Moinas kirjoitti:Minun mielestäni urheilua voi sponssata hyvin mielin. Silloin sitä pitää pystyä myös seuraamaan hyvin mielin. Ja silloin siihen pitää pystyä halutessa myös osallistumaan hyvin mielin.
Jos kilpaurheilua pitää uskovaiselle sopimattomana niin mielestäni on kaksinaamaista ylipäänsä seurata koko urheilua. Sama myös esitetyn taiteen kanssa. Miten voi kuunnella, sitä myös tukea, jonkun oopperauraa jos pitää tätä sopimattomana toimintana?
Vaikka epäilenkin, että kysymys laitettiin liikenteeseen muun seikan vuoksi kun aidon tiedonhalun, vastaan kuitenkin. Itse esim kuuntelen klassista, mutta en mene konserttiin. Musiikki on lahja meille ja asiallisen musiikin harrastaminen on hyvä asia. Jopa musiikin levyttäminen ja levyjen ostaminen on hyvä asia. Sen sijaan konserttiesiintymisiin liittyy henkilöpalvonnan riski, joten sellainen ei tunnu mukavalta.
Urheilu on hieman vaikeampi. Itse kuuntelen satunnaisesti urheilua radioista ja myönnän pointin, että kun kuuntelee selostusta, on tavallaan hieman kilpaurheilun tukemista. Olen kuullut useissa keskusteluissa ja seurakuntapäivillä, että kilpaurheilun harrastamisen vaarat liittyvät ainakin siihen, että kilpailuihin osallistuminen tai treenaaminen menee usein päällekäin seurojen kanssa (sunnuntai on tyypillinen kisapäivä) mutta myös siihen, että jos sattuu menestymään, myös henkilöpalvonnan riski on olemassa. Menestys voi myös mennä päähän, kuten olemme huomanneet. On siis useita syitä, joiden perusteella seurakunta on ajatellut kilpaurheilun
harrastamisen olevan uskonelämälle haitallista. Sen sijana kilpaurheilun
seuraamisesta esim. radiosta tai lehdestä ei ole niinkään varotettu seurakuntapäivillä tms, ellei seuraaminen mene seuramenojen edelle. Joidenkin ihmisten kuitenkin pitää olla tarkkana, ettei kilpaurheilun seuraaminenkaan nousisi liian tärkeälle sijalle ihmisen elämässä.
kuulkaat, mitä Henki seurakunnalle sanooItse perustelen omaa pienimuotoista urheilun seuraamista myös sillä, että minun radionkuuntelulla ole käytännössä merkitystä siihen, harrastaako joku kilpaurheilua tai ei.
Toisekseen se, että elämä käy kovin raskaaksi jos joutuu miettimään koko ajan, että onkohan tämä tai tämä jonkin epäsopivan toiminnan suoraa tai epäsuoraa tukemista. Esimerkkeinä tällaisista pohdinnoista: voiko ostaa maitoa kaupasta, jossa myydään keskiolutta? Tai karkinsyönti, siinähän tavallan tuhoaa terveyttään, varsinkin jos on ylipainoa. Luotan, että omatunto kertoo silloin jos on väärässä paikassa. Myös neuvo:
sellainen tekeminen, mitä et uskovaisen vanhemman läsnäollessa voisi tehdä, ei ole hyväksi uskollesi., on älyttömän hyvä.
Moinas kirjoitti:Edit. Sama asia kun kannustaisi ihmisiä juomaan viina vaikka itse pitäisi alkoholia syntinä.
Vertaus on huono. Jos luen lehdestä uutisen, että joku ajaa kännissä ojaan, en todellakaan ole häntä siihen kehottanut siihen. Tai jos kuuntelen saman radiosta. Itselläni oman tunnon raja kulkee tuossa asiassa siinä, että ainakin pääsylipun ostaminen johonkin tapahtumaan on selvästikin toiminnan tukemista. Siksi en osta pääsylippua.
edit:typoja