtaa voisi lukea myös niin, että tässä puhutaan miehestä ainoastaan ajalle tyypillisen ilmaisutavan vuoksi.

Naimisissa oleminen ei voi olla tärkeää, koska apostoleissakin oli naimattomia, mm. Paavali. Moniavioisuuden vastaisuus toistuu UT:ssa useissa kohdissa. Mm. Jeesuksen avioliitto-opetuksista tulee selkeä vaikutelma, että hän puhuu yksiavioisuudesta ainoana vaihtoehtona. Leeviläisessä pappeudessa ja UT:n apostoleissa ei ole naisia, minkä vuoksi sukupuoli vaikuttaa tärkeältä seikalta. 2000-vuotiselle vanhakirkolliselle virkakäsitykselle on siten vahvat raamatulliset perusteet.

Modernille liberaaliteologian virkakäsitykselle ei ole raamatullisia perusteita. Evl-kirkossa naispappeus ajettiin läpi vedoten tasa-arvosyihin. Vaikka evl-kirkosta ei ole pitkään aikaan voinut puhua valtionkirkkona, sillä on kuitenkin edelleen vahvat kytkökset valtioon mm. veronkanto-oikeuden kautta. Kirkko on tavallaan osa julkista valtaa ja siksi monet tasa-arvokysymykset aiheuttavat sille suurempia paineita kuin ns. yksityisen järjestäytymisen kautta toimiville uskonnollisille yhteisöille.

Vaikka saarnavirka ja papin tehtävä onkin miehelle Jumalan sanassa säädetty, eivät naispapit ja papittaret ole lainkaan uusi ilmiö. Apostolisena aikana sellaisia oli monissa pakanatemppeleissä, ja kenties yksi peruste onkin erottuminen pakanauskonnoista.

Tuo voi olla yksi peruste. Esimerkiksi sukupuolisäädöksistä Jumala toteaa näin: "Älkää omaksuko niiden kansojen tapoja, jotka minä ajan pois teidän tieltänne. Ne kansat ovat tehneet kaikkia näitä tekoja ja herättäneet minun inhoni." (3. Moos. 20:23.)

[j-prevert]

Tuskinpa löytyy sellaista syytä, joka kelpaisi. Yritän kuitenkin... Jumalan valtakunnassa on ollut tällainen käsitys ja järjestys läpi raamatun. Mitkä ovat ne syyt, miksi tuo virkakysymys tulisi miettiä uudelleen Jumalan valtakunnassa?

No on kai selvää, että-meikäläisyydessä on välttämätöntä keskustella ajankohtaisista asioista ja arvioida uskomme raamatullisia perusteita. Riittäviä syitä tähän ovat jo ne, että esimerkiksi lähes jokainen m eikäläinen kirkon virassa oleva henkilö joutuu arkityössään ottamaan kantaa näihin asioihin. Samoin joutuvat ne meikäläiset, jotka ovat ehdolla seurakuntavaaleissa..

Näemmä myös Helsingin ry arvioi asian keskustelun arvoiseksi, koskapa tämä oli tuoreen teologi-illan pääteema. Et kai ajattele, että he toimivat väärin keskustellessaan asiasta?

[weha]

Tämäkin asia pitäisi olla ja on uskovaiselle vähemmälläkin selvä.

Sensijaan loputtomat jahkailut ja epäilyt asiasta, ei ainakaan itseä vakuuta sen enempää.

[Taavetti]

Näemmä myös Helsingin ry arvioi asian keskustelun arvoiseksi, koskapa tämä oli tuoreen teologi-illan pääteema. Et kai ajattele, että he toimivat väärin keskustellessaan asiasta?

Millaisiin johtopäätöksiin kyseisessä teologi-illassa on tultu? Kiinnostaisi se tosiaan tietää, ovatko Helsingin teologit viisaampia kuin Raamattu ja Raamatussa ilmaistu Jumalan sana?

Kaikkina aikoina on Jumalan valtakunnassa katsottu tarpeelliseksi keskustella ajankohtaisista asioista, erikoisesti ajankohtaisista eksyttävistä asioista. Keskustelun tarkoitus ei koskaan ole ollut antautuminen ja myöntyminen eksyttävän asian edessä, vaan eksytyksen torjuminen. Niin uskon tälläkin kerralla asian olevan aivan siitä riippumatta, mikä on ollut kyseisen illan keskustelujen saldo.
Ainakin meidän seurakuntapäivässämme tänään torjuttiin naisten virkapappeus, vaikka sitä aihetta vain sivuttiin muun aiheen ohessa.

Tärkeimpänä ja pääasiana meillä oli perhe ja uskon kilvoitus perheen piirissä ja lähiympäristössä, joissa niissäkin on ilmennyt monen kaltaisia eksytyksen vaaroja.

[j-prevert]

Millaisiin johtopäätöksiin kyseisessä teologi-illassa on tultu? Kiinnostaisi se tosiaan tietää, ovatko Helsingin teologit viisaampia kuin Raamattu ja Raamatussa ilmaistu Jumalan sana?

Minuakin kiinnostaisi kuulla kokousterveisiä.

Minulla on se käsitys, että epäilemääsi opillista ylpeyttä ei Voittosella ja muilla teologeilla tuossa tilaisuudessa ollut, vaan pikemminkin asiaan suhtuduttiin nöyrästi. Mutta en osaa sanoa tarkemmin, kun en paikalla ollut.

[Taavetti]

Millaisiin johtopäätöksiin kyseisessä teologi-illassa on tultu? Kiinnostaisi se tosiaan tietää, ovatko Helsingin teologit viisaampia kuin Raamattu ja Raamatussa ilmaistu Jumalan sana?

Minuakin kiinnostaisi kuulla kokousterveisiä.

Minulla on se käsitys, että epäilemääsi opillista ylpeyttä ei Voittosella ja muilla teologeilla tuossa tilaisuudessa ollut, vaan pikemminkin asiaan suhtuduttiin nöyrästi. Mutta en osaa sanoa tarkemmin, kun en paikalla ollut.

Käsittääkseni en ole epäillyt mitään, vaan kysyin, kuvittelevatko Helsingin teologit itsensä viisaammiksi kuin Raamatun ilmoitus. Toiseksi en ollut tietoinen, että Helsingissäkin asuu Voittonen nimeä kantava teologi. Saattaa olla sukua Oulun Voittoselle? Oulun Olavin paikallaolon kyllä ymmärrän, liekö sitten sama vai eri mies tuo tarkoittamasi, mutta jos on sama mies, en pidä häntä Helsingin teologina, vaikka varmaan on opiskellut aikanaan Helsingissä ja on saattanut olla siellä joskus virassakin.

Sen sijaan tässäkin keskustelussa muistelen viitatun teologiseen päättelyyn ajatuksella, että se olisi jotenkin varmempaa ja parempaa kuin maallikoiden saama ymmärrys. Olen toisaalla lukenutkin sellaisia teologisia kannan ottoja, ja niihin halusin kysymykselläni viitata. Ehkäpä ne Raamatun ilmoituksesta poikkeavat käsitykset ovatkin antaneet sysäyksen kyseisen keskusteluillan järjestämiseen. Olipa sellaisen keskustelun lopputulos mikä tahansa, Raamattuun kirjoitettua Jumalan ilmoitusta niillä ei ole lupa muuttaa, ei edes kristillisyytemme ajankohtaistamisen nimissä. Toivon omantunnon heräämistä ja nöyryyttä parannukseen jokaiselle, jolle on mieleen tunkenut epäraamatullisia käsityksiä. Sellaisia terveisiä toivon, jopa uskon saavani kyseisestä keskusteluillasta.

[Emka]

Varmaan täällä on käsitelty pappeudesta Raamatun mukaan; on hengellinen pappeus jota uskovaiset voivat kaikki "toimittaa" ja virkapappeus mikä on säädetty jo Vanhantestamentin aikaan ja on myös Uuden testamentin mukainen pappeus.

Mutta kuten olemme kaikki nähneet ei Raamattu ole ylin auktoriteetti nykyajan ihmisille ja monille kirkkokunnille, puhumattakaan vapaille herätysliikkeille joissa on naisia seurakuntien johtajinakin.

Raamatun mukainen pappeus on miehen virka, kuten tässäkin keskusteluketjussa on tullut esille. Raamatusta, Jumalan ilmoituksesta ei katoa pieninkään piirto, eikä se ole ihmisten korvasyyhyn mukaisesti tulkittava. Raamatusta näemme miten niille ihmisille käy jotka tahallaan tekevät Raamatun ilmoitukset vanhan-aikaisiksi.

[ELIHU]

Varmaan täällä on käsitelty pappeudesta Raamatun mukaan; on hengellinen pappeus jota uskovaiset voivat kaikki "toimittaa" ja virkapappeus mikä on säädetty jo Vanhantestamentin aikaan ja on myös Uuden testamentin mukainen pappeus.

Mutta kuten olemme kaikki nähneet ei Raamattu ole ylin auktoriteetti nykyajan ihmisille ja monille kirkkokunnille, puhumattakaan vapaille herätysliikkeille joissa on naisia seurakuntien johtajinakin.

Raamatun mukainen pappeus on miehen virka, kuten tässäkin keskusteluketjussa on tullut esille. Raamatusta, Jumalan ilmoituksesta ei katoa pieninkään piirto, eikä se ole ihmisten korvasyyhyn mukaisesti tulkittava. Raamatusta näemme miten niille ihmisille käy jotka tahallaan tekevät Raamatun ilmoitukset vanhan-aikaisiksi.

ELIHU :


Nykyajassakin on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat , että määrittelyt / suuntalinjat uskonasioihinkin muodostetaan , niinkuin ajallisiinkiin asioihin tehdään. ( esim. eduskunnassa ) enemmistöpäätöksin.
Eli , kun enemmistö on jotain mieltä esim. naispappeudesta, homoliitoista, yms. niin kirkon kanta on silloin oikea enemmistön sitä kannattaessa.
Se on sinänsä inhimillistä, mutta hyvin harhaanjohtavaa.
Unohdetaan, että se kristillinen kirkko ei ole samalla tavalla " demokratia", kuin ajalliset valtiot ovat ( "länsimaissa...").

Sen perustuslakina tulisi olla Jumalan Sana, jonka perustalta tulisi kaikkea oppia/ opetusta punnita- tarkastella ,( en tarkoita tällä nyt ns. fundamentaalista suht.tapaa)

Nyt kun nykyajaikana arkkipiipastamme lähtien on tämä linja käytännössä sivuutettu, on otettu selitykseksi selkeillekin raamatun vastaisille linjauksille se että, on kyse uudenlaisesta tulkinnasta

Uuden testamentin sivuilta yksi esimerkki enemmistöpäätöksestä uskonasian yhteydessä , voidaan kysyä , tuliko oikea päätös ?
Jälki oli tällaistä :

Matt 27:
20 Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jesusta hukkaamaan.
21 Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? mutta he sanoivat: Barabbaan.
22 Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakaan.
23 Niin sanoi maaherra: mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan.
24 Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viatoin olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne.
25 Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkaan meidän päällemme ja lastemme päälle.
26 Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.



Vieläkin kehoitan lukemaan Miikka Ruokosen esitelmää ajatuksen kanssa, siinä on monia ajatuksia, ennustuksia tulevasta kehityksestä, jonka myös itse uskon toteutuvan valitettavasti, ainakin osittain...
Esim. se , että ainakin jossain määrin tullaan kriminalisoimaan tulevaisuudessa ns, perinteinen kristillinen ajattelu, se miten on ennen uskottu, tasaarvoa loukkaavana , ym. perustein .

Hämmästyttävää on, että jotkin elävää uskoa tunnustavatkin ovat lähteneet tähän Jumalan Sanan rapauttamiskehitykseen - vyörytykseen mukaan.

Vieläkin kuuluu sama ääni, kuin paratiisissa, tänäkin aikana viekkaasti : Sanoiko ( tarkoittiko ) Jumala todella niin ?

[j-prevert]

Sen sijaan tässäkin keskustelussa muistelen viitatun teologiseen päättelyyn ajatuksella, että se olisi jotenkin varmempaa ja parempaa kuin maallikoiden saama ymmärrys. Olen toisaalla lukenutkin sellaisia teologisia kannan ottoja, ja niihin halusin kysymykselläni viitata. Ehkäpä ne Raamatun ilmoituksesta poikkeavat käsitykset ovatkin antaneet sysäyksen kyseisen keskusteluillan järjestämiseen.

Itse en ole tuollaiseen väittämään törmännyt. Pappishajaannuksen yhteydessähän tuollaista oppineiden teologien korottamista esiintyi, mutta enpä esimerkiksi virkakysymysken yhteydessä sellaiseen ole törmännyt.

Käsitin, että keskusteluilta järjestettiin, koska asia koettiin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi.

[Taavetti]

Sen sijaan tässäkin keskustelussa muistelen viitatun teologiseen päättelyyn ajatuksella, että se olisi jotenkin varmempaa ja parempaa kuin maallikoiden saama ymmärrys. Olen toisaalla lukenutkin sellaisia teologisia kannan ottoja, ja niihin halusin kysymykselläni viitata. Ehkäpä ne Raamatun ilmoituksesta poikkeavat käsitykset ovatkin antaneet sysäyksen kyseisen keskusteluillan järjestämiseen.

Itse en ole tuollaiseen väittämään törmännyt. Pappishajaannuksen yhteydessähän tuollaista oppineiden teologien korottamista esiintyi, mutta enpä esimerkiksi virkakysymysken yhteydessä sellaiseen ole törmännyt.

Käsitin, että keskusteluilta järjestettiin, koska asia koettiin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi.

Jos et ole sellaiseen väittämään törmännyt, olet ilmeisen huolimattomasti lukenut tämän keskustelun, tai sitten minä olen ymmärtänyt väärin johonkin kysymykseen sisältyvän vihjeen. Kuitenkin se kysymys aiheutti lukuisia kommentteja, ja ainakin osaltani yhden lisäaiheen puhelinkeskustelun aikana.
Toisaalta, vaikka luen melko vähän erilaisia blogin tapaisia kirjoituksia, olen törmännyt niissä sellaisiinkin, vanhoillislestadiolaisuuden nimissä esitettyihin toiveisiin ja väittämiin. Taisinpa viimeksi mopin palstaa selatessani kohdata muutamia sellaisia toiveita ja blogilinkkejä, joista vilkaisinkin kahta tai kolmea. Siitä alkaa olla aikaa kuukauden verran, niin tarkempi muistikuva alkaa häipyä, enkä tähän hetkeen aio käydä siellä muistiani virkistämässä.

Keskustelun tarpeellisuudesta ja ajankohtaisuudesta olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. En kuitenkaan tiedä muita perusteita, mitkä juuri nyt ovat aiheen tehneet ajankohtaiseksi, kuin vellomaan alkanut eräiden etnisten (vaiko entisten?) lestadiolaisten aloittamat toiveet ja aloitteellisuus. Tietyn sysäysaiheen olemassa olo ei kuitenkaan estä muidenkin tärkeiden tai esille nousevien asioiden käsittelyä. Varmaan keskustelu koskee kaikkia yleisimpiä elämän alueita, ainakin uskovaisen elämän alueita. Onhan asioilla taipumus tavalla tai toisella liittyä toisiinsa.

[j-prevert]

On varmasti voinut mennä monikin viesti näillä palstoilla ohi, sillä sen verran satunnaisesti seuraan näitä. Pidän luotettavampina ja kiinnostavampina silti niitä keskusteluja, joita käydän omalla nimellä ja naamalla.

Pappishajaannuksen aikaanan oli ainakin muutamissa kirjoituksissa ikävää keskustelua, jossa korostettiin sitä, kuinka paljon paremmin sivistyneet teologit voivat käydä opillista keskustelua, kuin maallikot.

Tiedän, että taas pappishajaannuksen jälkeen 60- ja 70-luvuilla monet teologit kokivat asian kääntyvän toisin päin, kun teologista asioidenkäsittelyä alettiin pitää jotenkin epäilyttävänä tai vähintän viisastelevana.

Luulen, että naispappeuskysymyksellä ei ole mitään tekemistä etnisten tai entisten lestadiolaisten painostuksen kanssa, vaan että asia on vilpittömästi kiinnostava useille uskovaisille ja siksi siitä ja sen perusteista halutaan käydä keskustelua.

[hepa]

Minulla on pyörinyt mielessä joitakin sellaisia pointteja naispappeusasiasta, joita ei vielä välttämättä ole keskustelussa tuotu ilmi. Alkukirkossa on nimittäin ollut käytössä jonkinlainen naisten opetustoimi, diakonissa. Ortodoksisivuston mukaan kyse ei ollut papin virasta. (Ortodoksisivuston mukaan diakonissoista puhuttaisiin myös Raamatussa, 1. Tim. 3:11:ssä. UKR viittaa siihen suuntaan, mutta vanhemmissa käännöksissä puhutaan seurakunnanpalvelijoiden vaimoista.) Kristinuskon alkuvuosisatojen käytännöt lienevät lähimpänä sitä, mikä on ollut Raamatunkin aikaan vallitseva asiaintila. Alkukristinuskon diakonissan roolin voisi ehkä rinnastaa sellaiseen opetustoimintaan kuin pyhäkouluopettajana toimiminen.

Onpa näistä asioista ollut ennenkin puhetta: Haminan Sanomat 46 23.4.1898

sivu 1 sivu 2

[Taavetti]

Matteus 13
52 Mutta hän sanoi heille: sen tähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.

[O.M]

Onpa näistä asioista ollut ennenkin puhetta: Haminan Sanomat 46 23.4.1898

sivu 1 sivu 2

Hyvä artikkeli, jossa avataan Raamatusta monipuolisesti diakonissan roolia seurakunnassa. Kirjoittajan näkemyksestä täytyy kuitenkin suodattaa pois käsitys, jonka mukaan avainten valta kuuluisi vain erityiselle saarnaviralle.

[O.M]

Luterilaisena ja vanhoillislestadiolaisena koen tässä naispappeusasiassakin tärkeäksi Raamatun ilmoituksen. Yksimielisyyden ohjeessa todetaan:

"Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava."

Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous tai piispainkokous on saattanut hyväksyä naispappeuden, mutta todellinen Kristuksen kirkko ei ole sitä koskaan hyväksynyt. Luther toteaa, että kirkolliskokousten päätösten on oltava alisteisia Raamatun sanalle.

"Mutta täksi kerraksi saa riittää, mitä Augustinus kirkolliskokouksista kirjoittaa. Tahdomme myöskin näyttää, mitä hän pitää kirkko-isistä. Tästä sanoo hän kirjeessä Hieronymukselle näin: Sen olen oppinut, että pidän ainoastaan Pyhää Raamattua erehtymättömänä; kaikkia muita kirjoituksia luen näin: olkoot ne miten pyhiä ja oppineita tahansa, niin en pidä niitä oikeina vain opetuksiensa tähden, jolleivät ne sisällä joko Pyhän Raamatun tai järjen todistuksia, että niin todella täytyy olla.
- -
Onko se Kristuksen lampaiden ruokkimista kun emme itsekään tiedä, mikä on ruohoa, mikä myrkkyä, mikä heinää, mikä törkyä? Ja pitääkö asiain jäädä tällä tavoin ilmassa riippumaan, kunnes vihdoin joku kirkolliskokous ne ratkaisee lopullisesti? Ah, miten huonosti olisikaan Kristus varustanut kirkkonsa, jos niin pitäisi käydä. Ei, toisin tulee menetellä, ja sen opimmekin kirkolliskokouksista ja isiltä; tai muussa tapauksessa ei apostolien aikojen jälkeen ole enää ollut mitään kirkkoa, mikä taas on mahdotonta. Sillä onhan kirjoitettu: Minä uskon pyhään, kristilliseen kirkkoon; ja: Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Nämä sanat eivät voi erehtyä. Vaikka kaikki kirkolliskokoukset ja isät erehtyisivät.
- -
Jos Pyhä Henki olisi ollut niin typerä, että olisi erehtynyt tai ollut pakoitettu uskomaan, että kirkolliskokoukset ja isät tulevat erehtymättä kaikki hyvin toimittamaan, niin olisi hänen ollut tarpeeton varoittaa kirkkoansa, että sen tulee koetella kaikkea ja tutkia, miten perustuksen päällä on rakennettava olkia, heiniä, puuta, 1. Kor. 3:12.
- -
Kirjastoissa voisi paavin säädökset säilyttää todistuksena siitä, miten paavit ja muutamat kirkolliskokoukset sekä muut opettajat ovat olleet petollisia ja erehtyväisiä. Tämän tähden minä ne voisin säilyttää."
(W50110509 Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Lutherin Walitut teokset 2,11-185. Suom. Yrjö Loimaranta. Kuopio 1910. (SLS) - Von den Konziliis und Kirchen, 1539 (WA 50,509-653).)

Koen, että naispappeus- ja esim. homoasioissa kyse on enemmästä kuin pelkästään niistä. Kyse on siitä, perustuuko usko Raamattuun vai inhimillisiin opintuuliin, erilaisiin muotivirtauksiin.

[j-prevert]

O.M., on toki totta, tuo mitä sanot ja siteeraat Lutheria. Näkisin kumminkin niin, että ne ilmiöt, joita vastaan paavinkirkossa hän kirjoitti ovat silti aivan eri kokoluokkaa, kuin esimerkiksi naispappeuskysymys. Silloinhan hengellistettiin ahneita ja maallisia vallankäyttö- ja businesmalleja. Esimerkiksi sopii hyvin vaikka anekauppa. Se oli selkeää uskonnon ryöstöviljelyä.

Naispappeus ja myöskin homokeskustelu ovat asioita, joita on syytä tarkastella maltillisesti ja juuri Raamatun valossa. Naispappeudelle ja homosuhteiden siunaamiselle kielteisen kannan pystyy perustelemaan Raamatulla. Mutta niin pystyy myös ne sallivat kannat. Raamattuun kirjoitetun jumalansanan valossa kumpikin tulkinta on mahdollinen. Ja siksi tarvitaan keskusteluja ja varmaan myös sitten näitä "kirkolliskokousten" päätöksiä.

Ymmärsin, että esimerkiksi naispappeusteemaisen teologi-illan johtopäätös oli ollut tämäntyyppinen. Eli että naispappeuteen ei löydy vahvaa yksiselitteistä raamatullista kantaa, mutta että yksimielisyyden ja keskinäisen rakkauden vuoksi toivotaan maltillista suhtautumista. Tällä perusteella, sikäli kuin kokous asiaan kantaa otti, oli kanta kielteinen. Mutta absoluuttisena raamatullisena totuutena sitä ei esitetty.

[weha]

Kirkolla on yksi paavi ja se on Raamattu. Ei mitkään kansankirkon kirkolliskokoukset tai piispankokoukset mene sen ohitse.

Jumalan seurakunnassa tulee olla oikeus uskoa ja opettaa niinkuin Raamattu ja me opetamme. Tätä ei voi riistää maailma, eikä kulttuuri. Jos näin olisi, kirkkoa ei tarvittaisi. Pyhä Henki avaa kirjan sanoman, ei epäuskoiset ihmiset.

[weha]

j-prevert, kun lukee tekstejäsi, ne tuntuvat hyvin liberaaleilta. Ainakin minä luen tekstejäsi niin. Lutherin neuvo on mielessäni tähän: "Kun opettaa epävarmuutta, on parempi olla opettamatta mitään. Epävarmuudella saadaan aikaan, vain sielujen murhaa."