j-prevert kirjoitti:Taavetti, tiedän, että sinä et kertoisi hauskoja kaskuja SRK:sta etkä esittäisi kriittisiä näkemyksiä meikäläisyyden toiminnasta, kuten vaikkapa minä teen. En tiedä näetkö meikäläisyyden aidosti niin puhtaana ja pyhänä kuin annat ymmärtää. Vai oletko sitä polvea, joille kaikki kriittinen puhe on "oman pesän likaamista" ja lähtökohtisesti väärin. Vai onko niin, että koet kritiikin kohdistuvan loppujen lopuksi Jumalaan ajatellen, ettei oikeassa seurakunnassa voi olla mitään kritisoitavaa. Tässä suhteessa olemme erilaisia. Ja minulle on vahvistunut se näkemys, että tämä on aika tyypillinen ero esim näiden kahden forumin jäsenten välillä.
repolainen kirjoitti:Wehalle, esille nostamat asiat koskevat niitä jotka on julkisesti erseuraan joutuneet eli eivät ole nöyrtyneet seurakunnan neuvoille.
Kysymys on siitä että sinä et voi täällä uskoa tunnustavaa ihmistä suoralta kädeltä leimata eriseuraiseksi,sinulla ei siihen yksinkertaisesti ole valtaa,jos et tätä ymmärrä meillä on eri oppi,joten minäkin voin sanoa sinulle olet eriseurainen.
On aivan eri asia neuvoa syntiin joutunutta tekemään jostain parannusta kuin puhutella eriseuraisena,siinä on suuri ero.
metsätähti kirjoitti:Yleisesti ottaen tuumaan, että aina se hengen tai Hengen tulkitseminen ei ole niin selkeää, ihmisiä kun ollaan ja sellaisina vajavaisia kaikki. Joskus riittää se, että keskustelun toinen osapuoli on kärtyllä tuulella ja sen takia syntyy kuva, että hän on hankala ihminen ja väärällä asenteella liikkeellä. Tai sitten voi olla, että kun ite on kärty, tulkitsee toista väärin. Uskomisen asiat ovat herkkiä asioita, niissä ollaan niin lähellä sydäntä ja sielua, että pienikin hutimeno voi satuttaa yllättävän paljon. Viisautta kysyy kovin paljon se, että ymmärtäisi, milloin on parempi puhua ja milloin vaieta, ja jos on puhumisen aika, niin millä sanoilla. Leimoja on helppo lyödä, niiden poistaminen on vaikeampaa.
Weha, selvittäisitkö minulle epäuskoisen ja eriseuraisen eron, vai tarkoittavatko ne sinusta samaa asiaa? Yritän saada taas kiinni ajattelustasi.
Taavetti kirjoitti:Tässä toteutuu kaksi näennäisesti erilaista apostolin määritelmää eriseurasta. Apostolihan kirjoitti, että eriseurat ovat aina keskuudessamme olleet, että koetellut ilmoitettaisiin. Toisessa kohdassa apostoli neuvoi pakenemaan eriseuraista, kun häntä kerran tai kahdesti on neuvottu. Huomaatteko, ettei apostoli kirjoita eriseuraisen kohdalla mitään Kristuksen kirkkolain kolmiportaisesta järjestyksestä, vaan antaa siihen ikään kuin "oikotien?" Kolmas apostolin kirjoitus antaa eriseuraisesta tuntomerkin, että meistä he ovat lähteneet, mutta eivät he meistä olleet. Jos he olisivat meistä olleet, he olisivat meidän kanssamme pysyneet.
weha kirjoitti:Uudemmat käännökset puhuvat "harhaoppisesta", että siitä tulee mieleeni laajempi käsite.
38-käännös: 10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
Jos nyt vielä sanoja selvittelen, niin näissä keskusteluissa puhun aika usein selvyyden vuoksi vl-liikkeestä. Huomaan, että jotkut puhuvat seurakunnasta ja ymmärn sen, mutta ite kun teen paljon noita hommia omassa evlut kirkon kotiseurakunnassani, niin minulle se seurakunta-sana yhdistyy niihin ympyröihin. Sellaiset luonnehdinnat kuin "Jumalan valtakunta" ovat sitten enemmän uskovaisten välisiä käsitteitä, harvoin niihin muualla törmää.
weha kirjoitti:metsätähti kirjoittaa:Jos nyt vielä sanoja selvittelen, niin näissä keskusteluissa puhun aika usein selvyyden vuoksi vl-liikkeestä. Huomaan, että jotkut puhuvat seurakunnasta ja ymmärn sen, mutta ite kun teen paljon noita hommia omassa evlut kirkon kotiseurakunnassani, niin minulle se seurakunta-sana yhdistyy niihin ympyröihin. Sellaiset luonnehdinnat kuin "Jumalan valtakunta" ovat sitten enemmän uskovaisten välisiä käsitteitä, harvoin niihin muualla törmää.
Minulle ns. "kansankirkko" merkitsee sitä, että sen sisällä toimii vanhoillislestadiolainen herätysliike, ja se on koti siionini. Raamattukin kehoittaa seuraamaan luotettavia paimenia/kaitsijoita ja ne löytyy elävästä uskosta.
1.Tim.2:2. "Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.
3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies".
Sitten tuo "meikäläisyyden" kritisointi, ehkä ymmärrämme siitä joitakin asioita eri tavoilla. Kyllähän se julkinen, maailman edessä kritisointi on oman pesän likaamista, josta Paavalikin aikanaan varoitti.
Se, missä sinä näet kritisoitavaa kristillisyydessä, minä näen sielunvihollisen hyökkäyksiä ja joskus jopa voittoja yksittäisten, uskoa tunnustavien ihmisten kohdalla. Se että tämä seurakunta koostuu vajavaisista ja lankeilevista uskovaisista, ei lainkaan vähennä sen arvoa Jumalan edessä, ei se vähennä sen arvoa ihmistenkään edessä, sillä sitä seurakuntaa on ihmisten kuultava ja uskottava autuutensa haastolla.
Jos näen jonkin veljen tai sisaren toimissa kritisoitavaa, ei Jumalan Pojan rakkaus opeta sitä julkisesti turuilla ja toreilla kritisoimaan, ei myöskään lehdissä eikä internet palstoilla, vaan Kristuksen rakkaus neuvoo käymään kohti langennutta, keskustelemaan asiasta hänen kanssaan rukoillen molemmille oikeaa, nöyrää Kristuksen mieltä. Siitä, ja vain siitä alkaa Kristuksen rakkauden mieli toimimaan.
Siinä olen täysin samaa mieltä, että kaikenlainen selän takana puhuminen tai henkilön riepottelu julkisuudessa on sopimatonta. Jos on jotakin sanomista jotakuta vastaan, se tulee kyllä voida tehdä suoraan naamatusten".
weha kirjoitti:
Juuri näin, mutta kun ihminen tulee katkeraksi ja hänen uskonsa ja oppinsa muuttuu, niin tilanne on toinen. Oma rehlinen ajatus on, että Moppilan henki ja meininki on tätä, että inhottaa.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa