Opillisten keskustelujen tarpeellisuudesta netissä

[Joosua67]

Kenellekään uskovaiselle ei kuulu opilliset keskustelut netissä. Kukaan uskovainen älköön luulko itsestään "liikoja." Uskovaisen oikea mieli ei tästä hyödy mitenkään ja hänelle perusta Jumalan valtakunnasta on selvääkin selvempi asia. Raamattu opettaa välttämään eriseuraisuutta ja riitaisuutta uskovaisten kesken tällaisestakin toiminnassa. Kokemukseni kautta tiedän, että ne päätyvät aina riitoihin ja vastakkain asetteluihin. Uskovainen ei kaipaa sellaista ja ne vaarantavat hänen oman uskonelämän ja henkilökohtaisen uskonsa.

Lue seuraavat Raamatun kohdat:

Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on, Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
Tiitus 3:10-11

Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä. Sillä ei senkaltaiset Herraa Jesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet.
Room. 16:17-18

Ajattelin tuoda seurakunnan opetuksia esille. En tiedä, koskeeko tämä varsinaisesti tätä uskovien palstaa, josta eriseurat minimoidaan. Toin tämän aiheen luettuani Päivämiehessä tähän liittyvää opetusta.

[uskossa matkaa tekevä]

Kukaan uskovainen älköön luulko itsestään "liikoja."

Tämä taitaa päteä myös livekeskusteluissa

[Joosua67]

Kyllä, tarkoitan sitäkin.

[uskossa matkaa tekevä]

Nettikeskustelussa emme välttämättä tiedä kenen kanssa keskustelemme. Mutta onko se ratkaiseva tekijä, miksi nettikeskustelua tulisi välttää?

[Taavetti]

Nettikeskustelussa emme välttämättä tiedä kenen kanssa keskustelemme. Mutta onko se ratkaiseva tekijä, miksi nettikeskustelua tulisi välttää?

Yksi ratkaisevimmista, ehkäpä ratkaisevin.

[weha]

Uskovaisen kirjoittajan kyllä erottaa ja se on mielestäni eri asia.
Aivan oikeen kyllä, ettei uskovainen hyödy mitään väittelystä, eriseuraisen kanssa. Uskovainen voi tarjota parannusta ja kertoa toivonsa perustusta. Näin muistelisin Raamatussa olevan.

Aina voi pyytää paukkakuntansa uskovaisten seuroihin.

[uskossa matkaa tekevä]

Nettikeskustelussa emme välttämättä tiedä kenen kanssa keskustelemme. Mutta onko se ratkaiseva tekijä, miksi nettikeskustelua tulisi välttää?

Yksi ratkaisevimmista, ehkäpä ratkaisevin.

Onko sillä siis enemmän painoarvoa kuka puhuu, eikä sillä, mitä puhuu?

[Taavetti]

Nettikeskustelussa emme välttämättä tiedä kenen kanssa keskustelemme. Mutta onko se ratkaiseva tekijä, miksi nettikeskustelua tulisi välttää?

Yksi ratkaisevimmista, ehkäpä ratkaisevin.

Onko sillä siis enemmän painoarvoa kuka puhuu, eikä sillä, mitä puhuu?

Molemmilla on merkitystä suunnilleen saman verran. On silti huomattava, että tuntemaansa ihmiseen voi paremmin luottaa. Toki kuka tahansa voi teeskennellä uskovaista, jopa niin hyvin, että se voi vähän aikaa mennä jopa täydestä ainakin joidenkin mielestä.

Yleensä suden ja lampaan äänen erottaa toisistaan, vaikka hengellinen susi voi pukeutua lammasturkkiin ja pyrkiä äänelläänkin matkimaan lammasta. Siinä se vaara piileekin, että jos ei aivan kohta huomaa eroa, voi joutua harhapolulle ja siellä suden suuhun. Tutut, uskovaisiksi tiedetyt ovat parhaita keskustelukumppaneita silloin, kun keskustellaan uskomiseen liittyvistä asioista.

[nuusku]

Oikean uskon tunnistaa myös nettikirjoitusten kautta. Valvomisen paikka on pyrkiä minimoimaan liian pitkään jatkuva opista jankkaaminen tai kehän kiertäminen keskusteluissa. Herätettykin ihminen voi joskus aloittaa kyselynsä jankaten, sillä herätetty on Jumalan ja sielunvihollisen välisen sodan ytimessä sisäisesti, kun perkele pyrkii pitämään hänet lapsenansa, mutta Jumalan kutsuva ääni houkuttelee.

Sitten on ihmisiä, jotka ovat kirjoitustensa perusteella jämähtäneet vääriin mielipiteisiinsä, ja tästä on näyttöä kuukausien tai vuosien ajalta. Mielestäni nettikirjoitteluun sopisi silloin se hyvä aiemmin mainittu apostolin ohje: "Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerran tai kahdesti neuvottu on." Näille rukoillaan tunnon heräystä, että he saisivat ymmärryksen tilanteestansa, ja palaamisen armoa, että he haluaisivat omalle kohdalleen vastaanottaa iankaikkisen armoevankeliumin, ja pyytää jumalanlapsia ammentamaan hänelle elävää vettä siitä kaivosta, josta samarialaisnainen sai juodaksensa, elävää vettä joka kuohuu iankaikkiseen elämään ja joka on itse Herra Jeesus. Joka kolkuttaa, sille avataan.

[sinivuokko]

Tähän eriseura-sanaan tekisi mieli tarttua. Ymmärrän eriseuraisella ihmistä,joka lähtee meidän joukosta omille teilleen perustamaan omaa kuppikuntaansa tai lähtee siihen mukaan

Tähän sopii raamatun sana: eriseuraista pakene jne.

Seurakuntapäivillä sanottiin,että Jumalan valtakuntaan jää aina (usein) eriseuran siemen kytemään.

Nämä muut ovat sitten eri hengellisyyksissä olevia.


Tämä menee opin puolelle,mutta on mielestäni tärkeä asia.

[weha]

Uudemmat käännökset puhuvat harhaoppisesta ihmisestä.

38-käännös: Tiit.3:10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Eriseuraselta tarkoitetaan Biblian hakemuksen mukaan, omasta porukasta erkaantunutta. Merkitys on kuitenkin uusimmisssa käännöksiussä mielestäni sama: eriseuranen=harhaoppinen, eli molemmat ovat eripaikassa ja uskovat ja opettavat eritavalla.

[uskossa matkaa tekevä]

Aivan aivan. Tässähän täytyy tosissaan alkaa perehtyä Raamattuun, että osaa erottaa väärät opetukset.

[weha]

On tuosta ennekin ollut puhetta. Kaikki me eksymme jos luemme Raamattua ja etsimme oikean oikean "porukan", kuin valintamyymälästä omaan korvasyyhyymme. Tästähän on paljon esimerkkejä, kuinka ihmiset on päätyneet eri tuloksiin.

Mutta ei! Jumalan valtakuntaan synnytään parannuksen armon kautta. Jumalan valtakunnan asiat avautuvat sieltä sisältäpäin, jossa Jumala hoitaa omiaan armolla ja totuudella

[uskossa matkaa tekevä]

Mutta mutta, sitähän on ihan toisten vietävissä, jos ei tunne kirjoituksia? Ihminen saattaa laittaa omiaan mukaan.

[weha]

Siksi on olemassa Jumalan seurakunta, jossa on kaikki tiedon ja taidon aarteet. Turha luulla tietävänsä asiat paremmin: Näin niitä eriseuroja on syntynyt.

1.Tim.3:15. "Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus".

[weha]

Tässä on toinenkin kohta, sillä eihän Pyhä Henki opeta monella tavalla:

Matt.18:17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

[uskossa matkaa tekevä]

Ihan totta. Ehkä sekoitan nyt liikaa elämäntavat ja vanhurskauden.

[weha]

Elämäntavat liienevät elävän uskon seurausta. "Hedelmistään puu tunnetaan".

Uusikäännös kertoo saman:
Syntiä tekevä veli ja seurakunta
Matt.18:15."Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

[uskossa matkaa tekevä]

Totta, elävän uskon kautta tulevat hedelmät, kuten rakkaus Jumalan lakiin. Vaikka lakia meistä ei kukaan pysty täyttämäänkään. Tarvittiin Kristus, jonka kautta meidät on lunastettu. Mutta Jumalan laki ja rakkauden kaksoiskäsky on käsittääkseni se perusta, josta nämä hyvät hedelmät kumpuavat.

[weha]

Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei opeta myöskään toisin kun kymmenen käskyn laki. Nyt lain tuomio ja kirous ovat kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

Apostolit kirjoittivat paljon, neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne eivät ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvollisiksi, eli vanhurskaiksi. Neuvot ovat tarpeen, että säilyisimme Kristuksen vanhurskaudessa, jonka olemme uskon kautta saaneet, ilman omia suorituksiamme ja ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.