VL-FOORUMI

Mie olen koulussa oppinut, viimeistään lukiossa 1996-1999, että lestadiolaisuus on yksi herätysliike viidestä Suomen kirkossa vaikuttavasta liikkeestä. Lahko-sanan merkityksen olen sujuvasti jo unohtanut.

Lähinnä tuo kiinnostaa, kun meni taas jauhot suuhun itellä. Äiti on nyt riittävän monta kertaa kommentonut minulle tai muille, että "kun se nyt on liittynyt sellaiseen lahkoon, että se ei saa..." (katsoa kummitytöstä kuvattua kotivideota). "Pitääkö sulle nyt järjestää joku kastejuhla, jos sie liityt siihen?" "Sehän on sellainen ääriliike." "Siis sellainen fanaattinen." "Saatko sie nyt sitten enää olla meidän kanssa missään tekemisissä?"

Mie en ihan tajua, miten tuota mieltä pystyy olemaankaan täällä pohjoisessa, jossa kuitenkin vanhoillislestadiolaisuutta on paljon, jokaisella on työ- ja koulukavereina uskovaisia, ja sen mielestä ne työkaverit ovat mukavia. Ja johan nuo on koulussakin opetettu, ja äitikin ollut välillä kirkossa mukana, kun vl-pappi on ollut toimitusvuorossa. Siis ei osaa ikinä sanoa äkkiseltään mitään, kun jotenkin tuntuvat niin käsittämättömiltä käsityksiltä nuo. Tiesinhän miekin edes nuo yleissivistykselliset asiat ennen kuin "liityin tähän lahkoon" .

Olisko teillä viisautta jaettavana tämän tiimoilta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahko_(uskonto)

Eli ilmeisestikin tuolla tarkoitetaan kirkon opin kokonaan kiistävää suuntausta?

Suokaa anteeksi, että kirjoitan tänne tänään melko paljon, yritän vähentää, mutta oppimani tietojen mukaan tuohon lahkoasiaan oltaisiin usein sanottu, että kuulumme evankelisluterilaiseen kirkkoon, ja olemme kirkon jäseniä. Olin paikalla keskusteluillassa, jossa kysyttiin, että mikä on vanhoillislestadiolaisten suhde kirkkoon, niin siinä todettiin (ulkomuistista muistelen) että ei ole oikeastaan olemassa mitään suhdetta, koska olemme kirkon jäseniä ja sen toiminnassa mukana. Lahkolaisuus on taas tietojeni mukaan yleensä määritelty sellaiseksi, että erotaan kirkosta ja perustetaan jonkinlainen oma uskonlahko. Itse määrittelisin esimerkiksi Jehovan todistajat lahkoksi.

Kuitenkin ajattelisin, että jos joskus tulee aika, että kansankirkko kampeaa uskovaiset sieltä pois, niin lahkolaiseksi määrittely ei silloinkaan mikään uusi asia olisi, sillä jo Jeesuksen ajan apostoleita kutsuttiin lahkolaisiksi Raamatun mukaan:

Juutalaiset kysyvät Paavalilta (Ap.t) Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään." (1938 käänn.)

Paavali edelleen (Ap. t) toisaalla sanoo: Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, (1938 käänn.)

Kaikenlaisia nimityksiähän on taidetty käyttää, olen lukenut vanhoja lehtileikkeitä netin kautta ja 1800-luvulla uskovaisista näytetään käytetyn mm. termiejä "hihhulit" ja "villi-uskoiset", jne. Mitäpä väliä niillä määritelmillä oikeastaan on.

Maailman pilkka lienee kuitenkin uskovaisten osana loppuun asti. Tämän maailman hengellisille ihmisille saarna ylösnousseesta Jeesuksesta on myrkkyä, koska he itse pyrkivät edelleen etsimään Vapahtajaa joko ristin juurelta tai taivaasta. Ja niin jääkin löytyminen toteutumatta, koska he eivät tiedä Jeesuksen osoitetta.

Nykyään vl:ten kutsuminen lahkoksi on kuitenkin melko harvinaista. 1800-luvun lopulla lahko-nimitystä viljeli ahkerimmin eräs Suomen kirkon piispoista.

Aiemmin lahkoksi miellettiin Suomessa yleensä kirkon ulkopuoliset kristilliset liikkeet, esim. helluntailaisuus ja baptismi. Nykyään lahkoksi määritellään mieluummin kristinuskon ulkopuoliset, mutta kristillistä alkuperää olevat liikkeet, kuten Jehovan todistajat ja mormonit.

Lahko-sana on kielteisesti värittynyt ilmaus. Suomessa evankelis-luterilaisuus on valtauskonto. Sen vuoksi Suomessa lahko määritellään sen mukaan, miten jokin opetus poikkeaa kirkkolliskokousten ja piispainkokousten linjauksista. Katolinen kirkko taas määrittelee lahkon sen mukaan, miten paljon jokin opetus poikkeaa paavin opetuksista.

O.M kirjoitti:Aiemmin lahkoksi miellettiin Suomessa yleensä kirkon ulkopuoliset kristilliset liikkeet, esim. helluntailaisuus ja baptismi. Nykyään lahkoksi määritellään mieluummin kristinuskon ulkopuoliset, mutta kristillistä alkuperää olevat liikkeet, kuten Jehovan todistajat ja mormonit.

Lahko-sana on kielteisesti värittynyt ilmaus. Suomessa evankelis-luterilaisuus on valtauskonto. Sen vuoksi Suomessa lahko määritellään sen mukaan, miten jokin opetus poikkeaa kirkkolliskokousten ja piispainkokousten linjauksista.

Nyt alkaa kuulostaa tutulta, tämän mie olen lukiossa oppinut.

Siis vedänkö nyt oikean johtopäätöksen, jos sanon, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko?

Perustelenko sen oikein, jos vetoan siihen, että se toimii kirkon sisällä ja sen jäsenet ovat evankelis-luterilaisia?

Haen nyt siis ihan rautalankamallia. Minun aivosoluista osa nukkuu jo talviunta.

metsätähti kirjoitti:
Nyt alkaa kuulostaa tutulta, tämän mie olen lukiossa oppinut.

Siis vedänkö nyt oikean johtopäätöksen, jos sanon, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko?

Perustelenko sen oikein, jos vetoan siihen, että se toimii kirkon sisällä ja sen jäsenet ovat evankelis-luterilaisia?

Haen nyt siis ihan rautalankamallia. Minun aivosoluista osa nukkuu jo talviunta.

Lahkolainen on hyvin negatiivinen ilmaisu, jota Jeesuksen vastustajat käyttivät Jesuksen seuraajista. (kts. esim. APT 24:5, 24:14) Lisäksi Raamatun mukaan lahkolaisuus on syntiä (GAL 5:20). Joten hyvällä omallatunnolla voit todeta, että VL-liike ei ole lahkoliike.

Kirkon sisällä toki toimimme, lisäksi lähes sataprosenttisesti meistä kuuluu evlut-kirkkoon, jonka sakramentteja pidämme korkeassa arvossa. Mikä poikkeaa esim helluntaiherätyksestä, joista usealla seurakunnalla on suosituksena erota valtakirkosta, eivätkä he taida pitää evlut sakramentteja valideina.

Toivon sentään, että metsätähden äidillä on aito kiinnostus, omakohtainen tiedonhalu. Sellainen panee joskus kyselemään sellaisiakin asioita, joiden pitäisi olla kyselijälle aivan selviä. On mahdollista, että äitisi haluaa vain tarkistella asioita, parasta olisi, jos hänelle löytyisi lopulta omakohtainen uskomisen halu.

Yllättävän usein sellaisen halun herääminen on ensimmäiseksi purkautunut ihmeellisinä kyselyinä, joskus jopa ivana ja pilkkanakin. Kymmenien vuosien esimerkki sellaisesta on Juho Rankinen, joka vuosien ajan kirjoitti aikansa lehtiin pahansuopia yleisökirjoituksia uskovaisista.

Alussa hän saattoi olla aidostikin sitä mieltä, mutta jossakin vaiheessa hänen tuntonsa heräsi. Lopulta hän sai parannuksen armon, kirjoitusten ja keskustelujen sävy vaihtui entiseen verraten vastakkaiseksi. Rankinen ehti kirjoittaa uskovaisten lehteen useita rakkaudellisia kirjoituksia ja runoja. Monet runoista on sävellettyinä löytäneet tiensä Siionin Lauluihin, muutamat jopa Virsikirjaan. Nitä tuotoksia on yllättävän paljon, kun tiedämme, että Rankinen (Ranginen) kuoli melko nuorena.

metsätähti kirjoitti:Siis vedänkö nyt oikean johtopäätöksen, jos sanon, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko?

Perustelenko sen oikein, jos vetoan siihen, että se toimii kirkon sisällä ja sen jäsenet ovat evankelis-luterilaisia?

Jos lahkon määrittelemisen monopoli on evankelis-luterilaisella kirkolla, niin vanhoillislestadiolaisuutta ei millään kriteerillä voi pitää lahkona. Myös siihen voi vedota, että vanhoillislestadiolaiset katsovat pitäytyvänsä tunnustuskirjoissa ja erityisesti niissä mainitussa raamattuperiaatteessa. Kirkolliskokoukset taas ovat jonkin verran lipsuneet ko. periaatteesta.

Sano niille, että tämä ei ole mikään lahko tai herätysliike, vaan Jumalan valtakunta.

Eräs puhuja sanoi, että jos tämä olisi lahko, niin sitten tämä olisi Nasaretilaisen lahko.

Nepheg kirjoitti:Eräs puhuja sanoi, että jos tämä olisi lahko, niin sitten tämä olisi Nasaretilaisen lahko.

Ollaanko kuultu samaa puhujaa vai onko kyseessä yleinen sanonta?

metsätähti kirjoitti:

Nepheg kirjoitti:Eräs puhuja sanoi, että jos tämä olisi lahko, niin sitten tämä olisi Nasaretilaisen lahko.

Ollaanko kuultu samaa puhujaa vai onko kyseessä yleinen sanonta?

Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, sanonta ei ole kovin yleisesti kuultu, mutta kuultu silloin tällöin kuitenkin. En muista keneltä sen olen kuullut, ja milloin. Aiva outo se ei ole kuitenkaan. Johan Paavalikin taisi sitä aikanaan käyttää.

Tässä kolmena käännöksenä:

Apostolien teot 24
14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,

14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,

14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, [Ap. t. 9:2, 18:25 | Ap. t. 26:22]

Taavetti kirjoitti:Toivon sentään, että metsätähden äidillä on aito kiinnostus, omakohtainen tiedonhalu. Sellainen panee joskus kyselemään sellaisiakin asioita, joiden pitäisi olla kyselijälle aivan selviä. On mahdollista, että äitisi haluaa vain tarkistella asioita, parasta olisi, jos hänelle löytyisi lopulta omakohtainen uskomisen halu.

Yllättävän usein sellaisen halun herääminen on ensimmäiseksi purkautunut ihmeellisinä kyselyinä, joskus jopa ivana ja pilkkanakin.

Sitä ivaa ja pilkkaa on irronnut jo 15 vuotta, kun seurakuntanuorissa ja kirkon touhuissa olen ollut mukana. Nyt on uusi aihe... No, olen mie sen tosiaan kirkkoon jo saanut kuljetettua mukanani, josko vielä jonain päivänä rauhanyhdistyksellekin. Kovasti toivon, mutta kovin vähän jaksan uskoa. Äiti on sellainen "sekauskovainen", siis sillä on kovin paljon eri paikoista koottuja käsityksiä. Laulaa virsiä mielellään, kunhan niissä ei puhuta synnistä tai Jeesuksesta, pitää vuorikristallin paloja makuuhuoneen nurkissa "viemässä huonoa energiaa", uskoo jonkinlaiseen henkimaailmaan, ja sitten kuiten rukoilee... En mie saa siitä selvää, vastaan vain kun kysytään. Sekin vähä on sitten kuulemma käännyttämistä.

Mutta toisaalta, mie olen vuosikausia ollut sairauslomalla masennuksen ja ahdistuksen takia, ja varsin voimaton muutenkin. Seuroista tullessa olen iloinen ja energinen. On se sitä ihmetellyt, ja tuumannut, että kai se on sitten hyvä juttu, kun siitä saa voimia. Toisaalta taas "samahan se mistä sen hyvän olon saa kunhan ei huumeista". Ja suostui tuossa taannoin laulamaan Siionin lauluja, kun annoin laulukirjan käteen ja opetin muutaman kauniin laulun. En tiiä, tajusiko se mitä lauloi, kun samassa kirjassa on se virsikirjakin. Mutta kai sitä jotain kylvöä tästäkin tulee.

Hyvä kun olet saanut hänet jo ottamaan Siionin laulut ja virsikirjan käteensä, eiköhän sekin ole jo "edistystä". Kun vielä näkee,että sinä olet saanut seuroissa käymisestä iloa niin ehkä sekin puhuttelee, vaikka ei sitä ääneensä tohtisi sanoa

oikeastaan, mikä on lahko? määritteleekö sen ihmiset itse? Raamatussa, ihmisillä taisi Paavalin tiestä nimitellä "Nasaretilainen lahko".

Voisi toki ajatella, että määritelmän tekee Raamattu, eikä elävässä uskossa olleet, olleet ns. ekumeenikkoja, eikä siis Allianssi ihmisiä.

apt.2:42. "Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa".

Emka kirjoitti::D Hyvä kun olet saanut hänet jo ottamaan Siionin laulut ja virsikirjan käteensä, eiköhän sekin ole jo "edistystä". Kun vielä näkee,että sinä olet saanut seuroissa käymisestä iloa niin ehkä sekin puhuttelee, vaikka ei sitä ääneensä tohtisi sanoa

Palailimme juuri äidin kanssa veljen perheen luota. Opetin pikkuisen 1,5-vuotiaan kummityttöni laulamaan Jumalan kämmenellä ja pidin sille lyhyisen pyhäkoulutuokion samalla lukemalla vähän lasten Raamattua. Paluumatkalla kuuntelutin 3/4 kotimatkasta (250 km) hengellistä musiikkia. Ei valittanut, äiti siis. Pikkuneidillekin oli luettu näköjään myös sitä Raamattua, koska se tunnisti siitä joitain hahmoja. Positiivista. Äiti-mummo mutisi tosin sen raamatunluvun taustalla, että "se on sellainen taruhahmo". Hmph, käyttäytyisi.

Minunkin äitini varoitteli lahkosta aikanaan kun kerroin, että käyn vl-seuroissa. Sanana lahkolainen on vähän kuin neekeri, täynnä negatiivista latausta.

Luin tämän päivän Keskisuomalaisesta etusivulla olleen jutun, jossa mainittiin, että uskontoja on yhä enemmän. Erilaisia rekisteröityjä uskontokuntia on Suomessa jo 352. Selvimmin ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan kristillisyyteen perustuvat uuskarismaattiset liikkeet sekä new age, islam ja itämaiset uskonnot. Että kyllä lahkoja riittää moneen makuun.

Lahko tarkoittaa ei-kristillistä uskonnollista yhteisöä. Alunperin näin. Arkikielessä sitä on käytetty myös kristillisistä ryhmistä.

Ja mitä on ei-kristillisyys? Sellainen kieltää Jeesuksen Raamatunmukaisen olemuksen. Näitä ovat lunastustyö, Jumaluuden 2. persoona, kuolleistanouseminen, jne. Lahko voi pitää Jeesusta yhtenä profeettana muiden seassa, jne. Ja heillä voi olla oma profeetta, jota Raamattu ei tunne.