Eriseurat

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Eriseurat

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 29 Elo 2009, 22:55

Muistanko oikein, että Raamatussa on maininta siitä, että eriseurat ovat aina keskellänne ja että eriseuran siemen jää Jumalan valtakuntaan aina, vaikka joku eriseura tulisikin ilmi ajallaan ja erkanisi. Nyt olen kuullut keskusteluja, että uusi eriseura olisi taas tulollaan ja eriseurathan ovat ymmärtääkseni saaneet aina alkunsa synninluvallisuudessa elämisestä. Nyt on paljon seuroissa sananpalvelijoiden saarnoissa kuulunut termi "omalakinen ihminen". Miten te olette kokeneet tämän ajan? Ja oletteko te huolissanne mahdollisen eriseuran puhkeamisesta?
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Elo 2009, 05:41

Kokemukset, muistot, mutta erikoisesti Raamatun sana osoittavat asian olevan juuri, kuten kysyjä kertoi. Toisaalta on hyvä muistaa, että myös Jumalan valtakunnan jäseniä ovat yleiskirkolliset kautta aikojen kutsuneet eriseuraisiksi, eli nykytermin mukaan lahkolaisiksi, kuten seuraavat hakukoneen löytämät jakeet joiltakin osin osoittavat. Tummennan joukosta sen kysytyn jakeen, niitä kaikkiakin jakeita kannattaa tarkastella erikseen asiayhteyksissään, johon en nyt tässä lyhyessä viestissäni edes yritä. Yritän antaa vain lyhyen yleiskatsauksen aiheeseen.

Löytyi 12 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

4. Moos. 26:9
Ja Eliabin pojat, Nemuel ja Datan ja Abiram. Nämät ovat Datan ja Abiram, jotka kutsuttiin kansasta, jotka asettivat heitänsä Mosesta ja Aaronia vastaan Koran eriseurassa, koska he asettivat heitänsä Herraa vastaan,

4. Moos. 26:10
Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja Koran, koska se eriseura kuoli, ja koska myös tuli söi viisikymmentä miestä kolmattasataa, ja tulivat merkiksi.

Ap. t. 24:5
Sillä me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan kaikille Juudalaisille ympäri koko maanpiirin, ja on Natsarealaisten eriseuran päämies.


Ap. t. 24:14
Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,


Ap. t. 26:5
Jotka minun ennen ovat tunteneet, (jos he tahtoisivat todistaa,) että minä meidän jumalanpalveluksen kaikkein ahkerimman eriseuran jälkeen olin Pharisealainen.

1. Kor. 1:10
Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.

1. Kor. 11:19
Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.


Gal. 5:20
Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,

Tit. 3:10
Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,

Jaak. 3:17
Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.

2. Piet. 2:1
Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen,

Juud. 1:19
Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.


En vielä tässä vaiheessa osaa olla kovin huolissani, enkä ylimääräistä huolestumista suosittele kellekään. Aina on ollut jonkin tason kuohuntaa Jumalan valtakunnan liepeillä, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Jumalan vastustaja hyvin tietää joukon, jota vastaan hyökkäyksensä kohdistaa. Kaikesta siitä huolimatta vallitsee Jumalan valtakunnassa rauha, kuten se vallitsi muinaisessa Egyptissä Goosenin maakunnassa, jonka Joosefin aikainen faarao oli antanut Joosefin isän perheelle asuinpaikaksi.
Rauha ei merkitse, eikä saa merkitä sitä, että taistelu syntiä ja maailman vaikutuksia vastaan loppuisi uskovaisilla. Sitä taistelua käymme kuitenkin hengen asein, ei synnittöminä, vaan synnin pois panijoina ja anteeksi uskojina. Joillakin uskoa tunnustavilla sellainen taistelu on loppunut, he ovat nukahtaneet oman tietoisuutensa eli oman vanhurskautensa uneen. Siitä on tullut heidän omalakisuutensa, kun ovat itse sitä ehkä huomaamattaan, omantuntonsa tärkeimmäksi neuvojakseen, ohi Raamatun neuvojen ja uskovaisten yhteisen, Pyhän Hengen valossa löytyneen ymmärryksen. Kun heitä yritetään siitä unesta herätellä, ovat he usein ärtyisiä kuin monet kesken luonnollisen unenkin herätetyt.

Jos siellä rintamailla on havaittavissa seurapuheissa varoituksia omalakisuudesta, se kertoo vain siitä, että taivaassa vielä valvotaan ja muistetaan uskovaisten uskon asiassa. Täällä syrjemmällä ei ainakaan vielä ole tullut esille omalakisuuden varoitukset, vaikka olen niitä havainnut jonkin verran muualla. Sellaisia varoituksia on tosin ilmennyt esimerkiksi joissakin kirjoituksissa jo yli kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi vanhoista SRK.n vuosikirjoista sellaisia muistan lukeneeni.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 30 Elo 2009, 09:12

Taavetti kirjoitti:En vielä tässä vaiheessa osaa olla kovin huolissani, enkä ylimääräistä huolestumista suosittele kellekään. Aina on ollut jonkin tason kuohuntaa Jumalan valtakunnan liepeillä, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Jumalan vastustaja hyvin tietää joukon, jota vastaan hyökkäyksensä kohdistaa.

