Taavetti kirjoitti:Olen ajatellut aloittaa uuden keskustelun otsikolla: Jeesuksen seurakuntaoppi. Se on kuitenkin viivästynyt. Nyt tutkiessani ja lajitellessani tiedeostojani löysin viime talvena aloittamani kirjoitus, johon kopioin Biblian rekisteriin kirjoitettua opetusta. Se on ilmeisesti jo jonnekin tälle palstalle laitettu, mutta oli sen verran raitista opetusta, että kokeilen sen kopiointia tähänkin. Onnistumisesta en ole varma, sillä se on kirjoitettu Open Office ohjelmalla, jota Windowsin kirjoitus ohjelma ei osannut avata. Kokeilen nyt suoraa kopiointia, kenties joskus vielä etsin Raamatun paikkoja myös Jeesuksen omista seurakuntaa koskevista puheista.
1. Seurakunta. Uuden testamentin seurakunta kutsutaan katoliseksi (yhteiseksi) sen tähden, ettei se ole sidottu tiettyyn kansaan ja paikkaan, niin kuin Juudan seurakunta Vanhassa Testamentissa, joka ainoastansa Kristuksen tulemiseen asti piti oleman, vaan pitää ulottuman kaikkiin aikoihin maailman loppuun asti. Matt. 28:19, Mark. 16: 15, Joh. 4: 21- 23, Ps.19: 4-5, Jes. 11: 10.
Tämän nimen omistaa Paavin lahkokunta itsellensä sopimattomasti, sillä ei hänellä ole Herran kristillistä oppia, joka on siemen, josta kristillinen seurakunta kasvaa ylös. Luukk. 8: 11,1Piet. 1: 23.
Kristillisen seurakunnan säätäjä on kolmiyhteinen Jumala, Isä, (Ef 1: 3-4) joka hengellisen morsiamen kanssa teki häät Pojallensa (Matt: 22:2), Poika, jolle morsian kihlataan. ((2.Kor 11:2) Joka myös sen verellänsä lunastanut on. (ApT 20:28) Jonka tähden Hän kutsuu sen omaksi seurakunnaksensa. (Matt. 16:18) Pyhä Henki, joka hengellisen morsiamen sanan ja sakramenttien kautta kutsuu, puhdistaa ja pyhittää. (Joh. 3:5, Ef. 5:27, Ilm. K 21:2) Joka on pantti, joka morsiamelle vakuutuksen merkiksi annetaan.(Ef. 1:14, Room. 8:15, Gal. 4:6, 2.Tim. 1:7)
--- --- ---
Vaikka nyt yhteinen seurakunta, johonka myös kaikki erinäiset (paikalliset) seurakunnat suljetaan, on ainoastaan yksi ainoa seurakunta. (Room.12:kuitenkin taidetaan sitä sen yksinäisyyden kieltämättä, tutkistella niin kuin se olisi näkyväinen ja näkymätön. Koska kristillinen seurakunta niin kirjoitetaan, ettei kaikkia sen ominaisuuksia taideta näkyväiselle seurakunnalle omistaa, niin on näkyväisen seurakunnan myös näkymätön seurakunta. (Room. 2:28- 29, 1.Piet. 4:4, Ps 45:14, Kork.v. 4:1, 7, 9- 12, 7:1, Luuk. 17:20-21, )
Kristus on seurakunnan pää, ja seurakunta Hänen hengellinen ruumiinsa.Niinkuin nyt pää on näkymätön, niin myös sen totiset jäsenet. (Ef 1:22 -23, 1.Kor 12:12 -14, 27, 1. Piet 1:8)
--- --- ---
Seurakunnan vissi seisovainen totuus.niin myös pysyvyys.Koko yhteinen näkymätön seurakunta ei taida eksyä totisessa totisessa uskossa ja perustavaisissa uskon kappaleissa, ei myös tässä maailmassa perikatoon tulla, muutoin olisi Kristus ilman valtakuntaa, pää ilman ruumista ja jäseniä, Ylkä ilman morsianta tässä maailmassa. Se osoitetaan ( Matt 16:16:18, 28:20, Jes 54:10, 59:21; Jer 33:15- , Dan 2: 44)
Jumala pitää tallella itsellensä kaikkina aikoina pyhän siemenen oikein uskovaisista., jonka Jumala yksin tuntee. Yhteinen näkyväinen seurakunta taitaa tässä maailmassa niin kauas hävitä, että julkinen jumalan palvelus lakkaa ja ainoasti salaiset Kristuksen opetuslapset ovat käsillä. Taidetaan osoittaa, mitä antikristuksen ajalla on tapahtuva.
Taavetti kirjoitti:Kieltämättä melko ristiriitaisilta vaikuttavat Aromin esille nostamat lainaukset, ja niin ne ovatkin, ellei oteta huomioon, että Luther monien muiden oikeiden opettajien tavoin teki eron ulkonaisen seurakunnan ja Kristuksen seurakunnan välillä.
- - -
Kristus on seurakunnan pää, ja seurakunta Hänen hengellinen ruumiinsa.Niinkuin nyt pää on näkymätön, niin myös sen totiset jäsenet. (Ef 1:22 -23, 1.Kor 12:12 -14, 27, 1. Piet 1:8)
---
O.M kirjoitti:Minun on tunnustettava, että en osaa tehdä mitään kunnollista eroa todellisen Jumalan seurakunnan ja Jumalan valtakunnan välille. Jumalan seurakunta on luonnollisille silmille näkymätön seurakunta ja Jumalan armovaltakunta luonnollisille silmille näkymätön valtakunta. Se on joukko uskovaisia ihmisiä, jotka luonnollisille silmille näkyvät vain joukkona, joka väittää olevansa Kristuksen lauma.
Olen vain jäänyt pohdiskelemaan asiaa sen jälkeen, kun Jaakko kirjoitit siitä alustuksesta, jossa sanottiin, etteivät Jumalan valtakunta ja seurakunta ole ihan tarkkaan samoja asioita. Ehkäpä siinä tarkoitettiin seurakunnalla näkyvää kirkollista instituutiotamme eli evankelis-luterilaista kirkkoa.
Aromi kirjoitti:Minä taas en osaa liittää mihinkään ihmisjoukkoon Katekismuksen määritelmää yhdestä Pyhästä ja yhteisestä seurakunnasta.
Aromi kirjoitti:Vaikka näen ja koen Jumalan valtakunnan läsnäoloa, en silti voi sanoa näkeväni Jumalan valtakuntaa.
Aromi kirjoitti:Kyllä on ihmisiä, joita kutsun sisarikseni ja veljikseni,
Aromi kirjoitti:mutta en silti varmasti tiedä, ketkä ihmiset Jumala on evankeliumillaan valaissut ja liittänyt valtakuntaansa.
Aromi kirjoitti:En ymmärrä sitäkään, miksi Jeesus sanoo Jumalan valtakunnasta, ettei sen tulemista voida tarkkailla, eikä sanoa "katso, se on täällä", JOS kerran on olemassa joukko, joka O.M:n mukaan väittää olevansa Kristuksen lauma - ja myös on sitä. Jos tällainen joukko sanoo "katso, se on täällä", mitä siitä oikein pitäisi ajatella? En vaan saa näitä sovitetuksi kunnolla yhteen, jos näkymätön seurakunta ei säily näkymättömänä riippumatta ihmisen uskosta.
Aromi kirjoitti:miksi Jeesus sanoo Jumalan valtakunnasta, ettei sen tulemista voida tarkkailla, eikä sanoa "katso, se on täällä", JOS kerran on olemassa joukko, joka O.M:n mukaan väittää olevansa Kristuksen lauma - ja myös on sitä. Jos tällainen joukko sanoo "katso, se on täällä", mitä siitä oikein pitäisi ajatella?
mutsi/Havas kirjoitti:"Kansankirkkomme on kastettujen ihmisten muodostama oikeudellisesti järjestetty ja valtioon lujin sitein jäsennetty yhteisö. Sellaisena se on suuri lahja kansallemme. Sen tehtävänä on ennen kaikkea kasvatus-ja lähetystyö ja sakramenttien hoitaminen. Tarkoituksena on kristuksen seurakunnan syntyminen ja kasvaminen sen keskellä.
Ydinseurakunta, Lutherin ecclesiola in ecclessia, on uskoa tunnustavien kristittyjen näkyväinen yhteys kansankirkossa ja vastaa apostolisen ajan paikallisseurakuntaa. Se kokoontuu sanan ympärille, nauttii Herran Pyhää ehtoollisa, harjoittaa veljeskuria, käyttää rippiä ja kutsuu suruttomia parannukseen ja uskoon evankeliumin kautta.- Mutta Pyhien yhteys ei sekään ole, vaan siihen kuuluvat tyhmätkin neitseet.
