Miten saa synnit anteeksi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja ruska » 17 Marras 2012, 11:21

Vaikka ihmisella olisi kaikki tieto ja lahjat mutta ei rakkautta, silloin ne eivät hyödytä ihmistä yhtään, hän on kuin tonttulakin kulkunen.
Hyvin vakava asia.
ruska
kiinnostunut
 
Viestit: 2
Liittynyt: 14 Marras 2012, 23:14

ViestiKirjoittaja Emka » 17 Marras 2012, 22:40

ruska kirjoitti:Vaikka ihmisella olisi kaikki tieto ja lahjat mutta ei rakkautta, silloin ne eivät hyödytä ihmistä yhtään, hän on kuin tonttulakin kulkunen.
Hyvin vakava asia.


Tämä on suurinta rakkautta mitä lähimmäisillemme voimme tehdä, neuvoa mistä löytyy vanhurskauttava usko! Sitä vain ja ainoastaan olemme täällä pyrkineet tuomaan julki. Mutta kuten taannoin kirjoitin, niin, jos Jumala ei avaa tuntoa me emme sitä väkisin voi tehdä. Voimme vain neuvoa tien Jumalan valtakuntaan täällä maan päällä.
Jos me emme rakastaisi, niin tuskin meistä kukaan jaksaisi olla täällä"sylkykuppeina" .
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Ulpu » 19 Marras 2012, 07:59

Jos Jeesuksen sovintoveri ei ole kohdallani voimassa 24h/vrk:ssa minä hukun.
Ihminen on syntinen eikä millään voi itseään puolustaa.

Oman sydämeni rukous on kuulua hänelle, olla hänen ikiomansa.
Jumalan Henki todistaa minulle lapseutta. Ilman Pyhää Henkeä ei ole todistusta.

Kiireellä laitoin nämä sanat töihin lähtiessä, varmaan palaan vielä kun ehdin.
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-
Ulpu
tosi pirteä
 
Viestit: 326
Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Marras 2012, 10:57

Ulpu kirjoitti:Jos Jeesuksen sovintoveri ei ole kohdallani voimassa 24h/vrk:ssa minä hukun.
Ihminen on syntinen eikä millään voi itseään puolustaa.

Oman sydämeni rukous on kuulua hänelle, olla hänen ikiomansa.
Jumalan Henki todistaa minulle lapseutta. Ilman Pyhää Henkeä ei ole todistusta.

Kiireellä laitoin nämä sanat töihin lähtiessä, varmaan palaan vielä kun ehdin.

Jeesuksen sovintoveri on voimassa jokaisen kohdalla, ellei ole langennut epäuskoon tai väärään vanhurskauteen. Siihen, sielunhoitoon, tarvitaan pyhien yhteisöä, Jumalan seurakuntaa, jonka yhteydessä saamme kerjäläisen passia esitellä, siis pyytää ja uskoa anteeksi matkalla tarttunutta syntiä ja saastaa. Siitä Jeesus antoi elävän esimerkin silloin, kun Hän pesi opetuslastensa jalat ensimmäisen kiirastorstain iltana. Samalla antoi Jeesus tehtävän, kun minä, teidän herranne ja mestarinne olen pessyt teidän jalkanne, samoin on teidänkin pestävä toistenne jalat.

Kun tai jos ihminen lankeaa siitä autuaallisesta sielun tilasta epäuskoon tai väärään vanhurskauteen, on ainoa mahdollisuus palata takaisin parannuksen ahtaan portin kautta. Siitä kulkeminen on vastenmielistä syntiin taipuvalle ihmiselle, siksi sitä sanotaankin ahtaaksi portiksi. Paljon helpompaa olisi huutaa tuuliin jossa kuvittelee Jeesuksen kuulevan ja antavan synnit anteeksi, tai huokailla itsekseen ja itselleen. Ne eivät kuitenkaan ole ahtaita portteja kumpikaan, eikä niistä päästä elämään johtavalle kaidalle tielle. Tässä keskustelussa on jo monin lahjoin ja eri tavoilla kerrottu, mistä se ahdas portti löytyy ja millainen kaita tie sen jälkeen alkaa kuljettavaksi. Ulkopuoliset sanovat sitä kireydeksi js tiukkuudeksi, mutta me iloitsemme, että saamme sitä tietä kulkea. Iloitsemme ahdistustenkin keskellä, siihen antaa voiman ja luvan Jumala itse ja Hänen sanansa, joka on saanut toteutua kohdallamme. On meillä tietysti huolena, että sillä tiellä saisimme ja jaksaisimme kulkea loppuun asti, mutta ei meidän silläkään murheella itseämme jatkuvasti raskauttaa. Jos ne pyrkivät elämäämme ahdistamaan, keskuudestamme löytyy lohtu siihenkin murheeseen.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 19 Marras 2012, 11:00, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Marras 2012, 17:18

Taas on sama viesti kahdesti, kahdentumisen syy on, ettei lähettäjä malta odottaa ilmoitusta viestin perille menosta vaan lähettää sitä useita kertoja uudelleen. Vaikka kahden viestin lähettämisen väliaika on rajoitettu, jossakin vaiheessa se ylittyy ja silloin viesti menee uutena eri viestinä. Poistetaan tuplaviesti aikanaan, mutta taitaa nyt olla viisainta lukita keskustelu. Oletan että jokainen on saanut kertoa asiansa ja sanottavansa.

Jos joku haluaa vielä kirjoittaa tähän, moderaattorit voivat avata lukituksen sitä varten.

Tässä on valiteltu tietämättömyyttä foorumin säännöistä, lisään osoitteen sääntöihin että sitä haluavat tietävät tutustua-

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=4135

Ulpu kirjoitti:En ymmärrä mitä nuo tarkoittaa.

Vaikka gapen kirjoituksissa on paljon ristiriitoja, viittaamasi kohdat pitäisi olla selviä sinullekin, vai ovatko sittenkään? Ainakin minulle ne ovat selviä ja tosia asioita, vaikka en ymmärrä sitä, miksi gape ne on kirjoittanut. Jatkukoon keskustelu siis siihen asti, että tarkoitus tulee ilmi jos on tullakseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Ulpu » 19 Marras 2012, 18:01

Kun sanon sydämestäni 'Jeesus Kristus Daavidin Poika armahda minua, mikä siinä on väärin?
Uskova elää veren puhdistuksessa koko ajan jos haluaa elää Jumalan valaisemana, mutta usein kokee suurta alamittaisuutta ja edellä olevalla tavalla rukoilee ja huokailee Jumalan puoleen.
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-
Ulpu
tosi pirteä
 
Viestit: 326
Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50

ViestiKirjoittaja kesis » 19 Marras 2012, 18:01

itellä joskus käy niin että näyttää ettei oo tullu mut kun kirjoittaa ja paimaa lähetä nappia ni sen jälkee kannattaa päivittää sivu joko f5 nappii painamalla tai jostai muualta, jos sittenkää ei näy ni sit lähettää uudestaan
"menneisyyden muistamnen tuo voimaa nykyhetkeen"
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Ulpu » 19 Marras 2012, 18:59

Jos ihmisiä kiinnostaa syntien anteeksisaaminen eikö siinä ole syy keskusteluun, sen tärkeämpää asiaa ei maailmassa olekkaan.
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-
Ulpu
tosi pirteä
 
Viestit: 326
Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Marras 2012, 19:03

Ulpu kirjoitti:Kun sanon sydämestäni 'Jeesus Kristus Daavidin Poika armahda minua, mikä siinä on väärin?
Uskova elää veren puhdistuksessa koko ajan jos haluaa elää Jumalan valaisemana, mutta usein kokee suurta alamittaisuutta ja edellä olevalla tavalla rukoilee ja huokailee Jumalan puoleen.


Pyyntö on oikea, mutta kun et edes tiedä minne sen pyyntösi esität, se onkin ilmaan huutelemista ja huitomista. Siitä varoitti apostoli Paavali aikanaan kirjeessä korinttolaisille:

24 Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! [Fil. 3:14; 2. Tim. 4:7; Hepr. 12:1]
25 Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. [1. Tim. 6:12; 2. Tim. 2:5, 2. Tim. 4:7; Jaak. 1:12]
26 Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.


Ulpu kirjoitti:Jos ihmisiä kiinnostaa syntien anteeksisaaminen eikö siinä ole syy keskusteluun, sen tärkeämpää asiaa ei maailmassa olekkaan.

Jos sinua kiinnostaa saada syntisi anteeksi, tässä keskustelussa on sinulle ja muille annettu neuvot. Toistan vielä, että hakeudu jonkin kanssamme samoin uskovan puheille ja kerro hänelle että haluat saada syntisi anteeksi. Jos pyyntösi on vilpitön, saat kuulla lohdullisen julistuksen syntiesi anteeksi antamisesta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mies » 05 Kesä 2013, 14:12

mies kirjoitti:Uskovainen ihminen on Enkeli, tuossa tapauksessa juurikin Elihu..


Nyt ei tainnut olla itselläni oikea käsitys. Elihusta Luther sanoo, että hän oli kuin
tyhjä kaasupussi (Table Talk);

Ja että Elihusta Jumala kertoo: (gregory)

1992: Job.38 kirjoitti:2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun
tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?


Gregory kertoo:
"For those who are proud, and yet faithful, because they are already within the pale, cannot be brought back by seven sacrifices."

Jotka ovat ylpeitä, ja vielä uskollisia, koska he ovat valmiiksi moraalin rajamaiden sisällä,(pale?), ei voida tuoda takaisin seitsemällä uhrilla.

7 Uhrilla nuo 3 muuta jobin kaveria saatiin "takaisin".
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 05 Kesä 2013, 16:13

Ulpu kirjoitti:Kun sanon sydämestäni 'Jeesus Kristus Daavidin Poika armahda minua, mikä siinä on väärin?

Kuten jo Taavetti selitti, siinä ei ole mitään väärää. Se onkin mitä oikeimmin sanottu, jos sydämen halu on pois synnistä ja kadotuksen pelosta sielun rauhaan ja vapauteen. Mutta me emme tule autuaaksi sanomalla sitä taikka tätä, emmekä jättämällä tekemättä väärää tai tekemällä oikein, vaan saamalla ja uskomalla syntimme anteeksi. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, eikä oikeista teoistamme, jotka ovat vasta uskon hedelmiä.

Uskova elää veren puhdistuksessa koko ajan jos haluaa elää Jumalan valaisemana, mutta usein kokee suurta alamittaisuutta ja edellä olevalla tavalla rukoilee ja huokailee Jumalan puoleen.

Näin on juuri, mutta uskova on vain se, joka on tehnyt parannuksen Jumalan valtakunnan saarnasta ja saanut syntinsä anteeksi, eli jonka usko on tullut kuulosta.

Kaikenlaisia uskoontuloyrityksiä on olemassa, mutta vain Jumalan valtakunnasta käsin saarnattu ja uskolla vastaanotettu Jumalan sana saattaa sydämenparannukseen ja elävään uskoon. Raamatun opetus tästä on ehdoton, ja kaikki muulla tavoin hankittu vanhurskaus on omaa vanhurskautta ilman osuutta Jeesuksen veren puhdistuksessa.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja Ilpo » 06 Kesä 2013, 13:47

Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23 Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

ViestiKirjoittaja hepa » 06 Kesä 2013, 15:40

Samarialaiset uskoivat Filippuksen saarnan Jeesuksesta, ja kastettiin, mutta pyhän hengen he saivat vasta Pietarin ja Johanneksen kättenpäällepanemisen (eli synninpäästön) kautta, ei kasteessa

Ap. t. 8:
12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17 Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Jani_S » 06 Kesä 2013, 22:55

Ilpo kirjoitti:Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23 Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.

Tämä raamatunkohta kertoo karseasti, mikä on omavanhurskaan kohtalo. Hän saattoi käyttää armonaikansa suureenkiin ulkoiseen hurskauteen ja mainittaviin hyviin tekoihin, mutta ei silti tullut tuntemaan Jeesusta.

