nuusku kirjoitti:Nykyään häitten järjestämiseen menee ainakin iso summa rahaa, vaikka mielestäni tilaisuus olisi yhtä pyhä ja arvokas pienemmälläkin "investoinnilla". Joskus olen ollut kiinnostunut tietämään mm. laajemman perspektiivin saamiseksi, että minkähänlaisia häät olivat ennen vanhaan; toisaalta tämän koto-Suomen lähihistoriassa, ja toisaalta sitten joskus kauan sitten, vaikka Raamatun aikaan. Olen käsittänyt, että ennen vanhaan olisi ollut ainakin nykyistä yleisempää, että kerralla olisi vihitty useampi kuin yksi pari. Nykyään taas vaikka vain kaksoishäitä on ilmeisesti suhteellisen harvoin.
Nykyistä yleisempää on toki ollut sekä hiljaiset vihkimiset vaikka pappilassa kahden todistajan läsnä ollessa. Todistajatkin löytyivät usein pappilan lukuisista palkollisista, ellei vihittävä pari itse sellaisia löytänyt. Tällainen menettely oli yleisempää varsinkin vähävaraisten keskuudessa.
Aivan harvinaisia eivät olleet myöskään suuret, koko päivän tai joskus useitakin päiviä kestäneet hääjuhlat, joihin melko harvalla oli edes varaa. Ennen sellaiset häät olivat kylän tai pitäjän juhlia, joihin vain lähimmät sukulaiset ja ystävät kauempaa saapuivat. Ne olivat useimmin myös kodeissa pidettyjä kotien juhlia. Kun yleisiä kokoontumispaikkoja on rakennettu, ovat häät ja muutkin juhlat vähitellen siirtyneet niihin, eikä siinä lie mitään pahaa sanottavaa. Taisivat omat hääni olla viimeiset kotihäät, joissa olen mukana ollut.
Ulkoinen muoto, juhlan laajuus ja paikka ovat sentään sivuseikkoja. Pappilassa, kotona tai virastossa suoritettu vihkiminen vain lain vaatimien todistajien valvomana, on yhtä pätevä kuin kirkossa suuren seurakunnan läsnä ollessa tapahtunut avioliiton vahvistaminen. Pätevyyteen ei vaikuta myöskään vihittävien parien määrä, kysymykset ja vastauksethan edellytetään jokaiselta yksilöltä erikseen, ja jokaiselta vain hänen oman puolisonsa suhteen. Ketään ei sellaisessa tilanteessa sidota, eikä lain mukaan saa sitoakaan toisten samassa tilaisuudessa vihittäviin puolisoihin. Yhteisiä samassa tilaisuudessa vihittäville ovat vain yleiset puheet ja mahdollinen musiikki, vaikka nekin saa jokainen omistaa vain itselleen.
Kun luin ensi kerran avauksen massavihkimisestä, mieleeni muistui lehden uutinen muutamia vuosia sitten. Siinä puuhattiin sellaista massavihkimystä, että vihittäviä pareja olisi ehkä satoja, tai kenties tuhansia, jotka saattaisivat olla eri paikkakunnillakin samaan aikaan. En heti vastannut kyselyyn, vaan jäin odottamaan, millaista keskustelua kysymys herättää. Jotenkin niin laaja massatapahtuma ei ainakaan minua vakuuta varsinkaan, jos se tapahtuu puhelimitse niin, ettei jokaisen suostumusta ja halua erikseen kysytä ja henkilökohtaista vastausta edellytetä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4