Augsburgin tunnustus

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Augsburgin tunnustus

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 10 Heinä 2010, 18:05

Mitä mieltä olette Augsburgin tunnustuksesta, minulle annettiin sellainen kirja. Aattelin joskus vilkaista sitä. Onko se käännetty jonkun korvasyyhyn mukaan vai onko ihan luettavaa teidän mielestänne?
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 13 Heinä 2010, 01:39

Näemmä siitä on ainakin otettu lainauksia tällä foorumilla.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja nuusku » 13 Heinä 2010, 02:17

Jos tarkoitat tätä asiakirjaa: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html, niin minä en ainakaan nopian lukemisen perusteella huomannut siitä kohtia, joihin en voisi yhtyä. Pitkää syventymistä tekstiin en ehtinyt tehdä.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Matkavieras » 13 Heinä 2010, 18:30

Itsellänikin on kirja 'Augsburgin tunnustus' (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 118, Helsinki 1980).

Siitä on aikaa, kun olen sitä lukenut.
Kirjanhan pitäisi olla luterilaisen uskon tunnustuskirja.

Martti Lutherin 'Vähä katekismuksena' luen vanhempaa, Sisälähetysseuran toimittamaa kirjasta, vuodelta 1983, joka on vuoden 1976 Kirkolliskokouksen hyväksymä suomennos.
Matkavieras
 

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 14 Heinä 2010, 18:35

IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.

-----------

Eikös Jumalan armo anneta kun saadaan synnit anteeksi eikä kasteella?
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Heinä 2010, 19:14

pikkupoika kirjoitti:IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.

-----------

Eikös Jumalan armo anneta kun saadaan synnit anteeksi eikä kasteella?

Ensin usko, sitten kaste. Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä kirjoitti Pietari aikanaan. Siis lapset kastetaan pieninä, sillä ei heidän omallatunnollaan ole siinä vaiheessa tekosyntejä, jotka veisivät uskon heiltä. Kasteessa heidät saatetaan sellaiseen liittoon, jossa he sitoutuvat pitämään hyvän omantunnon, eli karttamaan syntiä ja langettuaan tekemään synnistä parannuksen.

Ellei lasta opeteta, tai jos hän on tottelematon saamalleen opetukselle, usko kuolee hänen sisimmästään ja hän joutuu epäuskon tilaan. Siitä hänellä on milloin tahansa lupa tehdä parannus ja niin palata siihen hyvän omantunnon liittoon. Jos hänet on lapsena kastettu, ei häntä tarvitse kastaa uudelleen, vaan hän saa palata takaisin siihen lapsena solmittuun liittoon.

Jos kuitenkin joku kastamaton tulee synnin tuntoon, pyytää ja saa syntinsä anteeksi, sellaista opastetaan mahdollisimman pian hakeutumaan kasteelle, solmiakseen sen hyvän omantunnon liiton Jumalan kanssa. Siinäkin tapauksessa usko ensin ja sen jälkeen uskovan kaste.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja weha » 18 Heinä 2010, 21:02

Tunnustuskirjoissa on mielestäni joitain ristiriitaisuuksia. Nehän on kirjoitettu Lutherin kuoleman jälkeen. Joitain lisäyksiä ns. ortodoksi luterilaiset ovat tuoneet.

Siis tunnustuskirjoissa on kolmenlainen kasteoppi:


1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama

2. Vain kaste uudestisynnyttää:...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.

3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:

1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 25 Heinä 2010, 22:02

Kyllä Jumalan seurakunta menee tunnustuskirjojen ohitse ja kirkkaasti :) .
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 04 Syys 2010, 16:33

Kyllä meneekin, mutta jos tämä liike kuuluu kirkkoon, niin kyllä kai jotain yhteisiäkin tunnustuksia on.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja weha » 04 Syys 2010, 18:02

Oikeastaan on puhuttu siitä, että olisimme kirkko, kirkon sisällä ja kansankirkko hengellinen esivalta meille.

Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja metsätähti » 04 Syys 2010, 19:21

weha kirjoitti:Oikeastaan on puhuttu siitä, että olisimme kirkko, kirkon sisällä ja kansankirkko hengellinen esivalta meille.

Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.


Minulla on vielä Augsburgin tunnustusten kohdalla aukko sivistyksessä, tai toki jotain sieltä tiiän, mutta vois joskus jaksaa lukea kokonaisuudenkin. Siltä pohjalta siis.

Mutta weha, selventäisitkö minulle tuon, mitä tarkoitat sillä, että kansankirkko on hengelllinen esivalta meille? Onko se sitä, että sen pelisäännöillä eletään, vai miten tuo pitäis ymmärtää? (Ymmärrän kyllä tuon ajatuksen "kirkko kirkon sisällä", mutten silti pysty johtamaan siitä suoraan tulkintaa, mitä tarkoitat tuolla esivallalla.) Onko se siis sitä, että vaikka emme ehkä pidä kaikkia kirkon toimia oikeina, kunnioitamme sitä silti ja olemme osa sitä?

Miten muuten pitäis suhtautua tähän uuteen naispiispaan, onko siitä olemassa jotain yhteistä ymmärrystä? (Tänne pohjoiseen asia nyt ei paljon vaikuta, mutta kunhan mietin.) :cool:
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 04 Syys 2010, 19:46

Olen ymmärtämässä, että kun puhutaan kirkosta, kirkon sisällä, että olemme se kirkko, jossa uskovaiset Jumalan sanaa oikein saarnaa ja opettaa. Kansankirkossa on hyvä julistaa ja saarnata oikein myös uskomme ulkopuolisille ihmisille "koko kansalle".

Hengellinen esivalta voi olla esim. sitä että siellä pidetään Jumalan sanaa esillä, vaikka kirkko onkin nykyisin luopunut ja maallistunut paljon. On kirkossa silti hyviäkin pappeja ja saatta olla myös ihan vakaumuksellisia eriseurasia esim. evankelisia virka pappeja.
Sivu huomeutuksena sanon, että uskovaiset puhuvat Pyhän Hengen virasta vanhurskauttamisessa, kun ulkopuolella puhuvat siitä (vanhurskauttamisesta) sanan virkana ja opettavat monia teitä vanhurskauttamiseen.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 06 Syys 2010, 10:38

pikkupoika kirjoitti:Kyllä meneekin, mutta jos tämä liike kuuluu kirkkoon, niin kyllä kai jotain yhteisiäkin tunnustuksia on.


Vanhoillislestadiolaiset ovat kyllä ennenmuuta luterilaisia. Onhan piispat todenneet, että VL-oppi sopii tunnustuskirjoihin. Itse kansankirkko on luopunut ja maallistunut paljon luterilaisesta opista.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Viiru » 06 Syys 2010, 21:43

weha kirjoitti:
pikkupoika kirjoitti:Kyllä meneekin, mutta jos tämä liike kuuluu kirkkoon, niin kyllä kai jotain yhteisiäkin tunnustuksia on.


Vanhoillislestadiolaiset ovat kyllä ennenmuuta luterilaisia. Onhan piispat todenneet, että VL-oppi sopii tunnustuskirjoihin. Itse kansankirkko on luopunut ja maallistunut paljon luterilaisesta opista.


Mielenkiintoista tietää että kirkon piispat ovat antaneet noinkin myönteisen lausunnon uskostamme. Milloin tämä on tapahtunut? Olen huonosti perillä kirkon reaktioista. Olisi jännä lukea jos sinulla Weha on tieto missä piispojen lausunto julkaistiin.

Muuten, miten te muut koette, kun minua vähän vaivaa sanonta "VL-oppi".
Viiru
tutustunut
 
Viestit: 46
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 11:52

ViestiKirjoittaja weha » 07 Syys 2010, 12:04

Tottakai VL-oppi sopii tunnustuskirjoihin. Reinikaisen kirjassa "usko ja kaste", ainakin oli maininta ja varmasti muuallakin on.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Viiru » 07 Syys 2010, 12:39

weha kirjoitti:Tottakai VL-oppi sopii tunnustuskirjoihin. Reinikaisen kirjassa "usko ja kaste", ainakin oli maininta ja varmasti muuallakin on.


Joo tottakai asia on näin.

Mutta en kysynytkään sinulta tuosta.
Kysyin, mistä lähteestä olet saanut tietoosi että kirkon piispat olisivat julkisesti todenneet että VL oppi sopii yhteen Tunnustuskijojen opetuksen kanssa.

Yleensä sitä on kirkon suunnasta kuultu vallan muuta arviota uskostamme.
Viiru
tutustunut
 
Viestit: 46
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 11:52

ViestiKirjoittaja weha » 07 Syys 2010, 14:51

Kirjasta "usko ja kaste" Erkki Reinikainen.

"Vanhoillislestadiolaisten uskonkäsitykset, erityisesti kasteoppi ja seurakuntaoppi (ecclesiola in ecclesia), ovat aiheuttaneet keskustelua ja ajoittain myös erimielisyyksiä Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Vuonna 1987 Srk.n edustajat keskustelivat turussa arkkipiispa John Viksttrömmin kanssa. Läsnä olivat myös Lapuan piispa Yrjö Sariola, Oulun piispa Olavi Rimpiläinen ja arkkipiispan sihteri Risto Cantell. Keskustelun lopputuloksena arkkipiispa totesi, että vanhoillislestadiolaisuus hyväksytään kirkossa, siitä huolimatta, että sen ja kirkon päälinjan välillä on tiettyjä eroja. Vanhoillislestadiolaisuuden oppinäkemykset mahtuvat luterilaiseen tunnustukseen.Tämän arkkipiispa on kertonut myös piispainkokoukselle. Me Srk:n edustajat totesimme puolestamme, että mielestämme opetuksemme on luterilaisuutta. Tilaisuuden henki oli myönteinen ja ystävällinen. Tähän vaikuttu erikoisesti arkkipiispa Vikströmin lämmin ja sydämellinen asennoituminen.
Srk:n tarkoitus on ollut saada aikaan riidaton tilanne kirkon johdon kanssa tinkimättä kuitenkaan opillisista, tärkeiksi kokemistamme uskon käsityksistä. Myöhemmin olemme todenneet, että valittu linja on ollut oikea maallistuneen maailman ajan keskellä".

Srk edustajina oli mukana pj, ye.ev.luutn. Erkki Reinikainen, vpj, maanviljelijä Matti Lääkkö, vpj, rehtori Aarno Haho, pääsihteeri Voitto Savela ja rovasti Erkki Vaaramo.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron