VL-FOORUMI

Mitä mieltä olette, voiko uskovaisella olla ikoni kodissaan? Onko uskovaisilla seinällä ristiä? Itse en ole nähnyt niissä uskovaisissa kodeissa, joissa olen käynyt, ikoneita tai ristejä. Itselläni on seinällä mummilta saatu risti, joka loistaa pimeässä ja muutamia pieniä ikoneita, jotka olen matkamuistona ostanut VAlamon luostarista. Vanhempieni luona on isompi ikoni, vaikka perheeni ei ortodoksinen olekaan ja kerran kun kenties ehkä perinnönjaossa sen saan niin voisin laittaa seinälle. Mutta voiko sellaista uskovaisella olla? Sehän liittyy kuitenkin vieraaseen uskontoon. En kyllä mitään ortodoksisten pyhimysten kuvaa laittaisi seinälle, mutta siinä vanhempieni luona olevassa ikonissa on kaunis kuva Jeesuksesta ja Mariasta.

Minulla on tuossa seinällä ikoni, jossa on Kristus kädessään avattu kirja, jossa lukee rakkauden kaksoiskäsky. Silmien osuessa siihen hiljentyy hetkeksi, se on siis eri asia kuin taulu. Se muistuttaa näkymättömästä todellisuudesta. Samoin risti kaulassa tai seinällä muistuttaa siitä, kenelle kuulun. Samalla ne kertovat siitä, mihin uskon. Vierastan Maria-ikoneita, mutta noita Kristus-ikoneita on jokunen eri aiheinen. En suhtaudu ikoneihin kuten ortodoksit, vaan käytän niitä muistamisen apuvälineinä. Kiireen keskellä ikoni rauhoittaa, koska se muistuttaa olemassaolollaan siitä, mikä on tärkeintä.

Itse ehkä vähän vierastaisin, jos näkisin ikonin jonkun uskovaisen kodin seinällä. Ovathan ne erään väärän hengellisyyden keskeisiä symboleita. Vaikka se ei henkilölle itselleen olisi muu kuin kaunis kuva, niin muuthan eivät välttämättä tiedä asiasta, siis siitä, että ikonia pitävä henkilö ei arvosta ikonia ikonina vaan pelkästään kauniina piirustuksena. Tämä lienee kuitenkin puhdasta mutu-tunnettani, ei mitään sen virallisempaa.

Muutoin olen kyllä itse vähinä vierailukertoinani nähnyt joskus kauniita kristillisiä ei-ikoni kuvia ihmisten seinillä. Itse haluaisin ns. huoneentaulun seinälleni, mutten ole löytänyt niitä mistään.

En tiedä seinäristeistä sen enempää. Muistelen kuulleeni, että muutoin esim. kaulassa pidettäviä ristejä jos ei nyt torjuta niin ainakin vierastettaisiin uskovaisten keskuudessa, koska niissä voisi olla ulkokullaisuuden vaara. Ehkä tähän tulee kuitenkin vielä jonkun sellaisen käyttäjän kommentteja, jolla on saatavilla muutakin kuin tällaista mutu-tietoa.

nuusku kirjoitti:Itse ehkä vähän vierastaisin, jos näkisin ikonin jonkun uskovaisen kodin seinällä. Ovathan ne erään väärän hengellisyyden keskeisiä symboleita. Vaikka se ei henkilölle itselleen olisi muu kuin kaunis kuva, niin muuthan eivät välttämättä tiedä asiasta.

Muutoin olen kyllä itse vähinä vierailukertoinani nähnyt joskus kauniita kristillisiä ei-ikoni kuvia ihmisten seinillä. Itse haluaisin ns. huoneentaulun seinälleni, mutten ole löytänyt niitä mistään.

En tiedä seinäristeistä sen enempää. Muistelen kuulleeni, että muutoin esim. kaulassa pidettäviä ristejä jos ei nyt torjuta niin ainakin vierastettaisiin uskovaisten keskuudessa, koska niissä voisi olla ulkokullaisuuden vaara. Ehkä tähän tulee kuitenkin vielä jonkun sellaisen käyttäjän kommentteja, jolla on saatavilla muutakin kuin tällaista mutu-tietoa.

Mie ajattelen, että jos ei rohkene taikka ole tilaisuutta pitää uskoa esillä, niin edes se risti kaulassa kertoo siitä. Ja ennen muuta se on itselleni muistutus, keneen turvata.

Ikoni saa usein vieraan kysymään, olenko ortodoksi. Siinä saa kummasti tilaisuuden jakaa vähän tietoa muuten. Ajattelen itse, että yhtä lailla kuin kirkkojen ristit ja alttaritaulut, myös ikonit ja ristikorut ovat kuvallista julistusta. Ne toivottavasti pysähdyttävät hetkeksi miettimään. Kotikirkon kuvasymboliikka on rakasta ja rikasta, puhuttelevaa. Kuva voi syventää sanaa, sana voi elävöittää kuvaa.

Minulla on kyllä risti kaulassa, sekä rippilahjaksi saama koru, jossa on Herran siunaus alkukielellä. En ole ajatellut, että se olisi ulkokullaista, vaan kertoo sen mihin minä turvaan.

Oletteko nähneet kalan kuvia autojen perissä? Täälläpäin niitä vilahtaa ainakin aika paljon. Ne minua kyllä ärsyttävät ja tuntuvat ulkokullaiselta. Itse en mistään hinnasta panisi sellaista. Tiedän kansanlähetysläisiä ja vapaiden suuntien edustajia, joilla se kala on. Se tuntuu lähinnä siltä, että pyritään esittämään kuinka ollaan hyviä uskovia.

Sinikettu kirjoitti:Oletteko nähneet kalan kuvia autojen perissä? Täälläpäin niitä vilahtaa ainakin aika paljon. Ne minua kyllä ärsyttävät ja tuntuvat ulkokullaiselta. Itse en mistään hinnasta panisi sellaista. Tiedän kansanlähetysläisiä ja vapaiden suuntien edustajia, joilla se kala on. Se tuntuu lähinnä siltä, että pyritään esittämään kuinka ollaan hyviä uskovia.

Minulla taas ei kantti riitä laittaa sellaista. Huono ja lyhythermoinen kuski ratissa. Ja korut voi valita tilanteen mukaan, sitä kalaa ei nypitä edestakaisin fiiliksestä riippuen.

Ja niin, kyllähän ristikoruakin voi pitää ulkokultaisena. Sillä voi esittää itselleen ja toisille jotain. Itsellä on päivittäin valinta siinä, laitanko sitä vai en, ja jos laitan, niin miksi laitan. Jos sen tehtävä on olla kiillottamassa sädekehää, niin silloin on syytä vaihtaa kaulaan toinen koru taikka vaihtoehtoisesti todeta itselleen, että niin, tällainen kristitty minä olen, mutta silti saan laittaa Herrani ja Vapahtajani merkin näkyviin. Hän tietää, millainen olen.

metsätähti kirjoitti:Ja niin, kyllähän ristikoruakin voi pitää ulkokultaisena. Sillä voi esittää itselleen ja toisille jotain. Itsellä on päivittäin valinta siinä, laitanko sitä vai en, ja jos laitan, niin miksi laitan.

Ajattelisin suunnilleen noin. Synti lähtee sydämestä, ja oleellista on se motiivi, jonka vuoksi tekee jotakin. Jos laittaa riipuksen kaulaan sillä ajatuksella, että muut näkisivät, että "katsokaas, kun tässä kulkee kristitty ja visu Jeesuksen seuraaja" niin silloin riipus on synniksi, mutta jos tuonkin kaltaista pientä ja huomaamatonta muistoriipusta käyttää metsätähden tai Siniketun mainitsemista syistä, niin silloin tekemisen motiivi on toinen, ja se ei varmastikaan liene väärin.

Lienee tekemisen motiivi monissa muissakin tällaisissa asioissa tärkeä. Jos käytät risaisia farkkuja, koska olet rutiköyhä ja sinulla ei ole ehjiä farkkuja, siinä ei liene mitään moitittavaa, mutta jos käytät risaisia farkkuja muotisyistä mukautuaksesi nuorisomuodin menoon, siitä voi moitteen aihetta löytää.

Olen nähnyt ristin monenkin uskovaisen kaulassa, tiedän niitä annettavan rippilahjoiksi kohtuullisen yleisesti. Olemme itsekin vaimon kanssa etsineet liikkeen risteistä sopivaa lahjaa uskovaisellekin kummitytöllemme, ja lopulta yhden sellaisen ostaneet ja ajallaan lahjoittaneet. Koskaan ei ole tullut mieleen, että siinä olisi jotakin sopimatonta tai syntiä.

Jumalan sana kyllä varoittaa kiinnittämästä sydäntään mihinkään maalliseen, puhumattakaan maallisesta koreudesta. Se on kaiketi aivan eri asia, kuin hillitty ja maltillinen korujen käyttö. Yksi risti ja vaikka kaksikin, muutama rintaneula tai vastaava koru, eivät sellaisenaan vielä kohtuuden rajaa ylitä. En missään tapauksessa suostu edes mainitsemaan jotakin lukua, milloin kohtuus olisi ylittynyt. Yksikin koru voi olla liikaa, jos se muodostuu epäjumalan kaltaiseksi pakoksi, mutta epäjumalan kaltaiseksi voi yhtä hyvin muodostua koruttomuus, ellei siinäkin pysytä kohtuudessa.

Muistan miten joskus 1970 -luvulla, Reisjärven opiston Raamattukurssilla joku oli laittanut kysymyslaatikkoon ilmeisesti nimettömän kyselyn naisten korujen määrästä. Kun kurssin opettaja luki kysymyksen keskustelun pohjaksi, hän kertoi kysymyksen ensi kerran luettuaan, tarkkailleensa vähän aikaa kurssin naisten rintapieliä, onko niissä liikaa koruja. Havaintonsa hän tiivisti kahteen sanaan: Ihan sopivasti.

Vaikka tässä avauksessa oli kyse risteistä, siirryin muihinkin koruihin, koska mielestäni siitä kautta avautuu jotakin olennaista myös kristillisyytemme käsityksistä muiden kaulariipusten, kuten ristien suhteen. Näkemättä Metsätähden ristiä ja riipuksia, uskallan kohtuullisen varmaksi sanoa, että aivan hyvin voinet ne pitää, elleivät ne ala itseäsi tai lähipiiriäsi jotenkin vaivata. Jos ne jotakin vaivaavat, siitä kannattaa keskustella hiukan ennen radikaaleja ratkaisuja.

Lähinnä kirjallisuuden kautta olen tutustunut ikoneihin ja niiden merkityksiin. Lähipiirissäni on vain muutamia ortodokseja, kaikki he ovat olleet toinen aviopareista. Koskaan en muista heillä ikoneja nähneeni, tai sitten en ole niitä sellaisiksi tunnistanut. En edes sen uskovaisen, nyt jo edesmenneen avioparin kotona, joista vaimo oli ortodoksikirkon jäsen ja mies luterilainen pyhäkoulun opettaja. Minulle he olivat ennen muuta rauhallinen ja rakas, vanhempi uskovainen pariskunta, joiden kotona olen monet seurat ja ompeluillat viettänyt. Jos heidän pienen asuntonsa seinällä oli Inkerin alueen muistona kulkeutunut ikoni, se oli sitten luultavimmin normaalin seinäkoristeen asemassa. Heidän uskonsa ja sydämensä oli aivan muualla, kuin niissä pienille seinille mahtuvissa kodin koristeissa.

Koska en tarkalleen tunne ikonin ja muun taulun tai seinäkoristeen rajaa, on aivan mahdollista, että joku ikonin kaltainen olisi joskus voinut olla meidänkin kotimme seinällä. Monenlaista niillä on vuosikymmenten aikana ehtinyt olla, eikä kellään ole ollut niistä huomauttamisen aihetta.

Lopuksi siirrän ajatukseni ikonin laajempaan merkitykseen. Nimitystähän käytetään nykyisin aivan maallisissakin yhteyksissä. Oletteko huomanneet saman?

Arabikristityilla naisilla on ristit kaulassa useilla. Kehoittavat minuakin kayttamaan tunnustaakseni olevani kristitty islamilaisten ja juutalaisten keskuudessa. Rohkea veto totta tosiaan tassa muslimiterrorismin keskuudessa! Ottaen huomioon miten paljon kristittyja eri maissa vainotaan. Tulee pakosta mieleen, onko itsella kanttia rohkeasti tunnustautua Jeesuksen seuraajaksi jos se tilanne milloin vainoissa eteen tulee. Herra Jeesus antakoon rohkeutta ja voimia kaikille sellaiseen joutuville kaikkialla maailmassa.

Itse kaytin ripille paasyn ristiani nuorena, vaan on jaanyt vuosien kuluessa piirongin pohjalle. Mielestani sen pitaminen EI ole omavanhurskautta, vaan tunnustautumista Jeesuksen seuraajaksi, mika ei liene Suomen pilkkaavan kansankaan keskella ihan helppo juttu. Jos ei kenella sitten ole muotikoruna, kuten julkkiksilla olen nahnyt kuvissa. Muistakaa: Joka tunnustaa minut ihmisten edessa, sen minakin tunnustan Isani edessa.

Risti on olohuoneeseen menevän oven yläpuolella.
Vaimo sen sinne joskus osti, kun aloimme ihmettelemään sitä, kun kristittyinä meidän kodissamme ei ollut kuitenkaan mitään kristittyjä elementtejä.

Voisin ikoninkin ostaa periaatteessa koristeeksi.

Rebekka kirjoitti:Mielestani sen pitaminen EI ole omavanhurskautta, vaan tunnustautumista Jeesuksen seuraajaksi, mika ei liene Suomen pilkkaavan kansankaan keskella ihan helppo juttu. Jos ei kenella sitten ole muotikoruna, kuten julkkiksilla olen nahnyt kuvissa. Muistakaa: Joka tunnustaa minut ihmisten edessa, sen minakin tunnustan Isani edessa.

Rebekan kanssa aika lailla-samaa mieltä. luulisin, että on tosi paljon enemmän mielumminkin liian arkoja uskovaisia tunnustamaan uskoaan, kuin liian avoimia. Se on tietysti eri asia jos koru tai ihan mikä vaan tulee liian tärkeäksi. Mutta ei kai sillon ole useinkaan kyse ristikorusta. Itsellä ei ole koruja tai kristillisyyteen liitttyviä taidetta seinillä, mutta en ole niitä kaivannut muutenkaan , eikä ole siten ollut tarpeen miettiä niiden sopivuutta.

En ole koskaan kuullut ettei kaulassa ristiä ketjussa voisi käyttää, tai että se olisi "ulkokultaisuuden" merkki. Itse olen ostanut kummilapsille (tytöille) ketjun ja ristin rippilahjaksi ja muillekkin tuttavien nuorille jotka ovat "ripille päässeet"

Yhden auton olen täällä nähnyt jossa on kalankuva autossa takalasissa, ja tämän auton omistajat ovat Israelin ystäviä.Tuohuskynttilän jalka, jonka ostin sen käydessäni Uudessa Valamossa heinävedellä. Muutama tuohuskynttiläkin on, siitä tulee hyvä tuoksu kun on mehiläisvahasta tehty.

Sellainen munan muotoiseen piirretty pieni ikoni roikkuu kirjahyllyn reunassa, sekin on lahjaksi saatu, taidokas käsin maalattu Siinä on Maria Jeesuslapsi sylissä ja toisella puolella pari kirjainta, ilmeisesti Kreikkalaisia kirjaimia, kun en osaa sanoa mitä ne ovat .