metsätähti kirjoitti:Minulle ei ole ihan selvänä, että kuinka pitkälle se yhteinen ymmärrys ja yksimielisyys pitäisi ulottaa. Siis mitkä ovat sellaisia mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä kuin hyväksi näkee, ja mitkä taas ovat ehdottomia ja pysyviä? Äkkiseltään tieten opilliset asiat ovat muuttumattomia, mutta mitä kaikkea lasketaan niihin kuuluvaksi? Otetaan nyt esimerkiksi nämä Muumi-videot, joita ilmeisesti jossakin katsotaan, jossakin ei, taikka että koulumaailmassa osa vl-perheiden lapsista ei osallistu musiikkiliikuntatunteihin taikka opetusvideoiden katsomiseen. Onko niissä kyse opista, mielipiteistä vai mistä, ja pitäisikö niissäkin vallita yksimielisyys vai jokaisen perheen oma harkinta? (Eivät itelle ajankohtaisia aiheita, vaan tuntuvat ajoittain nousevan puheeksi netissä tai muualla.)
Netissä nousee siellä ja joskus täälläkin. Kyse ei oikein ymmärrettynä ole yksimielisyyden määrästä vaan laadusta. Kun
u on oikeaa, eli jokainen ymmärtää ymmärtävänsä vain hiukan laidasta, mutta haluaa kantaa sen vähäisen ymmärryksensä yhteiseksi rakennukseksi, ei synny erimielisyyksiä. Sellainen ymmärtää tarvittaessa antaa periksi silloin, kun hänen mielipiteensä alkavat herättää levottomuutta. Jos sen sijaan joku ajattelee olevansa muita viisaampi, hän hajottaa viisauttaan korostaessaan ja tarjotessaan.
Muistetaanpa vaikka Paavalin ohjetta ruokien suhteen: Joku luulee voivansa kaikkea syödä, mutta heikko syö kaalia.
Paavalin neuvo oli erilaiseen aikaan ja erilaisiin tilanteisiin tarkoitettu. Siihen sisältyvää viisautta sen sijaan voidaan soveltaa vaikka niihin videoihin, että vahva luulee voivansa kaikkea katsella, mutta heikko rajoittaa katsottaviaan. Tämä Jumalan valtakunta on heikkojen, vajavaisten lasten valtakunta, jossa Jeesus lupauksensa mukaan asuu ja vaikuttaa vähimmissä. Siten joudumme muistamaan ja noudattamaan toisessa apostolin kirjeessä annettua ohjetta, eli neuvomaan toinen toistamme, vieläpä sitä enemmän, kun näemme sen (tuomion) päivän lähestyvän.
Muistin vastanneeni yksityisesti erääseen tämän kaltaiseen kysymykseen, lisäänpä vastaukseni tähän kaikkien luettavaksi. Muutaman tarkennuksen siihen lisäsin, tajuan sen silti jääneen vajaamittaiseksi, vaikka rakentamisen halua minulla tässäkin on tarkoitus muistaa ja muistuttaa.
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Yritän vihdoin jotenkin vastata vanhaan kysymykseesi, vastaan sen mukaan kuin saan sanoja, vaikka täydellistä ei vastauksestani tule. Ensiksi se, että tokihan sisältö ratkaisee ne katsottavatkin, sopivat ja sopimattomat. Sitten on eri asia, miten raja määritellään ja kuka sen määrittelee. Ajan oloon rajalla on taipumusta liukua sopimattomaan suuntaan, ellei sitten ilmene liukumista liiankin kireään suuntaan. Molemmat ovat mahdollisia ja kireyskin tulee tavallisimmin anteeksi saamattomien syntien seurauksena, niin luonnonvastaiselta kuin se tuntuukin.
Sitten se, että jos joku luulee voivansa valita sopivat sopimattomien joukosta, sellainen valitsija joutuu ennen pitkää katsomaan joukon sopimattomia, jopa aikuiselle sopimattomia filmejä. Nyt on huomattava, että enimmät lasten filmeistä ovat sinällään sopivia kaikille, lapsille jopa kasvattavia ja siinä mielessä hyviä. On monta asiaa, jotka ovat hyviä ja hyödyllisiä, mutta eivät siitä huolimatta ole tarpeellisia. Siihen suuntaanhan kirjoitti apostoli Paavalikin.
Muistan kuinka eräs Siionimme äiti, muutama vuosi sitten, kertoi psalmiaan Reisjärven loppiaispäivillä. Hän oli seurannut, kun lapsensa tavallisia Mikki Hiiri ja Aku Ankka piirrettyjä. Aikansa katsomista seurattuaan hän oli keskeyttänyt katsomisen sen vuoksi, että ne olivat kovin vilkkaasti liikkuvia ja silmissä viliseviä ja mahdollisesti näköä rasittavia.
Viime keväänä sama äiti kertoi, että hän oli lastensa kanssa katsonut joitakin lasten piirrettyjä, joissa ei sellaisenaan ollut mitään sopimatonta. Kun hän kerran kaupassa näki olevan alennusmyynnissä saman kaltaisia, hän meni katsomaan, josko niitä joitakin ostaisi. Hetken pinoa selattuaan hänelle tuli mieleen, että olenko tosiaan näin pitkällä, että olen valitsemassa elokuvia lapsilleni. Mikä on seuraava vaihe, kun olen nämä ostanut ja ne on katsottu. Millaisia sen jälkeen lapsilleni ja itselleni valitsen.
Niin hän pani levyt takaisin hyllyyn, selitti sen jälkeen lapsilleen, että eiköhän jätetä kaikki ostettavat ja lainattavat filmit ostamatta ja katsomatta. Niin vältymme vaikeilta valinnoilta myöhemminkin. Lapset tyytyivät ratkaisuun, olivat myöhemminkin tyytyväisiä, että on hyvä, ettei meidän tarvitse niihin vaikeisiin valintoihin käydä, vaan saamme olla ja tehdä vapaasti muuta.
Nämä kirjoittamani ovat vain pientä summittaista kartoitusta, toivottavasti niistä jotakin vihjettä löytyy. Uskosta luopuneille emme mitään voi, jos Jumala sanoja antaa, voi heille siitä vihjaista. Sama on tilanne kristillisyyden rajoja koluavien suhteen, olenhan niitä purnaajia lukenut ainakin muutamilta internet palstalta. Joku vapaus heille toki kuuluu, ainakin haluavat kuuluvan. Aina se ei kuitenkaan ole Jumalan lapsen vapautta, joka on vapautta synnistä, ei suinkaan vapautta syntiin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4