VL-FOORUMI

Selvityspyynnön tehnyt kokkolalainen tutkija-kirjailija Raoul Granqvist uskoo, että ruokarukoukset rikkovat koulujen tunnustuksellista puolueettomuutta ja mahdollistavat uskonnollisen propagandan levittämisen kouluihin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009112 ... 4_uu.shtml

Mihin Suomi on viela menossa? Annetaanko maahanmuuttaja-muslimien havittaa kaikki, mika on ollut Suomen kansalle tarkeaa ja kallisarvoista?
Vai halutaanko vain seurata Amerikan esimerkkia? Meilla on Jumala, joka elaa, nakee, tietaa ja tuomitsee, armahtaa myos anovia.

Tänä aikana uskonto ei saisi näkyä.

Eikö se ollut suomalainen joka Italiassa oli vaatinut krusifiksien poistoa

Rebekalta:

Annetaanko maahanmuuttaja-muslimien havittaa kaikki, mika on ollut Suomen kansalle tarkeaa ja kallisarvoista?

Ehkä syy ei ainakaan kaikilta osiltaan ole muslimeissa. Voi syy olla aivan kotoperäinenkin. Saattaahan jossakin koulussa olla tilanne, jossa on esimerkiksi kiihkojehova, -helluntalainen tms. opettaja, joka ei malta pysyä virallisessa uskonnonopetuksessa, vaan haluaa tuputtaa omaa vakaumustaan vaikkapa ruokarukouksen yhteydessä. Ei tällainenkaan oikein hyvältä kuulosta.

En tosin tiedä millaisia ruokarukouksia nykyisin koulussa pidetään, mutta ennen vanhaan oli vain lyhyet siunaus aluksi ja kiitos lopuksi. "Siunaa Jeesus ruokamme. Amen." ja "Kiitos Jeesus ruoasta. Amen." Mielestäni muuta ei tarvittaisi nykyisinkään.

nauris kirjoitti:En tosin tiedä millaisia ruokarukouksia nykyisin koulussa pidetään, mutta ennen vanhaan oli vain lyhyet siunaus aluksi ja kiitos lopuksi. "Siunaa Jeesus ruokamme. Amen." ja "Kiitos Jeesus ruoasta. Amen." Mielestäni muuta ei tarvittaisi nykyisinkään.

Tuollaisiahan ne nykyäänkin. Ite opettajana ollessa oli ongelmana se, että kun oli tokaluokkalaisista kyse, niin mitenkä toteuttaa se, että kenenkään ei tarvitse osallistua uskonnonharjoittamiseen vastoin tahtoaan, mikä on nykyisin tilanne. Kun olivat sen verran pieniä, ettei niitä oikein omineenkaan voinut jättää, tai komentaa käytävälle siksi aikaa, kun muu luokka rukoilee... Ja toki ihan muutenkin kasvatuksellisesti on aika kehno tapa hoitaa tilanne eristämällä osa porukasta päivittäin.

Toisaalta tokaluokkalaiset enimmältään rukoilivat ilman mutinoita tuon tai vähän pitemmän: "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Auta meitä kiittämään, iloksesi elämään." Kolmannella olivat sitten tiedostavampia (tai se yksi ateistis-kommunistisen perheen lapsi), joka jaksoi kitistä joka kerta aiheesta. Kun useammat eivät valittaneet (oli kuiten useampi näitä luokassa, siis ateistien lapsia), niin totesin aina, että kenenkään ei ole pakko rukoilla, mutta on annettava rauha niille, jotka haluavat rukoilla. "Onko pakko laittaa kädet ristiin?" "Onko pakko rukoilla?" Ei. Mutta pitää kunnioittaa muita.

Tuota olisin joutunut enemmänkin miettimään, jos olisi ollut ihan omasta ratkaisusta kyse, mutta en joutunut, kun rehtori ilmoitti kysyessäni, että "tässä koulussa on tapana lukea ruokarukous, piste". Asia selvä, mennään esikunnan käskyn mukaan.

Ihmetyttää kyllä nauriin kommentti siitä kuinka kauheaa olisi jos helluntalainen pitäisi ruokarukouksen. Vielä rinnastaen Jehovan todistajiin ja miksei samalla muslimeihin. Kyllä ne ruokarukoukset ovat ihan samanlaisia kaikilla kuten Isä meidän rukouskin. Muutenkaan lapsille annettava opetus on aina raamatusta suoraan. Jänniä raamatun kertomuksia eikä siinä ole vielä mitään erikoisen opinnollista.

Mutta jos on valmis vaihtamaan muut kristilliset seurakunnat vaikka muslimeihin tai pitää niitä ainakin saman tasoisina niin mikäs siinä.

Voisiko nimimerkki nauris hieman valaista kommenttiaan, että "helluntailainen saattaa tuputtaa jotain kiihkouskonnollista ruokarukouksen yhteydessä"?

Ainakin omassa kotikaupungissani helluntailaiset pastorit ja nuorisotyöntekijät ovat niin arvostettuja, että heitä pyydetään kouluihin pitämään uskonnontunteja ja aamunavauksia. Vl:en en ole kuullut tekevän vastaavaa, eikä heitä ole tietääkseni pyydettykään.

Olisiko se tilanne siis kuitenkin päinvastainen, että vl:en luullaan olevan niitä kiihkoilijoita !

Nauris kirjoitti:Saattaahan jossakin koulussa olla tilanne, jossa on esimerkiksi kiihkojehova, -helluntalainen tms. opettaja, joka ei malta pysyä virallisessa uskonnonopetuksessa, vaan haluaa tuputtaa omaa vakaumustaan vaikkapa ruokarukouksen yhteydessä.

Nauris heitti pienen oletuksen ja se oli Timoteukselle kuin bensaa liekkeihin.
Tulikohan Timoteukselta vääristeltyä asiaa vai oliko vain väärinymmärrys?

timoteus kirjoitti:Ihmetyttää kyllä nauriin kommentti siitä kuinka kauheaa olisi jos helluntalainen pitäisi ruokarukouksen. Vielä rinnastaen Jehovan todistajiin ja miksei samalla muslimeihin. Kyllä ne ruokarukoukset ovat ihan samanlaisia kaikilla kuten Isä meidän rukouskin. Muutenkaan lapsille annettava opetus on aina raamatusta suoraan. Jänniä raamatun kertomuksia eikä siinä ole vielä mitään erikoisen opinnollista.

Mutta jos on valmis vaihtamaan muut kristilliset seurakunnat vaikka muslimeihin tai pitää niitä ainakin saman tasoisina niin mikäs siinä.

Ja Maarimi säestää Timoteusta lyömällä pökkyä pesään...

Maarimi kirjoitti:Ainakin omassa kotikaupungissani helluntailaiset pastorit ja nuorisotyöntekijät ovat niin arvostettuja, että heitä pyydetään kouluihin pitämään uskonnontunteja ja aamunavauksia. Vl:en en ole kuullut tekevän vastaavaa, eikä heitä ole tietääkseni pyydettykään.

Olisiko se tilanne siis kuitenkin päinvastainen, että vl:en luullaan olevan niitä kiihkoilijoita Shocked !

Maarimi pyytää Nauriin "valaisevan" kommenttiaan "helluntailainen saattaa tuputtaa jotain kiihkouskonnollista ruokarukouksen yhteydessä"?
mutta hänen omia heittojaan ei hänen siis tarvitse millään tavalla selitellä.

Mitä ihmettä muuten Helluntailaiset edes tekee aamunavauksissa, kun ette kuulu / ole osallisia Luterilaisesta opetuksesta millään lailla?
Uudelleenkastajien opetuksista mikään ei mene raamatun mukaan, kuin ainoastaan suora luku raamatusta.
Muutoin teillä vain lässytetään omia kokemuksia ja unia/näkyjä!!!