Kristuksen seurakunta on näkymätön uskovien yhteys ydindeurakunnassa, puhdas Kristuksen morsian, itsessään tosin saastainen sekin, mutta herrassa pyhä ja taivaskelpoinen."
lukkari kirjoitti:En malta olla ottamatta osaa tähän keskusteluun...
Jeesus sanoi Nikodeemukselle näin:
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Minä ymmärrän tuon tekstin (38 käännös) niin, että Jeesus tarkoittaa juuri sitä, mitä tuossa edellä Jussilakin tahtoo sanoa. Eli uudestisyntynyt ihminen pääsee näkemään Jumalan valtakunnan jo täällä ajassa. Uusin käännös tässä kohdassa tyylilleen uskollisena siirtää Jlan valtakunnan kerran tulevaksi tuonpuoleiseksi...
3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Aromi kirjoitti:Miksi Lutherin mukaan Jumalan seurakunnassa raivoaa vanhurskautusopin vastainen opetus? Hän ei sano, että "Jumalan seurakunnan ulkopuolella raivoaa" vaan että vanhurskautusoppia vastustetaan Jumalan seurakunnassa.
Samoin Paavali näyttää sanovan, että seurakunnan keskuudessa on hajaannusta. No - kun kerran Paavalin ja Lutherin aikaan tilanne on ollut tällainen, niin mihin seurakuntaan siis viitataan Katekismuksessa? Jos sen mukaan seurakunnassa ei pitäisi olla puolueita eikä hajaannusta.
Aromi kirjoitti:Vaikka näen ja koen Jumalan valtakunnan läsnäoloa, en silti voi sanoa näkeväni Jumalan valtakuntaa.
O.M kirjoitti:Saatan erehtyä pitämään uskovaisena jotain ulkonaisesti vanhoillislestadiolaista ihmistä, joka ei todellisuudessa usko.
Jumalan valtakunta ei tule niin, että sitä voitaisiin tarkkailla. Haluatko korjata tätä siihen suuntaan, että Jumalan valtakunnan tulemista voidaan kyllä silti tarkkailla "uskon kautta ja Jumalan sanan valossa"? Minusta nämä näkökulmat eivät yksinkertaisesti sovi yhteen JOS Jumalan valtakunnan näkeminen tarkoittaa sitä, että tiedämme ketkä ovat uskovaisia.Vaikka vl:tkin voivat joskus erehtyä toisen uskon arvioinnissa, siitä ei seuraa (lat. non sequitur), että vl:ten erehtymisen mahdollisuus olisi 50-50. Raamattu antaa elävälle uskolle moniakin ulkonaisia tuntomerkkejä, mm. suun tunnustus (Room. 10:10), hyvät teot uskon hedelmänä (Matt. 7:17, Jaak. 2:17), uskovien keskinäinen rakkaus (Joh. 13:35), Jumalan rauha (Joh. 14:27), hengen yhteys (1. Joh. 1:7), oikea oppi (2. Joh. 1:9), yksimielisyys (Room. 12:16), tuomitsemisen ja pahentamisen välttäminen (Room. 14:13) ja seurakunnankokoukset (Hepr. 10:25).
Tarkoitan "luonnollisille silmille näkymättömällä" seurakunnalla sellaista seurakuntaa, jossa uskovainen ihminen tuntee Pyhän Hengen läsnäolon. "Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh. 14:17.) Seurakunnan pyhittäjä Pyhä Henki on sekä näkymätön että tuntematon epäuskoisille. Uskovaiset tuntevat seurakunnan pyhittäjän eli Hengen silmin "näkevät" hänet. Esim. vanhasta Simeonista on usein saarnattu, että uskoessaan Jeesuksen luvatuksi Messiaaksi hän näki hengen silmin Jeesuksessa Vapahtajan.
Tämä Jussilan kirjoitus tosiaan vastaa kysymykseeni aivan suoraan. Jussila ei kuitenkaan ainakaan tässä perustele kirjoitustaan millään tavalla, ja ilman laajempaa selvitystä pidän tätä vain Jussilan yksittäisenä mielipiteenä. Kuulostaa kyllä raamatulliselta, mutta näin ei Raamatussa silti sanota, ellen erehdy.Jussila kirjoitti:Ja niinkuin he olivat siinä näkyväisinä niille, joiden silmät olivat voidellut silmävoiteella näkeviksi, niin ovat aina Jumalan valtakunnan kansalaiset näkyväisinä, mutta ei fariseuksille eikä laodikealaislle, elleivät he voitele silmiään silmävoiteella, että he näkisivät.
