Uskovaisten omistamat yritykset ja urheilujärjestöt

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Elo 2010, 12:16

lukkari kirjoitti:Hohhoijaa...... Vastaa sinä puolestaan siihen miksi täällä(kin) tarvitsisi käsitellä tuota asia? Mitä se hyödyttää? Haluat siis osoittaa kuinka ristiriitaistaista vl-usko on? Ja pyrkinet tuomaan OMAA näkemystäsi ja omaa totuuttasi meille opittavaksi eikös vain? Näitä vl-kristillisyyden "korjausfoorumeita" on jo aivan tarpeeksi, sinäkin lienet useassa mukana? Joten toivomus olisi, että jättäisit tämän foorumin rauhaan.

EDIT:

Kun silmäilin sitä viestiä, mistä mistä nyt on kysymys, niin tuo urheilun sponssausjuttu oli vain eräs osa sitä viestiä, muita asiota oli mm. teatteri, konsertit ja kirkkokuoro noilla hakusanoilla ainakin pitäisi löytyä.


Aivan oikein, tuon minä muistankin, siis lähinnä ne musiikkijutut. Musiikkisekoiluja tänne on aikoinaan työntynyt turhautumiseen asti. Mutta eihän tässä ketjussa, ei ainakaan avauksessa mainita musiikkia, vai mainitaanko? Ainakin avaus kertoo urheilujärjestöistä, joista niistäkin sopivuus uskovaisella riippuu tarkoitusperistä ja sen toteutuksesta. Varsinaisissa kilpailujärjestöissä on varsin vähän uskovaiselle sopivaa. En ole liittynyt, enkä aiokaan liittyä minkään kilpajärjestön jäseneksi. Silti olen osallistunut joihinkin sellaisen järjestämiin tapahtumiin, kuten laturetkiin.

Laturetkistä pääsee ilman aasinsiltoja toiseen urheilujärjestön muotoon, kuntoilujärjestöihin. Voisin jopa liittyä sellaisen jäseneksi, en aikeestani huolimatta ole saanut liittyneeksi. Kaikkeen sellaisen järjestämään toimintaan tuskin jäsenyydestä huolimatta osallistuisin. Toimintaan kun saattaa tulla uskon kannalta ongelmallistakin, vaikka itse kuntoilu sellaiseksi harvoin muodostuu.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 10 Elo 2010, 13:32

Juu pyydän anteeksi äkkinäisiä kommentteja... ehkä pitäisi miettiä ennen kuin painaa lähetä nappia.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja metsätähti » 10 Elo 2010, 14:35

Vähän näin sivusta käsin naputtelen, että mukava on, jos jaksetaan ystävällisesti ja piikittelemättä vastata. Meitä säikkyjäkin kun täällä on, ja jos asiat mietityttävät, niin mielellään niistä täällä netissäkin keskustelee, jos toki myöskin naamatusten paikallisten uskovaisten kanssa. :cool: Aina vain ei pääse kotoa liikkeelle kun sairastaa paljon, ja silloin tämä netti on tärkeä henkireikä. Ymmärrän jossain määrin sen tietyn turhautumisen, jos on moneen kertaan samoja käsitelty, mutta silti mie kovasti toivoisin, että yritettäisiin pitää se keskinäinen rakkaus niin, että se myös kommenteissa näkyisi. Asiat kun voi sanoa nätisti tai vähemmän nätisti, ja ystävällinen voi olla, vaikka sanoisi jämäkästikin. Niinhän? :cool: Ihan siltä kantilta mutisen, että jos joissain kohti kovin ärhäkästi ollaan varoittamassa banneista tai muuten vaientamassa keskustelua, niin itsellä tulee epävarma olo, että mistä saa keskustella ja mistä sen tietää. Jotta josko jaksaisitte tässä meitä säikympiä muistaa ja yrittää olla pitkämielisiä... Jos ite kukanenkin yrittää elää niin, että rakkaus säilyy, niin on mukavampaa täällä foorumillakin. Ja itelleni tässä saarnaan samalla kuin muillekin. Joskus vain huolta nostaa se, että voiko keskustella ja mistä, kun ei tiiä eikä halua kovin terävää kommenttia niskaansa. Toki itelläkin on varmasti parantamisen varaa siinä taidossa - on niin paljon helpompi sanoa terävästi kuin kauniisti.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Elo 2010, 16:37

Kyllähän me tiedämme Metsätähden, että on vain yksi henkilö yhdellä nimimerkillä, ja että kysymykset ovat aitoja ja perusteltuja.

Meillä on myös epäilyksemme, joiltakin osin jopa tietomme eräistä eri foorumeiden kahlaajista, jotka milloin milläkin nimimerkillä ilmestyvät muka uusina käyttäjinä kyselemään asioita, joita ovat jo vuosien varrella usein eri tavoin kyselleet. Tietysti siinä on meilläkin erehtymisen mahdollisuus, mutta melkoisesti ovat tulleet jo tutuiksi tietyt kirjoitustyylit. Tiedä sitten, kuka matkii tahallaan, kuka itse sitä tiedostamatta.

Täytyy tässä samalla antaa tunnustusta eräille, jotka ovat kanssamme eri mielisiä, mutta jotka eivät siitä huolimatta provosoi eivätkä provosoidu. Eräs heistä on Saaraleena, joka on ehdottoman erimielinen kanssamme monista asioista, mutta joka osaa kertoa sen tahdikkaasti ja ilman kiihkoa. Toinen saman kaltainen oli Karosofia, jota ei ole vuosiin tänne kirjautunut, mutta jonka kanssa saattoi keskustella asioista asioina ilman kiihkoilua. Häntä on ajoittain ollut jopa ikävä, niin miellyttävää oli keskustella kanssaan.On sellaisia ollut muitakin, mainitsin vain nämä pari hyvää esimerkkiä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Viiru » 10 Elo 2010, 17:35

lukkari kirjoitti:pyydän anteeksi äkkinäisiä kommentteja... ehkä pitäisi miettiä ennen kuin painaa lähetä nappia.

Joo minun puolestani sitä saapi uskoa Lukkari anteeksi annetuksi, Jeesuksen nimessä ja veressä, saat olla vapaa. Ei näitä halua muistella pahalla. Väärinhän se olisi.
Ja eihän ne itelläkään sanat asetu aina tarpeellisella tavalla, niin omasta puolestani pyydän sinulta Lukkari anteeksi jos kysyin tai kirjoitin sopimattomia. Se on niin kuin itse Lukkari sanoit että
"pitäisi miettiä ennen kuin painaa lähetä nappia".

Ja Metsätähti kirjoitti sanat jotka osui meikäriepua kohdalle
metsätähti kirjoitti: on niin paljon helpompi sanoa terävästi kuin kauniisti.
Näin se on.

Niin, vasta nyt löysin haku toimiinnon nappulan. Laitoin sanaksi urheilu ja tähtimerkin. Silloin tuli moniaitakin kirjoituksia.

Yksi parhaita mielestäni on se missä Taavetti oli lainannut Päivämiehen kirjoituksen kokonaan.
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... urheilu%2A
Otan tähän siitä kuntourheilusta mitä sanottiin kun se on sydäntä lähellä:
Paavali kelpuutti myös nyrkkeilyn esimerkiksi siitä, että kristityn elämä ei ole ilmaan huitomista vaan itsensä harjoittamista. Tällä hän ei kuitenkaan tarkoittanut fyysistä harjoittelua. Päinvastoin hän painotti, että ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, kun taas oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen.

Urheilun harrastaminen de Coubertinin jalojen ajatusten hengessä on myös kristitylle sopivaa. Kuntoa kohottavalla liikunnalla on rakentava vaikutus ihmisen elämään. Kristityn on kuitenkin jatkuvasti tarpeen valvoa, että hänen liikuntaharrastuksensa pysyy oikealla pohjalla eikä harhaudu olympiaurheilun varoittavien esimerkkien mukaisille linjoille. Se voi aiheuttaa suuren vaaran uskonelämälle.
Viiru
tutustunut
 
Viestit: 46
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 11:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Elo 2010, 17:47

Viiru kirjoitti:
Yksi parhaita mielestäni on se missä Taavetti oli lainannut Päivämiehen kirjoituksen kokonaan.
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... urheilu%2A

Paitsi että lainaaja oli O.M!
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 25 Elo 2010, 07:33

Saatan toki radiosta kuunnella jotakin matsia ja ehkä katsoakkin epäuskoisen luona tms. paikassa, vaikka en niihin hakeudu, kun ei niin
kiinnosta nuo asiat.[/quote]

Meiliaikku sanoo:

Me on katsottu netistä urheilua ja kuunneltu radiosta. Mieheni epäuskossa olleessaan on käynyt urheilukilpailuissa, mutta nyt tule mieleenkään lähteä niihin.
Urheilukilpailujen seuraaminen taas ei saa olla syynä olla lähtemättä seuroihin samaan aikaan.

Tuntuu aika pahalle, kun meidän siionin isät ja pojat käyvät jääkiekkoa pelaamassa Joulun pyhinäkin ja sunnuntaisin. Minusta se menee jo liian pitklle. Mitä mieltä te toiset olette siitä? Eikö sunnuntai pitäisi pyhittää rauhallisempaan elämään?
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja weha » 25 Elo 2010, 09:37

Meiliaikku sanoo: Tuntuu aika pahalle, kun meidän siionin isät ja pojat käyvät jääkiekkoa pelaamassa Joulun pyhinäkin ja sunnuntaisin. Minusta se menee jo liian pitklle. Mitä mieltä te toiset olette siitä? Eikö sunnuntai pitäisi pyhittää rauhallisempaan elämään?


En ole todellakaan mikään esimerkki uskovainen, mutta Lutheri opettaa, että sunnuntai päivä tulisi pyhittää erityisesti Jumalalle ja kuunnella Jumalaa sanaa silloin...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja lyyleri » 25 Elo 2010, 09:46

Kyllä sunnuntai pitäisi meijän itekunkin pyhittää rauhottumiselle.. Voi tätä kiireistä elämäntahtia...monasti isät on kotisalla vain pyhisin , ja liikuntakin on tärkeää...mutta seurat ja pyhäkoulut ovat tietenkin ne tärkeimmät...!
lyyleri
 

ViestiKirjoittaja weha » 05 Syys 2010, 08:20

Mitä on lepopäivän pyhittäminen?

Me pyhitämme oikealla tavalla lepopäivän, kun

1. Kokoonnumme uskoen kuulemaan seurakunnassa puhdasta Jumalan sanaa, käyttämään sakramentteja, kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa.

2. Käytämme yksityisesti Jumalan sanaa ahkerasti ja pyhitämme elämämme uskomalla Jumalan sanan.

Joutenolo ilman Jumalan sanan käyttöä ei ole lepopäivän pyhittämistä.
Apt. 2:42: He pysyivät apostolien Opetuksessa sekä keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Hebr. 10:25: Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niin kuin muutamien on tapana.

Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.

Mihin Jumala velvoittaa meidät kolmannessa käskyssä?

Jumala velvoittaa meidät koko elämämme ajan joka päivä pitämään sanansa jumalallisessa kunniassa, kuulemaan sitä ja elämään siitä.

Joh. 17:17: Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.

Luther: "Henkilö, päivä ja teko pyhitetään siis aina, milloin vain Jumalan sanaa käsitellään, saarnataan, kuullaan, luetaan tai muistellaan, ei teon ulkonaisen suorittamisen tähden, vaan sanan tähden, joka tekee meidät pyhiksi... Aina, kun sitä pidetään voimassa ja harjoitetaan, on oikea lepopäivän vietto."

(Kristinoppi)
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Nurmijärvi

ViestiKirjoittaja Josefina » 05 Syys 2010, 16:18

Nurmijärvellä on jääkiekkovuoro sunnuntai aamuisin Klaukkalan jäähallissa uskovaisilla isillä ja miehillä. Muutama tuttu perheensisä käy siellä pelaamassa. Samoin Helsingissä ja ainakin Oulussa pelataan sunnuntaisin jääkiekkoa uskovaisten kesken.
Josefina
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 20 Elo 2010, 19:06

Re: Nurmijärvi

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 05 Syys 2010, 20:26

Josefina kirjoitti:Nurmijärvellä on jääkiekkovuoro sunnuntai aamuisin Klaukkalan jäähallissa uskovaisilla isillä ja miehillä. Muutama tuttu perheensisä käy siellä pelaamassa. Samoin Helsingissä ja ainakin Oulussa pelataan sunnuntaisin jääkiekkoa uskovaisten kesken.





Sunnuntain on Jumala pyhittänyt. Se tarkoittaa sitä, että sen pitää erottua arjen touhusta, nimen omaan kiireettömänä rauhoittumisena ja lepona.
Luther sanoo, että sunnuntaina tulisi kuunnella ja oppia Jumalan sanaa.


Kun muistelen oman lapsuuteni ja nuoruuteni sunnnuntain viettoa on se muuttunut uskovaistenkin kesken.

Seuroja oli maalla harvoin, mutta ei siltikään aikaa lähdetty tappamaan
arkisilla touhuilla. Kuunneltiin radiosta Jumalan palvelus ja omilla tahoillaan lukemisella ja kotona oleilemisella. Myös luonnossa liikkuminen sunnuntaina oli mieliin painuva.

Meillä isä luki Raamattua ääneen koko perheelle ja välillä Siionin Lähetyslehden kirjoituksia

Kaikki urhelujutut olivat tietysti arkeen uuluvaa touhua, eikä mitään muitakaan arkihommia tehty pyhänä.


Paljon on muuttunut pyhien vietto, tehokkuusfilmi on jäänyt päälle pyhänäkin. >


Pyykkikoneneet ja ruohonleikkurit jauhavat. Marjastetaan ja säilötään , tehdään heinää ja puidaan viljaa. Oleskellaan tavarataloissa kierrellen ostoksilla. Kulutetaan sunnuntaita harrastusten parissa, koska onhan harrastukset tarpeellisia ja varsinkin urheilu on saanu suuren siunauksen terveellisyydestään.

Lauantai on muuuttunut pyhäksi yleisesti ja pyhä arjeksi.

Kannattaa Jumalan lapsena miettiä, mitä varten Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä ja mitä oppimista meillä siitä olisi?
Viimeksi muokannut Meiliaikku päivämäärä 05 Loka 2010, 22:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Syys 2010, 21:33

Meillä saatettiin retkeillä ja pelata myös sunnuntaisin, arkipäivät, myös lauantai olivat ja ovat työpäiviä. Me hiihdimme, kävelimme, kävimme joskus retkelläkin, mutta siten, ettei niihin lähdetty seurojen aikana. Seuroihin lähdettiin kyllä arkenakin, jos niitä sattui arkena olemaan. Sinänsä en osaa miesten ja poikien sunnuntaiaamun jääkiekkovuoroa pitää pahana, ellei siitä muodostu estettä seuroille ja muulle Jumalan sanan viljelylle, ja ellei sillä turmella perheen yhteistä aikaa. Parhaimmillaan se voi olla hyvä ja virkistävä katkaisu arkisiin ympyröihin ja usein nykyisin henkisiin puurtamisiin. Huonoimmillaan siellä väsytään niin, ettei Jumalan sanalle ja perheelle jää aikaa eikä voimia.

Kaupunkien halleilla saattaa olla niin kova kysyntäkin, ettei aikaa ehkä löydy kuin sunnuntaiaamuisin. Niillä opiston vaelluskursseilla, joilla olen ollut mukana, on sunnuntain aamupäivä ollut usein tiukinta kävelyä, että ehditään puolen päivän aikana tulevalle bussille ja opistolle saunaan, syömään ja loppuhartauteen.

Muistan kuinka eräs vävyni sanoi kohta häiden jälkeen, että nyt häneltä ovat kaikki kavereiden yhteiset riennot taakse jäänyttä elämää. Vastasin, että älä sano niin, vaan pidä joku yhteinen aika heidänkin kanssaan, etteivät ne entiset kaverit tunne itseään hylätyiksi. Mutta anna vaimollesi lupa saman kaltaiseen yhteyteen vuorollaan, ja jää sinä silloin kotiin lasten luokse. Ja ottakaa joskus yhteistä aikaa, lähtekää yhdessä jonnekin, ja pyytäkää joku lapsia siksi ajaksi hoitamaan ja valvomaan. Näin säästätte itsenne ja toistenne voimavaroja, keräätte niitä lisää ja saatte virkistystä ja vaihtelua elämäänne.

Lähtekää joskus mielellään vaikka koko perheen kanssa yhteisellekin retkelle ja reissulle, jossa seuramatkat ovat parhaita.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 05 Loka 2010, 22:46

Taavetti kirjoitti:Meillä saatettiin retkeillä ja pelata myös sunnuntaisin, arkipäivät, myös lauantai olivat ja ovat työpäiviä. Me hiihdimme, kävelimme, kävimme joskus retkelläkin, mutta siten, ettei niihin lähdetty seurojen aikana. Seuroihin lähdettiin kyllä arkenakin, jos niitä sattui arkena olemaan. Sinänsä en osaa miesten ja poikien sunnuntaiaamun jääkiekkovuoroa pitää pahana, ellei siitä muodostu estettä seuroille ja muulle Jumalan sanan viljelylle, ja ellei sillä turmella perheen yhteistä aikaa


Parhaimmillaan se voi olla hyvä ja virkistävä katkaisu arkisiin ympyröihin ja usein nykyisin henkisiin puurtamisiin. Huonoimmillaan siellä väsytään niin, ettei Jumalan sanalle ja perheelle jää aikaa eikä voimia.

Kaupunkien halleilla saattaa olla niin kova kysyntäkin, ettei aikaa ehkä löydy kuin sunnuntaiaamuisin. Niillä opiston vaelluskursseilla, joilla olen ollut mukana, on sunnuntain aamupäivä ollut usein tiukinta kävelyä, että ehditään puolen päivän aikana tulevalle bussille ja opistolle saunaan, syömään ja loppuhartauteen.

Muistan kuinka eräs vävyni sanoi kohta häiden jälkeen, että nyt häneltä ovat kaikki kavereiden yhteiset riennot taakse jäänyttä elämää. Vastasin, että älä sano niin, vaan pidä joku yhteinen aika heidänkin kanssaan, etteivät ne entiset kaverit tunne itseään hylätyiksi. Mutta anna vaimollesi lupa saman kaltaiseen yhteyteen vuorollaan, ja jää sinä silloin kotiin lasten luokse. Ja ottakaa joskus yhteistä aikaa, lähtekää yhdessä jonnekin, ja pyytäkää joku lapsia siksi ajaksi hoitamaan ja valvomaan. Näin säästätte itsenne ja toistenne voimavaroja, keräätte niitä lisää ja saatte virkistystä ja vaihtelua elämäänne.

Lähtekää joskus mielellään vaikka koko perheen kanssa yhteisellekin retkelle ja reissulle, jossa seuramatkat ovat parhaita.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 06 Loka 2010, 10:49

lyyleri kirjoitti:Kyllä sunnuntai pitäisi meijän itekunkin pyhittää rauhottumiselle.. Voi tätä kiireistä elämäntahtia...monasti isät on kotisalla vain pyhisin , ja liikuntakin on tärkeää...mutta seurat ja pyhäkoulut ovat tietenkin ne tärkeimmät...!



Nykyisin työviikot -ja päivät ovat lyhyitä verrattuna aiempaan työelämään, joten vapaa aikaa jää monille ongelmaksi asti. Meillä uskovaisilla on tietysti seuratoiminta ynnä muut kristillisyytemme toimintamuodot auttamassa vapaa-ajan viettoa, mutta siltikin monille jää paljon aikaa muuhunkin.

Netti ja sen tuomat viettelykset ovat lähellä, varsinkin nuorille kiusauksena. Sieltä tulee valittua sellaista, joka turmelee uskoamme.

Siksi olisi hyvä jo lapsena oppia oikeaan ajan viettoon. Tietokone ei ole hyvä ajan vietteenä lapselle, se tuo levottomuutta ja kaventaa sosiaalista kehittymistä. Se aika on myös pois paremmasta ajan vietosta.

Vanhemmilla on kova kiusaus antaa lasten olla tietokoneen kimpussa , koska ovathan he silloin hiljaa ja antavat vanhemmille omaa aikaa. Mutta tämä' ei ole oikea ja terveellinen suunta. Jos lapsi oppii olemaan varhain tietokoneella paljon, se suunta jatkuu varmasti myöhemminkin., tulee riippuvuus.

Me kasvatamme uutta sukupolvea, ja mitä me kylvämme, varmasti myös niitämme sitä. On tärkeää kasvattaa lapsia uskovaisiksi ennen kaikkea ja tukea heitä oikeissa valinnoissa. Ovatko nämä oikeat valinnat maailman ja ajan tuomia , vai ovatko ne niitä, jotka ovat meille uskovaisille tärkeitä uskon säilymisen kannalta?

Maailma on muuttunut niiltä ajoilta, kun me vanhemmat olimme vielä nuoria. On hyvä muistaa, että me nyt elämme erilaisten viettelysten maailmassa ja paljon viekkaampien houkutusten keskellä, kuin ennen.
On suuri vaara mukautua maailman mukaan ja olla eroittumatta epäuskoisista kavereista.

Siksi meiltä kysytään valvomisen halua , halua kilvoitella puhtaalla tunnolla päivän lapsena yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 27 Marras 2010, 13:41

Moinas kirjoitti:Minun mielestäni urheilua voi sponssata hyvin mielin. Silloin sitä pitää pystyä myös seuraamaan hyvin mielin. Ja silloin siihen pitää pystyä halutessa myös osallistumaan hyvin mielin.

Jos kilpaurheilua pitää uskovaiselle sopimattomana niin mielestäni on kaksinaamaista ylipäänsä seurata koko urheilua. Sama myös esitetyn taiteen kanssa. Miten voi kuunnella, sitä myös tukea, jonkun oopperauraa jos pitää tätä sopimattomana toimintana?

Edit. Sama asia kun kannustaisi ihmisiä juomaan viina vaikka itse pitäisi alkoholia syntinä.



Kysymyksiä syntyy, jos niitä haluaa synnyttää. Ei kaikki asiat mene noin yksioikoisesti. Askartelu kysymysten ympärillä ja tivaaminen, miksi jokin asia olisi muutettava sallittavaksi Siionissa , liittyy usein uskon kuuliasuuden laiminlyöntiin.

Jos tämä maailma olisi toisenlainen ja me ihmisinä olisimme erilaisia, voisimme osallistuakin urheilukilpailuihin ynm aarioihin. Mutta kun olemme niin syntiin meneviä ja turmeltuneita kaikin puolin, meidän tulee toimia niin, että pysymme uskomassa. Maailman rakkauden tiellä uskon hukkaamme varmasti, siitä on riittövästi murheellista näyttöä.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron