Käyttäjät joilla on erikoisoikeuksia

[O.M]

Toinen kirjoitusoikeudeltaan rajoitettu osio on Martti Lutherin ajalta -osio.

[Viiru]

Toinen kirjoitusoikeudeltaan rajoitettu osio on Martti Lutherin ajalta -osio.

OK, kiitos tiedosta.

[repolainen]

Wehalle, esille nostamat asiat koskevat niitä jotka on julkisesti erseuraan joutuneet eli eivät ole nöyrtyneet seurakunnan neuvoille.
Kysymys on siitä että sinä et voi täällä uskoa tunnustavaa ihmistä suoralta kädeltä leimata eriseuraiseksi,sinulla ei siihen yksinkertaisesti ole valtaa,jos et tätä ymmärrä meillä on eri oppi,joten minäkin voin sanoa sinulle olet eriseurainen.
On aivan eri asia neuvoa syntiin joutunutta tekemään jostain parannusta kuin puhutella eriseuraisena,siinä on suuri ero.

[Taavetti]

Taavetti, tiedän, että sinä et kertoisi hauskoja kaskuja SRK:sta etkä esittäisi kriittisiä näkemyksiä meikäläisyyden toiminnasta, kuten vaikkapa minä teen. En tiedä näetkö meikäläisyyden aidosti niin puhtaana ja pyhänä kuin annat ymmärtää. Vai oletko sitä polvea, joille kaikki kriittinen puhe on "oman pesän likaamista" ja lähtökohtisesti väärin. Vai onko niin, että koet kritiikin kohdistuvan loppujen lopuksi Jumalaan ajatellen, ettei oikeassa seurakunnassa voi olla mitään kritisoitavaa. Tässä suhteessa olemme erilaisia. Ja minulle on vahvistunut se näkemys, että tämä on aika tyypillinen ero esim näiden kahden forumin jäsenten välillä.

Riippuu tilanteesta, missä, miten ja kenestä voi hauskan kaskun kertoa, jos huomaa pienenkin väärinkäsityksen mahdollisuuden, parempi on jättää kertomatta. Et ehkä uskoisi, jos kertoisin, missä ja kenen kertomana olen hauskimmat kristillisyyteemme liittyvät kaskut kuullut. Kertoja esitti jopa näkemyksen, että niitä voisi koota ja julkaista kirjana. Kokoamisesta en tiedä, julkaiseminen ainakin on jäänyt, en tiedä syytä siihen, mutta yksi mahdollisuus on, etteivät aivan kaikki niitä, sinänsä viattomia kaskuja ymmärtäisi, tai ymmärtäisivät väärin.

Sitten tuo "meikäläisyyden" kritisointi, ehkä ymmärrämme siitä joitakin asioita eri tavoilla. Kyllähän se julkinen, maailman edessä kritisointi on oman pesän likaamista, josta Paavalikin aikanaan varoitti. Mitä tulee tähän seurakuntaan, jota sanomme Jumalan valtakunnaksi, voimme soveltaa siihen sitä näkyä, joka kerran Pietarille näytettiin, kun hänelle Jumala halusi opettaa, että pakanoidenkin luokse voi mennä evankeliumia julistamaan. Siinähän Pietari sanoi jokaisen kolmen liinaisen kohdalla, ettei hän ole syönyt mitään epäpyhää eikä saastaista. Kaikilla kolmella kerralla sai Pietari vastauksen, että minkä Jumala on puhdistanut, älä sano sitä epäpyhäksi ja saastaiseksi.

Siinä näyssä Jumala halusi osoittaa Pietarille, että Hän, Jumala on valmistava pakanoista itselleen pyhän ja puhdistetun seurakunnan. Siitä seurakunnasta on vanha virren tekijä, Sebaldus Heyden, jo 1500 luvulla veisannut: Mä uskon pyhän, puhtahan, tääl seurakunnan olevan, jok uskovaiset yhdistää, ja jonk on Jeesus Kristus pää. Sanat löytää kokonaisuudessaan Siionin lauluna 92, joten en viitsi niitä kaikkia tähän kirjoittaa.

Se, missä sinä näet kritisoitavaa kristillisyydessä, minä näen sielunvihollisen hyökkäyksiä ja joskus jopa voittoja yksittäisten, uskoa tunnustavien ihmisten kohdalla. Se että tämä seurakunta koostuu vajavaisista ja lankeilevista uskovaisista, ei lainkaan vähennä sen arvoa Jumalan edessä, ei se vähennä sen arvoa ihmistenkään edessä, sillä sitä seurakuntaa on ihmisten kuultava ja uskottava autuutensa haastolla. Uskomme kohde on Kristus, mutta mistä me täällä Kristuksen löydämme, ellemme löydä seurakunnasta, vähimmistä sisarista ja veljistä, joiden keskellä Jeesus lupasi asua ja vaikuttaa maailman loppuun asti.

Jos näen jonkin veljen tai sisaren toimissa kritisoitavaa, ei Jumalan Pojan rakkaus opeta sitä julkisesti turuilla ja toreilla kritisoimaan, ei myöskään lehdissä eikä internet palstoilla, vaan Kristuksen rakkaus neuvoo käymään kohti langennutta, keskustelemaan asiasta hänen kanssaan rukoillen molemmille oikeaa, nöyrää Kristuksen mieltä. Siitä, ja vain siitä alkaa Kristuksen rakkauden mieli toimimaan.

[weha]

Wehalle, esille nostamat asiat koskevat niitä jotka on julkisesti erseuraan joutuneet eli eivät ole nöyrtyneet seurakunnan neuvoille.
Kysymys on siitä että sinä et voi täällä uskoa tunnustavaa ihmistä suoralta kädeltä leimata eriseuraiseksi,sinulla ei siihen yksinkertaisesti ole valtaa,jos et tätä ymmärrä meillä on eri oppi,joten minäkin voin sanoa sinulle olet eriseurainen.
On aivan eri asia neuvoa syntiin joutunutta tekemään jostain parannusta kuin puhutella eriseuraisena,siinä on suuri ero.

Uskovaisella on henkien eroittamisen lahja. Olen oppinut asiasta niin, että kun sanotaan esim: "hedelmistään puu tunnetaan", niin selkeästi väärän uskon ja opin voi helposti tunnistaa.
Sanotaanhan Raamatussa myös, että eriseurat ovat keskuudessamme:
1.Kor.11:19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

[weha]

Ainakaan uskovainen ei ajattele kiihkomielisesti, vaan itsestä tuntuu järjettömälle mennä eripuolille kuuntelemaan opetuksia, koska ne poikeaa merkittävästi toisistaan. En usko, että Jumalan sana oli sellaista sekasotkua, enkä halua sellaista edes kuulla...

...Mutta olen lukenut palstoilla eriseuroista ihan uskovaisten keskuudessakin, että omaavat hyvinkin ekumenisen uskon. Arvostelevat uskovaisten elämäntapaa ja sitä kun esim. naiset eivät saa opettaa seurakunnan ylitse. Irroitellaan Päivämiehen ja puhujien tekstejä yhteydestään ja niitä riepotellaan, että vaan voitaisi vikoilla.

repolainen, on minulla se käsitys, ettei tuollaisia voi edes hengellisesti tervehtiä. Näinhän se Raamattu opettaa.

[metsätähti]

Yleisesti ottaen tuumaan, että aina se hengen tai Hengen tulkitseminen ei ole niin selkeää, ihmisiä kun ollaan ja sellaisina vajavaisia kaikki. Joskus riittää se, että keskustelun toinen osapuoli on kärtyllä tuulella ja sen takia syntyy kuva, että hän on hankala ihminen ja väärällä asenteella liikkeellä. Tai sitten voi olla, että kun ite on kärty, tulkitsee toista väärin. Uskomisen asiat ovat herkkiä asioita, niissä ollaan niin lähellä sydäntä ja sielua, että pienikin hutimeno voi satuttaa yllättävän paljon. Viisautta kysyy kovin paljon se, että ymmärtäisi, milloin on parempi puhua ja milloin vaieta, ja jos on puhumisen aika, niin millä sanoilla. Leimoja on helppo lyödä, niiden poistaminen on vaikeampaa.

Weha, selvittäisitkö minulle epäuskoisen ja eriseuraisen eron, vai tarkoittavatko ne sinusta samaa asiaa? Yritän saada taas kiinni ajattelustasi.

[weha]

Tottakai eriseuranen on myös epäuskoinen. Eihän siitä mihinkään pääse. Mutta 0n tietysti ihan mailman ihminen ja väärähengellinen. On sellainen vivahde ero.

On toki uskovaisella henkien eroittamisen lahja, eikä väärässä opissa voi pelastua vahingossakaan:
Joh.10:4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.

Kyllä esim. uskovaisen papin tunnistaa kirkossa, eikä tarvitse paljonkaan puhua.

[Taavetti]

Yleisesti ottaen tuumaan, että aina se hengen tai Hengen tulkitseminen ei ole niin selkeää, ihmisiä kun ollaan ja sellaisina vajavaisia kaikki. Joskus riittää se, että keskustelun toinen osapuoli on kärtyllä tuulella ja sen takia syntyy kuva, että hän on hankala ihminen ja väärällä asenteella liikkeellä. Tai sitten voi olla, että kun ite on kärty, tulkitsee toista väärin. Uskomisen asiat ovat herkkiä asioita, niissä ollaan niin lähellä sydäntä ja sielua, että pienikin hutimeno voi satuttaa yllättävän paljon. Viisautta kysyy kovin paljon se, että ymmärtäisi, milloin on parempi puhua ja milloin vaieta, ja jos on puhumisen aika, niin millä sanoilla. Leimoja on helppo lyödä, niiden poistaminen on vaikeampaa.

Weha, selvittäisitkö minulle epäuskoisen ja eriseuraisen eron, vai tarkoittavatko ne sinusta samaa asiaa? Yritän saada taas kiinni ajattelustasi.

Yleensä normaalin kärttyisyyden ja eri hengen tai eri opin eron voi huomata vaikka siitä, että kun uskovainen kärttyilee, toisin sanoen menee vanhaan aatamiin, siis hänen "vanha aataminsa" herää, uskovainen sen itse huomattuaan katuu, ja etsii sovintoa sekä Jumalan että lähimmäistensä edessä. Totta kai sovinnon halua ja sopimista on kenessä tahansa ihmisessä, aivan jumalattomissakin. Uskovaisilla siinä on silti omia erityispiirteitään, joita varmaan opit ajan oloon tuntemaan. Yksi sellainen on ripin armoetu, josta on tälläkin foorumilla muissa yhteyksissä keskusteltu, ja josta löytyy vanhaa, Lutherin opetusta vaikka Svebeliuksen ruotsinnoksesta suomennetussa katekismuksesta. Etusivun linkkiosasta niitä voi avata ja lukea.

Epäuskoinen on laaja ja monisyinen käsite, ahtaimmillaan se käsittää vain Jumalan kieltäjät, mutta hiukan laajemmin ymmärrettynä sellaisia ovat kaikki uskolle välinpitämättömät, uskoa vieroksuvat. Väljemmin ymmärtäen kaikki väärillä tavoilla uskovat ovat epäuskoisia, kuten entinen fariseus Paavali muisteli fariseus aikaansa, että hän vainosi Jumalan seurakuntaa ymmärtämättömänä epäuskossa.

Väärällä tavalla uskovista on käytetty muitakin nimityksiä, kuten omavanhurskas, väärävanhurskas, ja muita vastaavia, jotka eri ilmiasustaan huolimatta tarkoittavat samaa. Omissa kirjoituksissani olen pyrkinyt vähemmän loukkaavalta vaikuttavaan, eri tavalla uskova ilmaisuun, vaikka täsmälleen samaa sillä tarkoitan. Olen pyrkinyt siihen ilmaisuun siksi, että havaintoni mukaan siten saa keskusteluilmapiirin pysymään sopuisampana. Olen tosin miettinyt sitäkin, että vesitänkö samalla jotakin osaa Jumalan totuudesta. Onhan kirjoitettu Jeesuksesta, että Hänet on pantu nousemiseksi ja lankeamiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi jota vastaan sanotaan.

Apostolit, ainakin Paavali, kirjoitti olleensa vaarassa myös valheveljien keskuudessa. Sellaiset ovat he, jotka uskovaisen nimeä pitäen kuitenkin vainoavat Kristuksen seurakuntaa. Jerusalemin apostolien kokouksessa he riitelivät Paavalia, Pietaria ja muita apostoleja vastaan muun muassa ympärileikkauksesta ja lain kuulumisesta uskovaisille, ja kun eivät tyytyneet apostolien ratkaisuun, hajaantuivat eri puolille kristittyjen keskuuteen saarnaamaan väärää opetustaan. Ennen apostolien kokousta he olivat valheveljiä, tai kuten aikanamme on ollut tapana sanoa, erihenkisiä, väärähenkisiä, lakihenkisiä tai muita vastaavia ilmaisuja on käytetty. Jerusalemin kokouksen jälkeen he muodostivat eriseuran, jonka oppia siis lähtivät levittämään.

Kun näitä hatarasti muistelemiani sovitetaan nykyaikaan, voitanee tehdä vaikka sellainen jako, että väärähenkisiä eli valheveljiä ovat uskovaisten joukossa kulkevat, enemmän tai vähemmän eri tavalla opettavat, vaikka aina eivät julkisesti taistelisikaan seurakuntaa vastaan, mutta erityisesti sitten, kun taistelu seurakuntaa vastaan heissä aktivoituu. Jos ja kun se taistelu käy niin kiivaaksi, että he tavalla tai toisella repäisevät itsensä ja joukkonsa irti seurakunnasta, he muodostavat eriseuran. Vaikka he sillä tavoin irtautuvat, aina on jäänyt seurakunnan yhteyteen pieni erimielisten joukko, aluksi salaisena, mutta vähitellen julkisuuteen itseään nostaen.
Tässä toteutuu kaksi näennäisesti erilaista apostolin määritelmää eriseurasta. Apostolihan kirjoitti, että eriseurat ovat aina keskuudessamme olleet, että koetellut ilmoitettaisiin. Toisessa kohdassa apostoli neuvoi pakenemaan eriseuraista, kun häntä kerran tai kahdesti on neuvottu. Huomaatteko, ettei apostoli kirjoita eriseuraisen kohdalla mitään Kristuksen kirkkolain kolmiportaisesta järjestyksestä, vaan antaa siihen ikään kuin "oikotien?" Kolmas apostolin kirjoitus antaa eriseuraisesta tuntomerkin, että meistä he ovat lähteneet, mutta eivät he meistä olleet. Jos he olisivat meistä olleet, he olisivat meidän kanssamme pysyneet.

Hämmästelin aluksi itsekin wehan tapaa käyttää eriseura nimitystä heistä, joita olin oppinut pitämään enemmänkin väärävanhurskaina. Oletin että tapa periytyisi hänen eri hengellisyyksistä oppimistaan, ja kun siinä en suorastaan väärää oppia tuntenut, annoin asian olla. Ajattelin sen vähitellen, ajan kuluessa korjaantuvan. Ymmärrän kyllä muidenkin hämmästelyt, vaikka olen havainnut wehan vähitellen eroa sisäistävän. Samasta sieluntilastahan ne erilaiset käsitteet kertovat, vaikka olemme selvyyden vuoksi erilaisia käsitteitä käyttäneet.

[weha]

Kiitos seikkaperäisestä selvityksestä. Ei kaikki jää aina pieneen päähäni. Uudemmat käännökset puhuvat "harhaoppisesta", että siitä tulee mieleeni laajempi käsite.

38-käännös: 10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Aikaisemmissa hengellisyyksissäni, eli ns. tunnustuksellisessa luterilaisuudessa, puhuttiin muistaaxsi samassa termissä asioista. Täytyy antaa tunnustusta monin kohdin, raittiista opista, entiseen vääräänhengellisyyteeni nähden. Puhujaveli ne neuvoi syntinä hylkäämään. Ei tarvitse enään Jumalan valtakuntaa etsiä. Vapaus siitä on tullut kun saa väärät uskot ja opit jättää.

Heillähän oli oppi, että lapset syntyvät maailmaan, kadotuksen lapsina ja kaste sitten vasta synnit poistaisi ja uskon antaisi.

Merkittävä ja selkeä ero onkin se, että pienokaiset syntyvät kaksijakoisena tänne mailmaan, syntisinä ja Jeesuksessa Kristuksessa vanhurskaana, eli uskovaisina. Eivät siis lapset synny kadotuksen lapsena, vaan Jeesuksen sovituksen päälle. Näin se vaan on lohdullinen asia tämäkin uskomisen kohta. Tämä on siis uskovaisten opetus.

[metsätähti]

Kiitos paneutumisesta aiheeseen. Sen verran vielä on vaihtelevaa kielenkäyttöä, että aina ei ihan ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Ja nettimaailmassa olen huomannut, että varsinkin uskonasioista keskusteltaessa kannattaa heti alkuun tarkistaa, mitä toinen tarkoittaa jollakin sanalla, ettei käy niin, että turhaan väännetään kauan ja huomataan sitten, että ollaankin puhuttu ihan eri asioista.

Eriseurainen-termiä en osaa käyttää, en osaa lajitella sillä tavoin. Omavanhurskauden tunnistan itsessäni, joskus toisissakin. Epäuskoinen-sanaa käytän yleensä vain sellaisista ihmisistä, jotka eivät usko mihinkään ja ollenkaan. Eri tavoin uskovasta puhun silloin, kun ihminen uskoo johonkin, mutta eri tavalla kuin mie. Sinänsä se on minusta ihan oikea termi, koska silloin myönnetään todellisuus, eli että ihminen tosiaan uskoo johonkin.

Jos nyt vielä sanoja selvittelen, niin näissä keskusteluissa puhun aika usein selvyyden vuoksi vl-liikkeestä. Huomaan, että jotkut puhuvat seurakunnasta ja ymmärn sen, mutta ite kun teen paljon noita hommia omassa evlut kirkon kotiseurakunnassani, niin minulle se seurakunta-sana yhdistyy niihin ympyröihin. Sellaiset luonnehdinnat kuin "Jumalan valtakunta" ovat sitten enemmän uskovaisten välisiä käsitteitä, harvoin niihin muualla törmää.

[O.M]

Tässä toteutuu kaksi näennäisesti erilaista apostolin määritelmää eriseurasta. Apostolihan kirjoitti, että eriseurat ovat aina keskuudessamme olleet, että koetellut ilmoitettaisiin. Toisessa kohdassa apostoli neuvoi pakenemaan eriseuraista, kun häntä kerran tai kahdesti on neuvottu. Huomaatteko, ettei apostoli kirjoita eriseuraisen kohdalla mitään Kristuksen kirkkolain kolmiportaisesta järjestyksestä, vaan antaa siihen ikään kuin "oikotien?" Kolmas apostolin kirjoitus antaa eriseuraisesta tuntomerkin, että meistä he ovat lähteneet, mutta eivät he meistä olleet. Jos he olisivat meistä olleet, he olisivat meidän kanssamme pysyneet.

Täytyy minunkin yhtyä kiittäjien kuoroon, vaikken ihan tuore kristitty olekaan. Eriseurainen-sanaa käytetään tosiaan Raamatussa ainakin noissa kolmessa merkityksessä.

Uudemmat käännökset puhuvat "harhaoppisesta", että siitä tulee mieleeni laajempi käsite.

38-käännös: 10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Periaatteessa harhaoppisen rinnastaminen eriseuraiseen ei ole väärin, koska harhaoppi on ymmärtääkseni aina jonkinlainen merkki sydämen luopumuksesta.

Yleensä vl-kristillisyydessä eriseuraisella tarkoitetaan "meistä lähteneitä" (vanhoillislestadiolaisuudesta lähteneitä) eli mm. uusheränneitä, isoesikoisia, pikkuesikoisia, pappiseriseuralaisia, töröläläisiä ja sillanpääläisiä.

Toki eriseura voidaan ymmärtää laajemmassakin merkityksessä. Ajattelemme, että elävä usko on vähitellen kulkeutunut tänne pohjoiseen. Elävä usko puhkesi lestadiolaisena herätyksenä 1840-luvulla Ruotsin Lapissa. Myös lestadiolaisuutta edeltäviin kristillisyyksiin (uuslukijaisuus, herrnhutilaisuus, pietismi), joissa elävä usko on aiemmin vaikuttanut, on muodostunut "meistä lähteneitä" eli eriseuroja. Monet Suomen nykyiset uskonnolliset suuntaukset saattavatkin olla eriseuran eriseuran eriseuroja tms. Tätä taustaa vasten ei liene väärin sanoa kaikkia harhaoppisia kristinuskon suuntia eriseuroiksi. Kuitenkaan kaikki kristinuskon suunnat eivät ole suoranaisesti "meistä lähteneitä" (eriseuroja), vaan ne voivat yhtä hyvin olla eriseuran eriseuran eriseuran eriseuran eriseurasta lähteneitä... No menipä sekavaksi, mutta sitähän koko uskonnollinen kenttäkin on. Sekavassa uskonnollisessa kentässä kulkee punaisena lankana halki vuosisatojen ja -tuhansien ulottuva katkeamaton elävän uskon ketju. Evankeliumi on aina julistettu uskosta uskoon eli uskovaisen uskosta sanan vastaanottavan kuulijan uskoon.

[weha]

metsätähti kirjoittaa:

Jos nyt vielä sanoja selvittelen, niin näissä keskusteluissa puhun aika usein selvyyden vuoksi vl-liikkeestä. Huomaan, että jotkut puhuvat seurakunnasta ja ymmärn sen, mutta ite kun teen paljon noita hommia omassa evlut kirkon kotiseurakunnassani, niin minulle se seurakunta-sana yhdistyy niihin ympyröihin. Sellaiset luonnehdinnat kuin "Jumalan valtakunta" ovat sitten enemmän uskovaisten välisiä käsitteitä, harvoin niihin muualla törmää.

Minulle ns. "kansankirkko" merkitsee sitä, että sen sisällä toimii vanhoillislestadiolainen herätysliike, ja se on koti siionini. Raamattukin kehoittaa seuraamaan luotettavia paimenia/kaitsijoita ja ne löytyy elävästä uskosta.

1.Tim.2:2. "Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.
3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies".

[metsätähti]

metsätähti kirjoittaa:

Jos nyt vielä sanoja selvittelen, niin näissä keskusteluissa puhun aika usein selvyyden vuoksi vl-liikkeestä. Huomaan, että jotkut puhuvat seurakunnasta ja ymmärn sen, mutta ite kun teen paljon noita hommia omassa evlut kirkon kotiseurakunnassani, niin minulle se seurakunta-sana yhdistyy niihin ympyröihin. Sellaiset luonnehdinnat kuin "Jumalan valtakunta" ovat sitten enemmän uskovaisten välisiä käsitteitä, harvoin niihin muualla törmää.

Minulle ns. "kansankirkko" merkitsee sitä, että sen sisällä toimii vanhoillislestadiolainen herätysliike, ja se on koti siionini. Raamattukin kehoittaa seuraamaan luotettavia paimenia/kaitsijoita ja ne löytyy elävästä uskosta.

1.Tim.2:2. "Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.
3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies".

Sieltähän miekin ruisleipäni haen, jos haluan sitä kuulla. Mutta koska teen noita keikkatöitä ja toimin aktiivisesti kotipaikkakuntani seurakunnassa, niin puheessa minulle "seurakunta" tarkoittaa juuri tätä organisaatiota, jossa miekin musiikkiryhmiäni vedän ja jonka jäsenenä vaikutan. Kotisiionista puhuminen sitten jo kuvaakin selkeästi sitä rauhanyhdistyksellä toimivaa yhteisöä. Eli vaikka huomaan, että jotkut käyttävät teksteissään sanaa seurakunta ja tarkoittavat sillä rauhanyhdistykselle kokoontuvaa väkeä, niin itse käytän selvyyden vuoksi sanaa seurakunta siinä, missä se on virallisen organisaation nimessä. Kun hoidan asioita musiikkitöitten kannalta eli soitan jonnekin, laitan sähköpostia taikka ostan jotain, niin esittelen itteni, että "Metsätähti X:n seurakunnasta tässä hei". Ei siinä yhteydessä kukaan kuvittelekaan, että puhuisin jostain muusta kuin X:n evlut seurakunnasta. Ja kun en omassa puheessa ala erotella "evlut seurakuntaa" ja "vl-seurakuntaa", niin selvyyden vuoksi käytän tuota vl-lyhennettä tekstissä silloin, kun on pienikään sekaannuksen vaara. Ja itse asiassa aika lailla aina, juuri siksi, että lähetän kiitettävät määrät postia X:n seurakunnan nimissä ja kannan sen talon avaimia laukussani. Puhun sitten rauhanyhdistyksestä tai lestadiolaisuudesta, jos puhun niiden kanssa, jotka eivät siihen yhteisöön lukeudu.

(Saattaa kuulostaa - ja ollakin - melkoista sanoihin takertumista. Sen verran netissä olen kuiten luuhannut, että tiiän jo, että sanojen merkityksen määrittely on tärkeää keskustelun onnistumisen kannalta. On ihan turha keskustella viisi sivua pyhityksestä ja huomata sitten, että yhdelle se sana tarkoittaa aivan muuta kuin toiselle. Ja kieltämättä se, että on tullut tahkottua koulutyötä vuosi tokaluokkalaisten (+muutaman erityislapsen) kanssa, on vaikuttanut siihen, että tiiän selkeyden merkityksen. Lasten kanssa toimiessa oppi hyvin nopeasti että jos aikoo saada homman toimimaan ja ipanat tekemään toivottua asiaa tai oppimaan jotain, niin on osattava selittää asia yksiselitteisesti. Pikkuihmisiltä kun se palaute tulee hyvin nopeasti, jos on ohjeistuksessa puutteita. Onneksi tulee - tosin joskus huomaa vasta kokeen pidettyään, että kas, eipä tainnut ope nyt osata tätä asiaa selittää, jos puoli luokkaa vastaa aivan ihmeellisiä tiettyyn kysymykseen.)

[j-prevert]

Kiitokset taavetti vastauksesta. poimin joitakin kohtia, joita haluan vähän kommentoida.

Sitten tuo "meikäläisyyden" kritisointi, ehkä ymmärrämme siitä joitakin asioita eri tavoilla. Kyllähän se julkinen, maailman edessä kritisointi on oman pesän likaamista, josta Paavalikin aikanaan varoitti.

Se, missä sinä näet kritisoitavaa kristillisyydessä, minä näen sielunvihollisen hyökkäyksiä ja joskus jopa voittoja yksittäisten, uskoa tunnustavien ihmisten kohdalla. Se että tämä seurakunta koostuu vajavaisista ja lankeilevista uskovaisista, ei lainkaan vähennä sen arvoa Jumalan edessä, ei se vähennä sen arvoa ihmistenkään edessä, sillä sitä seurakuntaa on ihmisten kuultava ja uskottava autuutensa haastolla.

Jos näen jonkin veljen tai sisaren toimissa kritisoitavaa, ei Jumalan Pojan rakkaus opeta sitä julkisesti turuilla ja toreilla kritisoimaan, ei myöskään lehdissä eikä internet palstoilla, vaan Kristuksen rakkaus neuvoo käymään kohti langennutta, keskustelemaan asiasta hänen kanssaan rukoillen molemmille oikeaa, nöyrää Kristuksen mieltä. Siitä, ja vain siitä alkaa Kristuksen rakkauden mieli toimimaan.

Tunnistan hyvin nuo argumenttisi mm eräissä vanhemmissa ja osittain kyllä nuoremmissakin sukulaisissani ja ystävissäni. Osa kokee kriittisen keskustelun seurakunnan tai kirkon ja pohjimmiltaan Jumalan halveksimiseksi. Tästähän ei usein ole ollenkaan kysymys, vaan siitä, että kriittisetkin uskovaiset rakastavat ja arvostavat seurakuntaa, mutta kokevat ehkä jopa velvollisuudekseen puhua niistä asioista, jotka kokevat joko henkilökohatisesti vaikeiksi tai joissa näkevät epäkohtia.

Epäkohtiahan tietysti on ja tulee olemaan - ihmisiä kun tässä kumminkin ollaan.

Siinä olen täysin samaa mieltä, että kaikenlainen selän takana puhuminen tai henkilön riepottelu julkisuudessa on sopimatonta. Jos on jotakin sanomista jotakuta vastaan, se tulee kyllä voida tehdä suoraan naamatusten.

[weha]

j-prevert: "

Siinä olen täysin samaa mieltä, että kaikenlainen selän takana puhuminen tai henkilön riepottelu julkisuudessa on sopimatonta. Jos on jotakin sanomista jotakuta vastaan, se tulee kyllä voida tehdä suoraan naamatusten".

Juuri näin, mutta kun ihminen tulee katkeraksi ja hänen uskonsa ja oppinsa muuttuu, niin tilanne on toinen. Oma rehlinen ajatus on, että Moppilan henki ja meininki on tätä, että inhottaa.

[j-prevert]

Juuri näin, mutta kun ihminen tulee katkeraksi ja hänen uskonsa ja oppinsa muuttuu, niin tilanne on toinen. Oma rehlinen ajatus on, että Moppilan henki ja meininki on tätä, että inhottaa.

Ajatuksesi on epäilemättä rehellinen, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että se on mahdollisesti väärä?

Tuollainen kärjistäminen ja kovasti sanominen on tietysti muodikasta tänä päivänä, mutta asiat eivät ole usein niin mustavalkoisia, kuin jotkut yrittävät väittää.

[weha]

Ei väärä! Siellä käy "kritiikki" seurakuntaa kohtaan voimakkaana ja siellä kokonaan väärät hengellisyydet lyö myös löylyä.