Siansaparo kirjoitti:Luther:
"josta olemme syntyneet ja vielä joka päivä synnymme, - tämä äitimme,"
Tämä herätti miulla ajatuksia. Miksi Luther sanoo noin...? Ihan niin kuin ei riittäisi, että on kerran syntynyt, vaan joka päivä pitäisi syntyä uudestaan. Tarkoittaako hän siis sanan kuulemisen kautta sanassa pysymistä...?
Se tarkoittaa jokapäiväistä synnistä pois kuolemista. Vähässä katekismuksessa Luther selittää, että uskon merkki kaste
"merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana."Siansaparo kirjoitti:Muutenkin Luther käyttää "synnyttämistapahtumasta" eri termejä kuin meikäläiset: sanalla ja sakramenteilla palveltaessa, seurakunta synnyttää krsitittyjä. Meikäläisyydessä taas synninpäästösanojen kautta.
Jos esim. kasteen sakramentissa syntyy usko, se ei synny veden, vaan kasteeseen liittyvän Jumalan sanan vaikutuksesta. Luther:
"Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä." (Vähä katekismus.)
"Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä." (Schmalkaldenin opinkohdat.)
Mitä tulee evankeliumin sanamuotoon, niin vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu, ettei se ole oleellisinta, vaan Pyhän Hengen voima.
"Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi" on oikeastaan koko Raamatun pääsisältö, mutta evankeliumia voi julistaa myös toisin sanoin, kunhan julistajalla itsellään vain on Pyhä Henki.
Siansaparo kirjoitti:Luther ei myöskään rajaa seurakunnaksi jotain tiettyä ryhmää, vaan sanoo:
"Eihän hengellisellä Jerusalemilla, joka sai alkunsa ulkonaisesta, ole mitään määrättyä paikkaa, niinkuin Juudeassa olevalla, vaan se on levinnyt koko maailmaan ja saattaa olla Babyloniassa, Turkinmaassa, Tartariassa, Skyatiassa, Intiassa, Italiassa, Saksassa, meren saarilla, vuorilla ja laaksoissa ja kaikkialla maailmassa, missä on evankeliumin omaavia ja Kristukseen uskovia ihmisiä -. "
Nimenomaan Luther tuossa rajaa seurakunnaksi tietyn ryhmän: evankeliumin omaavat, Kristukseen uskovat ihmiset kaikkialla maailmassa. Juuri niin vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan. Uskovaisia löytyy mm. Suomesta, Kanadasta, Ecuadorista, Togosta, Keniasta ja monesta, monesta muusta maasta. Hengellinen Jerusalem on kaikkialla siellä, missä on elävästi kristittyjä ihmisiä.
Siansaparo kirjoitti:Tuosta O.H.Jussilan kirjoituksesta pulpahti ajatuksia.
Tarkennan: Jumalan valtakunnan näkemistä koskeva kirjoitus ei ole Oskari Heikki Jussilan (1888-1955), vaan hänen isänsä Heikki Jussilan (1863-1955) käsialaa. Heikki Jussila oli herännäiskodin lapsi, jonka "omanvanhurskauden perustukset murtuivat" uskovaisen papinkokelaan Jaakko Veijalan saarnatessa v. 1884. (Ks. lisää
täältä.) O. H. Jussila oli teologi, joka syntyi kristittyyn kotiin, meni maailmaan ja sai parannuksen armon isänsä saarnatessa Helsingissä 1912.
Siansaparo kirjoitti:Hän vertaa Jeesuksen aikaan tuota Jumalan valtakunnan näkemisasiaa. Siihen aikaan oli niin Jeesus kuin Jeesuksen seuraajatkin silmin havaittavissa, vaikkakaan kaikki eivät uskoneet näkemäänsä.
Jussilan mukaan mukaan uskovaiset eivät olleet nähtävissä vain Jeesuksen aikaan, vaan aina niille, joiden silmät on voideltu silmävoiteella:
"Ja niinkuin he olivat siinä näkyväisinä niille, joiden silmät olivat voidellut silmävoiteella näkeviksi, niin ovat aina Jumalan valtakunnan kansalaiset näkyväisinä, mutta ei fariseuksille eikä laodikealaislle, elleivät he voitele silmiään silmävoiteella, että he näkisivät."Siansaparo kirjoitti:Ja myös opetuslapsissa oli eräs, joka ei ollut "aito" seuraaja ja jonka Jeesus tiesi, mutta tiesivätkö muut?
Siinä vaiheessa Juudas ei ilmeisestikään ollut vielä luopunut Jeesuksesta, koska tapahtuma näyttää sijoittuneen jonnekin Jeesuksen julkisen toiminnan keskivaiheille.
Luonnollisille silmille näkyvästä seurakunnasta on Raamatussa selkeä vertaus taivasten valtakunnan verkosta. Ajan lopulla verkosta nousee sekä terveitä että kuolleita kaloja. Sellaiset uskovaiset, joilla on erityisen herkkä hengenerottamisen armolahja, usein vaistoavat, ettei kaikki ole kohdallaan. Kuitenkin kuolleet kalat saattavat roikkua seurakunnan mukana kuolemaansa saakka. Viimeisellä tuomiolla heille sanotaan tylysti:
"En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!" (Matt. 7:23.)
Siansaparo kirjoitti:Rekisteriraamatussa kerrotaan näkymättömästä seurakunnasta sillesti, että niin kuin Kristuskin on näkymätön, myös sen jäsenet ovat näkymättömät, jotka ainoastaan Jumala tuntee (ei sanatarkka).
Tuon perusteella minulla ei siis ole mitään syytä olettaa esim. kenenkään ns. moppilaisen olevan uskovainen. Lähtökohtaisesti voin suhtautua muslimiin ja ateistiin yhtä uskovaisena tai yhtä epäuskoisena kuin moppilaiseen, koska Jumala ainoastaan tuntee uskovaiset.
Itse en väitä tuntevani läheskään kaikkia uskovaisia. Heitä on elossakin vähyydestään huolimatta maailmassa ihan liikaa yhden ihmisen tunnettavaksi, saati sitten että voisin tuntea jo poisnukkuneet vanhurskaat. Uskaltaisin silti sanoa hyvän todistuksen esim. monen tämän palstan kirjoittajan uskosta, vaikka tunnustankin auliisti, että Jumala tietää sen asian lopultakin huikeasti minua paremmin.
Siansaparo kirjoitti:Pyhä seurakuntahan on uskon kohde. Se lausutaan uskontunnustuksessa.
Periaatteessa kyllä, periaatteessa ei. Uskon kohde näet on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Uskontunnustus sanoo:
"- - ja pyhän yhteisen seurakunnan - -." Eräs Siionin laulu selittää ko. uskontunnustuksen kohtaa hyvin:
"Mä uskon pyhän, puhtahan/ tääll' seurakunnan olevan - -." Ts. kun uskoo Raamatun mukaisella tavalla maailman luojaan Isään, maailman lunastajaan Poikaan ja maailman pyhittäjään Pyhään Henkeen, on uskottava maan päällä olevan pyhän yhteisen seurakunnan, joka jatkaa Kristuksen työtä maailmassa.
Siansaparo kirjoitti:Ja uskominen on juuri eri asiaa kuin näkeminen, emmehän mitenkään voi nähdä ajallisin silmin Jumalaa, Jeesusta, Pyhää Henkeä, emmekä niin ollen pyhää seurakuntaakaan. Jos me kuitenkin sanomme uskon kautta näkevämme silmillämme pyhän seurakunnan, meidän pitäisi se sama pystyä tekemään myöskin Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengenkin kohdalla.
Tuo on non sequitur eli "ei seuraa"-logiikkaa. Siitä, että voimme uskon silmin nähdä pyhän seurakunnan, ei välttämättä seuraa, että meidän tulisi nähdä uskon silmin myös kolmiyhteinen Jumala. En kuitenkaan puutu tähän argumentointivirheeseen enempää.
Itse koen näkeväni/tuntevani uskon silmin Pyhän Hengen uskovaisessa ihmisessä. Koska Pyhä Henki on sekä Jumalan että Kristuksen henki, koen näkeväni/tuntevani uskon kautta myös heidät uskovissaan. Raamattu toteaakin Pyhästä Hengestä, että se on samaan aikaan jotain näkymätöntä ja tuntematonta, mutta myös jotain tunnettua. Se, miten näkymätön/tuntematon ja tunnettu se on, riippuu siitä, kuka katsoo/tunnustelee. Maailma ei näe eikä tunne Pyhää Henkeä, mutta uskovaiset tuntevat hänet.
"Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh. 14:17.)
Samoin Raamatussa kehotetaan koettelemaan henget:
"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1. Joh. 4:1.) Henkiä on siis erilaisia: Pyhä Henki ja lukemattomat pahat henget. Vaikka kaikkia pahoja henkiä ei mitenkään voi oppia tuntemaan nimeltä, ne voi tunnistaa siten, että ne ovat uskovaisille tuntemattomia, kun taas Pyhä Henki on uskovaisille tuttu henki. Nämä asiat saattavat kuulostaa täysin oudoilta ja käsittämättömiltä sellaisille, jotka eivät erota Pyhää Henkeä muista hengistä. Itselleni se ei ole lainkaan outoa: jos Jumala saa minut nöyrryttää lampaaksi, uskon tuntevani paimenen äänen ja erottavani, jos kyseessä on jäljittelijä. Ei siinä mistään erikoista älyä vaativasta ominaisuudesta ole kysymys, vaan siihen todellakin riittää lampaan aivot. Lammas tuntee paimenensa äänen, mutta ei tottele vierasta.
Siansaparo kirjoitti:OM. Miun Lutherin galatalaiskirjeitten selitykset on suomennettu -38.
Voi olla, tarkistan asian. Minulla on ko. teos Luther-CD:llä. Gustaf Johansson kuoli v. 1930, joten hän ei ole lukenut Galatalaiskirjeen selitystä ainakaan suomeksi. Sen sijaan on mahdollista, että hän olisi lukenut sen ruotsiksi (jota hänen on täytynyt osata, koska siihen aikaan kaikki sivistyneet ihmiset osasivat ruotsia ja muutoinkin hänellä on ollut ruotsinkielinen nimi) tai saksaksi (en tiedä, osasiko hän sitä). Niin tai näin, minusta Johansson vaikuttaa sijoittaneen taivaallisen Jerusalemin ylhäälle korkeuksiin, kun taas hänenkin ilmeisesti oppi-isänään pitämänsä Luther sijoitti taivaallisen Jerusalemin maan päälle.
Minusta tässä taivaallisen Jerusalemin sijainnissa on kysymys puhtaasti käsityseroista Jumala-kuvassa. Toisille Jumala on tuonpuoleinen, etäinen, kaukainen. Siksi he sijoittavat Jumala-kuvaansa vastaavasti taivaallisen Jerusalemin korkeuksiin ja ajan rajan toiselle puolelle, kauaksi itsestään. Toisille Jumala on läsnäoleva, läheinen, tuttu. Siksi he sijoittavat Jumala-kuvaansa vastaavasti taivaallisen Jerusalemin maan päälle, lähelle itseään.