Opillisten keskustelujen tarpeellisuudesta netissä

[Josefina]

weha: Mitenhän nuo seurakuntaillan neuvot sitten eroavat jumalan seurakunnan neuvoista? Itse ainakin mielsin ne neuvot jumalan valtakunnan neuvoiksi. Vai ymmärsinkö kirjoituksesi jotenkin väärin? Pahoittelen jos kävi näin.

[metsätähti]

Meillä oli tässä taannoin seurakuntailta jossa sivuttiin näitä naisten ja miesten koristautumisia. Puhujaveli sanoi, että ei nämä ulkoiset kaunistautumiset ole uskomisen esteenä. Hän myös kertoi, että raamattu ei missään kohdassa kiellä korujen tai hiusten laittoa. Eräs sisar rohkaistui kysymään, että onko hän edelleenkin oikein uskomassa kun on hieman sävyttänyt harmaita hiuksiaan ruskeaksi. Hänelle saarnattiin rakkaudessa, että tietenkin on oikein uskomassa. Minusta on ihanaa, että näistä asioista keskustellaan siioneissa jumalan lasten keskuudessa. Tämä sisaren keskustelu tapahtui väliajalla kahvipöydässä.

Josefina, käsitykseni mukaan nyt onkin puhuttu Jumalan seurakunnan tavasta ja Jumalan seurakunnan neuvoista.

Tuota, ymmärränkö mie nyt oikein... Weha, sie tarkoitat Jumalan seurakunnalla ilmeisesti paikkakuntasi rauhanyhdistyksellä kokoontuvaa joukkoa (noin pääpiirteissään)? Eli vl-seurakuntaa? (Jos nyt ei lähdetä saivartelemaan sen tarkemmin siitä, keitä siihen kuuluu...) Ja käsittääkseni Josefina puhuu aivan yhtä lailla paikkakuntansa vl-seurakunnasta omassa viestissään? Eli molemmat puhutte asiasta, jossa on kyse rauhanyhdistyksellä kokoontuvien uskovaisten keskusteluista? Kunhan tässä tarkistelen, että puhutaanko ylipäätään samasta asiasta... Vaan kaiketi Josefina olisi kertonut, jos puhuisi jostain muusta yhteisöstä tai liikkeestä.

Mutta jos on noin kuin tuossa hahmottelin, niin se tarkoittaa sitä, että kaikkialla ei olla pilkulleen samaa mieltä. Ja henkilökohtaisena mielipiteenäni toistan edelleen samaa kuin aika monessa viestissä: ulkonaiset koristukset ovat VAIN ulkonaista. Tärkeintä on sydämen usko Vapahtajaan. Vain sillä pelastutaan, ei millään muulla. Ja vaikka vaatimattomuus ja hillitty ulkoasu ovat hyvä ja miellyttävä asia, niin sitä ei voi eikä saa nostaa tuon tärkeimmän ohi tai edes rinnalle. Jos asia kirkastuu sellaiseksi, että haluaa luopua koruista jne., niin asia ok. Mutta jos siihen muottiin pakotetaan tai jos siitä tehdään uskomisen este ("et voi uskoa oikein/oikeasti, jos sinulla on korvakorut"), niin silloin on minusta menty kammottavalla tavalla tekemään esteitä Kristuksen sovitustyölle. En mie tässä edelleenkään sitä sano, että laittakaa kaikki korut mitä keksitte ja muutama lävistys, mutta sen verran minulle on tätä asiaa keskusteluissa naamatusten väännetty rautalangasta, että tiiän, mikä on ykkösasia. Ja sen puolesta olen aika pitkälle valmis tappelemaan, koska se on niin arvokas asia - täysin luovuttamaton. Kaikki tavat ja uskon ilmenemiset jäävät toiseksi. Niillekin on paikkansa, mutta ei ykkösenä, ei ikinä. Tästä pidän kiinni tiukasti.

Eli minusta on varsin tervettä, jos saarnataan, että koristautuminen ei ole uskomisen este. Emme kai me halua kieltää ihmistä uskomasta sovitukseen sen takia, että hänellä on koruja ja meikkiä? Eikö ennemmin pitäisi tapahtua niin, että samastuminen ja näkyvät asiat ovat rakkaudellisen suhtautumisen tuloksia? Jos aletaan ylhäältäpäin latoa neuvoja mahdollisesti vielä lyömävälineen kanssa, niin... no, siitä ovat Hengen hedelmät aika kaukana. Jos nyt uuden käännöksen mukaan tuumin, niin kun poimii Hengen hedelmien listasta jottain (rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä), niin niiden kautta kai niiden neuvojen, ohjeiden ja muutosten pitäisi tapahtua? Ei pelotellen, ei uhaten, ei niin, että joutuu pelkäämään, että suljetaanko minut ulkopuolelle. Vaan rakkaudella, kärsivällisyydellä, ystävällisyydellä, hyvyydellä, lempeydellä ja itsehillinnällä neuvoen. Sillä tavalla vaikutetaan sydämeen. Lyömällä vaikutetaan vain mieleen, joka alistuu. Rakkaus ja hyvyys sen sijaan sulattavat sydäntä niin, että herää halu toimia itsekin niiden mukaan. Sellaisia mietittäväksi tänään.

Ja jos ne korut estäisivät pelastuksen, niin lähtisivät tällä sekunnilla. Vaan kun eivät estä, mikäli minulle saarnattu Jumalan sana pitää paikkansa.

[weha]

kun on jo ulkopuolisiin vanhurskauttamisopissa. On vain merkinä tuo, ettei uskovaiset lävistä korvia ja meikkaa...

Haluan lainata Meiliaikun kirjoitusta:

En voisi millään laittaa koviksia korviini. Korvakoruja meillä uskovaisilla ei ole tapana pitää , koska ne ovat maailmallisuuden merkki. Jos itse laittaisin korvakorut, minä pelkäisin mennä seuroihin ja tavata uskovaisia. Kun uskovaiset näkisivät minulla korvakorut he pahentuisivat siitä ja miettisivät , onkohan tuo sisar enää uskomassa. Tämä juuri osoittaa sen, että se on syntiä ja maailmallisuutta laitella hiluttimia korviin ja meikkejä itseensä.

En ole vielä nähnyt Siionin naisilla korvakoruja. Korvakorut ja meikit ovat jääneet pois niiltäkin, jotka ovat parannuksen armon saaneet . Jumalan Henki meitä neuvoo puhtaaseen ja siveään elämään ja olemalla kuuliainen Hänen äänelleen.

Kuten Weha edellä sanoo, että tämä on sisäinen heijastu ulkonaiseen käyttäytymiseen ja tapaan seurakunnassa. Ensisijaisesti meillä on halu kelvata vain Kristukselle.

[metsätähti]

kun on jo ulkopuolisiin vanhurskauttamisopissa.

??? Nyt en saa kiinni tästä lauseesta, mitä tarkoitat?

En myöskään löydä tästä keskustelusta tuota lainaamaasi Meiliaikun kirjoitusta, meneekö se vain minulta ohi silmien vai onko kirjoitus poistettu?


Ja viimeiseksi suora kysymys wehalle, Meiliaikulle ja niille, jotka haluavat vastata:

Pääseekö taivaaseen, jos on korvakorut korvissa?

Yksi sana riittää vastaukseksi. Taustaksi oletusarvo, että ihminen uskoo Kristuksen ansion tähden itsensä sovitetuksi, tunnustautuu uskovaiseksi, uskoo aidosti ja vilpittömästi, että Pyhän Hengen voimasta ja silkasta armosta hänkin on Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen. Hänellä on kuitenkin korvakorut korvissa. Mitä mieltä olette?

[juruulanko]

jossaki kohti Raamattua lukee, että Jumala tutkii ihmisen sydämet viimeisellä tuomiolla. ei korvista puhuta mitää. Sitä ei tee ihmiset, joten turha on mielestäni tällä palstalla kysyä lupaa tai hyväksyntää korvisasiaan. Kyllä sinä tunnet sydämmessäsi sen, pystyykö niitä koruja hyvällä omalla tunnolla kantamaan. Om hienosti asiaan jo vastasikin.

Kuitenkin luulen, en siis tiedä, että tässä joukossa kun matkustat, ennemmin tai myöhemmin kohtaat henkilön, IRL, joka pahentuu niistä koruista. Mitä sit?

[sinivuokko]

Tokko tästä asiasta kannattaa näin isoa numeroa tehdä.

Kaksti teologia käytti tästä asiasta puheenvuoron seurakuntapäivillä. Toinen iäkäs tunnettu.Juuri koskien uusia uskovaisia ulkomailla. On katsottu asiaa ihan rauhassa ja usein korut on tippuneet,kun ovat huomanneet, että niitä ei yleensä käytetä.

Psygologiselta kannaltakin katsottuna ihminen usein haluua samaistua ulkoisestikin joukkoon,johon tuntee kuuluvansa----oma huomautukseni.

Ei näitä asioita hoideta "lain käsivarrella"---oma huomautukseni.

juruulankon kirjoitus sopii tähän:
Kyllä sinä tunnet sydämmessäsi sen, pystyykö niitä koruja hyvällä omalla tunnolla kantamaan.

Aika näyttää kaiken ja olemmehan päivän lapsia. Ei tarvitse uskoa edellepäin.---oma toteamukseni

[O.M]

Metsätähti, kannattaa olla varauksellinen Josefinan kirjoituksen suhteen.

[Josefina]

Metsätähti, kannattaa olla varauksellinen Josefinan kirjoituksen suhteen.

Nyt meni sitten ohi minun ymmärrykseni?

[weha]

weha kirjoitti:

kun on jo ulkopuolisiin vanhurskauttamisopissa.

Josefina kirjoittaa:

??? Nyt en saa kiinni tästä lauseesta, mitä tarkoitat?

Kun uskovaisilla on jo eroa vanhurskauttamisopissa ulkopuolisiin, niin se heijastuu myös ulospäin aina joissakin asioissa- Esim. tiedän, ettei uskonsisarellani ole yleensä korvakoruja ja meikkejä. Vastakääntyneillä niitä voi olla, mutta muuttuu ajan kanssa sekin asia.

[Taavetti]

Metsätähti, kannattaa olla varauksellinen Josefinan kirjoituksen suhteen.

Nyt meni sitten ohi minun ymmärrykseni?

Ymmärrän O.M.n huomautuksen, kenties sinäkin ymmärrät, jos vain haluat myöntää.

Kysyn siis, oletko, Josefina mies vai nainen? Ei tarvitse vastata ellet halua, halusin vain kysymykselläni kertoa, että tiedän jotakin sellaista, jota et ehkä arvaa minun tietävän.

[sinivuokko]

Poistin turhan kärkevän viestini

[Josefina]

Metsätähti, kannattaa olla varauksellinen Josefinan kirjoituksen suhteen.

Nyt meni sitten ohi minun ymmärrykseni?

Ymmärrän O.M.n huomautuksen, kenties sinäkin ymmärrät, jos vain haluat myöntää.

Kysyn siis, oletko, Josefina mies vai nainen? Ei tarvitse vastata ellet halua, halusin vain kysymykselläni kertoa, että tiedän jotakin sellaista, jota et ehkä arvaa minun tietävän.

Nyt minä en ymmärrä enää yhtään mitään. Tähän mennessä kaikki ovat osanneet nimen perusteella päätellä, että kumpaa sukupuolta olen. Mitähän minun pitäisi nyt arvata sinun tietävän???

[Taavetti]

Metsätähti, kannattaa olla varauksellinen Josefinan kirjoituksen suhteen.

Nyt meni sitten ohi minun ymmärrykseni?

Ymmärrän O.M.n huomautuksen, kenties sinäkin ymmärrät, jos vain haluat myöntää.

Kysyn siis, oletko, Josefina mies vai nainen? Ei tarvitse vastata ellet halua, halusin vain kysymykselläni kertoa, että tiedän jotakin sellaista, jota et ehkä arvaa minun tietävän.

Nyt minä en ymmärrä enää yhtään mitään. Tähän mennessä kaikki ovat osanneet nimen perusteella päätellä, että kumpaa sukupuolta olen. Mitähän minun pitäisi nyt arvata sinun tietävän???

Sitä vain, että silloin tällöin on ilmennyt, ettei nimimerkki suinkaan aina kerro sukupuolta. Kuten edellä kerroin, en odottanutkaan vastausta, halusin vain kiinnittää huomion mahdollisuuteen, että ei olisi ensi kerta sellainen, että joku esiintyy usealla nimimerkillä. En tiedä halusiko O.M siihen viitata, vai ei, tuli vain hänen huomautuksestaan sellainen mieleeni.

[Josefina]

Olisi kiva kuulla, että miksi te minua epäilette moisesta? Tässähän tulee ihan paha mieli kun tuollaisia syytöksiä kirjoitetaan.

[Taavetti]

Olisi kiva kuulla, että miksi te minua epäilette moisesta? Tässähän tulee ihan paha mieli kun tuollaisia syytöksiä kirjoitetaan.

Ei se ole syytös, vaan eräs tapa tarkistaa joitakin epäilyksiä, onko niihin aihetta vai eikö.

[weha]

Juuruulanko kirjoittaa:

jossaki kohti Raamattua lukee, että Jumala tutkii ihmisen sydämet viimeisellä tuomiolla. ei korvista puhuta mitää. Sitä ei tee ihmiset, joten turha on mielestäni tällä palstalla kysyä lupaa tai hyväksyntää korvisasiaan. Kyllä sinä tunnet sydämmessäsi sen, pystyykö niitä koruja hyvällä omalla tunnolla kantamaan. Om hienosti asiaan jo vastasikin.

Sanotaanhan Raamatussa, että kellä on korvat, se kuulee mitä Henki seurakunnille sanoo.
Nyt on kysymys seurakunnan tavoista ja neuvoista. Eihän ne varmasti ulkopuolisia koske, eikä niitä jotka "laidoilla" on, vaan vastustaahan nuo seurakuntaa ja oikein kapinoi.

[weha]

josefina:

Mitenhän nuo seurakuntaillan neuvot sitten eroavat jumalan seurakunnan neuvoista? Itse ainakin mielsin ne neuvot jumalan valtakunnan neuvoiksi. Vai ymmärsinkö kirjoituksesi jotenkin väärin? Pahoittelen jos kävi näin.

Minulla on sellainen käsitys, että olet ymmärtänyt vain väärin seurakunnan tavat ja neuvot ja mieltänyt ja muokannut sen omiin käsityksiisi sopivaksi. Tuostahan vanhoillislestadiolaiset on aina tunnettu, etteivät lävistele korvia ja meikkaile. Aina tunnettu!

[Josefina]

Olisi kiva kuulla, että miksi te minua epäilette moisesta? Tässähän tulee ihan paha mieli kun tuollaisia syytöksiä kirjoitetaan.

Ei se ole syytös, vaan eräs tapa tarkistaa joitakin epäilyksiä, onko niihin aihetta vai eikö.

Ihanaa, että minua ei syytetä mistään. Epäilyksiähän meille kaikille kertyy matkan varrella ja niistä on hyvä keskustella uskovaisten kanssa. Minullakin tosi useasti tulee epäilyksiä ja syntiä tehtyä, mutta ne saa uskoa aina anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

[Josefina]

josefina:

Mitenhän nuo seurakuntaillan neuvot sitten eroavat jumalan seurakunnan neuvoista? Itse ainakin mielsin ne neuvot jumalan valtakunnan neuvoiksi. Vai ymmärsinkö kirjoituksesi jotenkin väärin? Pahoittelen jos kävi näin.

Minulla on sellainen käsitys, että olet ymmärtänyt vain väärin seurakunnan tavat ja neuvot ja mieltänyt ja muokannut sen omiin käsityksiisi sopivaksi. Tuostahan vanhoillislestadiolaiset on aina tunnettu, etteivät lävistele korvia ja meikkaile. Aina tunnettu!

Voihan se noinkin olla. Tai sitten tämä puhujaveli oli muokannut näitä neuvoja. Voihan olla, että hän ei halunnut loukata tätä naisihmistä, että kun oli sävyttänyt hiuksia niin ei ole oikein uskomassa. Pääasia kuitenkin on, että me saamme olla uskomassa ja kilvoitella kaidalla tiellä kohti taivasta. Kyllä se jumalakin varmaan ymmärtää, että kun jumalan lapsia on niin paljon ja eri puolilla maailmaa, niin joillakin saattaa suustaan päästä erilainen tapa tai neuvo mitä muualla seurakunnissa ja jumalan valtakunnassa opetetaan. Jumalahan on se joka näkee sydämemme tilan ja on viimeisenä päivänä päättävä, että kuka meistä pääsee taivaaseen.

[metsätähti]

jossaki kohti Raamattua lukee, että Jumala tutkii ihmisen sydämet viimeisellä tuomiolla. ei korvista puhuta mitää. Sitä ei tee ihmiset, joten turha on mielestäni tällä palstalla kysyä lupaa tai hyväksyntää korvisasiaan. Kyllä sinä tunnet sydämmessäsi sen, pystyykö niitä koruja hyvällä omalla tunnolla kantamaan. Om hienosti asiaan jo vastasikin.

Kuitenkin luulen, en siis tiedä, että tässä joukossa kun matkustat, ennemmin tai myöhemmin kohtaat henkilön, IRL, joka pahentuu niistä koruista. Mitä sit?

Ensimmäiseen kappaleeseen tuumaan, että noinpa tuo lienee. Lupaa en ole kyselemässä, enemmän pitämässä ääntä sen puolesta, mikä on KAIKKEIN tärkeintä. Muu voi olla hyvää, yksi on elintärkeää. Ja sen yhden ohi en anna minkään mennä. Ja myönnän, että ärsyynnyn, jos minusta alkaa vaikuttaa, että uskomiselle kasataan vaatimuksia tai esteitä. Asiat kun tosiaan muuttuvat sitten ajan kanssa jos muuttuvat, mutta jos ensimmäinen asia uskovaisista puhuttaessa on se, että ei meikata eikä laiteta korvakoruja, niin vähälle siinä jää se tärkein. "Lupaa tai hyväksyntää" kyselen korkeintaan kotisiionissa (jossa aiheesta siis ei ole negatiivisesti kommentoitu, tai eipä ole oikeastaan kommentoitu juuri mitenkään).

Toiseen kappaleeseen, "mitä sit?" No, sitten keskustellaan. Mie kerron miten mie ajattelen, toinen kertoo miten hän ajattelee, ja lopputuloksena ne korut joko jäävät tai lähtevät. Ei minulla ole tarvis niistä vasiten vääntää kiistaa ja kapinaa, jos ne pidetään niin pienenä asiana kuin mitä ne ovat. Mutta jos ne nousevat kummasti tärkeimmiksi (siis mistä ihmisen tuntee uskovaiseksi? meikittömyydestä ja koruttomuudesta? vaiko kenties Hengen hedelmistä? vai mistä?), niin silloin jaksan puhua tästä aiheesta vaikka kuinka. Koruja kun ei pidä nostaa isompaan osaan kuin ne ovat. Mie voin koruistani luopua, jos ne oikeasti jotakuta kutittavat.

Myönnän kärjistäneeni asian tuossa alleviivaamassani kysymyksessä. Miksi? Siksi, että minusta se on hirveän tärkeä periaatteellinen asia. Siis että jos joku menee sanomaan, että korujen kans ei taivaaseen mennä, niin missä on silloin Kristuksen sovitustyö ja sen merkitys? Eri asia taas on se, jos asioiden kirkastuessa myös korut jäävät. Mutta enköhän mie ole tätä toistanut jo sen verran monta kertaa, että joka haluaa ymmärtää sen, mitä yritän sanoa, niin varmaan on saanut jo asiasta kiinni. Kysyä toki saa, enkä lupaa ite olla vaiti... Mutta josko nyt hetkeksi malttaisin tämän jättää.