Aromi kirjoitti:Olen kai ymmärtänyt ihan samalla tavalla sen asiakirjan kuin sinäkin, Taavetti. Kysymykseni liittyykin siihen, ovatko kaikki erimielisyydet sellaisia, että voidaan käyttää tätä argumenttia.
Eivät tietenkään ole sellaisia, mutta on hyvä muistaa, ettei Jumalan vastustaja ole millekään muulle niin vihainen, kuin uskovaisten väliselle rakkaudelle, siksi se monin eri keinoin pyrkii sen särkemään. Jos se saa siihen pienenkin särön, se pyrkii sitä säröä paisuttamaan ja suurentamaan, ja lopulta viemään lopulliseen välirikkoon. Aina sellaiselle välirikolle on joku syy, ilman syytä rakkaus säilyy ehyenä. Toisaalta on Raamatussa lukuisia neuvoja ja ohjeita, miten rikkoutunutta rakkautta korjataan, miten se voidaan saada ehyeksi. Mielessäni pyörii muutamia, en nyt jaksa niistä sen kuitenkaan kirjoittaa.
Ellei rakkauden särkymisen syitä saada sovituksi, pyydetyksi ja annetuksi anteeksi, niistä kasvaa vähitellen entistä suurempi möykky, Paavalin sanoin karvas juuri, joka jatkuvasti paisuvana vieroittaa sen kantajia toisistaan.
Aromi"Raattamaa esimerkiksi kirjoitti kirjeen tilanteessa, jossa kylän uskovaiset olivat ilmeisesti jakautuneet kahtia Erkki Antin ja Vanhatalon isännän ollessa riidan jonkinlaisina päämiehinä. Kirjeessään Raattamaa kehotti miehiä ottamaan toisia kaulasta ja pyytämään anteeksi; "muut kyllä seuraavat teitä".[/quote]
Olen muutamaan kertaan lukenut sen kirjeen, ja noinhan se asia on kuten kerroit. Se onkin paras keino, oikeastaan ainoa hyvä keino, palauttaa uskovaisten välinen rakkaus ehyeksi. Ilmeisesti Raattamaa tiesi lukijaisten piirissä tapahtumia, jolloin sellainen välirikko oli saattanut uskovaisia aivan eri ryhmittymiin, eli oli syntynyt eriseuroja, joita oli olemassa silloinkin.
[quote="Aromi kirjoitti:Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ollaan sellaisten kysymysten äärellä, että ei voida olla kahta mieltä. Näinhän on Raamatussakin on monessa kohtaa. Silti minusta tuntuu, että korostunut jako oikeaan ja väärään käsitykseen on näissä keskusteluissa koko ajan läsnä. Jos ajattelen itseäni, minun on pakko sanoa monista asioista etten tiedä tai ymmärrä, mikä on oikein ja totta. O.M määritteli jossain kohtaa listaa tähän tapaan:
Minulle näkemys "erilaisuus on rikkaus siionissa" ei kerro oikeastaan mitään. Miten se pitäisi tulkita? Niinkö, että siionin sisällä ihmistä tulee pitää uskovaisena, vaikka hän julkisesti kertoisi hyväksyvänsä alkoholinkäytön, homoliitot, naispappeuden, ehkäisyn, avioerot, ekumenian, uskoontulomahdollisuuden yksinäisyydessä jne.?
Tuohan oli kysymys kuikuilijalle, en muista, onko kuikuilija siihen vastannut. Oppimani mukaan luetellut asiat eivät ole elävän uskon mukaisia, vaan ne ovat niin ristiriitaisia uskoon nähden, että saattavat tyystin sammuttaa uskon valon. Jotkut harrastavat niitä tietämättään, toiset ymmärtämättömyyttään, eräät heikkouttaan. Kaikille heille ne annetaan anteeksi, kunhan katuvat ja haluavat haluavat anteeksi. On sitten sellaisiakin, jotka harrastavat niitä uhmaten ja tietoisesti. Heillekin kuuluu anteeksiantamus tässä valtakunnassa, ikävä kuitenkin, että joukossa on sellaisia, jotka eivät edes halua niiden yli evankeliumin sovintosaarnaa.
Aromi kirjoitti:No, minulla ei esimerkiksi noihin asioihin ole oikein yhtään suoraa ja yksiselitteistä vastausta. Enemmän kysymyksiä. Jos ei tiedä, onko silloin epäuskoinen? Onko ainoa mahdollisuus sanoa siis tuohon listaan "synti, synti, synti, synti, synti, synti ja väärin"? Kyllä minä tiedän, että molemmilla puolilla on kiihkeitä asianajajia, niitä, jotka hyväksyvät edellämainitut ilman muuta, ja sitten niitä, jotka yhtä varmasti tietävät niitten kaikkin olevan väärin.
Tietämättömyys ei ole syntiä. Luther opetti omastatunnosta, että se kieltää meitä tekemästä sellaista, minkä
tiedämme vääräksi, ja neuvoo tekemään sellaista, minkä
tiedämme oikeaksi. Sitä samaahan se opetti Paavalikin.
Tietämättömiä ajatellen Jeesus antoi opetustehtävän, joka sisältyy lähetyskäskyyn. Sehän kuuluu suunnilleen: "Menkää ja opettakaa kaikkea kansaa, tehkää heitä minun (Jeesuksen) opetuslapsikseni, ja opettakaa heitä pitämään kaikki, minkä minä olen teille opettanut.
Opetustehtävä on siis kaksiosainen, erikseen opetetaan kaikkea kansaa, kun on syntynyt opetuslapsia, heitä opetetaan tarkemmin, pitämään kaikki, mitä Jeesus on apostoleille opettanut. Kaikki saamme olla oppilaina tässä koulussa, enitenkin tietävä on siinä vain oppilas, sillä täydellistä tietoa ei ole kellään yksittäisellä uskovalla. Jos joku alkaa luottaa liikaa tietoonsa, Jumala voi ottaa häneltä sen tiedon pois.
Aromi kirjoitti:Minusta tuntuu välillä, että olen yhtä kaukana molemmista ajattelutavoista. Paljon tutummalta tuntuvat Paavalin sanat "Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista" ja "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin."
Niinpä!
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4