VL-FOORUMI

Kun nyt tuolla toisaalla on keskusteltu äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutuksista sikiöön, niin miten on, kun tiedämme, että uskovaisissa äideissä on myös näitä, jotka ovat sairastuneet psyykkisesti avioliiton aikana ja he joutuvat syömään tämän vuoksi erilaisia psyyken lääkkeitä, monet joutuvat peräti psykiatriseen sairaalahoitoon raskauden alkuvaiheessa, pitäisikö heidän tuntea syyllisyyttä, kun joutuvat näitä lääkkeitä syömään ja niillä " oletettavasti" voi myös olla sikiöön omat haitta vaikutuksensa. Itselläni on kokemusta siitä, että raskauden loppuvaiheissa olin unettomuuteni vuoksi joutunut ottamaan diapamia. Koin siitä kyllä omantunnon tuskia, mutta synnytyslääkärini totesi minulle näin, että kuulkaas rouva, ainoastaan yhdellä lääkeaineella on aukottomasti osoitettu olevan sikiön kehitykseen ja hyvinvointiin epäedullisia vaikutuksia ja se oli tuo lääke, jonka aikoinaan todettiin aiheuttavan talidomidilapsia. Siitä huolimatta tiedän, että kun uskovainen äiti yhä uudestaan vakavasta psyykkisestä sairaudestaan huolimatta tulee raskaaksi ja joutuu sen vuoksi hoitamaan myös sairauttaan psyyken lääkkeillä, epäuskoisille lääkäreille tuo tilanne on käsittämätön, että miksi äitiä ei voi sterilisoida. Tiedän erään uskovaisen äidin, joka sairastui skitsofreniaan neljännen lapsensa jälkeen , mutta sai vielä tuon jälkeen 12 lasta ja lapset ovat ihan terveitä . Äiti ja isä ottivat järjen vangiksi näissä asioissa ja halusivat pitää uskon ja hyvän omantunnon.

Lääkkeillä hoidetaan potilaan mielialaa parempaan suuntaan. Raskausaikana vaihdetaan lääke sellaiseksi jolla ei tiedetä olevan haittavaikutuksia sikiölle. Avoin keskustelu hoitavan lääkärin kanssa edesauttaa hoitosuhdetta. Mitä tulee toimenpiteisiin ettei uusi raskaus ole mahdollista, niin totean vain että Jumala on antanut viisauden lääkäreille sanomaan milloin raskaus on hengenvaarallinen. Potilas voi tehdä lääkärin kanssa yhteistyössä päätöksen että tehdään toimenpide. Tähän ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa sillä luvan antajaa ei siionissa ole. Jumala antaa myös vanhemmille voimia kohtaamaan tämän hetken ja päätöksen.

Tuohon syyllisyyden tuntemiseen mie tuumisin, että ei kannata eikä tarvitse, koska sitä sairauttaan ei voi valita. Joskus sairaus vaatii lääkityksen, jota ei voida keskeyttää raskauden ajaksi. Tupakointi on itse valittu tapa, joten sen vahingollisia vaikutuksia sikiöön voi kummasti vähentää olemalla aloittamatta tai lopettamalla ajoissa. (Ihan samalla tavoin kuin neuvotaan olemaan ottamatta ensimmäistä ryyppyä, niin mie neuvon olemaan polttamatta sitä ensimmäistä tupakkaa. ) Toki vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitten sitäkin, että mietitään, milloin oikeasti tarvitaan sellaista hoitoa, joka estää lasten saamisen väliaikaisesti tai kokonaan. Se vaatii kovasti pohtimista niin kotona kuin terveydenhuoltohenkilöstön kanssa.

Lukekaahan ensin odottaessanne tuolta:

Jumala sallii erilaisia sairauksiakin koetukseksi elämäämme, Jumala on onneksemme sallinut niihin löydettävän myös hoitokeinoja. Normaaleihin hoitoihin ovat kristityt osallistuneet ja ilman epäilystä niihin alistuneet. Niin sopiikin menetellä aina sairauden kohdatessa.
se pätee myös avaajan tarkoittamiin tilanteisiin.

Avauksen kysymykseen on tullut jo pari hyvää vastausta, tästä voimme jatkaa nöyrinä vastauksia etsien. Muuta sanottavaa minulla ei tässä vaiheessa asiasta olekaan. Miettikää lukiessanne ja kirjoittaessanne, onko tämän keskustelun paikka tässä, vai murheen aikana osiossa? Murheitahan sairaudet elämäämme tuovat, harvoin niistä meille iloa koituu.

Tunnen olevani nyt selityksen velkaa aloitukseni suhteen. Itse en ole koskaan tupakoinut , mutta tiedän että biologinen äitini on minua odottaessaan v 1952 sitä tehnyt. Siitä huolimatta sain syntyä terveenä ja olin kuulemma ihan helppo hoitoinen vauva, josta voinee päätellä , että mitä ne vieroitusoireet vauvalla sitten mahtaakaan olla, joista tuolla aiemmassa keskusteluviestissä taidettiin mainita. Se kait on nykyään tiedossa, että tupakoivilla äideillä vauvat olisivat keskimääräistä pienikokoisempina syntyneet. En halua puoltaa nyt tupakointia missään muodossa, mutta en myöskään haluaisi syyllistää ylenmäärin niitä äitejä, joilla tämä kiusa on. Ja esimerkin myötä otin tään psykiatriset sairaudet, joita myös esiintyy odottavilla äideillä ja myrkkyjä kait nekin lääkkeet ovat sikiön kehityksen kannalta, joita äiti sairautensa takia joutuu syömään. Alkoholin vaikutuksista sikiöön tiedetään jo, että sen vaikutuksesta syntyy näitä Fas diagnoosin saavia vauvoja, mutta uskovaisten äitien vauvojahan tämä vaara ei kohtaa. Nykyaikana sanotaan, että me kaikki saadaan jo erilaisina lisäaineina elimistöömme ruoan mukana vaikka mitä, että taitaa olla jo suoranainen ihme, että vielä syntyy terveitä vauvoja tähän maailmaan. Kun juttelin tulevan lapsenlapseni äidin odotusaikana siitä, mitä kieltoja neuvolassa oli annettu, ruoka aineista joita tuli välttää raskauden aikana, kerroin että mitään tuollaisa kieltoja ei ollut siihen aikaan kun omia lapsiani odotin. Onko uskoni liian lapsenomaista, jos luotan siihen, että ei se ole uskovaisella äidillä omista valinnoista viime kädessä kiinni, saako hän terveen vai sairaan lapsen, vaikka eläisi niin, että välttäisi kaikkia niitä, mitä viimeisten tieteen tutkimusten keinoin suositellaan.
Muuten asiasta toiseen, minun ei olisi koskaan tutkimusten mukaan pitänyt kuulua siihen riskiryhmään, joka sairastuu rintasyöpään 36 vuotiaana. Niitten tutkimusten mukaanhan pois suljettuja ovat mm. ne naiset, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa suhteellisen nuorena ja lisäksi , että on useampi lapsi. Ja sukurasitettakaan tuon syövän suhteen ei ollut. Niinpä sairauteni otinkin ihan Jumalan kädestä niinkuin siitä paranemisenikin.

Jos olen väärin ymmärtämässä, toivon että neuvotte minua.

Useimmista lääkeaineista tiedetään lähinnä se, että niiden vaikutuksia sikiöön ei tunneta. Koska lapsia ei haluta käyttää koe-eläiminä, monien lääkkeiden suhteen ollaan mieluummin liian varovaisia kuin liian ennakkoluulottomia.

Jos äiti sairastaa psyykkistä sairautta raskauden aikana, lääkitys perustuu ns. kokonaisarvioon. Siinä punnitaan riskitekijät äidille, jos lääkitys lopetetaan, sekä vastaavasti riskitekijät sikiölle, jos lääkitystä ei lopeteta. Hoidon tarve perustuu ns. pienimmän pahan periaatteelle. Jos lääkitystä ei ole mahdollista lopettaa eikä lääkityksellä voida osoittaa olevan selvää riskiä sikiön terveydelle/kehitykselle, silloin sitä voidaan/pitää jatkaa. Jumalan kädessä se viime kädessä on muutoinkin, onko lapsi terve vai ei. Jos taas lääkitys on luonteeltaan sellainen, että on olemassa selvä riski sikiön terveydelle eikä korvaavaa lääkitystä ole, tilanne on äärimmäisen hankala. Silloin kait pitäisi jotenkin selvitä ilman lääkitystä. Mutta ihan kuten Vanamo totesi, selvää tieteellisesti osoitettua syy-yhteyttä ei monelle lääkeaineelle ole löydetty.