Kirjoittaja Tero A.A. » 14 Marras 2009, 10:47
Monet hengellisyydet mietityttävät. Monet voivat väittää saaneensa vapaista suunnista sisäänsä syvän rauhan, mutta voi kysyä, onko se luuloteltua? Kun sielun vihollinenkin voi vaivuttaa paatumuksen rauhaan, ja uskonnolliset kuoret ovat saatanan varmin saalistuskonsti. Armosta uskovaista oma huonous kiusaa, ja näkee omat viat ja lankeilevaisuudet. Vapaan suunnan uskova ei sellaisia pahemmin myönnä, ja kiusauksista he ovatkin vastanneet, että ei niitä ole.
Vanhoista siionin lauluista näkyy myös lestadiolaisten vahva uskonvarmuus, ja joskus mietityttää, onko ennen uskominen ollut selkeämpää. Seurat ovat vielä 50-luvulla olleet varsin erilaisia, kuulemani mukaan pirttiseuroja, joissa lauluissa on mainittu sielun vihollinen nimeltä, ja saarnat ovat kestäneet kaksi tuntia.
Vanhat siionin laulut lohduttavat lankeilevaa, että armahdettuna syntisenä saa varmasti luottaa autuuteen. Kuinka hienoa, että syntiä tehnyt saa autuuden aivan armosta!