Kiitos Taavetille jälleen kerran seikkaperäisestä vastauksesta. Jumalan armolasten joukko on todellakin jatkuvassa hengen sodassa maailmaa vastaan ja se sota näkyy lievänä tai voimakkaana kuohuntana sen mukaan, miten epäuskoinen maailma jaksaa hyökkäillä Jumalan joukkoa vastaan.

Rauha ei merkitse, eikä saa merkitä sitä, että taistelu syntiä ja maailman vaikutuksia vastaan loppuisi uskovaisilla.

Näinpä juuri. Sielunvihollinen pilasi ensimmäisessä syntiinlankeemuksessa nimenomaan Jumalan asettaman rauhan, sillä rauhattomuuttahan ei paratiisissa ollutkaan. Hän kuiski ensimmäiselle ihmisparille valheneuvonsa paratiisin hiljaisuudessa ja nämä raukat uskoivat. Näin tapahtuu vieläkin, sillä sielunvihollinen ei jätä ketään rauhaan. Kuitenkin evankeliumi on yhä voimallinen ja häätää kiusaajan pois.

Luther selittää luvatun maan vertauksella hyvin Jumalan valtakunnan jatkuvaa taistelua syntiä (ja eriseuroja) vastaan: Jumala kehotti myös Kanaanin maan valloittamisen jälkeen ajamaan pois sieltä vieraat heimot. Tämä Kanaanin maan perkaus oli vähintään yhtä vaikeaa kuin sen valloittaminen, mutta silti mahdollista, koska Jumala auttoi. Tässä ei ole kyse niinkään katumattomissa mielissä suurta katkeruutta herättäneistä hoitokokouksista, vaan kaikesta taistelusta syntiä vastaan.

Jumala tuntee ihmisen heikkouden eikä siksi odota synnittömyyttä. Hän on läpi luomakuntansa historian osoittanut, mitä tekoa ihminen on ja miten tämä pääsee vajavaisuudestaan, nimittäin Kristuksen sovituksen kautta. Israelin kansan historia eli lähtö Egyptistä, pitkä ja vaivalloinen vaellus luvattuun maahan sekä jatkuva taistelu siellä päättyy Jeesuksen ristinkuolemaan. Lopulta tuli Jumalan omaisuuskansalle lunastaja, mutta usko oli niin perin pohjin jäänyt, että hänet surmattiin. Vain hyvin pieni joukko uskoi Jeesukseen ja halusi kulkea hänen kanssaan. Koko muu Israel, tai se mikä oli enää siitä jäljellä, eli Juudea, oli luopunut uskosta eriseurojen ja kaikenlaisten muiden eksytysten kautta, mutta kuitenkin viime kädessä oman tottelemattomuuden vuoksi.

Kuulostaako edellä kerrottu tutulta? Eipä ole vieläkään Jumalan lasten joukko suuri, sillä maailma viettelyksineen ja eriseuroineen on saanut eksyttää suuren määrän sieluja pois elävästä uskosta. Kuitenkin Jumala auttaa vieläkin niitä, jotka ahkeroivat yksinkertaisessa uskossa ja synnin poispanemisessa pitääkseen hyvän omantunnon sekä asuakseen Jumalan valtakunnassa, "luvatussa maassa" maailman keskellä. Syntien anteeksianto on vain siinä valtakunnassa, johon syntiä ei ole koskaan päästetty pesiytymään, vaan aina on haluttu pestä se pois Jeesuksen sovintoverellä. Vapahtaja seisoo sen lauman keskellä ja antaa verensä juosta kaikkien vaivattujen ja syntisten sielujen voimaksi. Siksi vain siinä on pelastus ja tie taivaaseen.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 18 Loka 2009, 10:54

Onko nyt käsitelty vain synnin luvallisuuden eriseuroja? Eikö eriseuroja ole lähtenyt aina kahteen suuntaan, ja Jumalan lasten joukossakin ovat olleet kahden suunnan eriseurat. Olihan epistolatekstissäkin monikko: eriseurat ovat aina keskuudessanne.

Toisten vikoilu on se toinen puoli: joku, joka näkee ettei itse elä jumalattomuuden synneissä, saattaa olla armoton niitä Jumalan lapsia kohtaan, joilla liha on heikko.

Synnin luvallisuudessa ollaan varmasti jo liian pitkällä, jos synninsuru on kadonnut. Aika paljon on aseennetta että pääasia ettei jäädä kiinni.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Jani_S » 18 Loka 2009, 12:15

Tero A.A. kirjoitti:Onko nyt käsitelty vain synnin luvallisuuden eriseuroja?

Mitä niitä sitten on muita?
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 18 Loka 2009, 22:15

Tarkoitan, että lihan vapauden hengen / eriseuran vastakohtana on varmasti aina myös lain henki / eriseura.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Loka 2009, 02:12

Tero A.A. kirjoitti:Tarkoitan, että lihan vapauden hengen / eriseuran vastakohtana on varmasti aina myös lain henki / eriseura.

Voi toki niinkin sanoa, ja yleensä niin käsitetään. Lakihengenkin taustalla on kuitenkin aina lihan vapaus. Esimerkiksi yksi uudenheräyksen juurista oli raskas lihallinen lankeemus, ja sen jälkeinen selitys, että näin kävi, kun ei ollut Jumalan laki opettamassa. Toinen juurista oli sekaseurainen paikallinen seurakunta, kun erään Eteläpohjalaisen paikkakunnan heränneet, eli körttiläiset, enimmiltä osin kylkeytyivät ilman varsinaista parannusta lestadiolaisuuteen. Syntyi körttiläislestadiolainen seurakunta ja opetus, joka on suunnilleen yksi yhteen uudenheräyksen oppi.
Kolmas ja ehkä tunnetuin uudenheräyksen juuri oli Kittilän musta henki, jonka taustalla on sikäläisistä kinkeripöytäkirjoistakin löytyvä lupaus poistaa, tai ainakin vähentää synninpäästön julistusta lestadiolaisuudessa. Käytäntöön se lupaus puhkesi uuden heräyksen vaatimisena ja lopulta eriseurana.

Kaikki nämä kolme, ja monet muut lakihengen juuret ovat pohjimmiltaan synnin vapautta, vaikka näyttäytyivätkin julkisesti eri tasoin ankarana lakisiveyden vaatimuksena.
Mitä tulee aikamme opetukseen kristillisyydessä, niin ainakin minun havaintojeni mukaan raja on pidetty selvänä molempiin suuntiin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 19 Loka 2009, 02:53

Taavetti kirjoitti:Lakihengenkin taustalla on kuitenkin aina lihan vapaus. Esimerkiksi yksi uudenheräyksen juurista oli raskas lihallinen lankeemus, ja sen jälkeinen selitys, että näin kävi, kun ei ollut Jumalan laki opettamassa.

Juuri tämä oli vaikuttanut merkittävästi uudenheräyksen syntyyn. Siihen eriseuraan menneet sanoivat, ja se piti kyllä paikkansakin, että "seurakunnassa oli nukuttu". He olivat siinä mielessä oikeassa, että voimakkaat herätykset olivat laantuneet esim. Kittilässä ja seurakunta ei enää sanottavasti kasvanut. Siinä he kuitenkin olivat väärässä, että se tilanne olisi ollut eriseuran aiheuttaja.

Parannuksen tehneiden joukossa oli tullut lankeemuksia. He olivat ehkä eläneet aivan oikeissakin armon tuntemisissa, varsinkin kun evankeliumia saarnattiin väkevästi. Kuitenkin vihollinen teki työtään ja eksytti monia synteihin, muutamia tiettävästi hyvinkin pahoihin. Kun evankeliumin saarnaamisessa tuli tasaisempi aika, ehkäpä sellainen kuin nykyään, huomasivat nämä hyvän omantunnon menettäneet, että se puoli saarnasta, johon he olivat turvanneet, alkoi vaieta. Se puoli oli laki. Nämä raukat olivat joutuneet sielunvihollisen ansaan ja uskoneet sen ikivanhan valheen, että syntiä kärsii vähän tunnolla ollakin, kunhan vain kuuntelee lain nuhteita ja lupaa mielessään jättää synnin joskus.

Sitä synninjättöpaikkaa ei kuitenkaan tullut näille eksyneille kittiläläisille eikä monille muille, vaan se olikin Jumala, joka jätti. Miksi näin kävi, sen tietää hän yksin. Jumalan sanahan varoittaa siirtämästä parannuksen tekoa edes yhdellä päivällä ja se varoitus kävi toteen, kun eriseura repesi. On järkyttävä ajatella niin, mutta ei liene muuta selitystä kuin että nämä uskonpuut olivat pystyyn kuolleita ja ne hakattiin pois, niin kuin Jeesus vertauksessaan kertoo.

Nämä sielut olivat siis opetelleet siihen, että laki on se, joka pitää kristityn taivastiellä. He alkoivat valittaa saarnojen laimeutta, kun voimakkain herätys loppui ja seurakunnasta kuulunut saarna alkoi sisältää vain armolupauksia Jumalan lapsille. Tämä ei käynyt näille eksyneille, vaan heidän vanha osansa, joka oli päässyt hallintaan, halusi lakia. Lihan haluhan on kuolema, kuten apostoli Paavali sanoi, ja se näkyi ja näkyy edelleen tässä eriseurassa; he rakastavat lakia ja sen tuomiota, koska haluavat uskoa vain lihansa kautta. Jumalan armolasten kaipaama ja saama evankeliumi, Jeesuksen veren priiskoitus ja Pyhän Hengen lohdutus on heille vieras yhä tänä päivänä ja siksi he kantavat isiensä ja itse lisäämäänsä syntitaakkaa vieläkin tunnollaan. Kun syntiä ei ole anteeksi saatu, se ei jää koskaan, ja sen kantajalla on loputon vanhemman veljen työ omavanhurskauden pellolla samaan aikaan, kun isän kodissa vietetään tuhlaajapojan paluujuhlia.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 19 Loka 2009, 03:21

Jani_S kirjoitti:Nämä raukat olivat joutuneet sielunvihollisen ansaan ja uskoneet sen ikivanhan valheen, että syntiä kärsii vähän tunnolla ollakin, kunhan vain kuuntelee lain nuhteita ja lupaa mielessään jättää synnin joskus.

Ajattelin selittää tätä kohtaa hiukan. Tässä on kyse aivan samasta kuin ensimmäisessä syntiinlankeemuksessa. Kun sielunvihollinen kuiski Adamille ja Eevalle, että "ette te suinkaan kuole, vaan tulette tuntemaan hyvän ja pahan", hän sanoi aivan samaa kuin näille eriseuraan joutuneille. Olihan se ensimmäinenkin syntiin langettaminen tietysti eriseuran tekoa, joten siinäkään mielessä ei ole niillä mitään eroa.

Kun vihollinen sai eksyttää näitä kittiläläisparkoja syntiin, hän vakuutteli kuten aina, ettei se synti heitä kadota, vaan he voivat itse punnita ja harkita, milloin syntiä on liikaa, ja sitten joko vähentää sen tekemistä tai jättää parannuksessa. Juuri tätä on vihollisen mainostama hyvän ja pahan tunteminen; hän viettelee ihmistä orjakseen lyömällä tämän heikkoon kohtaan, joka on oman kunnian pyyntö. Mikäpä on sen mukavampaa ihmiselle kuin todeta itse olevansa kaiken hallitsija ja herra. Tässä itserakkaudessa ihminen erehtyy helposti uskomaan juuri sen sielunvihollisen valheen, että pystyy yhtäaikaisesti olemaan Jumalan lapsi ja tekemään syntiä kontrolloidusti, eli tuntemaan hyvän ja pahan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kun ihminen lankeaa, hän lankeaa päästä varpaisiin ja Jumalan kuva särkyy hänessä. Ennen niin rakkaasta Jumalasta tulee lankeemuksessa tuomiseva ja julma, vaikka hän ei ole tehnyt muuta kuin käyskennellyt vain luomassaan paratiisissa.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 20 Loka 2009, 23:44

Minusta termi "lihan vapaus" tarvitsisi myös sikäli tarkennusta, että mielestäni sen voi käsittää niin, että lihan vapaudessa elävä eläisi selvää tai näkyvää syntielämää, mutta ilmeisesti läheskään aina ei välttämättä ole niin, vaan jo yhdenkin synnin, vaikka salaisenkin synnin hyväksyminen sydämessä johtaa ihmisen piakkoin väärään henkeen, ellei siitä jaksa tehdä parannusta: Joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen. (Luuk. 16:10)

Sen lisäksi, että se voi johtaa sittemmin yhä laajempaan lihan vapauteen, niin minulla on tuntuma (tiedättekö te siitä?) että tällöin voisikin sen sijasta käydä myös mm. niin, että alkaa paikkailla tätä syntiä ahkeroimalla muilla osa-alueilla kilvoitella "hyvissä töissä" tai rakkauden palveluksissa, ehkä ajatuksella että hyvällä elämällä voisi kuitata sen synnin, jonka on hyväksynyt. Vissiin myös voi tulla ajatuksena ottaa Jumalan armoa synninteon peitteeksi, korostamalla "lihan heikkoutta" ja Kristuksen armoa, vaikka Raamatun mukaan Kristus ei armahda synnissä eläviä, elleivät nämä halua tehdä parannusta. Voisiko olla mahdollista, että erinimisissä eriseuroissa olisi erilaisia painotuksia noissa asioissa, että millä tavoin itse kukin ja kunakin aikana on tahdottu lihan vapautta peittää ja yrittää Jumalalle kiertotien kautta kelvata, tai etsiä muita tikapuita taivaaseen elävän evankeliumin sijaan?
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja hepa » 21 Loka 2009, 08:38

Nuusku:
yrittää Jumalalle kiertotien kautta kelvata, tai etsiä muita tikapuita taivaaseen elävän evankeliumin sijaan?

Tuli heti mieleen Baabelin tornin rakentajat.

1. Moos. 11:4
He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."
5 Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat,
6 ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa.
7 Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta."
8 Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Loka 2009, 09:47

nuusku kirjoitti:voisikin sen sijasta käydä myös mm. niin, että alkaa paikkailla tätä syntiä ahkeroimalla muilla osa-alueilla kilvoitella "hyvissä töissä" tai rakkauden palveluksissa, ehkä ajatuksella että hyvällä elämällä voisi kuitata sen synnin, jonka on hyväksynyt.


Havaintojeni mukaan monet maailman väärähengelliset käyttäytyvät juuri noin. Mm. seuraavantyyppisiin ajattelutapoihin olen törmännyt:

- "Voinhan minä juoda alkoholia, kun laitan niin paljon rahaa hyväntekeväisyyteen."
- "Voinhan minä ehkäistä, kun puhun niin paljon maan varjelun puolesta ja oikeastaan ehkäisyni on luonnonsuojelua."
- "Voinhan minä olla naispappi, kun puhun niin paljon tosi tärkeistä asioista, kuten rakkaudesta."
- "Voihan minä erota puolisostani, kun olen raitis, kunnollinen veronmaksaja, lainkuuliainen ja kaikin puolin mallikansalainen."

Jne.

Syntiä ei tee yhtään vähemmän synniksi se, että muilta osin pyrkii täyttämään Jumalan lain viimeistä piirtoa myöten. Sitä kutsutaan omavanhurskaudeksi, pyrkimykseksi hyvittää väärä tekonsa olemalla korostetun siveä muilla osa-alueilla. Siksi väitän, kuten edellä Taavetin, Jani_S:n ja Hepan kirjoituksista tullut ilmi, että synnin luvallisuus (vasemman laidan synnit) ja omavanhurskaus (oikean laidan synnit) kulkevat itse asiassa varsin usein käsi kädessä.

Teron toteamus lakihengen vaarasta on sinänsä myös ihan oikea.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 21 Loka 2009, 11:27

Kora ja hänen eriseuransa opetti (niinkuin tänäkin aikana muissa hengelisyyksissä), että kaikki kansat ovat pyhät.

4. Moos. 16:3 Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle?
1992 käännös:
3 He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: "Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?"

9 Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät eroittanut Israelin kansasta ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään Herran Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä palvelemaan?
10 Hän on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tykönsä: ja te pyydätte myös pappeutta?
11 Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä Aaron on, että te napisette häntä vastaan?
12 Ja Moses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös.
13 Vähäkö se on, että sinä olet meidät maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meitä korvessa, vaan teet sinus vielä päämieheksi meidän ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitä?
14 Jalosti sinä olet meidät johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinamäet perinnöksi. Tahdotkos vielä näiltä miehiltä silmät puhkaista? emme tule sinne.

Huonosti kävi Koran eriseuralle

31 Ja tapahtui, koska hän kaikki nämät sanat puhunut oli, halkesi maa heidän altansa.
32 Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa.
33 Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Jani_S » 21 Loka 2009, 12:18

nuusku kirjoitti:Minusta termi "lihan vapaus" tarvitsisi myös sikäli tarkennusta, että mielestäni sen voi käsittää niin, että lihan vapaudessa elävä eläisi selvää tai näkyvää syntielämää, mutta ilmeisesti läheskään aina ei välttämättä ole niin, vaan jo yhdenkin synnin, vaikka salaisenkin synnin hyväksyminen sydämessä johtaa ihmisen piakkoin väärään henkeen, ellei siitä jaksa tehdä parannusta: Joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen. (Luuk. 16:10)

Ei ole koskaan Jumalan lasten laumassa ymmärretty, että vain julkisynti olisi johdattamassa epäuskoon. Saman tekee salainen synti, sillä sydämen tila ratkaisee, eikä se, kenen tiedossa lankeemus on, vai onko kenenkään. Siinä missä julkisynti on vaaraksi huonon esimerkkinsä vuoksi myös toisille kristityille, on salasynti erityisen vaarallinen synnintekijälle itselleen, sillä hän on sellaisen myötä aivan yksin lankeemuksensa kanssa ja sielunvihollisen erityisen kiusaamisen kohteena.

Olkoonpa kuitenkin synti mitä lajia tahansa, julkinen taikka salainen, lievempää tai voimakkaampaa pahennusta herättävä, on se vaarallista kannettavaa tunnolla. Ihmisen turmelus ei ole vain jotain ajattelun aluetta tai ruumiinosaa koskevaa, vaan ihminen on turmeltunut kokonaan. Hän on vanhan osansa puolesta valmis kadotukseen, sillä hän on kokonaan poikennut pois Jumalasta. Sen vuoksi on sama, erottaako häntä Jumalasta pieni vai suuri ja julkinen vai salainen synti. Samoin on myös yhdentekevää, onko hän rikkonut Jumalan tahdon kerran vain kymmenesti; hän on rikkonut sen kuitenkin perin pohjin. Synnin ei kuitenkaan tarvitse antaa kadottaa, sillä sen saa uskoa armosta anteeksi.

Sen lisäksi, että se voi johtaa sittemmin yhä laajempaan lihan vapauteen, niin minulla on tuntuma (tiedättekö te siitä?) että tällöin voisikin sen sijasta käydä myös mm. niin, että alkaa paikkailla tätä syntiä ahkeroimalla muilla osa-alueilla kilvoitella "hyvissä töissä" tai rakkauden palveluksissa, ehkä ajatuksella että hyvällä elämällä voisi kuitata sen synnin, jonka on hyväksynyt.

Mitäpä tekivät Adan ja Eeva langettuaan syntiin? He alkoivat pukea itseään. Ne vaatteet eivät kuitenkaan kelvanneet Jumalalle, vaan hän puki alastomuutensa vaivaamat ihmiset itse. Nytkään ei syntiin joutuvan heikon ihmisen tarvitse itse pukea itseään hyvillä töillä eikä millään, vaan hän saa armosta uskoa syntinsä anteeksi, jos vain haluaa. Jumala ei vieläkään mielisty mihinkään ihmisestä lähtevään, vaan palkästään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa itse valmistamaansa vanhurskauteen.

Adamin ja Eevan pukeutumisyritykset osoittavat kuitenkin, mitä tarvitaan parannukseen. He huomasivat olevansa alasti ja yrittivät ensin pukea itsensä. Tämä on sama asia kuin Lutherin kuvaama peljästys ja vaiva synnin tähden, jota ilman parannusta ei voi tehdä. Adan Ja Eeva pelkäsivät syntiin langettuaan olla alasti, vaikka olivat hetkeä aiemmin tehneet saman ilman mitään pelkoa. Heitä pelotti oma alastomuutensa ja suojattomuutensa vanhurskaan Jumalan edessä. Heidän oma yrityksensä pukea itsensä oli perin surkea, sillä he eivät pystyneet muuhun kuin sitomaan fiikunanlehdet keskiruumiinsa suojiksi. Sen samanhan teemme me nykyajankin ihmiset yleisen häveliäisyyden nimissä esim. uimarannalla. Se on toisin sanoen vähintä, mitä on tehtävä, ettei langeta sopimattomuuteen. Saman tekivät Adan ja Eeva; he osasivat peittää itseään vain juuri ja juuri sen verran, että eivät pahentaneet toisiaan alastomuudellaan.

Miksi Adan ja Eeva sitten peittivät itseään? Hehän huomasivat, että olivat rikkoneet vanhurskaan ja heitä rakastavan Jumalansa tahdon. Miksi me nykyajan ihmiset emme voi juosta alasti pitkin katuja? Syy on aivan sama kuin ensimmäisellä ihmisparilla, nimittäin se, että se olisi siveetöntä. Mistä sitten näitä siveyssääntöjä on syntynyt? Nehän ovat lakia, vanhan osamme lankeemuksen vuoksi ja lihan kuritukseksi annettua. Adamin ja Eevan käytös osoittaa, että heihin astui heti laki, kun he olivat langenneet syntiin. Syntiinlankeemus oli lisäksi täydellinen ja sisälsi aivan kaiken Jumalan tahdon rikkomisen. Siinä oli mukana myös huoruus, tottakai, koska Adan ja Eeva lankesivat ensin hengelliseen huoruuteen, kuuntelemaan toista kuin Jumalaa. Lihallinen huoruus tapahtui saman tien heidän mielessään ja he myös siitä säikähtyneenä alkoivat peitellä itseään. Näin täydellinen oli siis ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemus; sitä ei ole enää tarvinnut syventää edes meidän päivinämme. Vieläkin häpeämme alastomuuttamme ja peittelemme itseämme; ihmisten edessä riittää ruumiimme pieni peittely häpeän poistamiseksi. Hengellisesti tämä tarkoittaa sitä, että lihallinen ihminen on niin sokea, että hänet voi ihastuttaa lihasta lähtevään tekoon eli johonkin synnin häpeän peittelyksi otettuun sinänsä aivan kauniilta näyttävään työhön niin täysin, että saa häneltä Jumalan lapsen nimen ja vahvat vakuuttelut taivaaseen pääsystä. Jumalan edessä tällaisella peitelyllä ei kuitenkaan kestetä lainkaan, vaan on tunnustettava olevansa kokonaan alaston, jotta voisi saada päälleen hänen valmistamansa vanhurskauden vaatteen.

Adan ja Eeva siis peittelivät itseään. Jumalalle tällainen ulkokullaisuus, arimman kohdan tökerö peittely, ei kuitenkaan kelpaa, ei vaikka peitteeksi otettaisiin fiikunanlehden kuvaama Jumalan työ. Syntiä ei voi siis peittää tai poistaa edes sillä, että sen peitoksi laitetaan jotain kaunista ja sinänsä oikeaa, jonka Jumala on tehnyt ja lahjoittanut ihmisille; rakkautta, aineellista hyvää tai mitä tahansa. Omavanhurskas, joka yrittää pitää synnin poltteen tunnollaan tällä lailla poissa, ei muista, että Jumala sanoi koko maan olevan kirottu synnin vuoksi (1. Moos 1:17). Ei siis ole mitään maasta eikä ihmisestä lähtevää, jolla synnin voisi poistaa. Ainoa mahdollisuus siihen onkin Jumalan valmistama lahjavanhurskaus, hänen tekemänsä ja ihmisen päälle asettamansa puku. Se puku on Jeesuksen morsiamen häävaate, verellä pesty valkoinen juhla-asu, joka kelpaa taivaan häissä.

Vissiin myös voi tulla ajatuksena ottaa Jumalan armoa synninteon peitteeksi, korostamalla "lihan heikkoutta" ja Kristuksen armoa, vaikka Raamatun mukaan Kristus ei armahda synnissä eläviä, elleivät nämä halua tehdä parannusta.

Erittelisin tässä vielä lisää parannushalua ja -haluttomuutta. Jotakuta kristittyä saattaa vaivata joku lankeemus, joka aina vain toistuu. Hänen mielensä on siitä murheellinen, mutta siitä huolimatta hän lankea samaan aina uudestaan. Hän ei haluaisi tehdä syntiä, vaikka tekeekin sitä kerta toisensa jälkeen ja aina samalla nimellä. Hänellä voi olla myös useampi heikko kohta, joihin vihollinen saa langetettua hänet aina uudestaan ja uudestaan.

Sielunvihollinen on tällaisen heikon ja lankeavan kanssa aivan haukkana ja saarnaa hänelle, että uskominen kannattaisi oikeastaan jo lopettaa, koska "siitä ei näytä tulevan mitään". Kyllä se on tuo sielujen murhaaja aivan mahdottoman ahkera ja kärsivällinenkin, jopa kerrassaan ymmärtäväinen, etten sanoisi rakastettavan inhimillinen, kun se pääsee juttuihin langenneen syntisen kanssa. Hänellä riittää ymmärrystä ja taitoa lähes kuin taivaan Jumalalla, kun hän kieroilee asioita siihen suuntaan, että Jumalan lapsi luopuisi uskosta. Hänellä ei kuitenkaan ole yhtään mitään häpyä, ei vähäisintäkään sääliä, vaan helvettiin kaikki vain, joka ikinen, niin kuuluu hänen mottonsa. Hänestä ja hänen maailmastaan ei kannata yhtään paremmin ajatella. Hänen kanssaan ei kannata alkaa millekään, vaan synti kannattaa panna parannuksessa pois; silloin hänellä ei ole mitään asiaa köyhälle Jumalan lapselle lankeemuksen merkeissä. Ja ainahan se synti on Jumalan seurakunnassa anteeksi saarnattu, kun sydän on ollut siitä murheellinen. Ei ole ketään jätetty tuntonsa tuskiin, vaan kaikki synnit on luvattu uskoa anteeksi, eikä vähäisemmän työn kuin Jeesuksen kalliin lunastuksen tähden.

Jos jollakulla Jumalan armolapsella on sellainen heikko kohta, johon vihollinen pääsee helpommin käsiksi kuin muualle, ei ensinnäkään tarvitse kuvitella, että "kyllä Jumala minut kadotukseen laittaa, koska aina lankean samaan". Syntiä ei tehdä luvalliseksi, pois se Jumalan lasten joukosta, mutta Jumalan valtakunta on armon ja anteeksiannon valtakunta, jossa saa pyytää syntejä anteeksi seitsemän kertaa seitsemänkymmentä kertaa eli ilman rajaa. Sielunvihollinen osaa kyllä esitellä ihmisjärkeen sopivia anteeksiannon rajoja, mutta Jumala tarjoaa silloinkin rakasta poikaansa syntien maksuksi, jotta langenneen ei tarvitsisi kuolla synteihinsä. Tämä sielunvihollisen ihmislihassa, myös järjessä ja kaikessa ajattelussa saaman ylivallan vuoksi Jumala on asettanut seurakuntaansa, hänen armolapsistaan koostuvaan joukkoon, Pyhän Hengen saarnaviran. Sitä saarnatyötä ei tehdä lihalla, vaan Pyhän Hengen voimalla, eikä se virka ole pelkän sanan vaan hengen virka. Hänen omansa julistavat siinä virassa yhä tänä päivänä kaikkien syntien anteeksiantoa, pääsyä synnistä omantunnon rauhaan ja kuolemasta elämään Jeesuksen viattoman uhrin kautta, hänen nimessään ja kalliissa sovintoveressään.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 21 Loka 2009, 13:54

nuusku kirjoitti:Minusta termi "lihan vapaus" tarvitsisi myös sikäli tarkennusta, että mielestäni sen voi käsittää niin, että lihan vapaudessa elävä eläisi selvää tai näkyvää syntielämää, mutta ilmeisesti läheskään aina ei välttämättä ole niin, vaan jo yhdenkin synnin, vaikka salaisenkin synnin hyväksyminen sydämessä johtaa ihmisen piakkoin väärään henkeen, ellei siitä jaksa tehdä parannusta: Joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen. (Luuk. 16:10)

Vielä jotain tästä, jos sallitte. Syntiin joutumista voidaan selittää lihan heikkoudella, sillä onhan ihminen vain maan tomua. Hän on langennut jo maailman alussa ja pysyy langenneena. Ihmismieli on sellainen, että se keksii kaiken maailman selityksiä synteihinsä, eikä millään tahtoisi tunnustaa olevansa syypää kaikkeen.

Miksi muuten ihmiseltä vaaditaan inhimillisesti ajatellen niin kauhean paljon, että hänen täytyy vastata synneistään? Eikö olisi helppoa ja yksinkertaista sopia niin, että eletään kuten eletään ja tehdään syntiä jos niin sattuu, sekä ollaan muuten kuin Ellun kanat? Tämä ajatus onkin vain inhimillinen, eikä jumalinen, sillä ihmisen ei tarvitse vastata niistä, vaan hän voi antaa syntinsä Jeesuksen kannettaviksi uskomalla evankeliumin. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja uskoi luomukselleen siinä aivan tavattoman paljon, nimittäin koko maailman. Hän siis antoi ihmiselle vallan maailmassa, vaikka joutui pettymään saman tien, kun ihminen oli hänelle tottelematon.

Kun kirjoittelen näitä vaivaisia huomioitani Jumalan luomasta maailmasta, ihmisestä sekä langenneen ihmissuvun turvaksi annetusta evankeliumista, ei minun ymmärrykseni tahdo millään taipua Jumalan viisauteen. Asiat tulevat mieleen tipoittain ja monesti vasta kauan sen jälkeen, kun olen miettinyt niitä. Monesti ne eivät, tai oikeastaan ei juuri koskaan, asetu paikoillen niin, että olisivat sopusoinnussa puhtaan evankeliumin, armon ja totuuden kanssa, vaan jotain jää ikään kuin roikkumaan poikittain. Järki on hyvin hidas Jumalan sanan alla ja panee vastaan, vaikka Pyhä Henki jaksaa kärsivällisesti selittää ja opettaa. Kyllä ihminen on kaiken kaikkiaan melko huono Jumalan palvelija ja sen huomaan erityisesti itsessäni. Näidenkin sanojen kirjoittaminen on työlästä ja tuntuu usein vain siltä, että oma turmeltunut ruumis on enemmän riisumassa ja estämässä Jumalan sanaa kuin kertomassa siitä muille. Kylläpä on savinen kieli ja kankeat suu, ymmärryksestä puhumattakaan. Myös silmät, joilla seuraan tekstin syntymistä ja oikeellisuutta, ovat perin vastahakoiset tehtäväänsä. Tällainen on siis ihminen; laiska, haluton ja penseä kaikkeen Jumalan palvelemiseen. Niinpä ei tällaisella syntisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin turvata pelkkään armoon ja anteeksiantoon, eli palvelemisen sijaan olemaan itse palveltavana. Mutta en minä syntiä halua rakastaa enkä hyväksyä, pois se minusta! Jos sen teen, petän itseäni ja lunastajaani ja joudun kadotuksen tielle. Sinne en halua, vaan haluan taivaaseen kaikkien Jumalan lasten kanssa.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja metsätähti » 21 Loka 2009, 14:02

Kiitos Jani_S. Tällainen vastasyntynyt uskovainen oppi paljon tärkeitä asioita tuosta tekstistä. £(() Pitää lukea useamman kerran tätä ketjua, että saa sisäistettyä asioita. On välillä niin vaikea uskoa, että sitä anteeksiantamuksen evankeliumia riittää tarjolle aina kun pyytää, ilman paranteluyrityksiä.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja Jani_S » 21 Loka 2009, 14:45

metsätähti kirjoitti:Kiitos Jani_S. Tällainen vastasyntynyt uskovainen oppi paljon tärkeitä asioita tuosta tekstistä. £(() Pitää lukea useamman kerran tätä ketjua, että saa sisäistettyä asioita. On välillä niin vaikea uskoa, että sitä anteeksiantamuksen evankeliumia riittää tarjolle aina kun pyytää, ilman paranteluyrityksiä.

Olepas hyvä, vaikka aika sekavalta tuo selitykseni näyttää. Aina se on Jumala armollinen ollut lapsilleen, siis niille syntisille, jotka ovat halunneet ja saaneet hengestä syntyä uudelleen ja jäävät elämään sinne, missä heitä ruokitaan Jumalan sanalla. Kyllä kannattaa uskoa evankeliumin lupauksia ja suostua sen ristin alle, jonka maailma asettaa Jeesuksen seuraajan selkään. Siltä paikalta aukenee iankaikkinen elämä.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 28 Loka 2009, 16:14

Taavetti kirjoitti: Lakihengenkin taustalla on kuitenkin aina lihan vapaus. Esimerkiksi yksi uudenheräyksen juurista oli raskas lihallinen lankeemus, ja sen jälkeinen selitys, että näin kävi, kun ei ollut Jumalan laki opettamassa.


Varmasti voi joku joutua kuivaan, vikoilevaan lain henkeen, vaikkei olisikaan juopumuksen tai huoruuden syntiä itsellä. En ole sielutieteilijä, mutta ymmärtäisin, että jos jollekin kristitylle on teetetty parannusta monista pikkuseikoista, hän alkaa vaatimaan muiltakin joidenkin lakien pikkutarkkaa noudattamista. Esim. musiikkia opiskellessani yksi samalla laillaa uskovainen ystävä laski kuuluvaan ääneen, kuinka hän käyttäisi koulun vaatimat kuusi pakollista konserttikäyntiä, niin ettei tulisi sitä seitsemättä, kun konserteissa käyntiä on kristillisyydessämme kehotettu välttämään.

Eriseura-aiheesta voin sanoa, mitkä polut olen itse käynyt. Kun joskus nuorena oli jotenkin muotia ajatella niinkin, että tulisipa joku eriseura että puhdistaisi tätä tilannetta uskovien keskuudessa. Yksi älykäs huoneenhaltija, viisas perheenisä sanoi meille, että niin ei pitäisi toivoa. Onhan tänäkin päivänä eriseuraan joutuneet monesti vaikeimpia kristillisyytemme työn vastustajia.

Ei tule unohtaa, että Jumala on lankeileville armollinen, jopa monta kertaa lankeaville, ja katuville annetaan aina rikkomukset anteeksi.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 14 Marras 2009, 10:34

Kun asuin Pohjanmaalla, tuntui että isossa uskovaisten joukossa unohtuu helposti, mistä uskomisen asiassa on pohjimmaltaan kysymys. Siinä ei ole kysymys muiden valvomisesta, ja oman kilvoituksen vertaamisesta toisten kilvoitukseen. Uskossa on kyse siitä, että on saanut syntinsä anteeksi, ja siitä armosta iloitsemista. Voiko armosta iloita ihminen, jolla ei ole syntiä?

Eikö isossa Oulun siionissa tilanne mennyt toisten valvomisesta myös toiseen äärilaitaan, että nuoriso esiintyi meikkauksen rajoilla ja hiukset sävytettyinä, mutta ei uskonsa kieltäneinä? Toisaalta taas päästettiin hius- ja partakarvoitus rehoittamaan kuin metsäläisellä.

Joskus kysyin uskonnonopettajalta, uskonsisarelta, mikä on kun on seurustelevia pareja joista tyttö on varsin ehostettu, meikkauksen rajoilla ja ihomyötäisissä vaatteissa, ja poika resuisissa farkuissa ja hiukset ja parrat hapsottaen. Teologisisar sanoi, että eikö valvomattomuuteen kuulu molemmat, ulkomuotonsa ylikorostaminen, tai sitten ulkomuotonsa huolittelematta jättäminen.

Mies-naisrooleista kysyin Pohjois-Suomen kaupungin seurakunnassa työntekijöiltä. Sanoin, että kaupungilla kulkee paljon pariskuntia, joissa nainen on hieno kuin mikä ja mies on kuin mikäkin renttu. Diakonit ja toimistotyöntekijät sanoivat nauraen, että älä puhu tuollaisia.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja weha » 03 Tammi 2010, 22:44

Jäin miettimään sanaa "eriseura". Tarkoittaako se sitä, että on eripaikassa ja ei ole elävää uskoa ja oppia? sekä tarkoitaneeko sitä, että poikkeaa seurakunnan neuvoista ja elämäntavoista?
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa