Kirjoittaja mato » 06 Joulu 2009, 19:16
Menin aika sanattomaksi tätä ketjun häntää lukiessa, vaan sitäpä seuraakin heti oikea puheripuli pitkästä aikaa.
Minun ajatukseni oli: Miten kukaan voi tuota Ilm. 21 lukua tarkasti lukemalla päätellä, että siinä puhutaan jo tapahtuneesta? Sen ymmärrän, että jos vahingossa luulee niin, vaan sitä en kovin helposti niele, jos luvun tekstistä itsestään sellaista päätellään.
Minä olen ennenkin koettanut ajatella, että kyseisessä tulkinnassa on kyse vain huolimattomasta lukemisesta tai huonosta muistista. Siis että koko lukua ei muista siihen parilla sanalla viitatessa -- ei muista, että siinä luvussa puhutaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Mutta aika sujuvasti täällä ollaan jo luvun tässä mielessä tärkeimpiä kohtia lainattu niiden tarkoitusta huomaamatta, vaikka timoteus on yrittänyt saada kaikki huomaamaan. Siksipä ajattelin kirjoittaa jotakin.
Jos luvussa todella kuvataan tällä hetkellä maan päällä olevaa seurakuntaa, niin mitä kummaa tarkoittaa silloin ensimmäinen jae sanoillaan: "... ensimäinen taivas ja ensimäinen maa katosi, ja ei meri silleen ole"? Sitä sopii aika paljon minullekin selittää. Minä olen aivan tosissani, kun ymmärrän jo tämän pelkän ensimmäisen jakeen tarkoittavan, että heti seuraavassa jakeessa mainittu uusi Jerusalem on tuonpuoleista eikä tätä päivää. Entinen maailma on kadonnut ja uusi on luotu. Timoteus onkin tätä asiayhteyttä jo koettanut tuoda esille. Yritän purkaa tekstiä tarkemmin, jospa sen tarkoitus näkyisi silloin muillekin.
Taavetti pyysi timoteukselta selityksiä joihinkin kohtiin. Koetanpa vastata pyyntöön minäkin, vaikkei minulta mitään ole kysyttykään.
Jakeen 6 "se on tapahtunut" voi viitata yksinkertaisesti lausetta seuraaviin sanoihin, sillä edellisessä jakeessa sanotaan: "kirjoita! sillä nämä sanat ovat totiset ja vahvat", minkä voisi hyvinkin ajatella tarkoittavan vapaasti muotoiltuna: "nyt tulee tärkeää asiaa, kirjoita tarkasti!" Luvussahan Johannes kirjoittaa myös niistä asioista, joita tapahtui ennen kuin hänelle sanottiin jälleen: "kirjoita!"
Suomen kielessäkin joskus tapaa jakeen 6 tapaista ilmaisua. Esimerkiksi voisin sanoa: "Nyt se on tapahtunut! Olen saanut viimein töitä margariinitehtaalta." Siinä huudahdus viittaa seuraavaan mainittavaan asiaan, eikä suinkaan huudahdusta ennen esillä olleisiin asioihin. Ehkäpä siten Kristus tarkoittaa sanoillaan kutakuinkin tätä: "Nyt se on tapahtunut! Maailman vapahtaja on tullut antaakseen ikuisen elämän niille, jotka sitä häneltä anovat." Tarkoitan siis, että "se on tapahtunut" viittaisi seuraaviin lauseisiin, "Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoovalle elämän veden lähteestä lahjaksi." Vertaisin kohtaa varovaisesti siihen, kun Kristus huusi kerran ristiltään: "Se on täytetty!"
Mutta jos "se on tapahtunut" tarkoittaisi luvun alkua (konkreettisessa mielessä), Kristus tarkoittaisi sanoillaan, että ensimmäinen maa ja taivas katosivat ja on tullut jokin uusi maa ja taivas. Mitä tämä tarkoittaisi silloin? Lisäksi on sellainen tilanne, että ketään ei yhtään sureta eikä kenelläkään ole mitään kipua, mikä on selvästi kunnian taivaan kuvausta. Enpä minä ainakaan ole kuullut kenenkään sanovan, ettei kokisi ajallista tai hengellistä tuskaa lainkaan. Päin vastoin uskovaisilla on jopa erityinen risti kannettavanaan.
Siinä en huomaa olevan mitään erityistä selitettävää tai auki purettavaa uskovaisille, että kaunis taivaallinen kaupunki laskeutuu taivaasta uuteen maahan. Se voisi olla jotenkin odotettavaakin, jos verrataan toisenlaiseen tapahtumaan. Esimerkiksi siinä olisi jo paljon enemmän selitettävää ja ihmeteltävää, että nuhjuinen maanpäällinen eli ajallinen kaupunki nousisi taivaaseen, mutta luulen sellaisenkin olevan uskovaisille aivan ymmärrettävää puhetta, eikä sellainenkaan siten tarvitsisi tällä foorumilla selitystä.
Jos kohta herättää todella ihmetystä, niin voin minä jotain selitystä yrittää miettiä, kunhan sanotte, mikä siinä ei käy järkeen.
Ja kuulin suuren äänen taivaasta sanovan: katso Jumalan maja ihmisten seassa, ja hän on asuva heidän kanssansa, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja itse Jumala on oleva heidän kanssansa ja heidän Jumalansa.
Tätä kolmatta jaetta piti hetken kummastella, että mikä siinä oikein aiheuttaa ongelmaa. Huomasin viimein, jos huomasin edelleenkään oikein. Ymmärrätköhän Taavetti sen tällä tavalla: "Katso Jumalan maja epäuskoisten ihmisten seassa, ..."? (Noudatellen sanoja "katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.") Sattuu ikävä virhe, jos tuolla tavalla lukee. Jos nimittäin tarkastelemme jaetta tarkemmin, huomaamme, että Jumala "on asuva heidän kanssansa, (--) ja itse Jumala on oleva (--) heidän Jumalansa." Sana heidän viittaa selkeästi niihin ihmisiin, joiden seassa Jumalan maja on. Edelleen seuraavassa jakeessa nämä ihmiset, joiden seassa Jumala asuu, heidän silmistän Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet. Näistä ihmisistä tuskin kukaan on jumalaton, vai mitä?
Kolmas jae yksinkertaisesti sanoo, että Jumala asuu oman kansansa keskellä. Sitä on Jumalan maja ihmisten seassa. Eikä kohta mielestäni ole lainkaan käsitykseni kanssa ristiriidassa, sillä kunnian taivaassa Jumalan lapset ovat päässeet Isän Jumalan tykö.
Olet Taavetti sitä mieltä, että luvusta/luvuista käy selvästi ilmi kyseessä olevan jo tapahtuneen tapahtuman. Valitettavasti minusta näyttää selvästi juuri päinvastaiselta, mikäli lukee ensimmäisestä jakeesta alkaen, kuten osoitin yllä.
Jos joku osaa UT:n kreikkaa, niin voisiko ystävällisesti sanoa, onko kyseinen lause "se on tapahtunut" alkutekstissäkin tuossa muodossa? Tarkoitan, että viittaako se mihinkään "siihen", kuten tuo suomennos tekee (mikäli halutaan kirjaimellisesti ymmärtää). Minulla on sellainen pieni luulo ja aavistus, että esim. Kristuksen huuto "se on täytetty" oli pikemminkin pelkkä yksi sana "täytetty" tai "on täytetty". En tätäkään tiedä, vaan luulen vain.
Toivon Taavetilta ja muilta hänen kanssaan samaa mieltä olevilta vastausta esittämiini kysymyksiin, selityksiin ja selvityksiin siltä osin kuin ovat merkittäviä tai vääriä.