Eriseurat

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Re: Eriseurat

ViestiKirjoittaja mies » 19 Kesä 2014, 09:09

mies kirjoitti:Palstaltakin löytyy E.R:n kirjoitus:
E.R. "Väärä Huoneenhaltija"
viewtopic.php?f=21&t=3592


E.R:n tekstistä nousi ajatus, että kun tuo väärä rikkaus on (myös) sitä, että käännetään syntejä luvallisiksi, niin
todellisuudessahan se syntivelka ei vähene, mutta saattaa tämän maailman ihmisten mielestä kevetä. Joten käväisi mielessä
tälläinen; kun laista poistetaan kohtia, niin epäuskoisen syntivelka kevenee, eli hänen näennäinen rikkautensa kasvaa.
Lopulta velkaa ei ole enää ollenkaan, kun synniksi ei lueta mitään. Mutta todellisuudessahan rikkaus ei kasva Jumalan
kasvojen edessä. Sen takia se onkin väärää rikkautta. Myös raamatussa on kertomus rikkaasta miehestä, joka pyrki
noudattamaan lakia.

1992: Luuk.16 kirjoitti:9 Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.


saarnaamalla koko lakia epäuskoisille, vaikkakin sitten tuon väärän rikkauden määrällä (sen, millä väärä huoneenpalvelija lyhensi), oli se sitten viinanjuontia, ylellistä koristautumista tai muuta (ei liene tarpeen kertoa "älä tapa"), hankitaan ystäviä. Eli hankitaan ystäviä sillä
puuttuvalla rikkaudella, sillä, minkä väärä huoneenhaltija teki luvalliseksi. Nimenomaan sillä pitäisi tehdä ystäviä. Ei toki niin, että
seuraisimme väärän huoneenhaltijan esimerkkiä, vaan päinvastoin, käyttäen samaa väärää rikkautta, ei sitä antamalla, vaan ottamalla.
Mutta miten se lienee mahdollista, eikö sillä ennemmin vihamiehiä saada?

Siinä lukeekin: "hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin", eli ei sellaisille tarjota väärää
rikkautta, jotka vihamiehiksi ryhtyvät, vaan sellaisille, jotka "ottavat teidät iäisiin asuntoihin." Niitäkin on, jotka ymmärtämättömyyttään
eivät tiedä mikä on oikein mikä on väärin - mutta kuitenkin pyrkivät oikeaan suuntaan. Joillakin on aina etsikon aika. Näinollen se ei olekaan
meidän työ katujen varsilla, työpaikoilla, busseissa ynnä muualla väärällä rikkaudella koettaa ystäviä saada. Mutta 1800-luvullakin lakia
saarnattiin. Tarkemmin sanoen, se ei ole meidän työ, vaan Jumalan työ meissä?

Sitä väärää rikkautta eli lain väärää ymmärrystä ei enää ole, kun ihminen tulee uskovaiseksi: "kun tuota rikkautta ei enää ole".

Kuitenkin olemme aina syntisiä eli lainrikkojia, joten tarvitsemmekin matkaystäviä jotka ovat Kristuksen kirkon jäseniä, elävästi uskovia,
jotka eivät elä synnissä vaan kilvoittelevat synnin poispanemisessa. Vasta kuoleman jälkeen ei syntiä ole uskovilla ollenkaan, ja he jakavat
perintö-osan kunnian taivaassa: "jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin". Eivät he toki kätten töiden kautta vaan uskon kautta, mutta uskokin
on lahja. Eli uskon kautta he jakavat iäiset asunnot, jakamalla saman uskon. Tunnustamalla saman uskon he jakavat iäiset asunnot kanssamme,
tunnustamalla uskon samaksi täällä maan päällä.

Uskovat ihmiset ovat taivaallisen Jerusalemin asukkaita. Seurapuheissa on kerrottu, että rakkaus on se laasti joka yhdistää. Jos tuota
laastia ei ole, ei se kivi voi kuulua rakennukseen. Rakkauden siteellä he ottavat osaksi iäisiin asuntoihin.

Martti Luther: Huonepostilla kirjoitti:27. Kolmanneksi. Moni on nähnyt suurta vaivaa tutkimalla, kuka se väärä huoneenhaltija on, koskapa Kristus häntä niin kehui, mutta tästä saat lyhyen ja yksinkertaisen vastauksen. Kristus ei aseta taloudenhoitajaa katseltavaksemme hänen vääryytensä, vaan hänen viisautensa tai oveluutensa tähden, hän kun vääryyttä harjoittaessaan niin viisaasti huolehtii omasta edustaan. Samoinhan minä voisin kehoittaa jotakuta valvomaan, rukoilemaan ja tutkimaan sanomalla: Huomaapa! Murhaajat ja varkaat valvovat öisin voidakseen ryöstää ja varastaa. Etkö sinäkin valvoisi, voidaksesi rukoilla ja tutkistella? Enhän minä tällä kehu murhaajia ja varkaita näiden vääryydessä, vaan viisautta, he kun niin viisaasti osaavat päästä vääryyteensä. Samoin, jos minä sanon: Siveetön nainen kaunistelee itseänsä kullalla ja silkillä, nuorukaisia viehättääkseen; etkö sinäkin kaunistelisi itseäsi hengellisellä tavalla, uskossa, kelvataksesi Kristukselle? En minä tällä haureutta kiittele, vaan sitä uutteruutta, jolla tuo nainen pahaa käyttää.


(Tällaisia ajatuksia joskus laitoin muistiin, monta kertaa mietin laitanko niitä tänne vain en.)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron