Kirkossa ristivetoa

[weha]

Emme varmaan kaipaa sensaatiota, vaan malttia. Mutta mielenkiintoinen luku sinänsä.


Puheenjohtaja Olavi Voittonen on tiettävästi kertonut Liperin suviseuroissa medialle pidetyssä lehdistötilaisuudessa, että työvaliokunta on käynyt tapaamassa arkkipiispaa keväällä 2010 ja yhtenä syynä tapaamiseen oli kirkon linja homoseksuaalien parisuhteisiin.

Tuoreen lehtikirjoituksen mukaan Voittonen oli kertonut Liperissä, että SRK esitti arkkipiispalle uhkauksen, että vanhoillislestadiolaiset herätysliikkeenä harkitsevat joukkoeroa kirkosta, mikäli kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien liiton siunaamisen.

Tapauksen on nostanut esiin kuopiolainen toimittaja ja helluntailiikkeen evankelista Juhani Happonen alakerta-artikkelissaan Kirkon sisällä ristivetoa monissa kysymyksissä (Turun Sanomat 14.10.2010).

Kirjoitusta on luettava erityisen kriittisesti. Se vaikuttaa kirkkopoliittisesti tarkoitushakuiselta, varsinkin juuri näin ennen seurakuntavaaleja. On useita syitä miksi Happonen nostaa myös vanhoillislestadiolaisten eroamisuhkailun mukaan tilannearvioonsa. Tämä tapahtuu ajankohtana jolloin kirkosta on juuri eronnut yli 20 000 jäsentä TV2:n Homoilta-keskustelun jälkeen.

Konservatiivien maalitauluina ja yhteistyön boikotoinnin kohteena ovat jo jonkin aikaa olleet arkkipiispa Kari Mäkisen lisäksi Helsingin piispa Irja Askola ja Kuopion piispa Wille Riekkinen.

Nyt helluntailaisevankelista on ottanut SRK:n ja Olavi Voittosen aseekseen kirkon painostamisessa. Siihen tarjoutuu tietysti mainio tilaisuus, kun kerran Voittonen on esitellyt julkisuudessa medialle SRK:n kirkonvastaista kritiikkiä ja uhkaustoimienpiteitä. Voittonen on itse profiloitunut ehdottoman homovastaisena mm. haastattelussaan Suomen Kuvalehdessä 2007.

Uhkauksen ajateltu toimeenpano herättää kysymyksiä. On vaikea uskoa, että kukaan vl-liikkeen johtajista voisi noin vain ilmoittaa herätysliikkeen sadan tuhannen kannattajan liikkeenä eroavan tai uhkaavan erota kirkosta. Jos tällaista uhkausta joukkoerosta olisi tarkoitus käyttää todellisena aseena kirkkoon vaikuttamisessa, siitä tulisi tietenkin käydä laaja keskustelu jäsenistössä ennen joukkoeron toteuttamista.

Vanhoillislestadiolaiset ovat herätysliikkeensä jäseninäkin sittenkin itsenäisiä toimijoita ja ainakin kirkosta eroamista ajatellen he ratkaisevat itse suhteensa evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkosta eroamisen käytännössä edellyttää yksilön omaa, henkilökohtaista aktiivisuutta. Keskusjohdon saneluna kollektiivinen massaeroaminen tuskin sentään menisi läpi.

Toisaalta, monella vanhoillislestadiolaisella on kokemuksia hoitokokouksista, että mikä hyvänsä puhujan tai SRK:n edustajan sanelema absurdikin määräys on pakko niellä absoluuttisena käskynä vastaan panematta, jos ei halua menettää taivaspaikkaansa.

Painostuksen ja uhkavaatimuksen käyttö kirkkoon vaikuttamisessa tuntuu kuitenkin vieraalta neuvottelukeinolta lestadiolaisuuden perinnettä ajatellen.

Mikäli Happosen väitteet pitävät paikkansa, menettely on huonosti harkittu päätös SRK:n johtokunnassa.




“Jos homopareja aletaan siunata, vanhoillislestadiolaiset eroavat kirkosta”
Happonen kirjoittaa Turun Sanomissa:

”Suviseuroissa Liperissä vanhoillislestadiolaisen liikkeen SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi mediaväelle, että Suomen suurimman kirkollisen herätysliikkeen edustajana hän oli johtoryhmänsä kanssa käynyt kertomassa syvän huolensa keväällä arkkipiispalle nähtävissä olevan muutoksen vuoksi.

Mikäli kirkko alkaa siunata samaa sukupuolta olevia, lestadiolaiset harkitsevat herätysliikkeenä eroamista kirkosta. Se olisi kirkon ja herätysliikkeiden välisissä suhteissa ennennäkemätön tilanne.

Tähän saakka lestadiolaiset ovat nielleet kirkossa ilmenevät muutokset ja uudistukset perustellen pysymistään kansankirkossa kahdella näkökohdalla. Niin kauan kuin jumalanpalveluksissa luetaan Isä meidän –rukous ja Herran siunaus, edellytykset yhteistyölle ovat riittävät. Nyt puheena olevaan mahdolliseen siunaamiskäytäntöön siirtyminen tulee ylittämään lestadiolaisten sietorajan.” (Turun Sanomat 14.10.2010.)

[weha]

Olavi Voittosen lausunto vl-liikkeen asennoitumisesta homoseksuaalisuuteen
Vanhoillislestadiolaisuuden käsitys homoseksuaalien oikeuksista sekä heidän asemastaan kirkossa ja herätysliikkeessä ilmenee puheenjohtaja Olavi Voittosen Suomen Kuvalehdelle anatamasta haastattelusta (2007). Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaiset kävivät keskustelua homoseksuaalisuudesta vuosikokouksessaan vuonna 2005.

Liike on tuominnut vuosikokouksen hyväksymässä kannanotossa homoseksuaalisuuden syntinä. Olavi Voittosen mukaan kannanottoa ei ole tarkoitus muuttaa.

Voittosen mukaan lisäksi on syytä välttää avointa keskustelua homoseksuaalisuudesta rauhanyhdistyksissä, koska keskustelu voi houkutella nuoria poikia ryhtymään homoksi. Voittonen viittaa joskus 1960-luvulla voimassa olleeseen lakiin, jossa oli silloin kriminalisoitu “yllyttäminen” homoseksuaaliseen tekoon.

- Väärä keskustelu voi olla valtava sysäys murrosikäiselle pojalle, joka etsii seksuaalista identiteettiään, toteaa Voittonen. Meidän pitää muistaa, kuinka lyhyt aika on siitä, kun yllytys tähän [homoseksuaalisuuteen] oli rikos. Kyllä sillekin on omat perusteensa olleet, muistuttaa Voittonen.

Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy rekisteröityjä parisuhteita, vaikka ne ovat laillisia Suomen kymmenen vuotta sitten hyväksytyn parisyhdelain mukaan. Voittonen pitää parisuhdelakia valitettavana.

Suomen Kuvalehden toimittaja kysyi, onko sellainen lopultakaan aivan inhimillistä, että homo ei saa solmia parisuhdetta koskaan.

- Joo, ihmissuhteissa on eri tasoja. Ystävyyssuhde voi olla, toteaa Voittonen tähän. Hän pahoittelee lakia, joka sallii parisuhteen rekisteröinnin, eli antaa mahdollisuuden homoillekin mennä ikään kuin naimisiin. Voitonen kiistää, että kysymyksessä olisi kuitenkaan avioliitto.

- Mutta ei se avioliittoa salli, Voittonen painottaa.

- Me rukoilemme, että tällainen henkilö voisi Jumalan armon voimin vapautua taipumuksestaan. Näitäkin esimerkkejä on, hän sanoo.

