Jani_S kirjoitti:Jumala valtakunnalla on rajansa. Mikä valtakunta se sellainen on, jolla ei ole rajoja? Se raja kulkee todellakin sydämestä sydämeen, ja vaikka maailma ei näe, missä se kulkee, se on olemassa ja nähdään niiden toimesta, jotka ovat Jumalan valtakunnassa ja tuntevat sen muut jäsenet sydämestään.
Jani_S ei tuossa keksi omia käsityksiä, vaan edustaa perinteistä vanhoillislestadiolaista raamatuntulkintaa. Jani_S vaikuttaa olevan samaa mieltä kuin Heikki Jussila, joka oli aikoinaan vanhoillislestadiolaisuuden keskeinen saarnamies. Jussila on kirjoittanut teoksessaan Kutsujan armo seuraavasti:
"Toiseksi hän rakentaa hiekalle seurakuntaopin, kun hän ottaa perustukseksi uuden käännöksen Luuk. 17:20-23 lausumat sanat, että Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä, fariseuksissa. Jeesus sanoo publikaanien ja porttojen käyvän heidän edellään Jumalan valtakuntaan. On aivan käsittämätöntä, kuinka hän jumaluusoppineena kieltää "yhden, pyhän seurakunnan ja pyhäin ihmisten yhteyden" ja sanoo niiden kuuluvan vasta kirkkauden valtakuntaan! Kun fariseusten kysymys, "koska Jumalan valtakunta oli tuleva" oli määrätystä ajasta, niin Jeesuksen vastaus sisälsi myös määrätyn ajan : Jumalan valtakunta on jo tullut. Hän itse, Jumalan valtakunnan Herra ja suuri Kuningas, oli apostoliensa kanssa siinä kysyjäin keskellä. Ja niinkuin he olivat siinä näkyväisinä niille, joiden silmät olivat voidellut silmävoiteella näkeviksi, niin ovat aina Jumalan valtakunnan kansalaiset näkyväisinä, mutta ei fariseuksille eikä laodikealaislle, elleivät he voitele silmiään silmävoiteella, että he näkisivät."Huomautettakoon palstan ulkopuolisille lukijoille, että tällä palstalla ei kirjoiteta "nuorina itseoppineina 'teologeina'". Ainakin itse tuon vain esille niitä opetuksia, joita olen vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden saarnoista ja julkaisuista oppinut. Omia tulkintoja olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman vähän yhtään mihinkään.
Jani_S kirjoitti:"kolmen kyynärän oppi" liittyi jaakkimalaisen Esko Pellikan ns. uuden ehtoollisopin harhaan ja tunnistettiin nimenomaan vl-kristillisyyden toimesta.
Tarkennan vielä, että kolmen kyynärän oppi on huomattavasti vanhempaa perua. Se vaivasi lestadiolaista kristillisyyttä lähes herätyksen aamunkoitosta asti. Esim. koutokeinolaisuus oli kolmen kyynärän opin äärisovellus. Myös Amerikan lestadiolaiskirkon ensimmäisenä johtajana 1870-luvulla toiminut Salomo Kortetniemi edusti Suomessa 1850-luvulla kolmen kyynärän oppia. Äärilaidat (kuten koutokeinolaiset ja Kortetniemi aluksi) ajattelivat, että koska Jumala tekee herättävääkin työtään vain seurakunnan välityksellä, voitiin syntistä lihaa pehmittää evankeliumille otolliseksi väkivalloin. Koutokeinossa ko. ajattelutapa johti (yhdessä rajan sulkemisen kanssa) veriseen kapinaan. Myös Kortetniemi (ei kuulunut koutokeinolaisiin), joka maltillistui myöhemmin, tuomittiin pahoinpitelystä.
Kolmen kyynärän oppi ei kuitenkaan ollut vain väkivaltaisten äärilaitojen harha, vaan se vaivasi lestadiolaisuutta melko laajasti. Kuviteltiin, että Jumala ei tekisi herättävää työtään kuin kolmen kyynärän mittaisten ihmisten kautta. Siten äärettömän Jumalan vaikutuspiiri ikään kuin typistyi opin kannattajien mielissä kolmen kyynärään.
Kun lestadiolaissaarnaajat kokoontuivat v. 1875 Alkkulan kirkkoon ensimmäiseen lestadiolaisten suureen tapaamiseen, oli kolmen kyynärän opin kukistaminen yksi tapahtuman tärkeimpiä tavoitteita. Kolmen kyynärän oppia opetti siihen aikaan mm. Pietari Hanhivaara, josta myöhemmin tuli uudenheräyksen eriseuran päämies. Seurakuntaopin suhteen hänen myöhemmin edustamansa yltiöavara "totiset muissakin joukoissa" -oppinsa oli hänen kolmen kyynärän opin aikaisten käsitystensä vastakohta.
Raattamaan kirjeistä voi todeta, että hän on vielä v. 1878 puhutellut Kittilän saarnaajia kolmen kyynärän opista:
"Vasta olen tullut Kittilästä, ja Kittilän pappilassa olimme koossa kaikkein Kittilän seurakunnan opettavaisten miesten kanssa, jossa poispantiin opista se sana, kun joiltakin ennen sanottu oli, ettei Pyhä Henki vaikuta luetun sanan kautta ulkona seurakuntaa. Siihen tyydyttiin, kun sanoin, että Jumalan vaikutuspiiri on meille mittaamaton. Johdattipa Hän tietäjät idästä Betlehemiin." (Tilda Fogmanille Saivosta 6 p. helmikuuta 1878.)
Kolmen kyynärän opista voi helposti horjahtaa pois keskeltä, vastakkaiseen käsitykseen, jonka mukaan Pyhä Henki hoitaisi myös vanhurskauttavan työnsä seurakunnan ulkopuolella. Tästä Raattamaa on todennut, että palvelijat tarvitsee olla.
"Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan, ja sanan lukeminen vahvistaa saarnan niinkuin Hebrean seurakunnan kristityissä mainitaan. Lukeminen vaikuttaa, kun sanaa sydämellä käsitetään, vain siinä on asia, ettei sokea ihminen käsitä raamattua, ja koska hän luulee näkevänsä, niin hänen sokeutensa pysyy. Raamatussa on kyllä kirjoitettu uudesta syntymisestä, mutta saarnattakoon sitä äänellisesti - -." (Johan Tudeelle Ylimuoniosta heinäkuun 4. p. 1876.)
Jani_S kirjoitti:Olen lukenut monesti kirjoituksia, joissa "kolmen kyynärän opin" harhalla yritetään tehdä tyhjäksi seurakuntaoppi. Sen lisäksi, että sitä innoikkaimmin harrastavilla on hyvin typistetty näkemys koko "opista", on sen käyttäminen seurakuntaoppia vastaan nykyaikana täysin väkinäistä, etten sanoisi tökeröä.
En voi olla eri mieltä.
Kolmen kyynärän oppia käsiteltäessä monet luulevat ymmärtävänsä sen merkityksen, mutta eivät oivalla eroa seuraavien asioiden välillä:
a) Jumala vaikuttaa kaikkialla, mutta vanhurskauttaa vain seurakunnassa (perinteinen vanhoillislestadiolainen, luterilainen ja vanhakirkollinen raamatuntulkinta).
b) Jumala vaikuttaa vain seurakunnassa (kolmen kyynärän oppi).