Kirjoittaja nuusku » 03 Joulu 2010, 03:21
Jeesus kulki maan päällä täynnänsä armoa ja totuutta, ja tietojeni mukaan uskovaiset pyrkivät noudattamaan samaa periaatetta uskon asiasta puhuessaan. Väärälläkin tavalla voi puhua kadotuksesta, mutta mielestäni kadotuksesta voi varata läheistä ihmistä, jos näyttää siltä, että hänen hengellinen tilanteensa on huono. Jumalanlapset aina korostavat sitä, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi, kaikki kadotukseen vievät synnit saa kerralla anteeksi, jos tahtoo uskoa. Armo ja totuus kulkevat käsi kädessä, jos niitä ei molempia ole, on toinenkin väärää.
Kristityt yrittävät valvoa siten, etteivät teoin tai sanoin päästäisi niin sanottua vanhaa aatamia, eli kaksiosaisen uskovaisen sitä osaa, joka ei ole parannusta tehnyt, vallallensa. Jos läheinen esim. kieltää uskon, siinä voi suuren surun keskellä nousta vihankin tunteita, että miksi hän päätti tehdä niin. Vanha kristillisyyden sanonta kuitenkin kuuluu, että "mikä lihasta lähtee, se lihaan menee." Hengen saarna lähtee Jumalan hengestä ja se on lempeää ja parannukseen kehottavaa. Lihallinen saarna lähtee ihmisestä itsestään, ja se voi leikata kuulijalta korviakin.
Siionin laulussa lauletaan, "niin usein sirppi käes' siementä peltoon vein." Ihminen on kärsimätön eikä jaksa aina kaikella siveydellä puhua uskon asiasta. Lankeemuksia tulee kaikelle, mutta keskeistä on, että tämä on armon valtakunta, jossa annetaan joka päivä kaikki synnit anteeksi. Onnistuneella elämällä ei pääse taivaaseen, vaan uskon kautta Jumalan pojan päälle, omien syntien sovitukseksi. Joka uskoo Pojan päälle viimeisenä päivänä, se tuomitaan Jumalan kansan ihanaan lepoon, mutta joka ei uskonut, sen osana on iankaikkinen kadotuksen vaiva. On tärkeää tehdä parannus kun vielä on armon aikaa, pian tulee vaikea aika, ja tulee yö, eikä kukaan näe enää työtä tehdä. Ovet suljetaan katua vasten. Nyt vielä saarnataan vapaata evankeliumia, ja toiveena on, että kaikki ottaisivat sen vastaan. Evankeliumin uskomisesta seuraa halu puhtaaseen ja vanhurskaaseen elämään. Ei kuitenkaan vanha aatami anna rauhaa, vaan joka päivä se saa ihmisen monenlaisiin vikoihin ja virheisiin, ajatusten, sanojen ja tekojen kautta synteihin. Siksi evankeliumia on halu aina uudestaan kuulla, ja pestä Jumalan valmistamaa matkavaatetta matkan tomuista puhtaaksi sillä Jeesuksen Kristuksen verellä, joka ainoa syntejä puhdistava puhdistusaine on. Tarjoamme ilmaiseksi tätä puhdistusainetta sekä ulos että sisälle Jumalan valtakunnan, ja jos joku tahtoo saada synnit anteeksi, me saarnaamme ne anteeksi kyselemättä sen enempää. Herran Jeesuksen verinen voitto oli viimeistä piirtoa myöten onnistunut, ja se koski kaikkia maailman syntejä. Siksi meillä onkin valtuudet saarnata ja uskoa kaikki synnit anteeksi aina ja joka hetki.
Uskovaiset ihmiset eivät ole täydellisiä, on olemassa paljon lähempänä täydellisiä ihmisiä, ja on olemassa paljon hengellisimpiäkin ihmisiä kuin on Jumalan seurakunnan seassa. Uskomme, että maan päällä on kahdenlaisia ihmisiä. Syntisiä ihmisiä ja armahdettuja syntisiä ihmisiä. Maailmasta ei löydy henkilöä, joka voisi väittää, ettei ole koskaan tehnyt syntiä. Erehtyväistä ja virheellistä porukkaa tämä uskovaisten joukko siis on, mutta Jumalan seurakunta, johon Jumala on tallentanut kaikki tiedon ja taidon tavarat, ei erehdy, ja säilyy puhtaassa opissa ja ymmärryksessä viimeiseen päivään asti, sillä Herra Jeesus on luvannut sen keskellä Henkensä kautta olla ja vaikuttaa ja omiansa auttaa. Kaksiosaisen ihmisen henki on Jumalalta saatu, ja se halajaa noudattaa Jumalan tahtoa ja päästä Jumalan luo. Ihmisen toinen osa, liha, on maasta ja maallinen, ja se on liittoutunut sielunvihollisen kanssa. Uskovaisen ihmisen sisällä on taistelu kahden maailman suurimman voimavallan välillä, Jumalan ja itse perkeleen. Valintatilanteissa antaa Jumala yhdenlaisia ohjeita ja perkele toisenlaisia. Uskovaisella on sisällinen halu totella Jumalan hengen johdatusta, mutta joskus, useinkin, perkele ottaa voittoja. Näitä voittoja sitten paikataan seuroissa, Jeesuksen priiskoitusverta omalle kohdalle ammentaen ja synnin haavoja sitoen.
En tiedä vastasinko kysymykseen.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.