Omalla ala-asteellani rukoiltiin kutosluokalle asti aina ennen ruokaa tuo "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, Amen." Sitten piti pestä kädet ja sen jälkeen sai juosta ruokalaan.

Kyllä tuollaisesta yleisestä hengellisyydestä koitui hyviä muistoja vaikka olin epäuskoisesta kodista ja en enää lapsenuskossa, niin silti ajatuksen tasolla oli aivan selvä, että tottakai Jeesus on ja Jumala on olemassa, ja että Jumalaan uskominen on "luonnollinen osa" elämää

Sitä ei sillain ajatuksen tasolla kyseenalaistanut, ja siihen varmaan juuri edesauttoi nämä ruokarukoukset. Tottakai myös se, että kotona epäuskoinen äiti rukoili lapsuudessa iltarukouksen kanssani, niin sillä oli vahva turvallisuutta ja yleistä kristinuskon Jumalaan uskomista lisäävä vaikutus. Ja oli tietysti se että koulussa myös laulettiin virsiä, käytiin juhlien yhteydessä kirkossa, ja joka aamu oli aamun avaus, joka oli siihen aikaan muistaakseni yleensä kristillinen aamunavaus.

Muistaakseni aivan kaikki kuuluivat kirkkoon, ei sillon ollu tilannetta että joku ei kuulu. Ja oli aivan poikkeuksellista, jos ei kuulunut, sitä katottiin vähän "pitkään" tällaista ihmistä, siis koulun ulkopuolellakin. Lähinnä kommunistit eivät kuuluneet kirkkoon tai sitten jotkut jehovat tai sellaiset.

Kyllä minulle opetettiin, että se on suuri häpeä, jos on väestörekisterissä, ja se oli hyvää opetusta, tällaisista olen äitilleni kiitollinen, vaikken aina toteuttanutkaan sitä opetusta käytännön elämässä. Mutta oli kyllä koko kansalla sellainen aivankuin itsestäänselvyys, että ilman muuta kuuluu kirkkoon, ellei ole kommunismi- tai muuta erikoista taustaa. Jos kotikylällä asui joku, joka ei kuulunut kirkkoon, kyllä sen sitten kaikki tiesi ja tätä ihmistä ihmeteltiin kyllä takanapäin. Tosin samoin senkin tiesi, jos joku äänesti Vasemmistoliittoa, niin näistä vaan supistiin, että "ne ovat kommunisteja..."

Uskontotunnit olivat myös nimenomaan luterilaisen uskonnon opetusta, lähtökohtana oli se, että me olemme suomalaisia ja suomalaiset ovat luterilaisia ja uskovat luterilaisesti Jumalaan. Nyt tätäkin ollaan romuttamassa, ja uuspakanuus leviää maahan.

Sitten toki myöhemmin nuoruudessa tällainen ulkonainenkin kristillisyyteen uskominen lakkasi, mutta mielestäni ruokarukous olisi tärkeä osa koulunkäyntiä, ne on sellaisia yhdistäviä tekijöitä, turvallisuutta luovia tilanteita.

Laajemmin ajatellen, suuri osa Suomen kansan nykyajan pahoinvoinnista johtuu siitä, että aiemmin yhdistänyt ulkonainen luterilaisuus, tällainen yleinen usko kristinuskon Jumalaan, on loppunut, ja ihmiset ovat sisäisesti erkaantuneet toisistaan, kun ei ole tällaista kaikkia yhdistävää yhteistä arvoa.

Uutisten perusteella näyttää mielestäni siltä, että kristillinen kasvatus on kohtapuoliin kokonaan kotien vastuulla. Samaan aikaan kristinusko yritetään maassa lakkauttaa. Ollaan siirtymässä takaisin jonkinlaiseen pimeään pakana-aikaan, jossa ei mitään valkeutta ole. Ulkonainen kristillisyys kun maahan viimein saatiin keskiajalla, ja miten paljon se tätä kansaa auttoi ja ajallisesti valisti, niin nyt tämä ollaan nopealla aikataululla ottamassa pois. Seuraukset tulevat varmastikin olemaan karuja.

Ennen vanhaan kristillisyyttä pidettiin sivistyksenä ja kristittyä maata ja luterilaista maata sivistyneenä, kun taas entisajan pakanauskontoja pidettiin tavallaan jälkeen jääneinä. Nyt on päinvastoin, humanistinen ja ateistinen ja kaikenlainen epäkristillisyys koetaan sivistykseksi. Kyllä on pimeäksi maailma mennyt näin lopun aikoina.

Yhdyn taysin Nuuskun ajatuksiin. Lisaisin viela, etta nykynuoriso Suomessa on menettanyt osan sivistysta valinpitamattomalla kaytoksellaan. Vaikka oltaisiin teologeja, ohi mennaan tutuistakin tervehtimatta. Kohteliaisuus ja hyvat tavat taitaa olla entisaikojen ylellisyytta enaa??? Onko vika kotiopetuksissa vai kouluissa? Sita ihmettelen myos taalla toisessa kotimaassani.

Nepheg väitti kirjoitustani "heitoksi", ja pyysi selittämään. En ymmärrä mitä selittämistä siinä on, jos kirjoittamani on yksinkertaisesti totta tässä kaupungissa. Juuri maanantaina keskustelimme asiasta helluntaiseurakunnan naistenillassa, jossa oli monta koulussa/lasten kanssa työskentelevää sekä suurperheiden äitejä mukana. Tilanne kouluissa on erittäin huolestuttava, koska siellä ei enää ole juurikaan kristillisiä tapoja eikä muitakaan käytöstapoja. Mielestäni tässä ei pitäisi enää ajatella onko joku oikeassa uskossa vai väärässä, vaan kristittyjen tulisi rukoilla yhdessä näiden lasten puolesta.

Täällä siis todellakin helluntaiseurakunnan kohta eläkkeelle jäävä pastori pitää ylä-asteella ja lukiossa uskonnontunteja. Häntä on siis pyydetty, koska hän on niin hyvä raamatun tuntija ja opettaja. Myös eräs vanhemmiston jäsen, nuorisotyöntekijä vierailee jatkuvasti kouluissa kertomassa huumeiden vaaroista yms. , mutta ei tietääkseni mitenkään tuputa uskoaan tai varsinkaan oppiaan, vaan kertoo asiallisesti, että yksi vaihtoehto päihteille on uskovaisen raitis elämä.

Käsittääkseni koulun uskonnon opetus ei ole pelkästään luterilaista, vaan yhteiskristillistä, eli puhutaan lähinnä kristittyjä yhdistävistä, ei erottavista asioista. Raamattuhan meitä kaikkia yhdistää, ja muutkin kristilliset perinteet. Kasteoppia tms. tuskin pienille lapsille kauheasti tuputetaan. Hengelliset laulut ja virret on kaikissa suunnissa myös suunnilleen samat!

Metro-lehden haastattelun mukaan pääkaupunkiseutulaisista suurin osa vastustaa ruokarukouksia koulussa. Mitenkähän uskontoja niin pelätään, ettei vanhemmat kotona voisi puhua, että koulussa uskotaan noin mutta meillä kotona näin, tai siis ei mitenkään. Eiväthän uskovaisetkaan vanhemmat niin pelkää, että ateismi koulussa leviää heidän pienokaisiin, jos kotona kasvatetaan kristinuskoon.

Onkohan osasyynä pelkoon juuri jotkut kiihkouskovaiset? Joskus kaupungillla hämmästyttää joku uskoon tullut nuori, joka osaa raamatunkohdat ulkoa, eikä anna kavereilleen mitään mahdollisuuksia mielipiteisiin, vaan tuputtaa vain sitä omaa. Joillakin on niin hätä, että vasta itse löytämänsä pitää heti paikalla saada upotetuksi kaikkiin muihinkin. Uskovaisia opetetaan kristityn kärsivällisyyteen, että ne kyllä löytävät Vapahtajansa, jotka sitä sydämestään etsivät.

Maarimi kirjoitti:Käsittääkseni koulun uskonnon opetus ei ole pelkästään luterilaista, vaan yhteiskristillistä, eli puhutaan lähinnä kristittyjä yhdistävistä, ei erottavista asioista. Raamattuhan meitä kaikkia yhdistää, ja muutkin kristilliset perinteet. Kasteoppia tms. tuskin pienille lapsille kauheasti tuputetaan. Hengelliset laulut ja virret on kaikissa suunnissa myös suunnilleen samat!

Tähän kommentoin ihan siltä pohjalta, että puolitoista vuotta olin opettajan töissä ja sen jälkeen jatkoin opintoja sillä saralla, olen tässä muutaman vuoden sisällä suorittanut sekä evlut uskonnon peruskurssin että elämänkatsomustiedon kurssin. Nämä siis luokanopettajan näkökulmasta.

Lakimuutos muutama vuosi taaksepäin muutti uskonnonopetuksen tunnustuksellisesta "oman uskonnon opetukseksi". Tarkoittaa, että opetustarkoituksessa voidaan käydä kirkossa, laulaa virsiä ja rukoilla, mutta hartaudenharjoitusmielessä sitä ei saa tehdä. Myös uskonnonopetukseen osallistuvalla on oikeus kieltäytyä osallistumasta uskonnonharjoitukseen (koskee myös ruokarukousta). Tosin käytännössä se ainakin täällä on niin päin, että kun vanhemmilta kysytään kirjallisesti, saako lapsi osallistua koulupäivän aikana mahdollisesti tapahtuvaan uskonnonharjoitukseen (päivänavaus, ruokarukous, kirkkokäynnit), niin siihen vastaavat myöntävästä myös kirkkoon kuulumattomat, elämänkatsomustiedon tai muun oman uskonnon opiskelijat.

Uskonnonopetuksen on tarkoitus siis olla nimen omaan oman uskonnon opetusta, sehän sitten on opettajasta kiinni, suuntaako sen yleisesti kristinuskoon vaiko luterilaiseen uskoon. (Suoraan sanottuna ainakin eka-tokan oppikirjat uskonnosta ovat niin surkeita, että niillä saa heittää vesilintua. Paremmin pärjää ilman.) 1-5-luokilla opetus suuntautuu raamatunkertomuksiin ja eettiseen kasvatukseen sekä oman kirkon tapoihin tutustumiseen. Ylemmillä luokilla perehdytään myös muihin uskontoihin. (Isommilla on muuten paremmat kirjatkin.) Alaluokillakin on opetussuunnitelman perusteiden mukaan tarkoitus tutustua omaan uskonnolliseen ympäristöön ja siinä vaikuttaviin ilmiöihin ja tapoihin, eli jos luokassa on vaikka ortodoksi- ja muslimioppilas, niin voidaan tutustua heidän uskoonsa, ei tosin kovin syvällisesti.

Perusvirret, Isä meidän ja Herran siunaus kuuluvat opsiin myös. Yhteiskristillisyydestä en sano mitään, kun en taas tiedä, mitä se sana kenellekin tarkoittaa, mutta toki on niin, että opetetaan yleensä, että "me uskomme/kirkko opettaa, että ..., mutta kaikki eivät ajattele samalla tavoin". Tosin uskonto oppiaineena on sellainen, että se hahmottuu varsin paljon opettajan kautta, toisin kuin vaikkapa luonnontieto tai matematiikka.

Yritin tässä kuvata neutraalisti sen, mikä on tilanne, ottamatta kantaa siihen, miten sen pitäisi olla. Siitä voi sitten keskustella erikseen. Gradun tein osittain uskonnonkirjoihin ja -opetukseen liittyen, siis on tullut kahlattua niitä kirjoja aika paljon.

Tero A.A. kirjoitti:Metro-lehden haastattelun mukaan pääkaupunkiseutulaisista suurin osa vastustaa ruokarukouksia koulussa. Mitenkähän uskontoja niin pelätään, ettei vanhemmat kotona voisi puhua, että koulussa uskotaan noin mutta meillä kotona näin, tai siis ei mitenkään. Eiväthän uskovaisetkaan vanhemmat niin pelkää, että ateismi koulussa leviää heidän pienokaisiin, jos kotona kasvatetaan kristinuskoon.

Onkohan osasyynä pelkoon juuri jotkut kiihkouskovaiset? Joskus kaupungillla hämmästyttää joku uskoon tullut nuori, joka osaa raamatunkohdat ulkoa, eikä anna kavereilleen mitään mahdollisuuksia mielipiteisiin, vaan tuputtaa vain sitä omaa. Joillakin on niin hätä, että vasta itse löytämänsä pitää heti paikalla saada upotetuksi kaikkiin muihinkin. Uskovaisia opetetaan kristityn kärsivällisyyteen, että ne kyllä löytävät Vapahtajansa, jotka sitä sydämestään etsivät.

Vaan kun se juuri tapahtunut löytäminen saa aikaan innon kertoa muille, kun haluaa jakaa sitä löytämäänsä hyvää. Helposti se on silloin taidotonta ja kömpelöä, tuputtavaakin, mutta tavallaan sen ymmärtää sen ilon ja innostuksen kautta. Viisaus ja kärsivällisyys seuraavat yleensä perässä.

Etelässä päin on jo luokkia, joissa uskontoa opiskelevat ovat vähemmistö ja et-oppilaat ovat enemmistö. Vaikka uskonnonvapaus on tärkeä ja arvokas asia jnpp, niin kyllä se surulliselta tuntuu. Kirkko kuitenkin pitää edes jollain tavalla yhteisyyttä, yhtenäisyyttä, arvoja ja tiettyä sivistystä näkyvillä ja koossa. Kun yhä useampi jättää lapsensa kastamatta ja eroaa kirkosta, menetetään jotain yhteistä kulttuuriperintöä.

Täällä pohjoisessa tuntuu vielä olevan tilanne, että kirkkoa ja sen toimintaa kunnioitetaan, vaikka ei kuuluttaisi siihen. Lapset saavat osallistua toimintaan ja vaikka vanhemmat eivät uskoisi, niin ipanat pääsevät leireille ja kerhoihin ihan sujuvasti. Jotenkin toivon, että se säilyisi tässä yhteiskunnassa, vaikka heikolta näyttää.

Rovaniemellä on paljon vl-perheitä ja myös paljon opettajia heissä. Sitä myöten toivottavasti jokin hyvä kasvu pysyy täällä. Pohjoisessa muutenkin kulttuuri on jotenkin toisenlainen kuin etelämmässä. - Täällä kirkon työntekijä, joko pappi tai nuorisotyönohjaaja käy pitämässä päivänavauksia viikoittain tai kuukausittain ja joitakin kirkkohetkiä vuoden mittaan. Vapaista suunnista ei ole havaintoja tämän paikan koulumaailmasta - en tiedä, onko kyse siitä, että koulut eivät halua vaiko niin, että helluntai- ja vapaakirkolliset eivät tarjoudu niihin.

Maarimi kirjoitti:Käsittääkseni koulun uskonnon opetus ei ole pelkästään luterilaista, vaan yhteiskristillistä, eli puhutaan lähinnä kristittyjä yhdistävistä, ei erottavista asioista.

Ei kai sentään? Eikös koulun uskonnonopetuksessa tule kertoa: "Luterilaiset uskovat, että...", "helluntailaiset uskovat, että...", "vanhoillislestadiolaiset uskovat, että..."?

Kyllä se varmaan on paljon opettajasta kiinni, kuten Metsätähti edellä kirjoitti. Se oma vakaumus vaikuttaa, mutta tuskinpa räikeitä ylilyöntejä paljon tapahtuu, ovathan vanhemmatkin nykyään niin tarkkoja, että puuttuvat opettajan sanomisiin herkästi.

Täällä melko länsi-eteläisessä pikkukaupungissa tietääkseni lähes kaikki ovat tavallisilla uskonnon tunneilla mukana. Ihmettelen missä sitten tuo et. voi olla suositumpi ! Se ero pohjoiseen näköjään on, että täällä ollaan silmiinpistävän yhteiskristillisiä, eli täällä luterilaiset (mm. Kansan raamattuseura), ortodoksit ja vapaat suunnat tekevät paljon yhteistyötä. Täällä ei tosiaan tiedä istuuko kirkon tilaisuudessa vieressäsi vapaakirkkolainen, adventisti vai viidesläinen. Täällä voi helluntaipastori vierailla luterilaisten tilaisuudessa ja päinvastoin !

O.M kirjoitti:

Maarimi kirjoitti:Käsittääkseni koulun uskonnon opetus ei ole pelkästään luterilaista, vaan yhteiskristillistä, eli puhutaan lähinnä kristittyjä yhdistävistä, ei erottavista asioista.

Ei kai sentään? Eikös koulun uskonnonopetuksessa tule kertoa: "Luterilaiset uskovat, että...", "helluntailaiset uskovat, että...", "vanhoillislestadiolaiset uskovat, että..."?

Yläluokilla erikoistutaan kertomaan eri suuntien opeista. Alaluokilla keskitytään raamatunkertomuksiin ja kirkkovuoden tapahtumiin. Muistaakseni näin kyllä tyttöni uskonnonvihkossa kerran jonkin kastetta koskevan jutun. Toisaalta, suurin osa lapsista on ollut vauvan ristiäisissä, joten siitä kertominen tuskin juurikaan kenenkään uskoa muokkaa. Vanhempana voivat miettiä sitäkin henkilökohtaisesti ja opillisesti.

Maarimi kirjoitti: Se ero pohjoiseen näköjään on, että täällä ollaan silmiinpistävän yhteiskristillisiä, eli täällä luterilaiset (mm. Kansan raamattuseura), ortodoksit ja vapaat suunnat tekevät paljon yhteistyötä. Täällä ei tosiaan tiedä istuuko kirkon tilaisuudessa vieressäsi vapaakirkkolainen, adventisti vai viidesläinen. Täällä voi helluntaipastori vierailla luterilaisten tilaisuudessa ja päinvastoin !

Ekumeniaa ei ennen ole käytännössä ollut, mutta nykyään se on yhä yleisempää.
Moni näkee siinäkin lopunajan merkkejä, kun hengellinen huoruus rehottaa.

15 Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet.
16 Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?
17 Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät; mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät.
18 Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa.
19 Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään.
20 Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä.

21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23 Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.

Maarimi kirjoitti:Muistaakseni näin kyllä tyttöni uskonnonvihkossa kerran jonkin kastetta koskevan jutun. Toisaalta, suurin osa lapsista on ollut vauvan ristiäisissä, joten siitä kertominen tuskin juurikaan kenenkään uskoa muokkaa. Vanhempana voivat miettiä sitäkin henkilökohtaisesti ja opillisesti.

Siinä yksi helluntailaisten eksytys: ette vie lapsianne kasteelle, joka on Jumalan asettama liiton merkki.
Jos olisitte eläneet vanhan testamentin aikana, niin ette silloinkaan olisi lapsianne ympärileikanneet, kuten uskovat silloin tekivät.

VT:n aikana olisitte sanoneet samoin kuin nytkin: eihän seitsemän päivää vanha lapsi ole uskova tai muutenkaan ymmärrä...

Jeesuksen polvelleen ottama lapsi ja tämän uskon pitämistä esikuvana aikuisille uskoville, ette ole ymmärtäneet.
Se on teille vain kaunis tarina, ei muuta.

Maarimille ja Timoteukselle tiedoksi, että mikäli jatkatte palstan sääntöjen vastaista kirjoittelua, tulen bannaamaan teidät.
Ekumenia ei kuulu tähän Vanhoillislestadiolaiseen uskoon, joten sen "hehkuttelu" on palstan sääntöjen vastaista.