Opillisten keskustelujen tarpeellisuudesta netissä

[sinivuokko]

Voihan se noinkin olla. Tai sitten tämä puhujaveli oli muokannut näitä neuvoja. Voihan olla, että hän ei halunnut loukata tätä naisihmistä, että kun oli sävyttänyt hiuksia niin ei ole oikein uskomassa. Pääasia kuitenkin on, että me saamme olla uskomassa ja kilvoitella kaidalla tiellä kohti taivasta. Kyllä se jumalakin varmaan ymmärtää, että kun jumalan lapsia on niin paljon ja eri puolilla maailmaa, niin joillakin saattaa suustaan päästä erilainen tapa tai neuvo mitä muualla seurakunnissa ja jumalan valtakunnassa opetetaan. Jumalahan on se joka näkee sydämemme tilan ja on viimeisenä päivänä päättävä, että kuka meistä pääsee taivaaseen.

Mistähän näitä "yrittäjiä" tänne riittää ---sinivuokko kommentoi

Muokkasin viestiä sen verran, että josefinan teksti erottuu selkeänä lainauksena, muuten en koskenut sisältöihin, Taavetti

[Josefina]

Voihan se noinkin olla. Tai sitten tämä puhujaveli oli muokannut näitä neuvoja. Voihan olla, että hän ei halunnut loukata tätä naisihmistä, että kun oli sävyttänyt hiuksia niin ei ole oikein uskomassa. Pääasia kuitenkin on, että me saamme olla uskomassa ja kilvoitella kaidalla tiellä kohti taivasta. Kyllä se jumalakin varmaan ymmärtää, että kun jumalan lapsia on niin paljon ja eri puolilla maailmaa, niin joillakin saattaa suustaan päästä erilainen tapa tai neuvo mitä muualla seurakunnissa ja jumalan valtakunnassa opetetaan. Jumalahan on se joka näkee sydämemme tilan ja on viimeisenä päivänä päättävä, että kuka meistä pääsee taivaaseen.

Mistähän näitä "yrittäjiä" tänne riittää ---sinivuokko kommentoi

Muokkasin viestiä sen verran, että josefinan teksti erottuu selkeänä lainauksena, muuten en koskenut sisältöihin, Taavetti

???

[Taavetti]

1. Korinttolaiskirje 1
5 Että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa.
6 Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
7 Niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta,
8 Joka myös teitä loppuun asti vahvistaa, että te olisitte nuhteettomat meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.
9 Sillä Jumala on uskollinen, jonka kautta te kutsutut olette hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.
10 Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
Tässä katkelmassa, erityisesti lainauksen viimeisessä jakeessa pitäisi vastaus ilmetä hänelle, kelle on avautuakseen. Tällä hetkellä en jaksa kirjoittaa enempää.

[weha]

Varmaa on, ettei puhujaveljet voi opettaa eri tavalla toisella paikkakunnalla, vaan kyllä on kysymys yhteisistä tavoista ja neuvoista-

[Josefina]

Varmaa on, ettei puhujaveljet voi opettaa eri tavalla toisella paikkakunnalla, vaan kyllä on kysymys yhteisistä tavoista ja neuvoista-

Minäpä kysäisen häneltä sunnuntaina seuroissa jos on siellä paikalla. Olen kyllä sitä mieltä, että kuulin ja ymmärsin oikein koska miehenikin oli paikalla kahvipöydässä. Mutta viikonloppuna varmaan ollaan viisaampia.

[weha]

Käsitykseni mukaan Jumalan seurakunnassa on omat tapansa ja neuvonsa, kuten Raamattukin opettaa.

[Josefina]

Käsitykseni mukaan Jumalan seurakunnassa on omat tapansa ja neuvonsa, kuten Raamattukin opettaa.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

[hilja]

Nuorena tyttönä istuin kampaamon tuolissa permanenttikäsittelyssä. Viereiseen tuoliin istui juuri parannuksen tehnyt tuttu täti, joka halusi kauniin kupariset hiuksensa takaisin ”omanvärisiksi”. Vähän mielessäni ajattelin että ompa tarkkaa..

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sain itse parannuksen armon. Muistan miten perusteellisesti halusin eroon kaikista meikeistä, omistamistani maailmallisista levyistä ja kaseteista, kaikesta mikä muistutti negatiivisesti entisestä elämästä. Korvakorut hävitin myös ja harmittelin ja harmittelen edelleen jäljelle jääneitä reikiä korvanlehdissäni.

Kymmenkunta vuotta sitten ystäväni saadessa parannuksen armon, hänen kohdallaan tapahtui sama ilmiö, aivan yhtä itsestään kuin minullakin. Hän erityisesti vielä kyseli ja halusi tarkistaa minulta mikä on sopivaa käytöksessä, pukeutumisessa jne.

Molemmat halusimme koko sydämestämme samaistua uskovaisiin, todella tuntea kuuluvamme samanmielisten ja –tapaisten rakkaalta tuntuvaan joukkoon. Unohtaa menneet pahat ja hylätä siihen viittaavat ulkoisetkin asiat. Varmaan siihen liittyy myös halu saada hyväksyntää muilta uskovaisilta. Mutta ennenkaikkea ikäänkuin varmistaa ettei mitään jäänyt omantunnon vaivaksi, ettei millään menneisyyteen kuuluvalla asialla olisi mahdollisuutta tulla uskomisen esteeksi myöhemmin.

[hilja]

Anteeksi edellinen, sehän meni täysin off topic.

Mutta itse aiheeseen. Olen saanut täältä paljon vastauksia kysymyksiin (joita en ole itse esittänytkään). Minut johdatti tänne eräs henkilökohtainen ahdistus. Kiitokset teille kaikille jotka jaksatte täällä kirjoittaa. Minusta on hyvä että tämä foorumi on olemassa. Vaikka piileehän se eksytyksen vaara täälläkin ja varoitetaanhan nettikirjoittelusta seuroissa ja koukuttaahan tämä kyllä...

Mutta kuitenkin. Erityisesti minun sydäntä lämmittää aina kun tunnistan jonkun kirjoituksen samalla tavalla uskovan kirjoittamaksi.

[weha]

Josefina hyvä,

En minä voi kriittisesti suhtatua tähän joukkoon. Täällä on minun veljet ja sisaret ja äitini. Mihin sanaan minä uskoisin jos näitä ei olisi mulla ? Täällä on iankaikkisen elämän sanat ja Hyvän Paimenen ääni. On ihan turha ihmisen kuvitella että voi rakastaa näkemätöntä Jumalaa. Isä ja Poika ovat PH kautta niitten tykönä jotka pitävät Hänen sanansa ja käskyt ja he kaikki ovat yhtä. Ei ole Isää taivaassa ellei ole Poikaa maan päällä ja Poikaa ei ole ellei ole elävää seurakuntaa joka on "raamatun näköinen".

Luuk..8:19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.

[Josefina]

Josefina hyvä,

En minä voi kriittisesti suhtatua tähän joukkoon. Täällä on minun veljet ja sisaret ja äitini. Mihin sanaan minä uskoisin jos näitä ei olisi mulla ? Täällä on iankaikkisen elämän sanat ja Hyvän Paimenen ääni. On ihan turha ihmisen kuvitella että voi rakastaa näkemätöntä Jumalaa. Isä ja Poika ovat PH kautta niitten tykönä jotka pitävät Hänen sanansa ja käskyt ja he kaikki ovat yhtä. Ei ole Isää taivaassa ellei ole Poikaa maan päällä ja Poikaa ei ole ellei ole elävää seurakuntaa joka on "raamatun näköinen".

Luuk..8:19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.

Olen edelleenkin weha kanssasi samaa mieltä. Silti täytyy sanoa, että eroavaisuuksia meidän uskovaisten keskuudessa löytyy välillä Nuorgam-Hanko. Jos verrataan esimerkiksi Sieviä tai Helsinkiä niin joistakin asioista uskovaiset voivat olla eri mieltä. Tästä löytyy paljon esimerkkejä.

[Taavetti]

Josefina hyvä,

En minä voi kriittisesti suhtatua tähän joukkoon. Täällä on minun veljet ja sisaret ja äitini. Mihin sanaan minä uskoisin jos näitä ei olisi mulla ? Täällä on iankaikkisen elämän sanat ja Hyvän Paimenen ääni. On ihan turha ihmisen kuvitella että voi rakastaa näkemätöntä Jumalaa. Isä ja Poika ovat PH kautta niitten tykönä jotka pitävät Hänen sanansa ja käskyt ja he kaikki ovat yhtä. Ei ole Isää taivaassa ellei ole Poikaa maan päällä ja Poikaa ei ole ellei ole elävää seurakuntaa joka on "raamatun näköinen".

Luuk..8:19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.

Olen edelleenkin weha kanssasi samaa mieltä. Silti täytyy sanoa, että eroavaisuuksia meidän uskovaisten keskuudessa löytyy välillä Nuorgam-Hanko. Jos verrataan esimerkiksi Sieviä tai Helsinkiä niin joistakin asioista uskovaiset voivat olla eri mieltä. Tästä löytyy paljon esimerkkejä.

Asiahan on niin, että jos todellisia erimielisyyksiä ilmenee uskovaisten keskuudessa, se on erittäin ikävä asia ja ilmentää vakavaa eksytyksen vaaraa. Sitä halusin tuoda esille ylle lainaamassani Paavalin kirjeen katkelmassa. Nyt Josefina, eräiden muiden samalta seudulta (?) kirjoittaneiden tavoin kuitenkin tuo esille, että eroavaisuuksia on. Onko tosiaan eroja, vai kirkastavatko eri veljet samaa asiaa sen eri puolilta ja erilaisilla lahjoilla, sen kysymyksen haluan jättää mietittäväksi kaikille.

Jos erilaista opetusta esiintyy, eri tavalla opettavat kylvävät hajaannusta, mutta jos onkin kyse saman asian ja sanoman kirkastamisesta eri puolilta ja erilaisilla lahjoilla, silloin on kysymyksessä yhteisen seurakunnan, Jumalan huoneen ja yhteisen opin rakentaminen. Lisäänpä vielä Paavalin kirjeen saman katkelman, joka oli jo aiemmassa viestissäni.

1. Korinttolaiskirje 1
5 Että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa.
6 Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
7 Niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta,
8 Joka myös teitä loppuun asti vahvistaa, että te olisitte nuhteettomat meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.
9 Sillä Jumala on uskollinen, jonka kautta te kutsutut olette hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.
10 Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
Tässä katkelmassa, erityisesti lainauksen viimeisessä jakeessa pitäisi vastaus ilmetä hänelle, kelle on avautuakseen.

[metsätähti]

Minulle ei ole ihan selvänä, että kuinka pitkälle se yhteinen ymmärrys ja yksimielisyys pitäisi ulottaa. Siis mitkä ovat sellaisia mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä kuin hyväksi näkee, ja mitkä taas ovat ehdottomia ja pysyviä? Äkkiseltään tieten opilliset asiat ovat muuttumattomia, mutta mitä kaikkea lasketaan niihin kuuluvaksi? Otetaan nyt esimerkiksi nämä Muumi-videot, joita ilmeisesti jossakin katsotaan, jossakin ei, taikka että koulumaailmassa osa vl-perheiden lapsista ei osallistu musiikkiliikuntatunteihin taikka opetusvideoiden katsomiseen. Onko niissä kyse opista, mielipiteistä vai mistä, ja pitäisikö niissäkin vallita yksimielisyys vai jokaisen perheen oma harkinta? (Eivät itelle ajankohtaisia aiheita, vaan tuntuvat ajoittain nousevan puheeksi netissä tai muualla.)

[Taavetti]

Minulle ei ole ihan selvänä, että kuinka pitkälle se yhteinen ymmärrys ja yksimielisyys pitäisi ulottaa. Siis mitkä ovat sellaisia mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä kuin hyväksi näkee, ja mitkä taas ovat ehdottomia ja pysyviä? Äkkiseltään tieten opilliset asiat ovat muuttumattomia, mutta mitä kaikkea lasketaan niihin kuuluvaksi? Otetaan nyt esimerkiksi nämä Muumi-videot, joita ilmeisesti jossakin katsotaan, jossakin ei, taikka että koulumaailmassa osa vl-perheiden lapsista ei osallistu musiikkiliikuntatunteihin taikka opetusvideoiden katsomiseen. Onko niissä kyse opista, mielipiteistä vai mistä, ja pitäisikö niissäkin vallita yksimielisyys vai jokaisen perheen oma harkinta? (Eivät itelle ajankohtaisia aiheita, vaan tuntuvat ajoittain nousevan puheeksi netissä tai muualla.)

Netissä nousee siellä ja joskus täälläkin. Kyse ei oikein ymmärrettynä ole yksimielisyyden määrästä vaan laadusta. Kun u on oikeaa, eli jokainen ymmärtää ymmärtävänsä vain hiukan laidasta, mutta haluaa kantaa sen vähäisen ymmärryksensä yhteiseksi rakennukseksi, ei synny erimielisyyksiä. Sellainen ymmärtää tarvittaessa antaa periksi silloin, kun hänen mielipiteensä alkavat herättää levottomuutta. Jos sen sijaan joku ajattelee olevansa muita viisaampi, hän hajottaa viisauttaan korostaessaan ja tarjotessaan.

Muistetaanpa vaikka Paavalin ohjetta ruokien suhteen: Joku luulee voivansa kaikkea syödä, mutta heikko syö kaalia.
Paavalin neuvo oli erilaiseen aikaan ja erilaisiin tilanteisiin tarkoitettu. Siihen sisältyvää viisautta sen sijaan voidaan soveltaa vaikka niihin videoihin, että vahva luulee voivansa kaikkea katsella, mutta heikko rajoittaa katsottaviaan. Tämä Jumalan valtakunta on heikkojen, vajavaisten lasten valtakunta, jossa Jeesus lupauksensa mukaan asuu ja vaikuttaa vähimmissä. Siten joudumme muistamaan ja noudattamaan toisessa apostolin kirjeessä annettua ohjetta, eli neuvomaan toinen toistamme, vieläpä sitä enemmän, kun näemme sen (tuomion) päivän lähestyvän.

Muistin vastanneeni yksityisesti erääseen tämän kaltaiseen kysymykseen, lisäänpä vastaukseni tähän kaikkien luettavaksi. Muutaman tarkennuksen siihen lisäsin, tajuan sen silti jääneen vajaamittaiseksi, vaikka rakentamisen halua minulla tässäkin on tarkoitus muistaa ja muistuttaa.

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Yritän vihdoin jotenkin vastata vanhaan kysymykseesi, vastaan sen mukaan kuin saan sanoja, vaikka täydellistä ei vastauksestani tule. Ensiksi se, että tokihan sisältö ratkaisee ne katsottavatkin, sopivat ja sopimattomat. Sitten on eri asia, miten raja määritellään ja kuka sen määrittelee. Ajan oloon rajalla on taipumusta liukua sopimattomaan suuntaan, ellei sitten ilmene liukumista liiankin kireään suuntaan. Molemmat ovat mahdollisia ja kireyskin tulee tavallisimmin anteeksi saamattomien syntien seurauksena, niin luonnonvastaiselta kuin se tuntuukin.

Sitten se, että jos joku luulee voivansa valita sopivat sopimattomien joukosta, sellainen valitsija joutuu ennen pitkää katsomaan joukon sopimattomia, jopa aikuiselle sopimattomia filmejä. Nyt on huomattava, että enimmät lasten filmeistä ovat sinällään sopivia kaikille, lapsille jopa kasvattavia ja siinä mielessä hyviä. On monta asiaa, jotka ovat hyviä ja hyödyllisiä, mutta eivät siitä huolimatta ole tarpeellisia. Siihen suuntaanhan kirjoitti apostoli Paavalikin.

Muistan kuinka eräs Siionimme äiti, muutama vuosi sitten, kertoi psalmiaan Reisjärven loppiaispäivillä. Hän oli seurannut, kun lapsensa tavallisia Mikki Hiiri ja Aku Ankka piirrettyjä. Aikansa katsomista seurattuaan hän oli keskeyttänyt katsomisen sen vuoksi, että ne olivat kovin vilkkaasti liikkuvia ja silmissä viliseviä ja mahdollisesti näköä rasittavia.
Viime keväänä sama äiti kertoi, että hän oli lastensa kanssa katsonut joitakin lasten piirrettyjä, joissa ei sellaisenaan ollut mitään sopimatonta. Kun hän kerran kaupassa näki olevan alennusmyynnissä saman kaltaisia, hän meni katsomaan, josko niitä joitakin ostaisi. Hetken pinoa selattuaan hänelle tuli mieleen, että olenko tosiaan näin pitkällä, että olen valitsemassa elokuvia lapsilleni. Mikä on seuraava vaihe, kun olen nämä ostanut ja ne on katsottu. Millaisia sen jälkeen lapsilleni ja itselleni valitsen.
Niin hän pani levyt takaisin hyllyyn, selitti sen jälkeen lapsilleen, että eiköhän jätetä kaikki ostettavat ja lainattavat filmit ostamatta ja katsomatta. Niin vältymme vaikeilta valinnoilta myöhemminkin. Lapset tyytyivät ratkaisuun, olivat myöhemminkin tyytyväisiä, että on hyvä, ettei meidän tarvitse niihin vaikeisiin valintoihin käydä, vaan saamme olla ja tehdä vapaasti muuta.

Nämä kirjoittamani ovat vain pientä summittaista kartoitusta, toivottavasti niistä jotakin vihjettä löytyy. Uskosta luopuneille emme mitään voi, jos Jumala sanoja antaa, voi heille siitä vihjaista. Sama on tilanne kristillisyyden rajoja koluavien suhteen, olenhan niitä purnaajia lukenut ainakin muutamilta internet palstalta. Joku vapaus heille toki kuuluu, ainakin haluavat kuuluvan. Aina se ei kuitenkaan ole Jumalan lapsen vapautta, joka on vapautta synnistä, ei suinkaan vapautta syntiin.

[metsätähti]

Mie en ihan ulkoa muista, vaan taitaa siinä kohdassa olla asia uudessa käännöksessä ilmaistuna (toki samalla ajatuksella, vaikka ehkä vähän eri sanoin), että vahva syö lihaa, heikko vain kasviksia, vahva älköön halveksiko heikkoa ja heikko älköön tuomitko vahvaa. Sitten taisi olla joko edeltävässä tai jälkimmäisessä jakeessa vielä kehotus pidättäytyä typeristä väittelyistä, koska niistä ei ole kuin haittaa. (Ja tämä nyt tosiaan oli vapaa ulkomuistisuomennos... vaikkakin luulen ajatuksen muistavani.)

Mutta siis kovin usein taitaa käydä niin, että tässä kompastutaan aina ja jatkuvasti, eri asioissa vahvat ja heikot, tuomiota ja halveksimista meistä löytyy, ja niitä turhia kiistojakin. Toisaalta sen ymmärtää sitä vasten, että kai meille näitä miettiville se uskomisen asia on elämän tärkein asia, ja silloin sitä tietysti pohtii ja haluaa uskoa oikein. Harmillista on sitten se, että siitä tulee turhaakin vääntöä ja sanomista, eikä mitenkään rakentavalla tavalla. Kovin harva meistä osaa säilyttää maltin, rakkauden ja lempeyden. Ite ainakin huomaa kerta toisensa jälkeen miettivänsä, että taas kerran kompastui. Toisaalta mietin siltä kannaltakin tuota, että olis tavallaan hirveän tärkeä tietää, mitkä asiat oikeasti ovat todella tärkeitä, ja mitkä sitten vois jättää vähemmällekin murehtimiselle ja väännölle. Ettei kävis niin, että valvoo pienissä ja hukkaa suuret, nielaisee kamelin ja siivilöi hyttysen. Joskus on vaikea erottaa toisenkin neuvoista, että mikä tässä nyt olis viisautta.

Tuo kuulostaa varsin viisaalta tuo ensimmäinen kappaleesi, en ole koskaan kuullut tuohon tapaan selitettynä, ja siinä onkin pohtimisen aihetta. Meitä "viisaita" täällä pitkin nettiä varsinkin löytyy, paikallisissa siioneissa taitaa sopuisammin eläminen sujua... Kirjoitetussa kommunikaatiossa asiat tahtovat kärjistyä helposti. Ja sitten taas kun koetaan eri asiat eri tavoin tärkeiksi. Jonkun mielestä ne muumivideot ovat harmittomia (niin kuin varmasti sisältönsä puolesta ovatkin, sen verran on tullut sivistettyä itseä ), jonkun toisen mielestä kyse on periaatteesta (ja esimerkiksi ite en haluais niitä mahdollisille lapsilleni näyttää, koska en halua opettaa ipanoita kattomaan ruutua, jos ne voivat leikkiä sisällä tai ulkona). Kun vain olis sitä viisautta nähdä asiat, missä pitää tai kannattaa olla ehdoton, ja missä taas joustaa, ja vielä taitoa ilmaista asiat rakentavasti... Eivät nämä helppoja kysymyksiä ole. Välillä tuntuu, että vaikka keskustelu olisi hyväksikin, niin kiivautta on niin paljon, että sanomisen tapa tekee haavoja, vaikkei asia tekisikään. Ja varmaan taas kolkuttaa yhdellä jos toisella tässäkin kohti omatunto, eipä itekään voi kehua onnistuneensa. Se on kumma, että vaikka tarkoitus on hyvä, niin se toteutus tuntuu ihmisellä hyvin helposti epäonnistuvan.

Öisiä pohdintoja... Seuraavaksi peiton alle. Kiitos Taavetti rauhan luomisesta tähän keskusteluun, tässä on tasoittelijaa tarvittu, kun yksi jos toinen naputtaa terävästi, niin miekin.

[weha]

Haluan korostaa yhä, että on vanhoillislestadiolaiset aina, myös ulkopuolella huomattu, etteivät esim. naiset pidä korvakoruja ja meikkaa. Tämän tiesin minäkin jo hyvin pienenä poikana uskovaisista. Tällainen tapa on tässä uskossa ollut. Aina siitä on meitä arvosteltu, niin ulkopuolelta ja laidoilta. Pisteistä ja pilkuista, lakihengestä haukuttu.
Meikku, toi hyvin asian esiin, ettei tässä meillä ole ollut maailman tapaa.
Ei uskovaiset varmasti ole pakosta ilman meikkejä ja korvakoruja, vaan ei halua samaistua maailman tapaan, vaan seurakunnan tapaan.
Näit olen itse ajattelmassa. Jätän tämän aiheen kokonaan nyt.

[O.M]

Metsätähti, mielestäni Josefina antaa harhaanjohtavaa tietoa eri paikkakuntien välisistä eroista (luultavasti myös puhujien sanomisista, jos hän ylipäätään on niitä ollut kuulemassa). Esim. korvakoruihin suhtautumistapa on samanlainen ympäri Suomea. Ei niistä suurta meteliä pidetä, mutta ei niitä vl-naisilla (eikä -miehillä) näe. Kriittinen suhtautumistapa Josefinan kirjoituksiin on mielestäni terveempää kuin sokean kritiikitön. Mutsin, Hiljan, Emkan, Taavetin, Juruulangon jne. kirjoituksiin voi luottaa.

Sielläpäin ei tietojeni mukaan ole mitään muusta Suomesta poikkeavaa käsitystä asiassa. Kuten muuallakin, seuroissa keskitytään saarnaamaan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuten muuallakin, korut jäävät siinä sivurooliin.

Vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevistä nettipalstoista saakin hyvin harhaanjohtavan kuvan vanhoillislestadiolaisuudesta. Etenkin muilla vl-keskustelupalstoilla ulkopuolisten ja uskossaan haaksirikkoon joutuneiden toimesta keskustellaan enemmän korvakoruista kuin Kristuksen sovitustyöstä. Täällä korvakoruasiasta on pyritty keskustelemaan vain sen verran, että saataisiin yleisimpiä ja karkeimpia asiaan liittyviä väärinkäsityksiä oikaistua. Tyypillinen virheellinen luulo on esimerkiksi se, että vl:illa olisi jokin kielto asiaan liittyen. Vl:illa ei ole sen enempää korukorukieltoa kuin muitakaan kieltoja.

Kaikissa ulkonäkö- ja käytösasioissa kannattaa pohtia,
a) mitä haluaa viestiä muille,
b) miten muut viestin tulkitsevat ja
c) miten toimia, jos muut tulkitsevat viestin toisin kuin itse tarkoittaa.
Otan esimerkin. Kävelet vilkkaasti liikennöityä tietä kaverisi kanssa. Huomaat ylhäällä valkoisen variksen. Hämmästyneenä osoitat sormellasi varista, mutta asiaa kummemmin ajattelematta käytätkin keskisormea variksen osoittamiseen. Vastaantulevista autoista alkaa nousta keskareita. Viestintä on epäonnistunut.

Erheestä voi ottaa opiksi eri johtopäätöksin.
1. Yksi ajattelee, että osoittaa jatkossakin eri kohteita keskisormella, jotta saisi ihmiset tajuamaan, ettei keskisormen pitäminen pystyssä välttämättä tarkoita negatiivisten tunteiden ilmaisua.
2. Toinen ajattelee, että on turha taistella tutkainta vastaan. Pystyssä olevaan keskisormeen liittyy tiettyä kaikkien tuntemaa symboliikkaa. Vaikka pystyssä oleva keskisormi itsessään ei ole syntiä, voitaneen silti sanoa, että keskisormen nostaminen pystyyn on useimmiten syntiä.

Myös korvakoruihin liitetään Suomen vl-piireissä tiettyä symboliikkaa. Se ilmenee hyvin seuraavasta Mutsin viestistä: "Jutteli taannoin eräs äiti tyttärensä uskosta luopumisesta. Ensimmäiseksi oli hankkinut napit korviinsa. Arveli äiti, että sillä tahtoi tutuille ilmoittaa luopumisensa. Etteivät "pyri tervehtimään..."" Toiselta puolen korvakoruihin liitetty symboliikka ilmenee hyvin seuraavasta Hiljan viestistä: "- - sain itse parannuksen armon. Muistan miten perusteellisesti halusin eroon kaikista meikeistä, omistamistani maailmallisista levyistä ja kaseteista, kaikesta mikä muistutti negatiivisesti entisestä elämästä. Korvakorut hävitin myös ja harmittelin ja harmittelen edelleen jäljelle jääneitä reikiä korvanlehdissäni. - - Molemmat halusimme koko sydämestämme samaistua uskovaisiin, todella tuntea kuuluvamme samanmielisten ja –tapaisten rakkaalta tuntuvaan joukkoon. Unohtaa menneet pahat ja hylätä siihen viittaavat ulkoisetkin asiat."

Mutsin kuvailemassa tapauksessa uskon kieltänyt tytär oli halunnut ilmaista uskosta luopumisensa hankkimalla korvakorut. Hiljan tapauksessa hän oli luopunut mm. korvakoruista halutessaan ilmaista, että on luopunut entisestä elämästään.

Tällainen symboliikka korvakoruihin liittyy koko Suomessa, ei vain yksittäisillä paikkakunnilla. Sama tilanne on tietojeni mukaan myös Ruotsissa, Norjassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Venäjän ja Togon tilannetta en tiedä. Kulttuureja on erilaisia.

Elämme Suomessa. Meidän lienee jossain määrin viisasta elää kulttuurimme ja myös oman alakulttuurimme symboliikan mukaisesti.

Lukemani perusteella jossain kulttuurissa nyökyttely tarkoittaa asian kieltämistä, kun Suomessa ja ilmeisesti useimmissa muissakin länsimaissa se tarkoittaa asian myöntämistä. Eihän siitä tulisi mitään, jos Suomessa joku alkaisi nöykytellä yrittäessään antaa kieltävän vastauksen.

[metsätähti]

Jostain suunnasta katsottuna se varmasti on noin, ymmärrän täysin tuon näkökannan. Selität sitä paitsi rauhallisesti ja selkeästi, mistä kiitos. Vaan toistaiseksi ihmettelen edelleen lähinnä innoissani ja onnellisena sitä avautunutta armoa ja muuta siihen liittyvää, korujen suhteen odottelen aikaa, jolloin sydän sanoo selvästi jotakin.

Tämä koko juttu lähti tuosta Meiliaikun kommentista, jota mie en pystynyt ymmärtämään (siis että miksi en kehtaisi mennä korvakorut korvissa seuroihin, kun siellä olen vuoden kulkenut ja sanomista ei ole tullut). Eli eipä minulla sinänsä suurta hinkua ole tästä kovin pitkästi keskustelua käydä, kunhan kotisiionissa elelen ja siellä sitten keskustelen, jos tarvis on. Ja muuten tosiaan odottelen aikaa, milloin on aika miettiä näitä tällaisia. Minulle ne korvakorut eivät ole merkki entisestä, ne(kin) vain kuvaavat iloa, yhtä lailla kuin muut päälleni valitsemani vaatteet ja koristeet. Niissä ei ole sellaista painolastia, josta haluaisin luopua. Tosin jos minulla ei niitä reikiä korvissa olisi, niin tuskin laittaisin koruja nyt. Jos laittaisin, se varmaan olisi jonkinlainen kannanotto. Nyt vain pidän niitä toistaiseksi, kun ne eivät minua eivätkä muita häiritse. Isompi asia niistä on täällä netissä tullut kuin paikallisesti. Enpä mie välittäiskään tapella asiasta kotisiionissa, netissä tosiaan kärjistyvät asiat helpommin.

Mutta minun puolestani tämän aiheen voi jo hiljakseen haudata, luulen kertoneeni sen mitä voin. Tähän liittyy pari sellaista seikkaa, mitkä selittävät oman elämäni kannalta tätä, mutta joita mie en tänne voi kertoa. Vaan elänpä nyt sitten sen ajatuksen mukaan, että tosiaan paikallisesti selvittelen, jos tarvista on - ja tosiaan mie väitän, että niistä ei sinänsä häiriötäkään ole, kun te ette minua seurapenkistä osaisi poimia... jos on pienet napit korvissa ja tukka kammattu siinä suoraksi. Miksi ne sitten siellä ovat, jos niitä ei juuri kukaan edes näe, jää sitten tuon oman elämäni selityksen sisään. Vaan en mie silkkaa ilkeyttäni ja kiusanteonhalua tätä tee, kyllä siinä on muusta kysymys. Ilo karkaa, jos kovin alkaa vääntää, joten palaan tuohon alkuun - iloitsen siitä, että saan tällaisenani armosta uskoa ja olla Jumalan lapsi, korut pysyvät tai lähtevät sitten kun sen aika on, eiköhän Totuuden Henki huolehdi asiasta puhumisesta sydämelle. Aikataulua ei tiiä kukaan meistä.

[Josefina]

Metsätähti, mielestäni Josefina antaa harhaanjohtavaa tietoa eri paikkakuntien välisistä eroista (luultavasti myös puhujien sanomisista, jos hän ylipäätään on niitä ollut kuulemassa). Esim. korvakoruihin suhtautumistapa on samanlainen ympäri Suomea. Ei niistä suurta meteliä pidetä, mutta ei niitä vl-naisilla (eikä -miehillä) näe. Kriittinen suhtautumistapa Josefinan kirjoituksiin on mielestäni terveempää kuin sokean kritiikitön. Mutsin, Hiljan, Emkan, Taavetin, Juruulangon jne. kirjoituksiin voi luottaa.

Sielläpäin ei tietojeni mukaan ole mitään muusta Suomesta poikkeavaa käsitystä asiassa. Kuten muuallakin, seuroissa keskitytään saarnaamaan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuten muuallakin, korut jäävät siinä sivurooliin.

Vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevistä nettipalstoista saakin hyvin harhaanjohtavan kuvan vanhoillislestadiolaisuudesta. Etenkin muilla vl-keskustelupalstoilla ulkopuolisten ja uskossaan haaksirikkoon joutuneiden toimesta keskustellaan enemmän korvakoruista kuin Kristuksen sovitustyöstä. Täällä korvakoruasiasta on pyritty keskustelemaan vain sen verran, että saataisiin yleisimpiä ja karkeimpia asiaan liittyviä väärinkäsityksiä oikaistua. Tyypillinen virheellinen luulo on esimerkiksi se, että vl:illa olisi jokin kielto asiaan liittyen. Vl:illa ei ole sen enempää korukorukieltoa kuin muitakaan kieltoja.

Kaikissa ulkonäkö- ja käytösasioissa kannattaa pohtia,
a) mitä haluaa viestiä muille,
b) miten muut viestin tulkitsevat ja
c) miten toimia, jos muut tulkitsevat viestin toisin kuin itse tarkoittaa.
Otan esimerkin. Kävelet vilkkaasti liikennöityä tietä kaverisi kanssa. Huomaat ylhäällä valkoisen variksen. Hämmästyneenä osoitat sormellasi varista, mutta asiaa kummemmin ajattelematta käytätkin keskisormea variksen osoittamiseen. Vastaantulevista autoista alkaa nousta keskareita. Viestintä on epäonnistunut.

Erheestä voi ottaa opiksi eri johtopäätöksin.
1. Yksi ajattelee, että osoittaa jatkossakin eri kohteita keskisormella, jotta saisi ihmiset tajuamaan, ettei keskisormen pitäminen pystyssä välttämättä tarkoita negatiivisten tunteiden ilmaisua.
2. Toinen ajattelee, että on turha taistella tutkainta vastaan. Pystyssä olevaan keskisormeen liittyy tiettyä kaikkien tuntemaa symboliikkaa. Vaikka pystyssä oleva keskisormi itsessään ei ole syntiä, voitaneen silti sanoa, että keskisormen nostaminen pystyyn on useimmiten syntiä.

Myös korvakoruihin liitetään Suomen vl-piireissä tiettyä symboliikkaa. Se ilmenee hyvin seuraavasta Mutsin viestistä: "Jutteli taannoin eräs äiti tyttärensä uskosta luopumisesta. Ensimmäiseksi oli hankkinut napit korviinsa. Arveli äiti, että sillä tahtoi tutuille ilmoittaa luopumisensa. Etteivät "pyri tervehtimään..."" Toiselta puolen korvakoruihin liitetty symboliikka ilmenee hyvin seuraavasta Hiljan viestistä: "- - sain itse parannuksen armon. Muistan miten perusteellisesti halusin eroon kaikista meikeistä, omistamistani maailmallisista levyistä ja kaseteista, kaikesta mikä muistutti negatiivisesti entisestä elämästä. Korvakorut hävitin myös ja harmittelin ja harmittelen edelleen jäljelle jääneitä reikiä korvanlehdissäni. - - Molemmat halusimme koko sydämestämme samaistua uskovaisiin, todella tuntea kuuluvamme samanmielisten ja –tapaisten rakkaalta tuntuvaan joukkoon. Unohtaa menneet pahat ja hylätä siihen viittaavat ulkoisetkin asiat."

Mutsin kuvailemassa tapauksessa uskon kieltänyt tytär oli halunnut ilmaista uskosta luopumisensa hankkimalla korvakorut. Hiljan tapauksessa hän oli luopunut mm. korvakoruista halutessaan ilmaista, että on luopunut entisestä elämästään.

Tällainen symboliikka korvakoruihin liittyy koko Suomessa, ei vain yksittäisillä paikkakunnilla. Sama tilanne on tietojeni mukaan myös Ruotsissa, Norjassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Venäjän ja Togon tilannetta en tiedä. Kulttuureja on erilaisia.

Elämme Suomessa. Meidän lienee jossain määrin viisasta elää kulttuurimme ja myös oman alakulttuurimme symboliikan mukaisesti.

Lukemani perusteella jossain kulttuurissa nyökyttely tarkoittaa asian kieltämistä, kun Suomessa ja ilmeisesti useimmissa muissakin länsimaissa se tarkoittaa asian myöntämistä. Eihän siitä tulisi mitään, jos Suomessa joku alkaisi nöykytellä yrittäessään antaa kieltävän vastauksen.

O.M

Minä en anna harhaanjohtavaa tietoa eri paikkakuntien välisistä eroista. Neljänkymmenen vuoden aikana olen ehtinyt asua eri paikkakunnilla ja tutustua eri siioneihin niin etelälapissa ja uudellamaalla. Uskon myös, että olen kuunnellut enemmän puhujien sanomisia kuin sinä O.M. Olen melkein järkyttynyt kun sinä O.M lyttäät kaikki kirjoitukseni ja välität muille palstalaisille väärää todistusta lähimmäisestäsi. On täysin puppua sanoa ettei eroa olisi esimerkiksi outokummun ja helsingin rauhanyhdistyksillä. Esimerkkinä kertoisin että minunkin serkkutytöllä on ollut värjätyt hiukset pari vuotta ja ei niistä ole kukaan hänelle tullut seuroissa huomauttamaan. Ja paikkana on Helsingin rauhanyhdistys. O.M: Älä kirjoita sellaista mistä sinulla ei ole tietoa. Minä neljän lapsen perheenäitinä voin sinulle kertoa, että olen paljon elämäni aikana nähnyt ja kokenut.

[lukkari]

Esimerkkinä kertoisin että minunkin serkkutytöllä on ollut värjätyt hiukset pari vuotta ja ei niistä ole kukaan hänelle tullut seuroissa huomauttamaan. Ja paikkana on Helsingin rauhanyhdistys.

Tarkoittaako tuo nyt sitä, että hiuksia voipi hyvällä omalla tunnolla värjätä??? Toivottavasti, joku kuitenkin rohkenisi serkkutytöllesi asiasta mainita, että sen saa uskoa syntinä anteeksi...