VL-FOORUMI

Isämeidän rukouksessa sanotaan: Isä meidän joka olet taivaissa (monikossa)

Onko olemassa monta taivasta?
Raamatun mukaan ainakin kolme:
2. Kor. 12:2 Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös hamaan kolmanteen taivaasen.
4 Hän temmattiin ylös paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei yhdenkään ihmisen sovi puhua.

Olen kuullut seuroissa selitettävän että on armon taivas, ja kolmas on kunnian taivas niinkuin tuossa raamatun paikassa sanotaan.

Miten ne menikään?

PS. En muista enkä löytänyt tästä keskustelua, joten jos joku löytää, niin tämän viestin voi poistaa ja laita linkki[/b]

Eipä heitetä menemään, vaan jatketaan. Ensimmäinen keskustelu, jonka muistan, oli Helsingin Rauhanyhdistyksellä kevättalvella 1962. Muutamia kertoja myöhemminkin olen kuullut selityksen noihin kolmeen taivaaseen, on tainnut esiintyä sivu mennen jossain keskustelussa täällä foorumillakin.

Ensimmäinen taivas on se luonnon taivas, jonka näemme päämme päällä.
Toinen taivas on, kuten hepa kertoi, armon taivas. On myös sanottu, että hyvä omatunto on taivas maan päällä, ja kyllähän se yksiin menee armon taivas määritelmän kanssa. Ilman Jumalan armoa ei kellään voi olla hyvä omatunto, mutta Jeesuksen verellä puhdistettuna omatuntomme on aivan puhdas, synnitön ja rauhallinen. Sellaista sieluntilaa sopii kutsua armon taivaaksi, tai taivaaksi maan päällä.

Samoin hepan kertoma kunnian taivas on se kolmas taivas.

Ei Isä meidän rukous ole sentään ainoa paikka Raamatussa, jossa puhutaan useasta taivaasta. Olen laiska enkä viitsi etsiä, mutta muistelen profeettojen aloittaneen julistusta tähän tapaan: Kuulkaa taivaat ja maa ota korviisi, sillä Herra puhuu.

Olen kuullut, että jossain päin Vanhaa Testamenttia, tai vanhoissa juutalaisissa kirjoituksissa, puhuttaisiin seitsemästä eri Taivaan asteesta, korkein on ns. "Seitsemäs Taivas", josta sanontakin tulee.

Muuan pappi selitti, että vaikkakin pelastumme armosta, pelastuneet palkittaisiin uskonsa ja tekojensa mukaisesti eri asteisiin Taivaisiin.

Matkavieras kirjoitti:Muuan pappi selitti, että vaikkakin pelastumme armosta, pelastuneet palkittaisiin uskonsa ja tekojensa mukaisesti eri asteisiin Taivaisiin.

Olishan se hyvä, kun pääsisi edes taivaan reunalle. Joskus tuntuu, ettei jaksa kilvoitella niin, että taivaaseen pääsisi. Ihmisen on niin vaikea uskoa armosta.On se sielunvihollinensellanen veijari, että joka paikassa se melskaa.

En ole koskaan kuullut, että eri osatoille taivaassa mennään, mutta kyllä se minulle passaa olla alimmassa osastossakin, kunhan taivaassa kuitenkin.

Matkavieras kirjoitti:Olen kuullut, että jossain päin Vanhaa Testamenttia, tai vanhoissa juutalaisissa kirjoituksissa, puhuttaisiin seitsemästä eri Taivaan asteesta, korkein on ns. "Seitsemäs Taivas", josta sanontakin tulee.

Muuan pappi selitti, että vaikkakin pelastumme armosta, pelastuneet palkittaisiin uskonsa ja tekojensa mukaisesti eri asteisiin Taivaisiin.

En tiedä onko kyseinen kirjoitus Raamatussa vai onko muissa vanhoissa kirjoituksissa, mutta jotakin epäraamatullista tulkintaa siinä saattaa olla. Luku seitsemän esiintyy kyllä sekä Vanhassa, että uudessa testamentissa useita kertoja. Olisi varmaan kiintoisaa katsoa ja verrata kuinka usein ja millaisissa yhteyksissä. Olen kuullut sitä sanottavan täydellisyyden luvuksi Raamatun ilmoituksessa.
Viikonpäiviä oli seitsemän, kun Jumala loi luonnon maata ja taivasta, mutta ei se ainoa kohta ole kyseisestä luvusta vanhassa testamentissa. Ainakin Johanneksen ilmestyksessä mainitaan seitsenhaarainen, kultainen kynttilänjalka Jumalan valtakunnan vertauksena. Taisipa se esiintyä vanhankin liiton profeetoilla, ja missä muualla lieneekään.

Pietari kysyi, tarvitseeko aivan seitsemän kertaa antaa anteeksi rikkoneelle veljelle tai sisarelle, johon Jeesus vastasi, ettei sano seitsemän, vaan seitsemänkymmentä ja seitsemän kertaa, eli niin usein, kuin rikkonut palaa ja katuu, anna hänelle anteeksi. Sekin oli siis täydellisyys yli kymmenkertaisena.
Niin sopii ymmärtää tuo maininta seitsemännestä taivaasta, sillä omilla teoilla ja uskonkaan jaloudella ei kukaan syntiinlankeemuksen alainen ihminen voi taivaan iloa saavuttaa. Se on alusta loppuun asti täydellistä Jumalan lahjaa, armosta olemme autuaat, Jumalan lahja se on, kuten apostoli kirjoitti. Jumalan lahjana se on kuitenkin niin täydellinen, että siitä voidaan puhua vaikka seitsemäntenä taivaana, siitä kuitenkin ilman, että olisi olemassa mitään taivaan esiasteita. On vain Jumalan lasten lepo ajasta lähtömme jälkeen heille, jotka saavat uskossa silmänsä ummistaa. Elävästä uskosta osattomilla se sama aika on lopullisen tuomion odotusta, kuten eilen skannaamassani vanhassa kirjoituksessa opetetaan.