Omavanhurskas kertoo huomaamattaan itse syyn siihen, ettei pääse taivaan iloon. Hänen sydämensä on niin kiintynyt omiin töihin, että hän vielä viimeisellä tuomilla luettelee niitä. Hän raukka hylkäsi armon ja ahersi kuten tuhlaajapojan veli pellolla menemättä juhlaan mukaan, ts. jättäytymällä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle oman hurskautensa harjoitukseen.

Jumalan armolapset kysyvät viimeisellä tuomiolla, kun Jeesus luettelee heidän uskonsa hedelmiä: "Herra, milloin me sen teimme?" Heillä ei ole ansion tuntoa, sillä he uskoivat Jumalan sanan ja käsittivät turmeluksensa sekä syntien anteeksisaamisen tarpeensa. Heidän turvanaan oli Jeesus, hänen kallis maahanvuotanut sovintoverensä, jonka osallisuudessa he säilyivät elävässä uskossa.

Tämä raamatunkohta paljastaa myös sen, kuinka syvä ihmisen lankeemus on. Ilman elävää uskoa voimme pimentyä niin, että tuomme Jumalan eteen viimeisenä päivänä inhottavia, oman kunnian pyynnön saastuttamia tekojamme sen sijaan, että astuisimme hänen eteensä hänen asettamansa uhrin, Jeesuksen sovintoveren puhdistamina. Vanhurskas Jumala kauhistuu kaikkia ihmistekoja, vaikka ne näyttäisivät omissa silmissämme hyvinkin jalomielisiltä ja tarpeellisilta, elleivät ne nouse uskosta ja rakkaudesta Jeesukseen. Ja ne oikeasta uskostakin nousevat hyvät teot Jumala ennemminkin antaa lapsilleen anteeksi poikansa sovintoveren hinnalla kuin ottaa vastaan, sillä niihinkin tahtoo aina tarttua oman kunnian pyyntöä.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja Jani_S » 07 Kesä 2013, 15:39

Vielä ajattelin mainita, että tuosta Ilpon lainaamasta raamatunkohdasta käy ilmi myös se, että viimeisellä tuomiolla on todellakin kaksi joukkoa, joista toinen pääsee taivaan iankaikkiseen iloon toisen joutuessa lopullisen eroon Jumalasta, iankaikkiseen kadotukseen. Muita paikkoja iankaikkisuuden viettoon ei ole.

Monet eivät enää usko kadotukseen sitä vähää kuin uskovat yleensä edes iankaikkiseen elämään. Raamattu kuitenkin todistaa niistä molemmista samoin kuin se todistaa vanhurskaiden onnellisesta iankaikkisuudesta.

Sekä taivaan ilo että kadotuksen vaiva ovat läsnä myös jo täällä armon ajassa; Jumalan lapset nauttivat jo täällä vaivojen maassa armoa ja rauhaa sekä esimakua taivaasta, kun Jeesus kaitsee heitä laumassaan ja hänen sovintoverensä puhdistaa heitä kaikesta synnistä. Turhaan ei kutsutakaan Jumalan valtakuntaa taivaaksi maan päällä, sillä sen onnellisempaa paikkaa ei täällä alhaalla tunneta.

Mutta yhtä vahvasti kuin taivas on läsnä Jumalan lasten keskellä, on kadotus läsnä siellä, missä Jumalasta on luovuttu ja sielunvihollinen pääsee purkamaan raivoaan, kuten mm. sodan ja rikollisuuden keskellä. Mistä Pyhä Henki joutuu kokonaan väistymään jumalattomuuden vuoksi, sinne ei jää muuta kuin Saatana nostamaan veljeä toistaan vastaan, ja sitä maanpäällistä helvettiä pakanakin kauhistuu. Sellainen meno on joskus herätellyt syntisiä etsimään Jumalaa, mutta aikamme ihminen on usein niin turtunut kaikkeen väkivaltaan, että tämäkin Jumalan keino muistuttaa parannuksesta alkaa olla loppuun käytetty.

Mutta vielä saarnataan vangeille vapautusta ja sokeille näön takaisin saamista. Jumalan valtakunnasta kuuluu elävä evankeliumi: "Poikani ja tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Tämä evankeliumi, joka päästää uskojansa synnin orjuudesta Jumalan lapsen vapauteen ja taivaan perilliseksi, sisältää kaikkien syntien anteeksiannon Jeesuksen nimessä ja hänen kalliissa sovintoveressään. Sen uskoja on siinä joukossa, jolle sanotaan: "Tulkaa te minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." (Matt. 25:34).
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja nuusku » 10 Kesä 2013, 11:57

mies kirjoitti:
mies kirjoitti:Uskovainen ihminen on Enkeli, tuossa tapauksessa juurikin Elihu..


Nyt ei tainnut olla itselläni oikea käsitys. Elihusta Luther sanoo, että hän oli kuin
tyhjä kaasupussi (Table Talk);

Ja että Elihusta Jumala kertoo: (gregory)

1992: Job.38 kirjoitti:2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun
tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?

Vl-seuroissa on opetettu niin, että aiemmat Jobia puhutelleet eivät saaneet hänen ymmärrystänsä avautumaan, mutta Elihu sai, ja Elihu puhui viisaita sanoja ja. Ja että Job. 38:2 kohdassa Jumalaa puhuu Jobille, ei Elihulle. En enempää tähän keskusteluun kommentoi, mutta tuo on pakko korjata, että meidän seuroissa opetetaan Elihun puhuneen nimenomaan sellaisia sanoja joita Job viimeinkin alkoi ymmärtää. Huolimatta siitä mitä Lutherit tai Gregoryt hänestä kommentoivat.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja mies » 10 Kesä 2013, 12:56

nuusku kirjoitti:Vl-seuroissa on opetettu niin, että aiemmat Jobia puhutelleet eivät saaneet hänen ymmärrystänsä avautumaan, mutta Elihu sai, ja Elihu puhui viisaita sanoja ja. Ja että Job. 38:2 kohdassa Jumalaa puhuu Jobille, ei Elihulle. En enempää tähän keskusteluun kommentoi, mutta tuo on pakko korjata, että meidän seuroissa opetetaan Elihun puhuneen nimenomaan sellaisia sanoja joita Job viimeinkin alkoi ymmärtää. Huolimatta siitä mitä Lutherit tai Gregoryt hänestä kommentoivat.


Elihun sanat olivat ehkä viisaita, muttei se, miten hän sen teki.

Ottakaamme tähän M. Suon kirjoitus alkuun:

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2751

M. Suo Siionin Lähetyslehti v. 1921 ja v.1963 Päivämies 21.2.1979 kirjoitti:Veli on rikkonut minua vastaan ja minun pitäisi nyt häntä siitä synnistä nuhdella, vieläpä niin ettei toiset kuule, kahden kesken yksinänsä, kuten Jeesus toisessa paikassa neuvoo. Siinä tuli heti vastaan vaikea paikka päästä läpi. Tekee niin hirveästi halu puhua veljen rikoksesta muillekin. Mutta siinä joutuu rikolliseksi, jos kieli pääsee irti ryöstäytymään. Ja sitten, kun viimein tapaa tuon rikollisen itsensä, jota minun hänen omassa persoonassaan pitäisi synnistä nuhdella. Niin vanha aatami säälii minua ja pelkää etten minä muuten tule toimeen enkä voi pitää puoliani, jos nimittäin jos asia menee kovin tiukalle, eikä rikollinen hyvällä ota syytä päällensä. "Kyllä minä sinua autan", sanoo vanha aatami "ja olisihan se sinullekin suuri häpeä ja loukkaus, jos sanakiistassa joutuisit tappiolle, varsinkin kun oikeus on sinun puolellasi". Ja niin vanha aatami edelleen opettaa: "Nyt kun ensi kerran sen rikollisen tapaat, niin sano sille sillä ja sillä lailla, että se kerrankin saa kuulla nimensä." Ja, nyt kun se tilaisuus tuli, että hänet tapasin, niin minä olenkin silloin varuissani, ja vanha aatami on tullut sanoja niin täyteen, että minun henkeni andistaa minun vatsaani." (Job. 32: 18) Sopii nyt sitten mennä veljeä nuhtelemaan synnistä, kun vatsa on täynnä vanhan aatamin höystämiä sanoja. Kuinkas arvelet, veljeni ja sisareni, tuleeko rikokset silloin korjatuiksi? Ei toki, ei sinne päinkään. Päinvastoin joutuu rikolliseksi vielä sekin, joka aikoi toista rikoksesta korjata. Korjauksen kun piti tapahtua rakkauden ja hengen siveydessä, menikin se vanhan aatamin vihassa ja kiivaudessa. Eikä minulle viheliäiselle jäänyt muuta keinoa, kuin saada rikollisena synnit anteeksi toiselta rikolliselta.


Puhuiko Eihu kahden kesken? Puhuiko Elihu rakkauden ja hengen siveydessä, vai vihassa ja kiivaudessa?

1992: Job.32 kirjoitti:3 ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä. 4 Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia. 5 Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

..

11 Minä odotin, mitä te sanoisitte,
ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne,
kun te etsitte oikeita sanoja.
12 Tarkoin minä kuuntelin,
mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille,
kukaan ei osannut ojentaa häntä.
13 Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet,
että vain Jumala voi hänet vaientaa,
ei ihminen."
14 Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

Olen pakahtumaisillani sanojen paineesta
15 Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi,
enää he eivät vastaa,
sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

16 Pitäisikö minun vielä odottaa, että he
puhuisivat,
kun he vain seisovat tuossa
sanomatta sanaakaan vastaan?
17 Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua
ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
18 Minä olen täynnä sanoja,
henkeni kuohuu, olen pakahtua,
19 olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,
sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.


Voin kaivaa nuita teologisia argumentteja jos kiinnostaa jotakuta, mutta paljon oli tuota "minä, minä, minä" ja katso: nuo nuo nuo (hyvin kärjistetysti siis).

Ymmärsinkö Matti S.:n kirjoituksen väärin? En toki väitä olevani oikeassa, mutta tuota asiaa olisi varmaan aihetta valottaa minulle, jos olen siinä päässyt erehtymään.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 10 Kesä 2013, 13:35

nuusku kirjoitti:Ja että Job. 38:2 kohdassa Jumalaa puhuu Jobille, ei Elihulle.


Samaa mieltä tuosta, tai en mielestäni väittänyt, ettei Jobille puhuisi; vaan että puhunee kyllä Jobille mutta Elihusta?

"Kuka on tämä, joka peittää minun
tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?"

Tuota Gregory perustelee sillä, että Jobin hän tuntee, muttei "tätä", Elihua, koska hän on vallan ylimielinen, tuomalla oikeita asioita varsin väärällä tavalla? Ja jos Jumala ei tunne, niin se on jo huonompi homma.

Mutta mielellään kuulen mitä asiasta kertonette.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja nuusku » 10 Kesä 2013, 13:47

mies kirjoitti:
nuusku kirjoitti:Ja että Job. 38:2 kohdassa Jumalaa puhuu Jobille, ei Elihulle.


Samaa mieltä tuosta, tai en mielestäni väittänyt, ettei Jobille puhuisi; vaan että puhunee kyllä Jobille mutta Elihusta?

Niin, minä tarkoitin taas että puhuu Jobille Jobista itsestään, eikä Elihusta. Noin olen seurapuheista kuullut. Vanhoja kirjoituksia en ole lukenut, uusia seuroja vain kuunnellut paikan päällä.

Rakkauden hengestä taas; Elihu suuttui Jobin ystäville, mutta onko suuttuminen syntiä? Suuttui Jeesuskin monta kertaa, muttei silti syntiä tehnyt.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja mies » 10 Kesä 2013, 14:10

nuusku kirjoitti:Rakkauden hengestä taas; Elihu suuttui Jobin ystäville, mutta onko suuttuminen syntiä? Suuttui Jeesuskin monta kertaa, muttei silti syntiä tehnyt.


Tuon olen kuullut sellaisten suusta, jotka eivät vakuuta. Missä Jeesus suuttui? Edes 'rosvojen luolaa' tyhjentäessä hän teki sen rakkaudella, ei vihalla?

1992: Matt.5 kirjoitti:43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.


Kuka opettaja sanoo näin, mutta tekee toisin? Ei ainakaan Jeesus?

1992: 1Joh.3 kirjoitti: 15 Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron