Kirjoittaja Taavetti » 06 Helmi 2010, 04:31
Vaikka en itse polta, olen pienestä alkaen oppinut sietämään tupakoitsijoita, jopa hyväksymään uskovaiset uskovaisina, synnillistämättä sitä sinänsä huonoa tapaa, joka ei sentään vie uskoa. Päinvastoin olen tuntenut monia savuttelijoita kalliisti uskovina veljinä ja sisarina.
Siinäpä se pahennuksen syy löytyykin, leikinlaskun tupakasta, ikään kuin se olisi edellytys uskollemme. Alun sellaiselle "leikittelylle," että tupakka jotenkin kuin vaatimuksena uskoomme, että kaikki "kunnon" lestadiolaiset polttavat. Alun sellaiselle leikin laskulle, totisena totuutena pitäen, olen havainnut kumpuavan eräiden tupakkaa syntinä pitävien vapaiden suuntien edustajilta. Olen suhtautunut heidän piikittelyynsä, ikään kuin sitä ei olisikaan, vain joskus pahimpia valheita oikoen, sillä jos sellaista ei edes yritä joskus oikaista, monikin voi alkaa pitää sellaista valhetta todellisena totuutena. Suomi 24 eräiden foorumeiden "raittiuskasvatukseen" kuuluvana olen suhtautunut vain huonon omantunnon ilmauksina, joka sillä tavoin ilmenee pilkkapuheina.
Siksi olikin yllätys, että sellaiseen kevyeen pilailuun uskomme siivellä lähtee päävastuullisena sellaiset, jotka muissa yhteyksissä myötäilevät uskomme "paremmaksi" ja "hovikelpoisemmaksi" tekijöitä. Siinä mielessä se toisaalta ei ole yllätys, että siihen aiheeseen kai tupakalla irvailukin kuuluu, kuten jatkuvat toistelut, että meidän pitäisi erota kirkon jäsenyydestä ynnä muut saman kaltaiset, jotka alussa ovat saattaneet olla asiaakin, mutta jatkuvasti toistettuina menettävät makunsa.
Siinä jatkuvassa toistelussa yksi vaara piileekin, koska jatkuvaa toistettua valhetta alkaa ajan oloon pitämään totuutena toistaja itsekin, puhumattakaan sivullisista, jotka kenties eivät muuta totuutta tunnekaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4