Ev.-lut. kirkon piirissä käytävästä keskustelusta Voittonen on päätellyt, että kirkko on joutunut luopumuksen tilaan. Hän on itse puolestaan huolissaan siitä, että vanhoillislestadiolaisuus on joutumassa julkisesti silmätikuksi yhteiskunnassa ja kirkossa homovastaisuutensa takia.

Lähde:

Juhani Happonen: Kirkon sisällä ristivetoa monissa kysymyksissä. Turun Sanomat 14.10.2010.

[Taavetti]

Vai että on joku helluntailainen alkanut rohveteeraamaan, kuvittelee tietävänsä meistä enemmän kuin itse tiedämme. Yksistään heitto hoitokokouksista kertoo hänellä olevan enemmän vasemman käden "juorutietoa," kuin todellista ja todellisuuteen perustuvaa, päivänkestävää tietoa. Eipä tuollaiset heitot helluntailaisilta mitenkään uusi asia ole, ovat ennenkin sen kaltaisilla syöteillä pyrkineet saamaan meistä rinnallaan seisojia, väittäen muka saman kaltaisista opista ja opetuksesta.

Olen vakuuttunut, että jos joskus meille tulee ero kirkon jäsenyydestä, meidän ei tarvitse itse sellaista päätöstä tehdä, ei joukkona eikä yksilöinä. Sen tekevät toiset meidän puolestamme, eli meidät yksinkertaisesti erotetaan seurakuntien jäsenyydestä. Yksi peruste sellaiselle voi olla, jos Jumalan sanan vastaisiin virkatehtäviin pappisveljemme pakotetaan, ja heille sen johdosta langetetaan virkakieltoja. Sellaiseenkaan en oikein jaksa uskoa, niin suuren loven erottaminen tai virkakiellot tekisivät kirkon toimijoihin.

Muistan joskus osin kuulleeni, osin lukeneeni tilanteesta, että siloinen arkkipiispa olisi ainakin hiljaisesti "pelännyt" vanhoillisten valloittavan koko kirkon, kun meidän keskuudessamme samaan aikaan kulki hiljainen "tieto," että meidät erotetaan. Kun kyseinen piispa ja eräs uskonveljemme, kirkolliskokousedustaja, olivat saaneet tilaisuuden keskustella aiheesta avoimesti, olivat molemmat puoleltaan torjuneet niin valtaamisen, kuin erottamisen mahdollisuuden. Veli oli kertonut piispalle, ettemme tavoittele painoarvoamme suurempaa valtaa luterilaisessa kirkossa, mutta sen me toivomme saada säilyttää. Piispa oli puolestaan luvannut, että niin kauan kuin hän voi asioihin vaikuttaa, teillä tulee olemaan kotipaikkaoikeus kirkon piirissä. Kun kuulimme mainitusta keskustelusta, vieritti se melkoisen huolen mielistämme. Vaikka kyseinen piispa ei ole enää virassa, onhan hän ehtinyt saada jo useampia seuraajia, tuntuu aivan loogiselta ajatella, että sellainen kotipaikkaoikeus meillä tulee säilymään.

[nuusku]

En ole seurannut homokeskustelua muilta osin kuin Yleisradion ja maakunnallisen sanomalehteni sivustoilta, mutta niiltä osin, kuin olen sitä katsonut, en ole osannut kuin äimistellä tämän ajan, kansan, ja kansan kirkon syvää pimentymistä. Suvaitsevaisuuden peto on kaikki ympärillensä kietonut. Sama vihulainen ajaa sekä kaiken sallimista sekä kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Kun aikanansa kristinusko tuli tähän pakanamaahan, elivät ihmiset villeinä kuin pedot, ja kristinuskoa pidettiin sivistyksenä ja kehittyneisyytenä. Nyt se yritetään tästä maasta viedä pois, jotta nykyihmiset saisivat jälleen elää kuten esi-isänsä elivät, eläinten tavoin, ilman rajoja.

Jumalan valtakunta kuitenkin löytyy maan päältä, ja Herra Jeesus omiensa keskeltä, maailman loppuun asti.

[kirja]

Kalevassa oli mielestäni hyvä mielipidekirjoitus asiaan liittyen. Kirjoittajan nimeä en muista, mutta hän toi esille hyvän huomion: homoliittojen kannattajat ovat ottaneet lyömäaseekseen "suvaitsevaisuuden" peräänkuuluttamisen. Aika tehokasta, nythän heidän on helppo lytätä meidän toista mieltä olevien mielipiteet vanhanaikaisiksi. Kuka enää haluaa asettua vastaan, kun paljastaisi samalla täydellisen epämuodikkuutensa?

Joka tapauksessa itsestäni tuntuu pahalta tämä nykymeno. Malli näyttää olevan se, että porukka väittää uskovansa Jeesukseen, mutta samalla huijaa itseään tekemällä synnistä luvallista. Mihin tässä vielä mennään, kyselee moni.

Nuuskun kommentti oli kyllä lohduttava, pakko lainata tähän loppuun:
"Jumalan valtakunta kuitenkin löytyy maan päältä, ja Herra Jeesus omiensa keskeltä, maailman loppuun asti."

[Hynde]

Raamatussa on ihan riittävän selkeästi sanottu Roomalaiskirjeessä.

Sitten on kahteen kertaan mainittu miesten kanssa makaavat miehet.

Jos kristinusko olisi joku marginaaliusko olisi jumaluusopin tutkijoiden joukossa aika yhtä mieltä raamatun homovastaisuudesta.

Järki on kova selittämään toiseksi että miesten kanssa makaaminen ei tarkoitakkaan mitään syntiä. Mutta tähän tarvitaan akateemista järkeä, jotta tarkoitus pyhittää keinot. Kovasti miesten kanssa makaavat miehet tehdään synnittömiski raamatun tulkinnoilla rakkaus periaate. Miksi ei vaikka oteta todennäköisintä tulkintaa? Joskus ei edes hyväksytä niiden mielipidettä, joiden mielestä raamatussa on selkeästi sanottu synniksi.
Rakkaus mistä puhuvat punaisena lankana onkin ilmeisesti maailman rakkaus

"He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi"

-Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.
Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.

Kovasti on haluja homoparien siunaamiselle. En ymmärrä mikä suvaitsevaisuuden kannattajat ovat niin röyhkeitä pakkosuvaitsevaisuudessaan ettei toisten pyhiä arvoja kunnioiteta.


Tämä synnin pyhittämisen vaatimus on se missä suvaitsevaisuuden kannattajat ovat suvaitsemattomia. Suvaitsevaisuus loppuu siihen mihin sen näkevät.

Homoseksuaalisuuden toteutus on uskonnon vapauden nimissä saatava sanoa synniksi. Ilman mitään raakalais- ihmisvihaaja tai muuta leimaa.

[mutsi]

Tänään oli Kalevassa Hautamäen kommentti asiaan. SRK ei ole uhannut erota kirkosta. Haastattelija on tulkinnut Voittosen lausuntoja omien luulojensa mukaan.

[weha]

Uskovaiset papit, eivät siunaa syntiä ja voivat toimia Jumalanpalveluksissa ns. naispappien kanssa, työtovereina, ei uskon veljinä. Raamatun opetus harhaoppisen karttamisesta, on siis hengellistä karttamista. Tämän uskon varmasti "papittaret" tietää. Eihän ole eroa epäuskoisella papilla, oli nainen tai mies.

Jeesuskin toimi synagogissa, joissa oli fariseuksia ja publikaaneja, siis epäuskoisia. Samoin apostolit toimivat synagogissa, niin kauan kun sai luvan. Näin Luther paavin kirkossa, niin kauan, kun sai opettaa oikein. Näin myös uskovaiset nyt kansankirkossa.