Edelleen yhdistäisin tähän toisen kirjoituksen:O.M kirjoitti:Olen pohdiskellut raamatunkohtaa, jossa Jeesus kehottaa etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. (Matt. 6:33.) Kehotus on vuorisaarnasta, jossa Jeesuksella oli kuulijoina sekä kääntymätöntä kansaa että opetuslapsia. Epäuskoisille suunnattuna kehotus on looginen: Jumalan valtakunnan löytäminen on edellytys pelastumiselle, koska elävää evankeliumia saarnataan vain Jumalan valtakunnassa. Asiayhteyden perusteella Jeesus kuitenkin kehottaa yhtä lailla opetuslapsiaan kuin kääntymättömiäkin etsimään Jumalan valtakuntaa. Kysyn, miksi Jumalan valtakunnan löytäneen pitäisi vielä etsiä Jumalan valtakuntaa? Ymmärrän vastauksen seuraavasti: synti tarttuu uskovaiseenkin ja uuvuttaa. Uskovaisen on tärkeää etsiä yhä uudelleen Pyhää Henkeä sydämessään kantavia Jumalan valtakunnan kansalaisia rippi-isikseen tai -äideikseen, koska heillä ja vain heillä on taivasten valtakunnan avaimet päästää syntisiä synneistään. Jos uskovainen lakkaa etsimästä Jumalan valtakunnan kansalaisten julistamaa evankeliumia, hän vähitellen paatuu synnin petoksen kautta ja kuolee uskosta pois.
JOS Jumalan valtakunnan etsiminen on näitten rippi-isien ja -äitien etsimistä, voiko niitä etsiä myös pienistä lapsista ympäri maapalloa?Sen sijaan Jumalan valtakunnasta voidaan sanoa, että se on ympäri planeettamme ja sen rajat ovat hengelliset. Ne kulkevat sydämestä sydämeen ja uskosta uskoon.
Aikuisten lisäksi uskovaisia on pienissä lapsissa ympäri planeettaamme jokaisessa valtiossa, jokaisessa kansassa, jokaisessa heimossa ja jokaisessa kieliryhmässä.
Pidän Jumalan valtakuntaa kalleimpana aarteena maan päällä siksi, että Jeesus on sen Herra ja sen valtakunnan yhteydessä voi tulla autuaaksi. Siinä valtakunnassa ei ole mitään virheitä eikä roskaa, koska Kristuksen morsian on kaunistettu Jumalan armolla. Uskon siihen, että "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta". Se, mikä minut aikoinaan herätti etsimään, oli puhe ja opetus Raamatusta ja Kristuksesta. Siitä samasta puheesta ja opetuksesta löysin myös lohdun, vapauden ja uskon lahjan. Sitä puhetta ja opetusta kuulin henkilöltä, joka kuuluu vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Lähdin sitten seuroihin kuuntelemaan, kuulisinko siellä saman äänen. Sitä ääntä tässä on seurailtu, riippumatta siitä keitä seuroissa on minun lisäkseni ollut, tai missä seurat on pidetty. Siinä äänessä ja saarnassa Jumalan valtakunta minua lähestyy, ja totta kai keskusteluissa eri ihmisten kanssa. Kiitos edelleen monista kirjoituksistanne tässä ketjussa, näiden kautta sitä ymmärtää paremmin omia ja muiden ajatuksia.ELIHU kirjoitti:Kun vihollinen on saanut heitä eksyttää väärään, niin ensimmäisten asioiden joukossa on hämärtynyt näkemys Jumalan valtakunnasta ja sen kalleudesta, sekä myös siitä, missä se on...
Siinä on alkanutkin näkymään vain virheitä ja roskaa jos jonkinlaista. Lopulta on kadonnut ymmärrys kokonaan, missä oikea Jumalan valtakunta on..
Eri keskustelupalstoilla on useita hyvin selkeitä , murheellisia esimerkkejä tämänkaltaisesta kehityksestä.
Aromi: Vaikka löytyisi sellainen ihminen, joka kykenisi oikeasti erottamaan 99% varmuudella taivaaseen matkalla olevat ihmiset, silti tämä ei vastaa "näkemistä" sellaisena kuin se suomeksi ymmärretään. Uskon kautta, silmäin voiteella voideltuna, henkien erottelulahjan saaneena tai mitenkään muutenkaan ihminen EI näe toisen sielun tilaa. Jos Jumalan valtakunnan näkeminen on sen näkemistä, ketkä ihmiset "muodostavat Jumalan valtakunnan", siitä pitää silloin sanoa, että uskon kautta voi ainakin osittain nähdä Jumalan valtakunnan. "Uskon kautta voi nähdä melkein kokonaan Jumalan valtakunnan" ei ole sen parempi. Minua tämä ei vakuuta.
Aromi kirjoitti:Vaikka löytyisi sellainen ihminen, joka kykenisi oikeasti erottamaan 99% varmuudella taivaaseen matkalla olevat ihmiset, silti tämä ei vastaa "näkemistä" sellaisena kuin se suomeksi ymmärretään. Uskon kautta, silmäin voiteella voideltuna, henkien erottelulahjan saaneena tai mitenkään muutenkaan ihminen EI näe toisen sielun tilaa. Jos Jumalan valtakunnan näkeminen on sen näkemistä, ketkä ihmiset "muodostavat Jumalan valtakunnan", siitä pitää silloin sanoa, että uskon kautta voi ainakin osittain nähdä Jumalan valtakunnan. "Uskon kautta voi nähdä melkein kokonaan Jumalan valtakunnan" ei ole sen parempi. Minua tämä ei vakuuta.
Aromi kirjoitti:Jumalan valtakunta ei tule niin, että sitä voitaisiin tarkkailla. Haluatko korjata tätä siihen suuntaan, että Jumalan valtakunnan tulemista voidaan kyllä silti tarkkailla "uskon kautta ja Jumalan sanan valossa"? Minusta nämä näkökulmat eivät yksinkertaisesti sovi yhteen JOS Jumalan valtakunnan näkeminen tarkoittaa sitä, että tiedämme ketkä ovat uskovaisia.
Aromi kirjoitti:Mitä "uskon silmä" näkee? Se näkee Vapahtajan. Kristuksen läsnäolon tunteminen on sitä näkemistä, "sen todellisuutta, jota ei voi nähdä". Tästä olen ihan samaa mieltä.
Aromi kirjoitti:Tämä Jussilan kirjoitus tosiaan vastaa kysymykseeni aivan suoraan. Jussila ei kuitenkaan ainakaan tässä perustele kirjoitustaan millään tavalla, ja ilman laajempaa selvitystä pidän tätä vain Jussilan yksittäisenä mielipiteenä. Kuulostaa kyllä raamatulliselta, mutta näin ei Raamatussa silti sanota, ellen erehdy.Jussila kirjoitti:Ja niinkuin he olivat siinä näkyväisinä niille, joiden silmät olivat voidellut silmävoiteella näkeviksi, niin ovat aina Jumalan valtakunnan kansalaiset näkyväisinä, mutta ei fariseuksille eikä laodikealaislle, elleivät he voitele silmiään silmävoiteella, että he näkisivät.
Aromi kirjoitti:JOS Jumalan valtakunnan etsiminen on näitten rippi-isien ja -äitien etsimistä, voiko niitä etsiä myös pienistä lapsista ympäri maapalloa?
Aromi kirjoitti:Kiitoksia taas mietityistä vastauksista. Olen itse vähän vapaapäiviä viettämässä toisella paikkakunnalla, enkä siksi voi tämän kummemmin vastata. Vähän kuitenkin.
Olisiko nyt sellainen asia tästä ymmärrettävissä, että O.M näkee (mitä ikinä sillä näkemisellä tarkoitetaankin) Jumalan valtakunnan nimenomaan ihmisissä. Minä taas epäilen, että Jumalan valtakunta on jotain vähemmän konkreettista, se on kyllä läsnä ihmisissä ja ihmisten keskellä, mutta sen sijainnista ei kukaan voi sanoa: "katso täällä".
Se on ihan totta, että fariseukset eivät nähneet keskellään Jumalan valtakuntaa. Mutta mistä tulee ajatus, että mikäli he olisivat "silmävoiteella" saaneet hengellisen näkökyvyn so. uskon lahjan, he olisivat myös nähneet valtakunnan? Minusta he olisivat silloin tunnistaneet Jeesuksen ja kumartaneet häntä Herranaan ja Vapahtajanaan. Mutta olisivatko he tunnistaneet kaikki muut valtakunnan kansalaiset, sitä epäilen. Mutta jatketaan tästä, olisi ehkä muutakin sanottavaa.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa