Ahasverus kirjoitti:Siispä summa summarum: tarkoitukseni on ollut herätellä väittelyä eri näkökulmista, jotta oppisin ja ymmärtäisin enemmän. Tänään olen oppinut, että kaikki eivät siihen pysty tai halua ryhtyä. Kaikella ystävyydellä ja rakkaudella.
Kuinka kauas voi antaa periksi tuolla periaatteella, ilman että luopuu omantuntonsa puhtaudesta? Ihan nyt esimerkkinä tuo homopappeus - kristillisyytemme papit tuskin voivat enää kuitata asiaa olankohautuksella ja todeta, että esivaltaa on kunnioitettava - vai mitäpä luulette? Työvuorojen järjestelyillä asian hoitamiselle tulee stoppi, kuten kävi Luthersäätiön papeille naispappeusasiassa.
kuikuilija kirjoitti:Uskovaiset saarnaavat parannusta niin kauan kuin jumalan aika on. Kirkko on paikka jossa saamme toimia vielä. Emme ole uskovaisina kirkkoa varten olemme ihmisiä varten.
Taavetti kirjoitti:Olisi kirkolla melkoinen katastrofi, jos aivan yhtä äkkiä kymmeniä pappeja ja kenties vielä useampia kanttoreita joutuisi luopumaan viroistaan. Mistä kirkko saisi viranhaltijat heidän tilalleen.
Kenties olemme matkalla sitä USA:n tilannetta lukuisten pienten kirkkojen muodossa, jollaista kuvailtiin Päivämiehessäkin Kontkasen haastattelussa. Jotenkin minä vaan toivoisin, että kansankirkko olisi ja pysyisi ja jonain päivänä tämä luopumuksen ja maallistumisen kehitys kääntyisi. Toki Raamattukin todistaa, että toiveeni on turha.
Monet piispat ovat jo sitä mieltä,että nämä homot/lesbot ovat kirkon "suojeluksessa" eikä heitä voi estää toimimasta kirkon viroissa vaikka toteuttavat sek. suuntautumistaan. Myös heidän liitojensa siunaus tulee sisältymään kirkon työntekijöiden työnkuvaan.
Ahasverus kirjoitti:Vanhoillislestadiolaisuudessa näkyy mielestäni oikeinkin selkeästi se Kierkegaardinkin käsittelemä ns. uskonhyppy (leap to faith), mikä hyvin kiteytyy tuossa, että usko ei ole järjen asia.
Politiikantutkijana en kuitenkaan pysty hyväksymään tiettyjä kirkon ajamia näkökantoja. Enkä myöskään sitä, että uskovainen "unohduttaa" oman arviointikykynsa saarnaajan, kirkon tai Raamatun vaikutuksesta. Moraalinen ajattelu täytyy olla sisäistetty niin hyvin, että se ei ole riippuvainen mistään muusta kuin yksilöstä itsestään sekä hänen tuntemasta vastuustaan kanssaihmisiään kohtaan. Raamattuni olen kyllä lukenut, mutta ei siitä sen enempää.
Ateisti tuskin haluaa papiksi, vaikka ateismi onkin oikeastaan vain kolikon toinen puoli: uskotaan varmasti, että Jumalaa ei ole. Ku Klux Klankin on nähdäkseni eri asia: haluaakohan mustaihoinen jäseneksi järjestöön, joka vihaa hänen "rotuaan"? Analogia ei tässä oikein toimi: ei kai kirkko ole organisaatio, joka vihaa naisia? Mielestäni naispappeus on täten hieman eri juttu. Kuten todettua, minulle pappeuteen riittää usko.
Kyse on myös laajemmin kirkon roolista osana yhteiskuntaa; mitä se saa ja mihin sillä on oikeus vetää rajoja maallisissa asioissa. Ja pappikin kuitenkin on aina vallankäyttäjän asemassa seurakunnassa, ja onhan se muutenkin arvostettu ammatti yhä edelleen.
nuusku kirjoitti:miksi siinä olisi mitään ongelmaa, että uskovaiset papit toimivat kansankirkossa naispappien kanssa, ja käsittääkseni se ei ole sen suurempi ongelma, että he toimivat yhteistyössä vaikkapa homopappien kanssa. -- Niin kauan kun kyse ei ole hengellisestä yhteydestä vaan ajallisesta työtehtävästä, niin minulle ei ole hahmottunut, että miksi voisi periaatteessakaan olla kyseenalaista toimia yhteistyössä naispuolisen papin kanssa. Sensijaan siitä asiasta, että uskovainen pappi pakotettaisiin esim. vihkimään homoavioliittoja, ainakin oma tunne on, että kyseessä on aivan eri asia kuin esim. yhteistyön tekeminen homopapin kanssa. Tosin en ole koskaan kuullut tuohon otetun kantaa, mutta itse ymmärtäisin että uskovainen pappi ei voisi vihkiä homoliittoja edes "pakotettuna", koska se olisi vastoin omaatuntoa. On eri asia toivottaa homoseksuaalisuuden harjoittajalle siunausta ihmisenä, kuin siunata homoseksuaalisuuden harjoitus.
näre kirjoitti:nuusku kirjoitti:miksi siinä olisi mitään ongelmaa, että uskovaiset papit toimivat kansankirkossa naispappien kanssa, ja käsittääkseni se ei ole sen suurempi ongelma, että he toimivat yhteistyössä vaikkapa homopappien kanssa. -- Niin kauan kun kyse ei ole hengellisestä yhteydestä vaan ajallisesta työtehtävästä, niin minulle ei ole hahmottunut, että miksi voisi periaatteessakaan olla kyseenalaista toimia yhteistyössä naispuolisen papin kanssa. Sensijaan siitä asiasta, että uskovainen pappi pakotettaisiin esim. vihkimään homoavioliittoja, ainakin oma tunne on, että kyseessä on aivan eri asia kuin esim. yhteistyön tekeminen homopapin kanssa. Tosin en ole koskaan kuullut tuohon otetun kantaa, mutta itse ymmärtäisin että uskovainen pappi ei voisi vihkiä homoliittoja edes "pakotettuna", koska se olisi vastoin omaatuntoa. On eri asia toivottaa homoseksuaalisuuden harjoittajalle siunausta ihmisenä, kuin siunata homoseksuaalisuuden harjoitus.
Samalla tavalla tästä ajattelen.
Tässä moraaliasiassa jäi toinen puoli huomioimatta: ihmisen eksistenssi on aina maailmassaolemista, mutta myös mukanaolemista. Tällöin moraalia ei määritä kukaan ainoastaan yksin, vaan aina osana yhteisöä, johon hän kuuluu. Tämä näkyy jo moraali-sanan etymologiassakin. John Donnea mukaillen, "no man is an island entire of itself".
Tuo kommenttini liittyi lähinnä aikaisempaan kommentointiin siten, että ei kukaan päätä moraaliaan yksin tyhjiössä, vaan maailmassa, jossa on muitakin ihmisiä. Ajatus sinänsä on ikivanha.
Taavetti kirjoitti:näre kirjoitti:nuusku kirjoitti:miksi siinä olisi mitään ongelmaa, että uskovaiset papit toimivat kansankirkossa naispappien kanssa, ja käsittääkseni se ei ole sen suurempi ongelma, että he toimivat yhteistyössä vaikkapa homopappien kanssa. -- Niin kauan kun kyse ei ole hengellisestä yhteydestä vaan ajallisesta työtehtävästä, niin minulle ei ole hahmottunut, että miksi voisi periaatteessakaan olla kyseenalaista toimia yhteistyössä naispuolisen papin kanssa. Sensijaan siitä asiasta, että uskovainen pappi pakotettaisiin esim. vihkimään homoavioliittoja, ainakin oma tunne on, että kyseessä on aivan eri asia kuin esim. yhteistyön tekeminen homopapin kanssa. Tosin en ole koskaan kuullut tuohon otetun kantaa, mutta itse ymmärtäisin että uskovainen pappi ei voisi vihkiä homoliittoja edes "pakotettuna", koska se olisi vastoin omaatuntoa. On eri asia toivottaa homoseksuaalisuuden harjoittajalle siunausta ihmisenä, kuin siunata homoseksuaalisuuden harjoitus.
Samalla tavalla tästä ajattelen.
Samoin minäkin, ja niin tietämäni mukaan on lestadiolaisten joukossa ymmärretty laajemminkin.
Ahasverus kirjoitti:Absoluuttisessa oikeassa olemisessa tai absoluuttisessa valituksi tulemisessa on vaarana, että se "väärässä" oleva tai ei-valittu suljetaan kokonaan inhimillisyyden ulkopuolelle, mistä on surullisia esimerkkejä ihan liian paljon.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa